Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle
Tutkijat lataavat kasan syitä sille, miksi pikkulapsia ei kannata jakaa tasojoukkueisiin – silti KuPS teki niin
Asiantuntijat varoittavat, että pienten lasten jaottelusta tasojoukkueisiin on monia riskejä.
Lasten varhainen jaottelu voi johtaa kierteeseen, jossa varhain kehittyville kasaantuu etuja, joista myöhemmin kehittyvät jäävät paitsi.
Liian varhainen jaottelu voi viedä lapselta harrastamisen ilon ja johtaa koko harrastuksen loppumiseen.
Tää on niin totta. Poikani pelasi jalkapalloa joukkueessa, joka jaettiin muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. Vain muutamat harkat sen jälkeen ja poika halusi lopettaa. Muutenkin touhu tuntui pelkältä rahastukselta. Yhdet kisat käytiin ja sieläkään ei peliaikaa juuri herunut. Ei tullut hauskaa yhdessä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloja.
Mulle tuli mitta täyteen kun ostimme pojalle uuden jalkapallon harjoituksiin, niin se oli kummasti vaihtunut harkoissa iänvanhaan rämään. Pojan pallo oli merkattu isoin kirjaimin tussilla, joka ei todellakaan lähde pois kuin spriillä hankaamalla.
Kommentit (242)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi muokkautuu sen mukaan mitä eniten tekee. Hyvät ei ole hyviä sattumalta - ne vaan käyttää aikansa toisin. Kehitysnopeus ja henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttaa toki hieman, mutta yleensä ne, jotka on eniten esim pallo jalassa kotona ja käy eniten treeneissä päätyy myös sinne kärkiryhmiin. Jos kotiolot keskittyy jalkapalloilevalla lapsella esim forniteen ja youtubeen,on ryhmä isolla varmuudella eri kuin päivittäin 3-4h vapaa-ajallaan palloa pyörittelevällä... toki se tekeminen pitäisi lähteä lapsesta itsestään ensisijaisesti. Turha silti väittää, että alunperin "kömpelö lapsi" ei voisi kehittyä esim jalkapallossa ohi "divari alueporukan". Sitä se treeni juuri tekee, muuttaa kömpelyyden hiljalleen joksikin muuksi. Treenimäärä ja se mitä tekee vapaa-ajallaan vaikuttaa sata kertaa enemmän kuin mikään muu kun puhutaan perusterveestä ihmisestä, oli sitten kyse futiksesta tai vaikka kitaransoitosta.
Asia on juuri näin. Eikös juuri liikunnassa nämä "lahjakkuudet" ole aika pitkälti kumottukin, eli pienillä lapsilla on suuria eroja liikkumismäärissä jo harrastukseen mentäessä. Pikkulapsilla lahjakkuus on lähinnä innostusta, eikä vielä taitoja. Mutta äkkiäkös vanhemmat sen innokkuuden saa tuhottua, ellei lapsi saa harrastaa ikätovereidensa kanssa.
Murrosiässäkin voi tapahtua ihmeitä. Esim poikani oli joukkueensa huonoimpia siinä ennen kasvupyrähdystä (lyhyehkö, kömpelö, hieman jopa pullea), mutta alla kahdessa vuodessa näyttikin ihan toiselta (lihaksikas, pitkähkö, raamikas). Tuntui että se harjoittelu alkoi siinä vasta näkyä tuloksissakin. Valmentakin lohkaisi, että mitä te olette syöttäneet pojallenne. 😀
Ei ole liikunnassa kumottu lahjakkuutta. Päinvastoin tiedetään, että toisilla on enemmän nopeita ja toisilla enemmän hitaita lihassoluja, toisilla luonnostaan parempi keuhkotilavuus tai nopeampi reaktioaika. Ei ole aivan reilua tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia on juuri näin. Eikös juuri liikunnassa nämä "lahjakkuudet" ole aika pitkälti kumottukin, eli pienillä lapsilla on suuria eroja liikkumismäärissä jo harrastukseen mentäessä. Pikkulapsilla lahjakkuus on lähinnä innostusta, eikä vielä taitoja. Mutta äkkiäkös vanhemmat sen innokkuuden saa tuhottua, ellei lapsi saa harrastaa ikätovereidensa kanssa.
Murrosiässäkin voi tapahtua ihmeitä. Esim poikani oli joukkueensa huonoimpia siinä ennen kasvupyrähdystä (lyhyehkö, kömpelö, hieman jopa pullea), mutta alla kahdessa vuodessa näyttikin ihan toiselta (lihaksikas, pitkähkö, raamikas). Tuntui että se harjoittelu alkoi siinä vasta näkyä tuloksissakin. Valmentakin lohkaisi, että mitä te olette syöttäneet pojallenne. 😀