Milloin ihmiset hyväksyvät sen tosiasian, että raha ei tuo onnellisuutta

haista vesipää pas ka

Minulla on noin 7 miljoonan omaisuus yrityskaupan seurauksena. Olen aina ollut onnellinen elämässäni, mutta nyt elän parasta aikaani.

Parasta on se, että ei ole mitään paineita enää. Olen pelannut työelämän läpi, eikä tarvitse enää kilvoitella kenenkään kanssa tai hyppiä kenenkään (yrittäjänä asiakkaan) pillin mukaan.

Tämä on tehnyt minusta paremman ihmisen. Olen aina tyytyväinen.
Kukaan ei tunnu kilpailijalta, vaan voin suhtautua vilpittömän iloisesti toisten onnistumisiin ja myötätuntoisesti epäonnistumisiin. Lisäksi kun on rahaa, niin voi luoda hyvää. Esimerkiksi järjestää hyvät juhlat tarjoiluineen.

Tavarasta en välitä, mutta kyllähän rahalla asioita saa. Asumme ulkomailla kivassa talossa, ja lapset ovat kelpo yksityiskoulussa. Heillä on ollut yksityisopettajat auttamassa kielissä. Puoliso pystyy aikuisiällä opiskelemaan. Itse teen hallitustyötä.

Ja onhan sekin jotain, että rahan hankkiminen ei tullut helposti. Uskomatonta ravia se oli opiskeluista alkaen, ja nyt nelikymppisenä jaksaminen ei ole samalla tasolla. Raha auttaa siihenkin, että omaa kuormitusta voi säätää.

Vierailija kirjoitti:

Rikkauksiin todella voi väsyä ja ihmisen voi vallata myös merkityksettömyyden tunne rikkaana. Kun melkein kaiken saa, arvo voi kärsiä. 

Kolmantena haasteena on tuo sosiaalinen kuplautuminen, josta Suomessa tosin ei vielä hirveästi tiedetä mitään. 

Neljäntenä moraalikin voi olla koetuksella, kun esteitä ja portteja on elämässä enää hyvin vähän. On helpompi esimerkiksi mennä kaikenlaisiin houkutuksiin, kun ei tarvitse arkeen itsekuria eikä suoraselkäisyyttä. Kubrickin Eyes Wide Shut sivuaa taitavasti tätä aihetta.

Rikkaus voi jollekin persoonille sopia, mutta väittäisin, että useimmille se tuo enemmän kaikenlaista negatiivista ja lisämurehtimista eri elämänaloilla kuin aidosti suurta onnea.

Useimmiten rikkauden määrä tarkoittaa myös työn määrän kasvattamista. Työ ei kuitenkaan välttämättä ole onnellisuuden lähde verrattuna vapaa-aikaan ja vapauteen.

Ei rahan pidä ilmaiseksi tullakaan. On varmaan aika mahtava nautinto, kun sen omalla työllään saa. Itse olen yrittäjäperheestä ja yksi ihanimmista asioista oli mennä omalle mökille saareen isolla ja nopealla veneellä. 

Velipoika ainakin nautti vesihiihdosta, kaikenlaisesta puuhastelusta ja äitikin ajeli mielellään luksusautolla. 

Lämpimästä autotallista oli mukavaa lähteä lapin pakkasissa. Kivaa oli käydä laadukkaasti ulkona syömässä.

Minä hakkasin mökillä usein halkoja ja lämmitin puusaunaa. Ison, kauniin ja viihtyisän kodin takkatuli lämmitti.

Ei elämän tarvitse mihinkään ikävään suuntaan muuttua, jos on rahaa. Mahdollisuudet voi käyttää hyväksi ja nauttia.

Olen elänyt myös toisenlaista elämää, joten kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha tuo turvaa, huolettomuutta ja mahdollisuuksia.

Niinhän sä luulet. Meinaatko että rikkaille ne rahat on tullut tekemättä yhtään mitään?

Ei ole, mutta tietyssä pisteessä sitä on niin paljon että voi löysätä. Eikö siihen pyri kaikki elämässä? Vai miksi niitä töitä tehdään?

Töitä tehdään siksi, että on ruokaa ja katto pään päällä.

Tunnen valtavan määrän ihmisiä, jotka ovat teollisuussukujen lapsia, pitkän linjan yritysjohtajia, exitin tehneitä, investointipankkiireja, asianajajia, liikkeenjohdon konsultteja. Rahaa on aivan riittämiin, mutta silti tehdään hommia, osa jopa aivan valtavia määriä.

Työ on paljon muutakin kuin katto pään päällä. Se on asioihin vaikuttamista. Mielenkiintoisia käänteitä ja tarinoita. Itsensä kehittämistä ja haastamista. Ihmissuhteita.

Maailma on varakkaan silmin tosi erilaista. Raha ei ohjaa, vaan merkitys löytyy muualta. Ja sitten sitä rahaakin tulee yhä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Millä laskut maksetaan, ostetaan ruokaa, vaatteita jne. jos ei rahalla??? Kyllä raha aika hlvetisti elämää helpottaa.

Mutta ei siihen miljoonia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha tuo turvaa, huolettomuutta ja mahdollisuuksia.

Niinhän sä luulet. Meinaatko että rikkaille ne rahat on tullut tekemättä yhtään mitään?

Ei ole, mutta tietyssä pisteessä sitä on niin paljon että voi löysätä. Eikö siihen pyri kaikki elämässä? Vai miksi niitä töitä tehdään?

Töitä tehdään siksi, että on ruokaa ja katto pään päällä.

Tunnen valtavan määrän ihmisiä, jotka ovat teollisuussukujen lapsia, pitkän linjan yritysjohtajia, exitin tehneitä, investointipankkiireja, asianajajia, liikkeenjohdon konsultteja. Rahaa on aivan riittämiin, mutta silti tehdään hommia, osa jopa aivan valtavia määriä.

Työ on paljon muutakin kuin katto pään päällä. Se on asioihin vaikuttamista. Mielenkiintoisia käänteitä ja tarinoita. Itsensä kehittämistä ja haastamista. Ihmissuhteita.

Maailma on varakkaan silmin tosi erilaista. Raha ei ohjaa, vaan merkitys löytyy muualta. Ja sitten sitä rahaakin tulee yhä lisää.

Tavalliselle duunarille se on just katto pään päälle. Tuo muu on hyi yäk elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha tuo turvaa, huolettomuutta ja mahdollisuuksia.

Niinhän sä luulet. Meinaatko että rikkaille ne rahat on tullut tekemättä yhtään mitään?

Ei ole, mutta tietyssä pisteessä sitä on niin paljon että voi löysätä. Eikö siihen pyri kaikki elämässä? Vai miksi niitä töitä tehdään?

Töitä tehdään siksi, että on ruokaa ja katto pään päällä.

Tunnen valtavan määrän ihmisiä, jotka ovat teollisuussukujen lapsia, pitkän linjan yritysjohtajia, exitin tehneitä, investointipankkiireja, asianajajia, liikkeenjohdon konsultteja. Rahaa on aivan riittämiin, mutta silti tehdään hommia, osa jopa aivan valtavia määriä.

Työ on paljon muutakin kuin katto pään päällä. Se on asioihin vaikuttamista. Mielenkiintoisia käänteitä ja tarinoita. Itsensä kehittämistä ja haastamista. Ihmissuhteita.

Maailma on varakkaan silmin tosi erilaista. Raha ei ohjaa, vaan merkitys löytyy muualta. Ja sitten sitä rahaakin tulee yhä lisää.

Tavalliselle duunarille se on just katto pään päälle. Tuo muu on hyi yäk elämää.

Kovin erilaisissa todellisuuksissa eletään, eikä siinä mikään. Mutta hienoa, jos molemmin puolin ymmärretään edes vähän niitä toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä laskut maksetaan, ostetaan ruokaa, vaatteita jne. jos ei rahalla??? Kyllä raha aika hlvetisti elämää helpottaa.

Mutta ei siihen miljoonia tarvita.

Tarvitaan jos sulla on vaikkapa luksusjahti, noiden pelkät vuosittaiset ylläpitokulutkin voi olla miljoonissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei auta vaikka olisi kuinka paljon rahaa, jos sairastut esim skitsofreniaan tai pitkälle levinneeseen syöpään.

Rahalla voisi hankkia parhaimmat rahalla saatavat lääkärit.

Rahalla saa jopa uuden naaman vanhan väsyneen tilalle. 

Joo mutta minkälaisen. Itse en menisi ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä laskut maksetaan, ostetaan ruokaa, vaatteita jne. jos ei rahalla??? Kyllä raha aika hlvetisti elämää helpottaa.

Mutta ei siihen miljoonia tarvita.

Tarvitaan jos sulla on vaikkapa luksusjahti, noiden pelkät vuosittaiset ylläpitokulutkin voi olla miljoonissa.

En ottaisi luxusjahtia, vaikka ilmaiseksi saisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha tuo turvaa, huolettomuutta ja mahdollisuuksia.

Niinhän sä luulet. Meinaatko että rikkaille ne rahat on tullut tekemättä yhtään mitään?

Ei ole, mutta tietyssä pisteessä sitä on niin paljon että voi löysätä. Eikö siihen pyri kaikki elämässä? Vai miksi niitä töitä tehdään?

Ellei sitten kuole ennen sitä löysäämistä..

Kuolla voi tietysti kuka vain milloin vain. Siksi kannattaakin löysätä heti kun voi ja elellä leppoisaa elämää.

Meidän elämän suurimmat surut tulevat tällä hetkellä siitä, että meillä ei ole varaa hoitaa kunnolla terveyttämme (esim.hammaslääkäri), meillä ei ole varaa lämmittää kunnolla taloa öljyn hintojen takia (mutta ei ole mahdollisuutta muuttaakaan), eikä pystytä ostamaan sellaista ruokaa mitä halutaan (esim.juustoa).

Väitän vahvasti, että jos varallisuutemme kasvaisi muutamallakin satasella kuussa, olisimme jo hieman onnellisimpia.

Meillä on rakkaus, ja (nyt jo aikuiset) lapset, mutta olisin hieman onnellisempi jos olisi esim.varaa matkustaa lasten luokse. He käyvät kyllä meillä, mutta näkisimme useammin jos voisin itsekin mennä heidän luokseen. Mummini on todella vanha ja sairas, enkä pysty matkustamaan hänenkään luokseen.

Rakkaus kumppanin kanssa auttaa pitkälle, mutta monet yöt olen valvonut ja murehtinut raha-asioita, eikä väsyneenä jaksa olla paras mahdollinen kumppani, riidatkin lisääntyvät.

ja pakko mainita, että me käymme molemmat kokopäivätöissä, mutta matalapalkka-aloilla. Lisäksi puolisolla todettiin talvella MS-tauti ja se on vaikuttanut suuresti taloudelliseen tilanteeseen koska sairaalakäynneistä ja uusista lääkkeistä on tullut isot lasku (maksukaton jälkeenkin esim.sairaalavuorokaudet ja poliklinikkakäynnit maksavat). Eikä hän ole saanut täyttä palkkaa koska ei pysty aina 100% työaikaan. Eli ”mee töihin” ei paranna meidän tilannetta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä rahoja saa mukaan kun kuolee.

En mä niitä silloin enää tarvitsekaan, mutta rauhoittavaa tietää että lasten tulevaisuus on turvattu.

Te, jotka väitätte, että raha ei tee onnelliseksi minkälaiset tulot teillä itsellä on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä rahoja saa mukaan kun kuolee.

En mä niitä silloin enää tarvitsekaan, mutta rauhoittavaa tietää että lasten tulevaisuus on turvattu.

Eiköhän nuo itsensä elätä.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka väitätte, että raha ei tee onnelliseksi minkälaiset tulot teillä itsellä on? 

Normi duunarin palkka.

Tiettyyn rajaan asti raha kyllä lisää onnellisuutta. Tai voisi sanoa että se poistaa onnettomuutta aiheuttavia asioita ja avaa mahdollisuuksia ja antaa vapautta.

Sitten tulee piste jonka jälkeen lisäraha ei enää merkittävästi tee onnellisemmaksi koska saturaatio on jo saavutettu.

Vierailija kirjoitti:

Meidän elämän suurimmat surut tulevat tällä hetkellä siitä, että meillä ei ole varaa hoitaa kunnolla terveyttämme (esim.hammaslääkäri), meillä ei ole varaa lämmittää kunnolla taloa öljyn hintojen takia (mutta ei ole mahdollisuutta muuttaakaan), eikä pystytä ostamaan sellaista ruokaa mitä halutaan (esim.juustoa).

Väitän vahvasti, että jos varallisuutemme kasvaisi muutamallakin satasella kuussa, olisimme jo hieman onnellisimpia.

Meillä on rakkaus, ja (nyt jo aikuiset) lapset, mutta olisin hieman onnellisempi jos olisi esim.varaa matkustaa lasten luokse. He käyvät kyllä meillä, mutta näkisimme useammin jos voisin itsekin mennä heidän luokseen. Mummini on todella vanha ja sairas, enkä pysty matkustamaan hänenkään luokseen.

Rakkaus kumppanin kanssa auttaa pitkälle, mutta monet yöt olen valvonut ja murehtinut raha-asioita, eikä väsyneenä jaksa olla paras mahdollinen kumppani, riidatkin lisääntyvät.

ja pakko mainita, että me käymme molemmat kokopäivätöissä, mutta matalapalkka-aloilla. Lisäksi puolisolla todettiin talvella MS-tauti ja se on vaikuttanut suuresti taloudelliseen tilanteeseen koska sairaalakäynneistä ja uusista lääkkeistä on tullut isot lasku (maksukaton jälkeenkin esim.sairaalavuorokaudet ja poliklinikkakäynnit maksavat). Eikä hän ole saanut täyttä palkkaa koska ei pysty aina 100% työaikaan. Eli ”mee töihin” ei paranna meidän tilannetta. 

Hitto kun sympatiani ovat sinun. Jos mulla olisi mistä antaa, niin auttaisin. Nyt menee alle tonnin eläkkeestä työttömänä olevan lapsenlapsen hyväksi silloin tällöin ruoka- ja muuta pientä avustusta. Kotiruokaa halvalla. 

Ei tuo köyhyyskään. Jos ihminen ei kykene olemaan onnellinen ja kiitollinen hyväosaisuudestaan niin ei kykene olemaan onnellinen mistään muustakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä rahoja saa mukaan kun kuolee.

En mä niitä silloin enää tarvitsekaan, mutta rauhoittavaa tietää että lasten tulevaisuus on turvattu.

Outo logiikka tuo, että älä vaan nauti varakkuudestasi, et sitä mukaasi täältä saa :D Kannattaa siis kurjailla, ehkä sitten voi huokaista helpotuksesta, kun ensin sairastaa vaikka köyhänä syöpää aikansa, eikä ole varaa kalliisiin hoitoihinkaan. Mutta pääasiahan on kai nauttia siitä köyhyydestä. Huhheijaa. En muuten ole vielä koskaan kuullut kenenkään lahjoittavan lottovoittoaan pois.