Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (799)
Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää millainen prosessi erillinen pkl perustaminen transsukupuolisille on ollut. En näe heidän asiaansa niin vaikeana, etteikö sitä voitaisi hoitaa kuten muitakin potilaita pl. transitio käytännössä, jolloin tarvitaan paljon erikoistumista plastiikkakirurgiassa. Plastiikkakirurgia voidaan keskittää yhteen paikkaan kustannussyistä, mikäli niitä enää tulevaisuudessa tehdään julkisella puolella. Muu hoito voidaan toteuttaa samalla tavalla kuin muidenkin psykiatristen potilaiden kohdalla siellä missä he muutenkin käyvät. Päällekkäiset hoitokontaktit, jota tämä tutkimustulos myös kuvaa, tulevat kalliiksi. Ja niin ikävää kuin se onkin, hoitotuloksia mitataan myös euroina, käynteinä, kontakteina, lisääntyvätkö vai vähenevätkö ne.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää millainen prosessi erillinen pkl perustaminen transsukupuolisille on ollut. En näe heidän asiaansa niin vaikeana, etteikö sitä voitaisi hoitaa kuten muitakin potilaita pl. transitio käytännössä, jolloin tarvitaan paljon erikoistumista plastiikkakirurgiassa. Plastiikkakirurgia voidaan keskittää yhteen paikkaan kustannussyistä, mikäli niitä enää tulevaisuudessa tehdään julkisella puolella. Muu hoito voidaan toteuttaa samalla tavalla kuin muidenkin psykiatristen potilaiden kohdalla siellä missä he muutenkin käyvät. Päällekkäiset hoitokontaktit, jota tämä tutkimustulos myös kuvaa, tulevat kalliiksi. Ja niin ikävää kuin se onkin, hoitotuloksia mitataan myös euroina, käynteinä, kontakteina, lisääntyvätkö vai vähenevätkö ne.
Olisiko tässä takana se, että halutaan syystä tai toisesta erottaa selvemmin transsukupuolisuus psykiatrisista sairauksista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää millainen prosessi erillinen pkl perustaminen transsukupuolisille on ollut. En näe heidän asiaansa niin vaikeana, etteikö sitä voitaisi hoitaa kuten muitakin potilaita pl. transitio käytännössä, jolloin tarvitaan paljon erikoistumista plastiikkakirurgiassa. Plastiikkakirurgia voidaan keskittää yhteen paikkaan kustannussyistä, mikäli niitä enää tulevaisuudessa tehdään julkisella puolella. Muu hoito voidaan toteuttaa samalla tavalla kuin muidenkin psykiatristen potilaiden kohdalla siellä missä he muutenkin käyvät. Päällekkäiset hoitokontaktit, jota tämä tutkimustulos myös kuvaa, tulevat kalliiksi. Ja niin ikävää kuin se onkin, hoitotuloksia mitataan myös euroina, käynteinä, kontakteina, lisääntyvätkö vai vähenevätkö ne.
Olisiko tässä takana se, että halutaan syystä tai toisesta erottaa selvemmin transsukupuolisuus psykiatrisista sairauksista?
En tosiaan tiedä. Suomen kaltaisessa pienessä maassa on helppo tuoda uusia ideoita kokeiltaviksi, mutta pienet piirit ja matala hierarkia ovat myös riski. Suomessa ei tarvita tällaista määrää sairaanhoitopiirien/hyvinvointialueita. Se on kallista ja tehotonta ja haittaa potilaiden yhdenvertaista kohtelua, joka voi ilmetä myös niin, että yhden ryhmän parempi hoito on poissa jostain muualta, jos parempi hoito maksaa enemmän. Rahaa kun on rajallinen määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
Olen ihmetellyt, että miksi trans yhteisö yrittää hiljentää ihmisiä, joilla on huonot kokemukset sukupuolen korjaus leikkauksista ja ovat jopa yrittäneet kieltää heitä jakamasta omia huonoja kokemuksia ja katumusta, koska jotkut trans ihmiset kokevat, että heidän kivinen tie on tärkeämpi kuin heidän jotka katuu ja ovat mm. menettäneet nautinto kykynsä leikkauksen seurauksena. Miksi noista haitoista ei puhuta avoimemmin. Yhdelle ei oltu edes kerrottu haitoista vaan leikkauksen todellinen seuraus olikin selvinnyt vasta leikkauksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää millainen prosessi erillinen pkl perustaminen transsukupuolisille on ollut. En näe heidän asiaansa niin vaikeana, etteikö sitä voitaisi hoitaa kuten muitakin potilaita pl. transitio käytännössä, jolloin tarvitaan paljon erikoistumista plastiikkakirurgiassa. Plastiikkakirurgia voidaan keskittää yhteen paikkaan kustannussyistä, mikäli niitä enää tulevaisuudessa tehdään julkisella puolella. Muu hoito voidaan toteuttaa samalla tavalla kuin muidenkin psykiatristen potilaiden kohdalla siellä missä he muutenkin käyvät. Päällekkäiset hoitokontaktit, jota tämä tutkimustulos myös kuvaa, tulevat kalliiksi. Ja niin ikävää kuin se onkin, hoitotuloksia mitataan myös euroina, käynteinä, kontakteina, lisääntyvätkö vai vähenevätkö ne.
Olisiko tässä takana se, että halutaan syystä tai toisesta erottaa selvemmin transsukupuolisuus psykiatrisista sairauksista?
Se on jo erotettu niistä. Uskon, että nuo Suomen poliklinikat varsinkaan nuorten kohdalla eivät ole toimivia, eikä mitenkään hyväksi niille nuorille. Todellakin muutosta tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Ja siis monimutkaisissa lääkitysasioissa voi psykiatriajan saada. Perus ssri - ja ketipinorreseptit tulee yleensä muilta lääkäreiltä.
Kaltiala on monesti ennenkin sanonut ongelmaksi, että klinikoille tulevat nuoret ovat niin moniongelmaisia. Olisi pitänyt olla verrokkiryhmänä yli 23- tai 25-vuotiaana transitioituneet, joiden käyntejä olisi katsottu samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.
Minulle kävi kyllä päinvastoin. Psykiatrit ovat hyvin kirjaorientoituneita eivätkä ymmärrä ihmisiä kovin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman vuoden takainen saksalaistutkimus paljastaa, että yli 60 prosentilla nuoren ihmisen transdiagnoosi ei ollut enää voimassa viiden vuoden jälkeen ja että yli 70 prosentilla oli lisäksi vähintään yksi psykiatrinen diagnoosi.
"The Gender Dysphoria Diagnosis in Young People Has a “Low Diagnostic Stability,” Finds a New German Study
The study suggests that adolescent gender dysphoria may not persist for most"
"For most young people, the gender-identity related diagnosis (F64) does not persist after 5 years."
"Youth diagnosed with gender dysphoria suffer from a high rate of mental health comorbidities."
https://segm.org/gender-dysphoria-diagnosis-desistance-germany
Epäilemättä transit rääkyvät tästäkin tutkimustuloksesta, mutta muut ihmettelevät, että miten näin elävän ja häilyvän diagnoosin varaan on rakennettu terveyden, hedemällisyyden, seksuaalisuuden ja kehollisen eheyden tuhoava hoitopolku.Jos argumenttisi lähde on SEGM, niin sen uskottavuuden voi kyseenalaistaa samantien.
Ei ole SEGMin tekemä tutkimus. Kannattaa tsekata linkki, ennen kuin alat panikoimaan.
Aina ihmetellyt noita lääkäreitä, jotka lähtevät pillun tai pippelin leikkaukseen mukaan oletuksena, että sillä jonkun päänuppi paranee.
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?