Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi perustaa oman seuran. 

 

Oma lapseni on urheilullinen ja kilpailuhenkinen ja liikkunut ikäisekseen aina valtavasti, ihan jo ensi neuvolakäynneillä oli "jäntevä" ja rakasti hyppykiikussa oloa ns. Alaikäisenä. 

Hienoa että tälläisille lapsille on väylä edetä jopa mahdollisesti kohti ammattia. Jos taas nämä korkean energian lapset olisivat muualla kuin kilpailemassa kovaa niin jälki voisi olla sen mukaista. Tosiaan höntsäklubeja vaan perustamaan ne joille seurojen juniorityö liian kilpahenkistä.

Ne seurat voisi ja PITÄISI palauttaa kilpailuhenkisyydestä takaisin normaalille harrastustasolle. Niin, että ne sopisivat taas ihan kaikille lapsille. Monoa naama punaisena huutaville valmentajille, ja seurojen rahaa kahmiville johtajille. Ei lasten tarvitse reissata keikkabussilla pelaamaan toiseen kaupunkiin - ei sellaista tehty 20-30 vuotta sitten. Seurat tarvitsisivat oikein kunnon kurinpalautuksen. Kilpailuhenkiset vanhemmat voivat sitten perustaa vaikka keskenään omia "veren maku suussa" -klubejaan, jonne kiskoa kersansa saamaan varhaista vatsahaavaa.

Sulla ei taida olla minkäänlaista käsitystä näiden seurojen toiminnasta? Tuolla tehdään aivan tajuton määrä palkatonta talkootyötä, jotta lapsukaiset pääsisivät harrastamaan. Kiitoksena yleensä haukut ja näköjään myös toiveet "kurinpalautuksesta".

Ja mitä ihmettä oikein tarkoitat "rahaa kahmivilla johtajilla"? Urheiluseuraa pyörittämällä ei ole tässä maassa kukaan rikastunut. Aika moni seuran omistaja on kyllä menettänyt rahansa.

Edelleen. Mikä estää lapsia menemästä keskenään pelailemaan ja harrastamaan? Ei siihen tarvita seuraa, lisenssiä, sponsoreita tai valmentajaa. En minä ainakaan ymmärrä, mitä iloa jonkun tavoitteettomasti harrastelevan porukan valmentamisesta olisi valmentajalle. Jos joku aikuinen tarvitaan johtamaan toimintaa, niin se voit ihan hyvin olla sinäkin.

Omaa elämää ei tarvitse ulkoistaa. Itsekin voi tehdä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ollaan mekin surtu. 

Mitään ei voinut harrastaa seuroissa (varsinkaan joukkuelajeissa) ilman, että on kisat, viikonloppujen turnaukset, tasojoukkueet, "urheilijapolut", jako parempiin ketjuihin. 

 

Kaiken on tähdättävä mielettömään menestykseen, siihen, että treenataan vähintään 3-4 kertaa viikossa. 

 

Kaikesta on tullut seurojen ja valmentajien omien tavoitteiden toteutuskenttä. Samalla tuhotaan lasten oikeus iloiseen liikkumiseen ja yhteiseen tekemiseen. 

 

Sitten ihmetellään, kun lapset ei liiku, tai toiset liikkuu liikaa... nuoret voi huonosti ja uupuu.

 

Kun mitää ei voi tehdä enää vain ILOSTA.  

Olen niin samaa mieltä. Kilpaurheilua pitäisi tukea vähemmän ja harrastusurheilua enemmän. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harrastaa eri lajeja ilman lukuisia harjoituskertoja viikossa ja ilman kilpailemista. 

Yllättäen ne maailman huippujalkapalloilijatkin tulevat maista, joissa lapset pelaavat ihan huvikseen yleisellä kentällä. Ei siellä ole keskiluokkaisia vanhempia hampaat irvessä kuskaamassa lapsia treeneihin 7 kertaa viikossa ja valmentajat huutamassa kentän laidalla. 

Kilpailu on silti äärimmäistä. Jossain Brasiliassa on yli 200 miljoonaa ihmistä ja lähes kaikki lapset potkivat palloa vapaa-ajallaan ja haaveilevat ammattilaisurasta. Huippulahjakkuudet löydetään kenttien laidoilta kykyjenetsijöiden avulla ja arviointitilaisuuksista. Heille kustannetaan sen jälkeen kaikki. Hieman suurempi osa onnistuu tienaamaan pienen elantonsa paikallisista seuroista. 99,9 prosenttia jää höntsäilemään keskenään. Näistä höntsälijöistä saisi koottua monen monta Suomen maajoukkuetta.

Jalkapallo on syystä maailman suosituin urheilulaji. Se on hauskaa, sosiaalista ja älyllistä. Ja vaikka se on maailman kilpailluin laji, mahtuu ammattilaiskentille pitkiä ja pätkiä, erilaisia persoonia. 
Sen sijaan että kuskataan pikkulapsia hulluna treeneihin, pitäisi pihapelikulttuuria pyrkiä palauttamaan. Jalkapallo kuuluu kaikille.

Se on suosituin sen takia, että se on halpaa eikä vaadi älynlahjoja. Sopii siis suurille massoille joilla ei ole lahjakkuutta mihinkään oikeasti urheilua hyödyllisempään toimintaan jolla voisi kontribuoida jotain ihmiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi perustaa oman seuran. 

 

Oma lapseni on urheilullinen ja kilpailuhenkinen ja liikkunut ikäisekseen aina valtavasti, ihan jo ensi neuvolakäynneillä oli "jäntevä" ja rakasti hyppykiikussa oloa ns. Alaikäisenä. 

Hienoa että tälläisille lapsille on väylä edetä jopa mahdollisesti kohti ammattia. Jos taas nämä korkean energian lapset olisivat muualla kuin kilpailemassa kovaa niin jälki voisi olla sen mukaista. Tosiaan höntsäklubeja vaan perustamaan ne joille seurojen juniorityö liian kilpahenkistä.

Ne seurat voisi ja PITÄISI palauttaa kilpailuhenkisyydestä takaisin normaalille harrastustasolle. Niin, että ne sopisivat taas ihan kaikille lapsille. Monoa naama punaisena huutaville valmentajille, ja seurojen rahaa kahmiville johtajille. Ei lasten tarvitse reissata keikkabussilla pelaamaan toiseen kaupunkiin - ei sellaista tehty 20-30 vuotta sitten. Seurat tarvitsisivat oikein kunnon kurinpalautuksen. Kilpailuhenkiset vanhemmat voivat sitten perustaa vaikka keskenään omia "veren maku suussa" -klubejaan, jonne kiskoa kersansa saamaan varhaista vatsahaavaa.

Sulla ei taida olla minkäänlaista käsitystä näiden seurojen toiminnasta? Tuolla tehdään aivan tajuton määrä palkatonta talkootyötä, jotta lapsukaiset pääsisivät harrastamaan. Kiitoksena yleensä haukut ja näköjään myös toiveet "kurinpalautuksesta".

 

Ja mitä ihmettä oikein tarkoitat "rahaa kahmivilla johtajilla"? Urheiluseuraa pyörittämällä ei ole tässä maassa kukaan rikastunut. Aika moni seuran omistaja on kyllä menettänyt rahansa.

 

Edelleen. Mikä estää lapsia menemästä keskenään pelailemaan ja harrastamaan? Ei siihen tarvita seuraa, lisenssiä, sponsoreita tai valmentajaa. En minä ainakaan ymmärrä, mitä iloa jonkun tavoitteettomasti harrastelevan porukan valmentamisesta olisi valmentajalle. Jos joku aikuinen tarvitaan johtamaan toimintaa, niin se voit ihan hyvin olla sinäkin.

 

Omaa elämää ei tarvitse ulkoistaa. Itsekin voi tehdä asioita.

Ihan hyvin voisin valmentaa "tavoitteettomasti harrastelevaa porukkaa" kunhan korvaus olisi kohdillaan. Talkoilla en ole koskaan valmentanut, enkä tekisi sitä tuossakaan tilanteessa.

Tasojoukkueiden ongelmahan taitaa yleisimmin olla se, että ne lukitaan sillon U8-iässä, eikä sen jälkeen tapahdu liikettä ryhmien välillä. Ja toinen ongelma on, että vain sitä "ykkösporukkaa" halutaan valmentaa ja muut jää heitteille. 

Oikein toteutettunahna tämä tehtäisiin niin, että koko porukkaa valmentaa kaikki valmentajat, vaikka vuorotellen eri ryhmiä tai miten se nyt halutaan toteuttaa. Toiseksi ryhmien välillä pitää olla liikettä. Jos se kakkosryhmän Unta-Anneli on vetänyt hiton hyvin reeneissä ja peleissä niin sen pitää päästä ainakin kokeilemaan sinne ykkösryhmään, vaikka se joukkueenjohtajan Konsta-Kaija joutuisikin sitten kakkosjoukkueeseen.
Ei se vaikeaa ole, kunhan on halua.

Vuosaaren teini tytöt....ohhoh...ovat kovia....niskaotteella ja kotiin.Ai joo ei saa koskee...

...isi ja äiti..eihän meidän lapsi. Eivätkä pärjää pennuilleen....

Vierailija kirjoitti:

Vuosaaren teini tytöt....ohhoh...ovat kovia....niskaotteella ja kotiin.Ai joo ei saa koskee...

...isi ja äiti..eihän meidän lapsi. Eivätkä pärjää pennuilleen....

Miten tämä liittyy lasten harrastuksiin?

Vierailija kirjoitti:

No hei siis todellakin lahjakkuudella on rooli, myös liikunnassa. Iso rooli. Sitten kun puhutaan ammattilaisuudesta. Luuleeko joku tosiaan että Messi, Maradona, Pelé, Zidane tai Ronaldo eivät olleet myös huippulahjakkaita? Ja "kovalla työllä" kuka tahansa voi yltää tuollaiseen? Suomessa ei ole vaan yritetty? :D Monissa maissa jalkapallo on ainoa tie pois köyhyydestä (ja ainoa järkevä harrastuskin), ne muut jotka jäi sinne köyhyyteen potkimaan palloa, eivät vain yrittäneet?

Lahjakkuudella on ihan samanlainen rooli, kuin vaikka musiikissa. Joo kuka tahansa voi oppia hakkaamaan rumpuja hirveetä vauhtia, kun harjoittelee. Mutta ammattirumpaliksi ei voi kuka tahansa tulla, vain alle 1% on riittävän musikaalisia. Ei ole yksinkertaisesti mitään toivoa, jos ei ole aivan ilmiömäinen rytmitaju jo lapsena. "Sisäinen kello" on paljolti synnynnäistä, eli pystyykö pitämään tempon tasaisena, ilman metronomia. Erot havaitaan jo ihan alakoulussa, kun lapset istutetaan rumpusetin eteen, 5 minuutin soitosta sen huomaa jos luokassa on "joku tyyppi". Monessa luokassa ei ole yhtään sellaista lasta. Sen jälkeen on tietysti edessä vuosien rankka harjoittelu, mutta ei sitä kannata edes aloittaa, jos ei ole sitä lahjaa.

Liikuntaa kannattaa aina harrastaa (koska sillä on yleishyödyllisiä terveysvaikutuksia), mutta samalla tavalla vain pienellä osalla on toivoa huipulle. Taitolajeissa kuten lätkä tämä vielä korostuu. Kaikista ei vaan voi tulla mitään "kynämiehiä", tyyliin Wayne Gretzky. Jos on kynäilijä, kyllä se huomataan jo lapsena

T. liikkuva rumpali, ei huipulla kummassakaan

Ammattijalkapalloilijaksi pääsee niin harva, että se vaatii kaiken olevan kohdallaan, ihan siitä alkaen että on syntynyt alkuvuodesta ja päässyt jo pienenä hyvään seuraan.

Ammattirumpaliksi taas pääsee monikin halutessaan, ja se on enemmän treenaamisesta kuin synnynnäisistä lahjoista kiinni. Moni aloittaa vasta teini-iässä, mikä olisi jalkapalloilijalle auttamatta liian myöhäistä. Tietysti lahjakkuus auttaa soitossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten paljon todellisuudessa on niitä vanhempia jotka koettavat tekemällä tehdä lapsestaan urheilijaa, varmaan heitäkin on, mutta täällä syrjäkylillä ehkä vähemmän. 

Sen sijaan oma lapsi on jostakin syystä sellainen, että hänellä on pienestä pitäen ollut suunnaton hinku nimen omaan jalkapalloilijaksi, ja sen vuoksi on nyt sitten koetettu järjestelllä että jannu pääsisi mahdollisimman paljon treenaamaan ja pelaamaan. Taustalla on luultavasti osiksi se, että homma on hänelle ollut alusta pitäen helppoa, osiksi varmaan yleiset pikkupoikien kiinnostusasiat.

Paikallinen pikkuseura ei harrasta tasoryhmiä (eikä porukka siihen riittäisikään), mutta pelejä on koetettu järjestellä siten, että kaikki pääsisivät pelaamaan suurin piirtein omantasoisiaan vastaan. Jos muu ei ole auttanut, niin jotkut taitavimmista pelaavat vuotta isompien kanssa. Jos asuisimme ison seuran alueella, niin poika olisi varmasti kinunnut ja vaatinut ja tehnyt kaikkensa päästäkseen kilpajoukkueeseen.

Kupsista sen verran, että aika vähän sieltä minusta kuuluu valituksia tuosta systeemistä, jossa on edarijoukkue, peliryhmät ja sitten kaupunginosaporukat, joskin jakoikä voisi toki olla korkeampikin. Sen verran tiedän, että jonkin verran junnuja siirtyy Kupsista muihin paikallisseuroihin ja päin vastoin. Kaikkia noita vastaan on pelattu, ja Kupsin edarit näyttäisivät olevan taitavia ja suunnitelmallisesti pelaavia joukkueita, ja mielestäni sopivat hyvin taitaville, motivoituneille ja pitempään harrastaneille junnuille.

Kannattaa alkaa etsiä töitä jostain jalkapallokaupungista, vaikka sieltä Kuopiosta. Muutama vuosi ja siinä pikkuseurassa ei ole tarpeeksi pelaajia ja homma loppuu.

Ei kai nyt kukaan ole niin sekopää, että muuttaa Kuopioon muksunsa jalkapalloharrastuksen vuoksi?

Ihan sairasta abt suurin osa junnu-urheilusta. Meni iteltä ihan maku urheiluun aikoinaan 14-vuotiaana. Sen verran toksista menoa oli ja sama näkyy jatkuvan vuosikymmenestä toiseen. Toki sen jälkeen on kaikenlainen liikunta maistuu niinkuin pitääkin , mutta ei voi kun ihmetellä, miten sitä ei ymmärretä, että tärkeintä olisi pitää nuoriso liikkeessä ja yhdessä. Kyllä ne Gretzkyt ja Maradonat sieltä löytyy anyway. Omien skidien kanssa mennään kyllä ihan sen mukaan mikä niistä tuntuu kivalta, motia ei saa pakottamalla. Ei vaan taida kuulua tähän itsekkyyden eetokseen, mitkään pehmeämmät arvot. Tervemenoa vaan terapiaan.....

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla perheillä ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin, ottakaa tämä huomioon!

Niin? 

Miksi kaikki pitäisi tasapäistää huonoimmin pärjäävien mukaan? Koulussa ei saa olla erityisen lahjakas missään ja nyt urheilussakin pitäisi kaikki huiput laittaa turhautumaan johonkin höntsätasoon. Jos urheilusta meinaa tehdä uraa, niin elämässä täytyy tottua kovaan työhön, sama oikeastaan kaiken muunkin lahjakkuuden kehittämisessä. Ja kaiken aikaa joku osa karsiutuu, vaikka olisikin ns. hyvin suoriutuva urheilussa fysiikalta, niin saattaa olla, ettei henkinen kantti kestä sitten sitä raakaa loppupeliä. Huipulle ei pääse kukaan pään silittelyllä, pelkällä hauskanpidolla ja lässytyksellä.

Huipuksi ei voi myöskään kehittyä missään, jos ympärillä olevat eivät panosta samalla tavalla. Jo ihan se pelin ja liikkumisen tempo ja koordinointi on ihan eri tasoista huipun ja höntsääjän välillä. Jos yhtään mietitte, niin huippujoukkue pelaa aina muita huippuja vastaan. Siihen ei voi valmentautua, jos koko treeniympäristö on pelkkää löysäilyä ja hauskanpitoa.

Tämän ketjun päämotiivi on kateus siitä, että jonkun muun lapsi pärjää paremmin ja on kovemmalla tasolla, kuin se oma mussukka. Kateus haluaa tasapäistää paremmat aina jonnekin jonon hännille. Se, että moni täällä mussuttaa tuosta, että liikunnan ilo pilataan jne, niin kuinka niin? Eikö sitä liikuntaa voi harrastaa sillä omalla tasolla ja pitää hauskaa? Huippuja tarvitaan esikuviksi ja motivaattoreiksi kuitenkin. Sama koskee varallisuuskysymyksiä. Kaikilla ei ole varaa kaikkeen, se on ihan elämän tosiasia. Silti sekään ei estä tekemästä asioita ja harrastamasta, ei vaan ehkä pysty hankkimaan parhaita varusteita tai maksamaan kalliita lisenssejä ja vakuutuksia, mutta jos kuitenkin ajatus oli liikkuminen ja hauskanpito, niin se on kuitenki vielä ilmaista.

Antakaa huippujen olla, olkaa vaihteeksi iloisia siitä, että jotkut pärjäävät.  Kannustakaa positiivisesti kaikkia, sillä jokaisella tasolla voi olla voittaja ja kokea onnistumista kaikesta huolimatta. 

Minä olen kuuskymppinen ja mietin ihmeissäni koko nyky modernia "lasten harrastusten" käsitettä täällä .. milloin siitä tehtiin jokin rahan kanssa piestävä pakkojuttu?

Itse koin harrastavani ja omaavani harrastuksia mutta niiden oli pakosta pakko olla käytännössä maksamattomia. En tuntenut mielestäni lapsena ja nuorena keitään jotka olisivat harrastaneet mitään kalliita sen kummempia kuin minäkään. Kukaan ei edes kuvitellut sellaisia. Ei olisi edes keksitty moista ja meillä kaikilla oli hauskaa eikä aika ollut mikään pitkä. Ja kaiken ensinnä meillä oli tonni läksyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki pitäisi tasapäistää huonoimmin pärjäävien mukaan? Koulussa ei saa olla erityisen lahjakas missään ja nyt urheilussakin pitäisi kaikki huiput laittaa turhautumaan johonkin höntsätasoon. Jos urheilusta meinaa tehdä uraa, niin elämässä täytyy tottua kovaan työhön, sama oikeastaan kaiken muunkin lahjakkuuden kehittämisessä. Ja kaiken aikaa joku osa karsiutuu, vaikka olisikin ns. hyvin suoriutuva urheilussa fysiikalta, niin saattaa olla, ettei henkinen kantti kestä sitten sitä raakaa loppupeliä. Huipulle ei pääse kukaan pään silittelyllä, pelkällä hauskanpidolla ja lässytyksellä.

 

Huipuksi ei voi myöskään kehittyä missään, jos ympärillä olevat eivät panosta samalla tavalla. Jo ihan se pelin ja liikkumisen tempo ja koordinointi on ihan eri tasoista huipun ja höntsääjän välillä. Jos yhtään mietitte, niin huippujoukkue pelaa aina muita huippuja vastaan. Siihen ei voi valmentautua, jos koko treeniympäristö on pelkkää löysäilyä ja hauskanpitoa.

 

Tämän ketjun päämotiivi on kateus siitä, että jonkun muun lapsi pärjää paremmin ja on kovemmalla tasolla, kuin se oma mussukka. Kateus haluaa tasapäistää paremmat aina jonnekin jonon hännille. Se, että moni täällä mussuttaa tuosta, että liikunnan ilo pilataan jne, niin kuinka niin? Eikö sitä liikuntaa voi harrastaa sillä omalla tasolla ja pitää hauskaa? Huippuja tarvitaan esikuviksi ja motivaattoreiksi kuitenkin. Sama koskee varallisuuskysymyksiä. Kaikilla ei ole varaa kaikkeen, se on ihan elämän tosiasia. Silti sekään ei estä tekemästä asioita ja harrastamasta, ei vaan ehkä pysty hankkimaan parhaita varusteita tai maksamaan kalliita lisenssejä ja vakuutuksia, mutta jos kuitenkin ajatus oli liikkuminen ja hauskanpito, niin se on kuitenki vielä ilmaista.

 

Antakaa huippujen olla, olkaa vaihteeksi iloisia siitä, että jotkut pärjäävät.  Kannustakaa positiivisesti kaikkia, sillä jokaisella tasolla voi olla voittaja ja kokea onnistumista kaikesta huolimatta. 

Tuo kaikki kirjoittamasi saattaa päteä 15-vuotiaiden kohdalla, mutta 6-7-vuotiaista puhuttaessa tuo on silkkaa typeryyttä. Ja tuollainen typeryys näkyy myös Suomen urheilumenestyksessä vaikkapa samankokoisiin Norjaan ja Tanskaan verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kuuskymppinen ja mietin ihmeissäni koko nyky modernia "lasten harrastusten" käsitettä täällä .. milloin siitä tehtiin jokin rahan kanssa piestävä pakkojuttu?

Itse koin harrastavani ja omaavani harrastuksia mutta niiden oli pakosta pakko olla käytännössä maksamattomia. En tuntenut mielestäni lapsena ja nuorena keitään jotka olisivat harrastaneet mitään kalliita sen kummempia kuin minäkään. Kukaan ei edes kuvitellut sellaisia. Ei olisi edes keksitty moista ja meillä kaikilla oli hauskaa eikä aika ollut mikään pitkä. Ja kaiken ensinnä meillä oli tonni läksyjä. 

Eli kävelit ja kävit kirjastossa (joka sekin maksaa, ei tosin asiakkaalle vaan kaikille, kun ne ylläpidetään verovaroin.) 
 

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa. 

Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi. 

 

Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan. 

miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa. 

Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi. 

 

Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan. 

miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??

Koska ne on urheiluseuroja.

Urheilun ja liikunnan keskeisin ero on tavoitteellisuudessa ja säännöissä: urheilu on sääntöperustaista, kilpailullista ja kehittymiseen tähtäävää toimintaa. Liikunta puolestaan on laajempi käsite, joka kattaa kaiken fyysisen aktiivisuuden, kuten hyötyliikunnan ja terveyttä edistävän kuntoilun, ilman pakollista kilpailua.

Tamperelaiseen jääkiekon junnujoukkueeseen (vasta pieniä poikia) siirrettiin poika "alemmalta tasolta".  Vanhemmat purnasivat takanapäin, miten tuo yksi siirretty laskee joukkueen tasoa.  Voi hyvää päivää noita vanhempien kommentteja...

Meidän lapsella loppui aikanaan jalkapallon pelaaminen siihen kun me vanhemmat emme kyenneet osallistumaan talkootoimintaan(kummallakin vuorotyö, ei juurikaan itse mahdollisuuksia vaikuttaa työvuorojen ajankohtiin.) Olisimme mielellämme maksaneet osuutemme, mutta lasta kiellettiin osallistumasta harjoituksiin/peleihin.  Työpaikan/ammatin vaihto olisi ollut ehkä vähän liikaa vaadittu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa minäkin ihmetellyt. Tyttö pelaa jalkapalloa ja heillä tuli nyt jako tasojen mukaan. Siitähän se itku tuli kun tyttö laitettiin tasoista 1-3 siihen kolmoseen. Valitti että miksi hän on huonoimmassa. 

Olin itse aika järkyttynyt mitrn tällanen voi olla mahdollista, että jaetaan paremmuusjärjestykseen lapset. Toki oli vielä sitten taso 4, joka ei pääse pelaamaan ollenkaan. Saa vaan käydä treeneissä. Sieltä ainakin 2 tyttöä lopetti ja ymmärrän täysin miksi. 

 

Onneksi oma lapsi on kehittynyt hyvin ja pääsee pelaamaan, mutta valitettavasti noista tasoista voi myös tippua alemmaksi. Eli on paineet pärjätä ettei tipu sinne paarialuokkaan. 

miksei nykyään seurat voi olla sellaisia että urheilla voidaan pelkästä ilosta ja hyvästä kunnosta??

Koska ne on urheiluseuroja.

Urheilun ja liikunnan keskeisin ero on tavoitteellisuudessa ja säännöissä: urheilu on sääntöperustaista, kilpailullista ja kehittymiseen tähtäävää toimintaa. Liikunta puolestaan on laajempi käsite, joka kattaa kaiken fyysisen aktiivisuuden, kuten hyötyliikunnan ja terveyttä edistävän kuntoilun, ilman pakollista kilpailua.

Tämä ei mitenkään poissulje sitä että voisi urheilla ilosta ja rennomminkin.

Ei mitenkään. Kyllä ne seuratkin voisivat järjestää toimintansa tukemaan ihan kaikkia mutta ne ei taida haluta sitä tehdä.

Rahaakin voisi kerätä joukkueeseen kyllä ihan muin tavoin kuin pakottamalla vanhemmat myymään nakkeja niihin turnauksiin, tai sitä kaikkea vapaaehtoistyötä, johon vanhemmat pakotetaan mukaan.

Keräisivät vaikka rahakeräyksellä sitä rahaa, ei myymällä millon mitäkin tikkumelliä sielä kentän laidalla. Sama koskee koulujen luokkaraha keräystä.

Nykyisen mallin toiminta on aivan älytöntä.

Ei riitä että maksat siitä vaan pitää vielä pullaakin vääntää ja sitä olla myymässä jotta saadaan rahaa.

Aivan nurinkurinen systeemi että vapaaehtoisvoimin pyöritetään. Tuo on pielessä pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsella loppui aikanaan jalkapallon pelaaminen siihen kun me vanhemmat emme kyenneet osallistumaan talkootoimintaan(kummallakin vuorotyö, ei juurikaan itse mahdollisuuksia vaikuttaa työvuorojen ajankohtiin.) Olisimme mielellämme maksaneet osuutemme, mutta lasta kiellettiin osallistumasta harjoituksiin/peleihin.  Työpaikan/ammatin vaihto olisi ollut ehkä vähän liikaa vaadittu...

Eivät sitä voi kieltää. Ei noihin ole kenenkään vanhemman pakko osallistua.

Älkää uskoko tollasia väitteitä. Ette te harrasta sitä lajia vaan se lapsi ja te maksatte siitä.

Ei ne voi sanoa että lapsesi ei pääse koska ette osallistu talkoisiin.