Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen

Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?

Vierailija kirjoitti:

Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?

Onhan sulla nyt varmasti läksyt tehtynä ja liikkakamppeet kassissa maanantaille, Naava-Timjami?

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmetellyt noita lääkäreitä, jotka lähtevät pillun tai pippelin leikkaukseen mukaan oletuksena, että sillä jonkun päänuppi paranee.

Itseä ihmetyttää miksi moni muu kosmeettinen leikkaus ei onnistu yhteiskunnan rahoilla, vaikka miten ahdistaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?

En tiedä kun en oo persu. 

Itselle ne tulee mieleen koska meitä vaaditaan kaikkia kollektiivisesti osallistumaan tähän performanssiin, haluttiin tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?

En tiedä kun en oo persu. 

Itselle ne tulee mieleen koska meitä vaaditaan kaikkia kollektiivisesti osallistumaan tähän performanssiin, haluttiin tai ei. 

Tätä selittää hyvin Kathleen Stock kirjassaan Material Girls Why reality matters for feminism. Siis että miten tähän ollaan tultu ja mitä tässä sukupuoli=identiteetti-ajattelussa yleisenä lakina mättää. Suosittelen kaikille, joita sukupuolifilosofia kiinnostaa. 

Jos olisin Josef Mengelen mielenlaadulla varustettu, niin olisin innoissani näistä vapaaehtoisista, joille minulla on potilaiden suostumus tehdä mitä ikinä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle. 

Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”. 

Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan. 

Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla. 

Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.

Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten? 

Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.

Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta. 

Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä. 

Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.  

Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet. 

No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada.  Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.

Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.

Huomaan miettiväni että se, mitä voin ajatella arjen logiikaksi ehkä hieman horjuisi jos olisi otettava oletukseksi, että mitä enemmän psykiatrian "palveluja", sitä terveempi ihminen. Juuri tämä samankaltainen samea ja oudohko päättely tulee kyllä transasiassa vastaan usein.

Minä olin kyllä erittäin heikossa hapessa kun olin psykiatrien kanssa tekemisissä, mutta rekisteritutkimuksessa ei lähtökohtaisesti kysellä henkkoht fiiliksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmetellyt noita lääkäreitä, jotka lähtevät pillun tai pippelin leikkaukseen mukaan oletuksena, että sillä jonkun päänuppi paranee.

Itseä ihmetyttää miksi moni muu kosmeettinen leikkaus ei onnistu yhteiskunnan rahoilla, vaikka miten ahdistaisi. 

Niin just esim rintojen suurennus, sehän on monen nuoren naisen ahdistus että on liian pienet rinnat .

Vierailija kirjoitti:

Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?

En tiedä, ovatko tutkijat trans-sukupuolisia vai persuja, kun asia kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden takainen saksalaistutkimus paljastaa, että yli 60 prosentilla nuoren ihmisen transdiagnoosi ei ollut enää voimassa viiden vuoden jälkeen ja että yli 70 prosentilla oli lisäksi vähintään yksi psykiatrinen diagnoosi.
"The Gender Dysphoria Diagnosis in Young People Has a “Low Diagnostic Stability,” Finds a New German Study
The study suggests that adolescent gender dysphoria may not persist for most"
"For most young people, the gender-identity related diagnosis (F64) does not persist after 5 years."
"Youth diagnosed with gender dysphoria suffer from a high rate of mental health comorbidities."
https://segm.org/gender-dysphoria-diagnosis-desistance-germany
Epäilemättä transit rääkyvät tästäkin tutkimustuloksesta, mutta muut ihmettelevät, että miten näin elävän ja häilyvän diagnoosin varaan on rakennettu terveyden, hedemällisyyden, seksuaalisuuden ja kehollisen eheyden tuhoava hoitopolku.

Jos argumenttisi lähde on SEGM, niin sen uskottavuuden voi kyseenalaistaa samantien.

Ei ole SEGMin tekemä tutkimus. Kannattaa tsekata linkki, ennen kuin alat panikoimaan.

Mutta, jos SEGM sitä jakaa, se on sen omaan agendaansa valjastanut. 

Jännä muuten, että tuo tutkimus mitä tuo segmin artikkeli käsittelee, tuntuu vesittävän täysin täällä esitetyt väitteet, että sosiaalinen transitio lukitsee lapset/nuoret transpolulle ja että he jatkavat kaikki sen vuoksi hoitoihin. Kun tuo tutkimushan osoittaa, että niin ei todellakaan käy, vaan nuori saattaa saada diagnoosin, transituoitua sosiaalisesti täysin ja sitten kuitenkin palata syntymäsukupuoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ihmetellyt noita lääkäreitä, jotka lähtevät pillun tai pippelin leikkaukseen mukaan oletuksena, että sillä jonkun päänuppi paranee.

Itseä ihmetyttää miksi moni muu kosmeettinen leikkaus ei onnistu yhteiskunnan rahoilla, vaikka miten ahdistaisi. 

Niin just esim rintojen suurennus, sehän on monen nuoren naisen ahdistus että on liian pienet rinnat .

Rintojen pienennystäkään ei tehdä kuin fyysisten haittojen takia, paitsi jos haluaa ne kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle. 

Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”. 

Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan. 

Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla. 

Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.

Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten? 

Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.

Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta. 

Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä. 

Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.  

Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet. 

No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada.  Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.

Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.

Huomaan miettiväni että se, mitä voin ajatella arjen logiikaksi ehkä hieman horjuisi jos olisi otettava oletukseksi, että mitä enemmän psykiatrian "palveluja", sitä terveempi ihminen. Juuri tämä samankaltainen samea ja oudohko päättely tulee kyllä transasiassa vastaan usein.

 

Minä olin kyllä erittäin heikossa hapessa kun olin psykiatrien kanssa tekemisissä, mutta rekisteritutkimuksessa ei lähtökohtaisesti kysellä henkkoht fiiliksiä.

En kylläkään sanonut noin. Vaan, että mielenterveysongelmat paranee paremmin niillä, jotka saa hoitoa kuin niillä, jotka ei hakeudu hoitoon. Ja käyntien määrän seuraus saattaa siis aivan yhtä hyvin olla, että mielenterveys on parempi, ei huonompi kuin lähtötilanteessa. Ei tuo tutkimus tosiaan pysty osoittamaan muuta ja myöntää sen itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle. 

Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”. 

Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan. 

Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla. 

Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.

Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten? 

Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.

Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta. 

Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä. 

Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.  

Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet. 

No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada.  Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.

Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.

Huomaan miettiväni että se, mitä voin ajatella arjen logiikaksi ehkä hieman horjuisi jos olisi otettava oletukseksi, että mitä enemmän psykiatrian "palveluja", sitä terveempi ihminen. Juuri tämä samankaltainen samea ja oudohko päättely tulee kyllä transasiassa vastaan usein.

 

Minä olin kyllä erittäin heikossa hapessa kun olin psykiatrien kanssa tekemisissä, mutta rekisteritutkimuksessa ei lähtökohtaisesti kysellä henkkoht fiiliksiä.

Niin sehän tuon rekisteritutkimuksen heikkous onkin, että se tekee oletuksia käyntien määrän perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden takainen saksalaistutkimus paljastaa, että yli 60 prosentilla nuoren ihmisen transdiagnoosi ei ollut enää voimassa viiden vuoden jälkeen ja että yli 70 prosentilla oli lisäksi vähintään yksi psykiatrinen diagnoosi.
"The Gender Dysphoria Diagnosis in Young People Has a “Low Diagnostic Stability,” Finds a New German Study
The study suggests that adolescent gender dysphoria may not persist for most"
"For most young people, the gender-identity related diagnosis (F64) does not persist after 5 years."
"Youth diagnosed with gender dysphoria suffer from a high rate of mental health comorbidities."
https://segm.org/gender-dysphoria-diagnosis-desistance-germany
Epäilemättä transit rääkyvät tästäkin tutkimustuloksesta, mutta muut ihmettelevät, että miten näin elävän ja häilyvän diagnoosin varaan on rakennettu terveyden, hedemällisyyden, seksuaalisuuden ja kehollisen eheyden tuhoava hoitopolku.

Jos argumenttisi lähde on SEGM, niin sen uskottavuuden voi kyseenalaistaa samantien.

Ei ole SEGMin tekemä tutkimus. Kannattaa tsekata linkki, ennen kuin alat panikoimaan.

Mutta, jos SEGM sitä jakaa, se on sen omaan agendaansa valjastanut. 

Jännä muuten, että tuo tutkimus mitä tuo segmin artikkeli käsittelee, tuntuu vesittävän täysin täällä esitetyt väitteet, että sosiaalinen transitio lukitsee lapset/nuoret transpolulle ja että he jatkavat kaikki sen vuoksi hoitoihin. Kun tuo tutkimushan osoittaa, että niin ei todellakaan käy, vaan nuori saattaa saada diagnoosin, transituoitua sosiaalisesti täysin ja sitten kuitenkin palata syntymäsukupuoleen.

Ja siellä kaavitaan taas laarin pohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden takainen saksalaistutkimus paljastaa, että yli 60 prosentilla nuoren ihmisen transdiagnoosi ei ollut enää voimassa viiden vuoden jälkeen ja että yli 70 prosentilla oli lisäksi vähintään yksi psykiatrinen diagnoosi.
"The Gender Dysphoria Diagnosis in Young People Has a “Low Diagnostic Stability,” Finds a New German Study
The study suggests that adolescent gender dysphoria may not persist for most"
"For most young people, the gender-identity related diagnosis (F64) does not persist after 5 years."
"Youth diagnosed with gender dysphoria suffer from a high rate of mental health comorbidities."
https://segm.org/gender-dysphoria-diagnosis-desistance-germany
Epäilemättä transit rääkyvät tästäkin tutkimustuloksesta, mutta muut ihmettelevät, että miten näin elävän ja häilyvän diagnoosin varaan on rakennettu terveyden, hedemällisyyden, seksuaalisuuden ja kehollisen eheyden tuhoava hoitopolku.

Jos argumenttisi lähde on SEGM, niin sen uskottavuuden voi kyseenalaistaa samantien.

Ei ole SEGMin tekemä tutkimus. Kannattaa tsekata linkki, ennen kuin alat panikoimaan.

Mutta, jos SEGM sitä jakaa, se on sen omaan agendaansa valjastanut. 

Jännä muuten, että tuo tutkimus mitä tuo segmin artikkeli käsittelee, tuntuu vesittävän täysin täällä esitetyt väitteet, että sosiaalinen transitio lukitsee lapset/nuoret transpolulle ja että he jatkavat kaikki sen vuoksi hoitoihin. Kun tuo tutkimushan osoittaa, että niin ei todellakaan käy, vaan nuori saattaa saada diagnoosin, transituoitua sosiaalisesti täysin ja sitten kuitenkin palata syntymäsukupuoleen.

Sulla on ilmeisesti dataa, minkä ikäisiä tyyppejä tuossa koonnissa on ja onko heidät transiutettu lapsena sosiaalisesti?

Vierailija kirjoitti:

Kaltiala on monesti ennenkin sanonut ongelmaksi, että klinikoille tulevat nuoret ovat niin moniongelmaisia. Olisi pitänyt olla verrokkiryhmänä yli 23- tai 25-vuotiaana transitioituneet, joiden käyntejä olisi katsottu samalla tavalla. 

Ne klinikat eivät ole transnuorten paikka ollenkaan. En ymmärrä miten he kuuluisivat eva:n alaisuuteen.

Eikö parempi verrokkiryhmä olisi samanikäiset nuoret, jotka käyvät jostain syystä säännöllisesti tutkimuksissa. En tiedä onko toista ominaisuutta / terveydentilaan liittyvää seikkaa, mistä joutuisi sellaiseen hidastettuun syyniin kuin SP-identiteetin tutkimukset, mutta jos jotain vastaavaa löytyisi, he olisivat se oikeampi verrokkiryhmä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden takainen saksalaistutkimus paljastaa, että yli 60 prosentilla nuoren ihmisen transdiagnoosi ei ollut enää voimassa viiden vuoden jälkeen ja että yli 70 prosentilla oli lisäksi vähintään yksi psykiatrinen diagnoosi.
"The Gender Dysphoria Diagnosis in Young People Has a “Low Diagnostic Stability,” Finds a New German Study
The study suggests that adolescent gender dysphoria may not persist for most"
"For most young people, the gender-identity related diagnosis (F64) does not persist after 5 years."
"Youth diagnosed with gender dysphoria suffer from a high rate of mental health comorbidities."
https://segm.org/gender-dysphoria-diagnosis-desistance-germany
Epäilemättä transit rääkyvät tästäkin tutkimustuloksesta, mutta muut ihmettelevät, että miten näin elävän ja häilyvän diagnoosin varaan on rakennettu terveyden, hedemällisyyden, seksuaalisuuden ja kehollisen eheyden tuhoava hoitopolku.

Jos argumenttisi lähde on SEGM, niin sen uskottavuuden voi kyseenalaistaa samantien.

Ei ole SEGMin tekemä tutkimus. Kannattaa tsekata linkki, ennen kuin alat panikoimaan.

Mutta, jos SEGM sitä jakaa, se on sen omaan agendaansa valjastanut. 

Jännä muuten, että tuo tutkimus mitä tuo segmin artikkeli käsittelee, tuntuu vesittävän täysin täällä esitetyt väitteet, että sosiaalinen transitio lukitsee lapset/nuoret transpolulle ja että he jatkavat kaikki sen vuoksi hoitoihin. Kun tuo tutkimushan osoittaa, että niin ei todellakaan käy, vaan nuori saattaa saada diagnoosin, transituoitua sosiaalisesti täysin ja sitten kuitenkin palata syntymäsukupuoleen.

Tutkimuksen tulokset olisivat samat, vaikka Hesari ne julkistaisi :DDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden takainen saksalaistutkimus paljastaa, että yli 60 prosentilla nuoren ihmisen transdiagnoosi ei ollut enää voimassa viiden vuoden jälkeen ja että yli 70 prosentilla oli lisäksi vähintään yksi psykiatrinen diagnoosi.
"The Gender Dysphoria Diagnosis in Young People Has a “Low Diagnostic Stability,” Finds a New German Study
The study suggests that adolescent gender dysphoria may not persist for most"
"For most young people, the gender-identity related diagnosis (F64) does not persist after 5 years."
"Youth diagnosed with gender dysphoria suffer from a high rate of mental health comorbidities."
https://segm.org/gender-dysphoria-diagnosis-desistance-germany
Epäilemättä transit rääkyvät tästäkin tutkimustuloksesta, mutta muut ihmettelevät, että miten näin elävän ja häilyvän diagnoosin varaan on rakennettu terveyden, hedemällisyyden, seksuaalisuuden ja kehollisen eheyden tuhoava hoitopolku.

Jos argumenttisi lähde on SEGM, niin sen uskottavuuden voi kyseenalaistaa samantien.

Ei ole SEGMin tekemä tutkimus. Kannattaa tsekata linkki, ennen kuin alat panikoimaan.

Mutta, jos SEGM sitä jakaa, se on sen omaan agendaansa valjastanut. 

Jännä muuten, että tuo tutkimus mitä tuo segmin artikkeli käsittelee, tuntuu vesittävän täysin täällä esitetyt väitteet, että sosiaalinen transitio lukitsee lapset/nuoret transpolulle ja että he jatkavat kaikki sen vuoksi hoitoihin. Kun tuo tutkimushan osoittaa, että niin ei todellakaan käy, vaan nuori saattaa saada diagnoosin, transituoitua sosiaalisesti täysin ja sitten kuitenkin palata syntymäsukupuoleen.

Tutkimuksen tulokset olisivat samat, vaikka Hesari ne julkistaisi :DDD

Tutkimuksen tulokset ovat toki eri asia kuin SEGMin analyysit niistä <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden takainen saksalaistutkimus paljastaa, että yli 60 prosentilla nuoren ihmisen transdiagnoosi ei ollut enää voimassa viiden vuoden jälkeen ja että yli 70 prosentilla oli lisäksi vähintään yksi psykiatrinen diagnoosi.
"The Gender Dysphoria Diagnosis in Young People Has a “Low Diagnostic Stability,” Finds a New German Study
The study suggests that adolescent gender dysphoria may not persist for most"
"For most young people, the gender-identity related diagnosis (F64) does not persist after 5 years."
"Youth diagnosed with gender dysphoria suffer from a high rate of mental health comorbidities."
https://segm.org/gender-dysphoria-diagnosis-desistance-germany
Epäilemättä transit rääkyvät tästäkin tutkimustuloksesta, mutta muut ihmettelevät, että miten näin elävän ja häilyvän diagnoosin varaan on rakennettu terveyden, hedemällisyyden, seksuaalisuuden ja kehollisen eheyden tuhoava hoitopolku.

Jos argumenttisi lähde on SEGM, niin sen uskottavuuden voi kyseenalaistaa samantien.

Ei ole SEGMin tekemä tutkimus. Kannattaa tsekata linkki, ennen kuin alat panikoimaan.

Mutta, jos SEGM sitä jakaa, se on sen omaan agendaansa valjastanut. 

Jännä muuten, että tuo tutkimus mitä tuo segmin artikkeli käsittelee, tuntuu vesittävän täysin täällä esitetyt väitteet, että sosiaalinen transitio lukitsee lapset/nuoret transpolulle ja että he jatkavat kaikki sen vuoksi hoitoihin. Kun tuo tutkimushan osoittaa, että niin ei todellakaan käy, vaan nuori saattaa saada diagnoosin, transituoitua sosiaalisesti täysin ja sitten kuitenkin palata syntymäsukupuoleen.

Tutkimuksen tulokset olisivat samat, vaikka Hesari ne julkistaisi :DDD

Tutkimuksen tulokset ovat toki eri asia kuin SEGMin analyysit niistä <3

Millä kompetenssilla kiistät SEGMin analyysit? Uskotko, että Hesari ja Yle päätyisivät erilaiseen lopputulemaan? Hesari ja Yle epäilemättä löytäisivät alaikäisten transiuttamisesta elantonsa saavan "asiantuntijan" kumoamaan löydökset :DDD