Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle
Tutkijat lataavat kasan syitä sille, miksi pikkulapsia ei kannata jakaa tasojoukkueisiin – silti KuPS teki niin
Asiantuntijat varoittavat, että pienten lasten jaottelusta tasojoukkueisiin on monia riskejä.
Lasten varhainen jaottelu voi johtaa kierteeseen, jossa varhain kehittyville kasaantuu etuja, joista myöhemmin kehittyvät jäävät paitsi.
Liian varhainen jaottelu voi viedä lapselta harrastamisen ilon ja johtaa koko harrastuksen loppumiseen.
Tää on niin totta. Poikani pelasi jalkapalloa joukkueessa, joka jaettiin muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. Vain muutamat harkat sen jälkeen ja poika halusi lopettaa. Muutenkin touhu tuntui pelkältä rahastukselta. Yhdet kisat käytiin ja sieläkään ei peliaikaa juuri herunut. Ei tullut hauskaa yhdessä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloja.
Mulle tuli mitta täyteen kun ostimme pojalle uuden jalkapallon harjoituksiin, niin se oli kummasti vaihtunut harkoissa iänvanhaan rämään. Pojan pallo oli merkattu isoin kirjaimin tussilla, joka ei todellakaan lähde pois kuin spriillä hankaamalla.
Kommentit (305)
No ei ole mikään pakko harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikessa pitäisi aina mennä huonompien mukaan? Ettei tulis paha mieli?
Kyllä elämässä pitää oppia pettymyksiäkin sietämään. Ja aina voi etsiä sen lajin jossa on parempi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikessa pitäisi aina mennä huonompien mukaan? Ettei tulis paha mieli?
Kyllä elämässä pitää oppia pettymyksiäkin sietämään. Ja aina voi etsiä sen lajin jossa on parempi.
Juurikin tuon vuoksi, ettei tule paha mieli ja "kaikilla on kivaa" "eikä saa olla liian vakavaa." Ei tarvikaan olla vakavaa, mutta tehdäön nyt tosissaan kun kerran tehdään eikä pelleillä.
Olen valmentanut aika kauan ja sanon ihan suoraan, että ne parhaat hetket on silloin kun voitetaan. Niin joukkue- kuin yksilölajeissa.
Sitten vielä se kuoppa, että jos mennään niiden heikoimpien mukaan, ollaan muutamassa vuodessa tilanteessa, jossa kärki lähtee muualle haastavampaan joukkueeseen ja se häntä lopettaa. Keskikastillekaan ei ole enää joukkuetta, koska porukkaa on liian vähän. 2/3 lopetti. Jos mentäisiin sen kärjen mukaan niin se häntä lopettaa joka tapauksessa, mutta sitten olisi viwlä kärjelle ja keskikastille joukkue. Vain 1/3 lopetti, mutta ne on niitä jotka lopettaa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ollaan mekin surtu.
Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin.
Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa.
Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen.
Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.
Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.
Tämä on naurettavaa. Todellisuus on ettei niistä "lahjakkuuksistakaan" tule 99,999999999% todennäköisyydellä koskaan mitään. Maailmalla on näitä lahjakkuuksia pilvin pimein eikä siinä suomalaisilla ole jakoa. Minä en laske vielä siksi joksikin pelaamista isona Suomessa räntäsateessa putkiemiestäkin huonommalla palkalla kun katsojian on yhtä paljon kuin pelaajia. Vielä 80-90 luvuillakin olisi naurettu jos joku olisi sanonut olevan ammattivalmentaja jossakin junnuseurassa.
Alue: Aihe vapaa
Tuossa täyttyy jo syrjinnän kriteerit jos vanhempien työn takia lapsi saa lähdöt joukkueesta. Ei liity lapseen millään tavalla ja talkootöitä ei voi lain nojalla velvoittaa kenellekään.