Siskon ’mustasukkaisuus’ omasta vauvastaan

Vierailija kirjoitti:

Normaalia naiselle joka imettää tai on synnytyksestä vähän aikaa.  Se on nimenomaan mustasukkaisuutta, mutta luonnon sanelemaa. Minua aikoinaan iljetti ja kun ihmiset sylittelivät ja lääppivät vauvaani. Varsinkin jos joku oli yli-innokas. Tuntui että sen tapainen läheisyys oli vain minun ja lapsen välistä. Tuntui tosi inhottavalle, kun hyvä ystäväni otti vauvani syliin ja alkoi tuuditella sitä jotenkin äidillisesti ja oikein fiilisteli miten ihanalta minun vauvani tuntuu hänen sylissään ja piti sitä pitkään. Ei tarvitse ottaa itseensä, tuo menee ajan kanssa pois. Usein pikkuvauvojen äideillä on myös irrationaalisia pelkoja, että vauvalle tapahtuu jotakin pahaa jos joku toinen koskee siihen. Tällaisessa tilanteessa myös isommat lapset voivat olla välikaikaisesti siinä äidin mustasukkaisuudessa sisällä.  En pidä tuota asiaa mitenkään niin kauhean pahana, se menee ohi ja on merkki siitä että äiti on todellinen leijonaemo, ja sehän on ihan hyväkin asia. Ei se johdu ap:sta.  

Mutta eikö ap kirjoittanut, että samanlainen asenne ollut myös isompien lasten suhteen ts sisar muuttunut sen jälkeen kun tuli äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että ylianlysoit tilannetta. Ketä se hyödyttää?

En usko, kyllähän tuollaisen huomaa ts ap tuntee itsensä sisarensa luokse ei-toivotuksi vieraaksi?

 Vartioiko sisaresi esim miestään suhteessa sinuun, pelkää että teillä on sutinaa?

Auttako tilanter nimeämonen mustasukkaisuideksi jotakin. En oikein usko. Ylisnslysointia on juuri se että yrittää analysoida ja vaikuttaa tiksnteeseen johon ei voi vaikuttaa.

Minusta tilanteeseen voi toki vaikuttaa ottamalla asian puheeksi. 

Voi kysyä esim haluaako sisko häntä ylipäänsä kylään? Nimittäin jos ap:lle jää vierailun jälkeen ajatus, että oliko hän ollenkaan tervetullut, niin minä ottaisin asian puheeksi.

Sen voi myös kysyä, miten sisko toivoisi, että häntä autetaan, jos ylipäänsä haluaa mitään apua?

Harvoin se puheeksi ottaminen mitään auttaa. Ap mielestä sisko ei käyttäydy kten hän haluaa mutta se vanha totuus on että toista ei voi mielensä muksiseksi muuttaa. Ainostaan sen voi muuttaa miten toimii itse tilanterssa ja miten siihen reakoi. Parasta on antaa siskon olla sellainen kun hän on ja pyytää apua jos sitä kaipaa.

Itselläni nousisi kyllä niskakarvat pystyyn, jos joku alkaisi satuilemaan tuollalailla. Että äiti pitäisi niin kovana uhkana sitä, että lapset kiintyvätkin tätiin tmv. Ehkä oletkin tietämättäsi uhka, kun edes keksit tuollaista? Ehkä siskosi aistii sen sinusta.

 Veikkaan, että ap on itse kateellinen siskolle. 

Voisiko siskosi olla omasta puolestaan mustasukkainen? Jos kokee nyt jäävänsä huomiostasi hopealle? Joka tapauksessa itse antaisin lasten olla. Juttelisin siskoni kanssa meidän omia ”siskojuttujamme” enkä juuri käestäisi lapsista mitään. Olen tullut siihen tulokseen, että nykymaailmassa lapsikuviot on mennyt niin ihmeelliseksi etten ota oikein mitään osaa muiden lapsiin eikä kiinnosta asettaa itseäni ikävämielisen tarkkailun kohteeksi. Tehkööt miten tykkäävät.

Monilla aikuisilla, joilla ei ole omia lapsia (ja joskus niilläkin, joilla on) on joku tarve leikkiä kotia toisten ihmisten lasten kanssa. Lapset ovat ihania ja pehmoisia ja luottavaisia, niin tottakai niiden kanssa on ihana olla ja saada heiltä sitä ihanaa vastakaikua, jota vain lapsilta saa. Minulla nousee helposti tällaisesta niskakarvat pystyyn. Lapset eivät ole mitään leluja, joilla vieraat aikuiset saavat toteuttaa omia skenaarioitaan. Ei se ole minusta kauhean eri asia kuin se että vähän lainaisi toisen naisen miestä aviomiesleikkiin. Pitää olla kunnioittava ja pitää rajoja ja tutustua lapsiin vähitellen eikä tunkea heti iholle. Lapset kaiken lisäksi helposti menevät kaikenlaisten tätien ja setien leikkeihin mukaan, ja sitten kun kyseinen aikuinen kyllästyy leikkiin tai lähtee, niin tulee pettymys ja hylkäämisen tunne ja itku. Jos haluat olla tämän perheen elämässä, niin sitten pitää olla myös ymmärtää vastuunsa.

Voiko olla, että sisko suorittaa ja elää äitiyttä niin täysin, että hänen pasmansa menevät sekaisin, jos joku auttamisella "sekoittaa" hänen järjestyksensä? Tai vaikka vauvaa viihdyttäessä hän ei tiedä, miten päin olisi, kun onkin hetki, jolloin häntä ei tarvita. Jos pitää koko ajan kaikkia lankoja perhearjessa käsissään, tuo se kontrolli tietyllä tapaa turvaa ja pienikin hellittäminen voi tuntua kaoottiselta omassa päässä, kun hermosto on ylikierroksilla.

Vierailija kirjoitti:

Monilla aikuisilla, joilla ei ole omia lapsia (ja joskus niilläkin, joilla on) on joku tarve leikkiä kotia toisten ihmisten lasten kanssa. Lapset ovat ihania ja pehmoisia ja luottavaisia, niin tottakai niiden kanssa on ihana olla ja saada heiltä sitä ihanaa vastakaikua, jota vain lapsilta saa. Minulla nousee helposti tällaisesta niskakarvat pystyyn. Lapset eivät ole mitään leluja, joilla vieraat aikuiset saavat toteuttaa omia skenaarioitaan. Ei se ole minusta kauhean eri asia kuin se että vähän lainaisi toisen naisen miestä aviomiesleikkiin. Pitää olla kunnioittava ja pitää rajoja ja tutustua lapsiin vähitellen eikä tunkea heti iholle. Lapset kaiken lisäksi helposti menevät kaikenlaisten tätien ja setien leikkeihin mukaan, ja sitten kun kyseinen aikuinen kyllästyy leikkiin tai lähtee, niin tulee pettymys ja hylkäämisen tunne ja itku. Jos haluat olla tämän perheen elämässä, niin sitten pitää olla myös ymmärtää vastuunsa.

Siis mitä? Oman siskon lasten kanssa ei saa leikkiä, kun se on melkein sama asia kuin lainaisi siskon aviomiestä? No älkää sitten ihmetelkö, jos lapsille ei löydy hoitajaa tms :D

Vierailija kirjoitti:

Siis ymmärtäisin, jos toimisin lasten jotenkin todella poikkeuksellisesti, riehuisin tai olisin ilkeä tai mitä ikinä. Mutta olen tullut todella tietoiseksi siitä, mitä heidän kanssaan juttelen tai miten olen, jotta se ei triggeröisi siskossa tätä tunnetta. Isompien lasten kanssa juttelen päivän juttuja tai leikin, pienimmälle rauhallisesti jutustelen ja nostan lelua takaisin lattialta. Todellakaan en toimi mitenkään tavalla, joka olisi poikkeuksellista, rajua tai ei lapsille sopivaa.

Tulee itselle vaan niin paha mieli siitä, että siskoni ei jotenkin halua kutsua minua osaksi tätä osaa elämästään, enkä oikein ymmärrä mikä siihen on syynä.

Ap

Siinähän se tuli. Olet rajaton.

Jaa-a. Jos suhde on luonnollinen eli se sisältää imetystä, vauvan imetys voi aiheuttaa jopa orgasmeja ja silloin on todella outoa jos joku ulkopuolinen koskettelee ja sörkkii vauvaa. Eivätkä pienet lapsetkaan tästä tykkää, heillä on äitinsä.

Voit aina tuutata omasta pillustasi vauvan jos haluat leikkiä vauvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla aikuisilla, joilla ei ole omia lapsia (ja joskus niilläkin, joilla on) on joku tarve leikkiä kotia toisten ihmisten lasten kanssa. Lapset ovat ihania ja pehmoisia ja luottavaisia, niin tottakai niiden kanssa on ihana olla ja saada heiltä sitä ihanaa vastakaikua, jota vain lapsilta saa. Minulla nousee helposti tällaisesta niskakarvat pystyyn. Lapset eivät ole mitään leluja, joilla vieraat aikuiset saavat toteuttaa omia skenaarioitaan. Ei se ole minusta kauhean eri asia kuin se että vähän lainaisi toisen naisen miestä aviomiesleikkiin. Pitää olla kunnioittava ja pitää rajoja ja tutustua lapsiin vähitellen eikä tunkea heti iholle. Lapset kaiken lisäksi helposti menevät kaikenlaisten tätien ja setien leikkeihin mukaan, ja sitten kun kyseinen aikuinen kyllästyy leikkiin tai lähtee, niin tulee pettymys ja hylkäämisen tunne ja itku. Jos haluat olla tämän perheen elämässä, niin sitten pitää olla myös ymmärtää vastuunsa.

Siis mitä? Oman siskon lasten kanssa ei saa leikkiä, kun se on melkein sama asia kuin lainaisi siskon aviomiestä? No älkää sitten ihmetelkö, jos lapsille ei löydy hoitajaa tms :D

Mieluummin sitä luottaa johonkin ulkopuoliseen hoitajaan kuin sukulaiseen, joka on jo lapsuudessa osoittanut esim. väkivaltaisen, rajattoman tai varastelevan luonteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla aikuisilla, joilla ei ole omia lapsia (ja joskus niilläkin, joilla on) on joku tarve leikkiä kotia toisten ihmisten lasten kanssa. Lapset ovat ihania ja pehmoisia ja luottavaisia, niin tottakai niiden kanssa on ihana olla ja saada heiltä sitä ihanaa vastakaikua, jota vain lapsilta saa. Minulla nousee helposti tällaisesta niskakarvat pystyyn. Lapset eivät ole mitään leluja, joilla vieraat aikuiset saavat toteuttaa omia skenaarioitaan. Ei se ole minusta kauhean eri asia kuin se että vähän lainaisi toisen naisen miestä aviomiesleikkiin. Pitää olla kunnioittava ja pitää rajoja ja tutustua lapsiin vähitellen eikä tunkea heti iholle. Lapset kaiken lisäksi helposti menevät kaikenlaisten tätien ja setien leikkeihin mukaan, ja sitten kun kyseinen aikuinen kyllästyy leikkiin tai lähtee, niin tulee pettymys ja hylkäämisen tunne ja itku. Jos haluat olla tämän perheen elämässä, niin sitten pitää olla myös ymmärtää vastuunsa.

Siis mitä? Oman siskon lasten kanssa ei saa leikkiä, kun se on melkein sama asia kuin lainaisi siskon aviomiestä? No älkää sitten ihmetelkö, jos lapsille ei löydy hoitajaa tms :D

Siis mitä? Kuvittelet että naisten pilluhedelmät ovat jotain yleistä riistaa jota kaikki saavat kosketella ja omia? Oletko vähän tiri tiri tööt tööt?

Vierailija kirjoitti:

Voisit sanoa siskollesi että olet huomannut asian. Lisäksi sanoisit että haluat kunnioittaa hänen rajojaan äitinä ja siksi kuulla siskoltasi, miten sinun olisi hyvä toteuttaa täti-roolia. Vaikka pitäisitkin siskosi asennetta tyhmänä, niin silti tekisin näin. Joku ylempänä sanoi miten jollain oli mennyt tälläinen oli kun lapset teinejä.

Ei vaan sanot suoraan että painuu takaisin sinne keittiöön tms ja että leikit nyt lasten kanssa

Sinusta teillä ei ole ollut kilpailuasetelmaa lapsena, koska olet ollut se äidin silmäterä ja lellikki. Siskolla taas lapsuuden muistot tulvii mieleen ja "pelkää" sinun taas vievän jotain hänen omaansa (lapsensa).

Jeps, omakaan sisarus ei muista niitä lukuisia pahoinpitelyjä ja hyväksikäyttöjä, mille altisti minut lapsena. Ja aikuisuudessa selittelee samaa käytöstä omaksi edukseen eikä ymmärrä vikaansa. Ei se pahoinpitelevä ja ongelmallinen osapuoli koskaan näe omaa vikaansa vaan pyrkii nimenomaan uhriutumaan itse, kuvitellen että kaikki mikä on siskon on minun. Juuri niinkuin ap tekee. Pahimmillaan vielä sabotoi toisen onnea ja menestystä kateuspäissään, vaikkei saisikaan toisen menestyksen tuloksia itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit sanoa siskollesi että olet huomannut asian. Lisäksi sanoisit että haluat kunnioittaa hänen rajojaan äitinä ja siksi kuulla siskoltasi, miten sinun olisi hyvä toteuttaa täti-roolia. Vaikka pitäisitkin siskosi asennetta tyhmänä, niin silti tekisin näin. Joku ylempänä sanoi miten jollain oli mennyt tälläinen oli kun lapset teinejä.

Ei vaan sanot suoraan että painuu takaisin sinne keittiöön tms ja että leikit nyt lasten kanssa

Sisko sanoo että painu takaisin kotiisi eikä tarvitse soitella enää (koskaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla aikuisilla, joilla ei ole omia lapsia (ja joskus niilläkin, joilla on) on joku tarve leikkiä kotia toisten ihmisten lasten kanssa. Lapset ovat ihania ja pehmoisia ja luottavaisia, niin tottakai niiden kanssa on ihana olla ja saada heiltä sitä ihanaa vastakaikua, jota vain lapsilta saa. Minulla nousee helposti tällaisesta niskakarvat pystyyn. Lapset eivät ole mitään leluja, joilla vieraat aikuiset saavat toteuttaa omia skenaarioitaan. Ei se ole minusta kauhean eri asia kuin se että vähän lainaisi toisen naisen miestä aviomiesleikkiin. Pitää olla kunnioittava ja pitää rajoja ja tutustua lapsiin vähitellen eikä tunkea heti iholle. Lapset kaiken lisäksi helposti menevät kaikenlaisten tätien ja setien leikkeihin mukaan, ja sitten kun kyseinen aikuinen kyllästyy leikkiin tai lähtee, niin tulee pettymys ja hylkäämisen tunne ja itku. Jos haluat olla tämän perheen elämässä, niin sitten pitää olla myös ymmärtää vastuunsa.

Siis mitä? Oman siskon lasten kanssa ei saa leikkiä, kun se on melkein sama asia kuin lainaisi siskon aviomiestä? No älkää sitten ihmetelkö, jos lapsille ei löydy hoitajaa tms :D

Mieluummin sitä luottaa johonkin ulkopuoliseen hoitajaan kuin sukulaiseen, joka on jo lapsuudessa osoittanut esim. väkivaltaisen, rajattoman tai varastelevan luonteensa.

No nyt menee pikkuisen pitkälle! Syytät ap:tä väkivaltaiseksi, varastelevsksi, rajattomaksi. Kertoistko mitä perusteita sinulle on tällaisille väitteille? 

Anna asian olla. Huomioi siskoasi ja juttele hänen kanssaan muista asioista. Ole lasten kanssa tavalla, johon siskosi ei reagoi negatiivisesti. Leikki on yleensä tällainen tapa. Pidä yhteyttä ja luo oma suhteesi lapsiin heidän tätinään. Se tulee olemaan vielä arvokas asia heidän elämässään. He voivat luottaa sinuun jonain päivänä, erityisesti jos heidän äidilleen tapahtuu jotain, sairastuminen, päihdeongelma, kuolema, tai vain välien huononeminen. Elämässä näitä asioita tapahtuu. Et korvaa etkä voi koskaan korvata heidän äitiään, mutta voit olla se luotettava aikuinen, jonka tuki voi kantaa lasta tai nuorta eteenpäin. Älä siis anna periksi, mutta anna asian olla, äläkä välitä siitä. Kunnioita siskoasi ja hänen tapaansa olla äiti.

Henkilökohtaisesti en halua, että mieheni sisko koskee lapsiin pitkällä tikullakaan. Hän lässyttää lapsille oksettavasti, tuo heille karkkia ja Tigerin rihkamaa sekä piraattivaatteita Turkista. Lapsenvahtina ollessaan hän oli juonut siideriä ja on muutenkin alkoholiin menevä. Ei tuu enää meille lapsenvahdiksi. Sukujuhlissa oli niin päihtynyt, että kävi hänen omia lapsiaan sääliksi. En pidä ko. ihmisestä. Muuten menee, mutta iskee ahdistus, jos yrittää koskea tai lässyttää lapsilleni. 

Vierailija kirjoitti:

Monilla aikuisilla, joilla ei ole omia lapsia (ja joskus niilläkin, joilla on) on joku tarve leikkiä kotia toisten ihmisten lasten kanssa. Lapset ovat ihania ja pehmoisia ja luottavaisia, niin tottakai niiden kanssa on ihana olla ja saada heiltä sitä ihanaa vastakaikua, jota vain lapsilta saa. Minulla nousee helposti tällaisesta niskakarvat pystyyn. Lapset eivät ole mitään leluja, joilla vieraat aikuiset saavat toteuttaa omia skenaarioitaan. Ei se ole minusta kauhean eri asia kuin se että vähän lainaisi toisen naisen miestä aviomiesleikkiin. Pitää olla kunnioittava ja pitää rajoja ja tutustua lapsiin vähitellen eikä tunkea heti iholle. Lapset kaiken lisäksi helposti menevät kaikenlaisten tätien ja setien leikkeihin mukaan, ja sitten kun kyseinen aikuinen kyllästyy leikkiin tai lähtee, niin tulee pettymys ja hylkäämisen tunne ja itku. Jos haluat olla tämän perheen elämässä, niin sitten pitää olla myös ymmärtää vastuunsa.

Hämmentävää lukea tätä ketjua, kun maailman sivu olen kuvitellut, että lapsiperheissä vieraillessa nimenomaan kuuluu ja pitää osoittaa huomiota lapsille esim. juttelemalla tai leikkimällä, jotta vanhemmat eivät pidä ihan huonotapaisena ääliönä, mutta näköjään se(kin) on nykyään ihan päinvastoin. Vähän myös ihmettelen, miten lapsi muka kokee pettymyksen ja hylkäämisen, jos kyläilemässä oleva ja lapsen kanssa leikkivä täti tai setä lähtee kyläilyn päätteeksi kotiin.