Milloin ihmiset hyväksyvät sen tosiasian, että raha ei tuo onnellisuutta

Kyllä joissain tapauksissa raha tekee onnelliseksi.

Köyhänä ja sairaana kerrostaloasukkina tulisin onnelliseksi, kun saisin olla jossain luonnon helmassa mökillä. Kulkea pienessä pihapiirissä ja lähimetsissä voimieni mukaan, kuunnella lintuja, katsella kaunista luontoa, seurata kimalaisten touhuilua, istua rantasaunan edessä järvimaisemaa katsoen jne. Se tekisi minut onnelliseksi. 

Ei tee onnelliseksi ei, mutta sen puute tekee onnettomaksi.

En tiedä. Olen jo kauan seurannut vierestä kun ihmiset tuhlaavat aikaansaaman perässä juoksemiseen. Se touhu on kyllä todella koomista. Voisivat kaikki pestautui pellekouluun. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ankara köyhyys ja liika varallisuus eivät kumpikaan ole toivottavia. Tuossa 40k/v tienoilla jos kiikkuu, on aika hyvin molemmista maailmoista parhaassa tilanteessa. Rahaa ei pidä olla liikaa eikä liian vähän.

Millä lailla se 40 tonnia vuodessa tienaava elää parempaa elämää kuin vaikkapa millin tienaava?

Minua vähän jänskättäisi varkaat jos rahaa olisi miljoonia miljoonien päälle. Enkä ehkä menisi yöllä nakkikioskille. No, en muutenkaan ole käynyt, mutta kiva ajatella että teenpä niin vappuna.

Jos köyhältä varastetaan kännykkä tai pyörä on se hänen huomattavasti vaikeampi korvata uudella kuin jos sama tapahtuisi rikkaalle. Ne miljoonat on kyllä myös yleensä suojattu varsin hyvin.

Ihanko tosissaan joku väittää, että esimerkiksi orvoksi jäävällä rikkaan espoolaisperheen lapsella ei ole asiat paremmin kuin orvoksi jäävällä köyhän kenialaisperheen lapsella?

Se rikkaan perheen lapsi pääsee heti suomalaisen sosiaalihuollon piiriin, lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaaksi ja todennäköisesti sijoitetaan sukulaisille joille haetaan tämän huoltajuutta. Suomessa lapsen perintöä ei edes käytetä lapsen elatukseen, vaan elatuksen hoitaa uudet huoltajat tai sosiaalitoimi. Ei tarvitse miettiä millä maksaa hautajaiset ja muut kuolemaam liittyvät kulut, kun kuolinpesissä on nämä kulut kattamaan.

Orvoksi jäänyt kenialaisperheen lapsi taas joko jää katulapseksi tai päätyy paikalliseen lastenkotiin deprivoiviin oloihin. Orvoksi jääneillä paikallisilla on harvoin mahdollisuuksia opiskella, joillain saattaa olla niin hyvä tuuri että saavat opiskella jonkun ammattitutkinnon pienipalkkaisiin ammatteihin, mutta käytännössä siellä mennään usein teininä suoraan vielä pienempipalkkaisiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin olen silti onneton limusiinissa kuin bussissa.

Limus oot todennäkösemmin yksin ja onneton.

Mihin tämä perustuu, että olet yksinäisempi ja onnettomampi limusiinissa kuin bussissa?

Vierailija kirjoitti:

Ihanko tosissaan joku väittää, että esimerkiksi orvoksi jäävällä rikkaan espoolaisperheen lapsella ei ole asiat paremmin kuin orvoksi jäävällä köyhän kenialaisperheen lapsella?

Se rikkaan perheen lapsi pääsee heti suomalaisen sosiaalihuollon piiriin, lastensuojelun ja sosiaalitoimen asiakkaaksi ja todennäköisesti sijoitetaan sukulaisille joille haetaan tämän huoltajuutta. Suomessa lapsen perintöä ei edes käytetä lapsen elatukseen, vaan elatuksen hoitaa uudet huoltajat tai sosiaalitoimi. Ei tarvitse miettiä millä maksaa hautajaiset ja muut kuolemaam liittyvät kulut, kun kuolinpesissä on nämä kulut kattamaan.

Orvoksi jäänyt kenialaisperheen lapsi taas joko jää katulapseksi tai päätyy paikalliseen lastenkotiin deprivoiviin oloihin. Orvoksi jääneillä paikallisilla on harvoin mahdollisuuksia opiskella, joillain saattaa olla niin hyvä tuuri että saavat opiskella jonkun ammattitutkinnon pienipalkkaisiin ammatteihin, mutta käytännössä siellä mennään usein teininä suoraan vielä pienempipalkkaisiin töihin.

Ja tietenkään se raha ei tuo suoraa onnellisuutta, jos se rikkaan perheen orvoksi jäänyt lapsi sattuu olemaan elämäntapavalittaja, jolla ei ole koskaan mikään hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Tienaamisella ei niin väliä, mutta esimerkiksi 700 000€:n perintö on kiva. Lisänä mökki, sijoitusasunto ja rivarinpätkä - kaikki Pääkaupunkiseudulla ja luonnollisesti velattomia.

Mutta siitä olen samaa mieltä, että ihan sama, paljonko tienaa.

Mökki ja rivarinpätkä🤣🤣🤣

Raha tuo turvaa, huolettomuutta ja mahdollisuuksia.

Ei siihen onnellisuuteen miljoonia tarvita. Sopivasti pitää olla, että saa perusjutut hoidettua ja joskus jos voi ostaa vähän jotain extraa.

Vierailija kirjoitti:

Mieluummin olen silti onneton limusiinissa kuin bussissa.

Olemalla onnellinen olisit onnellinen ilman kumpaakaan. Ja onnellisuus jatkuisi bussissa ja se jatkuisi limusiinissakin. -Jeesus

Ei onnea mutta turvaa ja mahdollisuuksia.

🤑

Mä vihasin nuorena bussikyytejä, siksi poljin pyörällä paikasta paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnea mutta turvaa ja mahdollisuuksia.

 

🤑

Rikaskin voi saada aortan repeämän. Siinä ei auta rahat eikä mikään.

Raha just tuo sitä onnellisuutta. Saa tarvitsemansa lääkäripalvelut halumaltaan spesialistilta, on varaa kunnon ruokaan, ei tarvi käydä jossain paskassa työssä jossa ei halua olla. Se, että raha ei lisäisi onnellisuutta on ihan helvetin iso vale. Todella moni on masentunut ja kärvistelee surkeassa elämässä juurikin rahattomuuden takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnea mutta turvaa ja mahdollisuuksia.

 

🤑

Rikaskin voi saada aortan repeämän. Siinä ei auta rahat eikä mikään.

Minä voin kertoa, että vaikeasti, etenevästi ja kroonisesti sairaana tulin kovasti iloiseksi perinnöstä. 

Suurinta kusetusta väittää ettei tuo. Rikaskin voi sairastua vakavasti, mutta ostaa haluamansa hoidot eikä tarvitse miettiä miten saa sairaslomalla laskut maksettua. 

Raha tuo mielenrauhaa. Ei tarvitse valvoa öitä laskujen takia. Voi viedä lapsen yksityiselle lääkärille ja ostaa määrätyt lääkkeet. Ei tarvitse etsiä punalappuruokia kaupasta. Saa ostaa lapselle kengät rikkinäisten tilalle tai luistimet pieneksi käyneiden tilalle. Voin ostaa äkkilähdöt koko perheelle lämpimään jos on huono lomasää Suomessa.

Nämä asiat tuo minulle tiettyä rauhaa ja onnea arkeen. Olen elänyt myös sen vaiheen, kun ei uni tullut raha-asioiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei onnea mutta turvaa ja mahdollisuuksia.

 

🤑

Rikaskin voi saada aortan repeämän. Siinä ei auta rahat eikä mikään.

Minä voin kertoa, että vaikeasti, etenevästi ja kroonisesti sairaana tulin kovasti iloiseksi perinnöstä. 

Aortan repeämään kuolee välittömästi.

Tietenkin pitää sen verran olla, että ei tarvitse kiristellä siitä, mikä kiinnostaa tai harrastuksisra. Mutta eivät kaikki vain keksi käyttöä suurille rahamäärille. 

Esimerkiksi itse en saisi 2000 euroa enempää kulumaan kuukaudessa joka kuukausi omiin menoihini, vaikka yrittäisin. Olen 45 ja tähänastisessa elämässäni olen varmaan karvan alle 2000 saanut kuukaudessa kulumaan, jos ei huomioida joitain vähän kalliimpia yksittäishankintoja. En silti koe jääneeni paitsi mistään, kaikkiin harrastuksiin ja kiinnostuksiin sekä ravintoon, ym., rahat käytännössä riittäneet ilman kompromisseja.

Minulla ei ole valtavan kalliita harrastuksia tokikaan. Kalleimmatkin maksavat reilusti alle 50 000.

Lopulta en luultavasti tulisi yhtään sen onnellisemmaksi, vaikka minulla olisi vaikka se 3000/kk käytössäni jatkuvasti. Se menisi todennäköisesti sijoitusrahastoihin.

Kuollessaan!