Miten älykkyyden taso näkyy ihmisissä?

Joskus luin jonkun artikkelin, jonka mukaan valheen esittäminen totuutena uppoaa jokaiseen kun sitä ahkerasti esittää totuutena. Edes äly ja analyyttisyys ei suojaa tältä. Pätee hyvin nykyihmisiin: lapsi voi korjata sukupuolta, sukupuolia voi olla useita, pornografia on ihan tervettä, prostituutio on normaalia työtä, ylipainoinen ei ole sairas jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

🧠 Korkea kognitiivinen kyvykkyys – tyypillisiä piirteitä

1. Abstrakti ajattelu

Ymmärtää nopeasti monimutkaisia kokonaisuuksia

Näkee yhteyksiä asioiden välillä, joita muut eivät heti huomaa

2. Nopea oppiminen

Tarvitsee vähemmän toistoa uuden asian omaksumiseen

Yleistää opittua tehokkaasti uusiin tilanteisiin

3. Hyvä ongelmanratkaisu

Jakaa ongelmat osiin

Keksii useita vaihtoehtoisia ratkaisuja

4. Metakognitio (ajattelun tarkkailu)

Tiedostaa, mitä tietää ja mitä ei tiedä

Osaa muuttaa ajattelutapaansa tarvittaessa

5. Kielellinen tarkkuus

Ilmaisee ajatuksia selkeästi ja täsmällisesti

Ymmärtää vivahteita ja monimerkityksisyyttä

6. Pitkäjänteinen keskittyminen

Jaksaa työskennellä monimutkaisten asioiden parissa pitkään

7. Uteliaisuus

Kysyy “miksi” ja “miten”

Hakeutuu uuden tiedon pariin oma-aloitteisesti

8. Epävarmuuden sietokyky

Hyväksyy, ettei kaikkeen ole heti vastausta

Sietää keskeneräisyyttä paremmin

 

Matalampi kognitiivinen kyvykkyys – tyypillisiä haasteita

1. Konkreettinen ajattelu

Vaikeus käsitellä abstrakteja tai monitasoisia käsitteitä

Ajattelu painottuu “tässä ja nyt” -tasolle

2. Hitaampi oppiminen

Tarvitsee enemmän toistoa ja selkeitä ohjeita

Uuden tiedon siirtäminen uusiin tilanteisiin voi olla vaikeaa

3. Ongelmien hahmottaminen

Vaikeus pilkkoa monimutkaisia tehtäviä

Jää helposti yhteen ratkaisutapaan

4. Heikompi metakognitio

Yli- tai aliarvioi omaa osaamistaan

Ei aina huomaa virheitään

5. Kielelliset vaikeudet

Ajatusten ilmaiseminen voi olla epätarkkaa

Monimutkaisten tekstien ymmärtäminen vaikeampaa

6. Kuormittuvuus

Väsyy nopeammin monimutkaisissa tehtävissä

Tarvitsee enemmän taukoja ja tukea

7. Mustavalkoinen ajattelu

Vähemmän joustavuutta näkökulmissa

Vaikeus nähdä asioiden eri puolia

Tärkeä tarkennus

Arjessa nämä erot sekoittuvat muihin tekijöihin:

Persoonallisuus (esim. tunnollisuus voi “kompensoida” paljon)

Koulutus ja ympäristö

Motivaatio

Sosiaalinen älykkyys (joka on eri asia kuin perinteinen IQ)

On hyvin tavallista, että:

Korkean kognitiivisen kyvykkyyden omaava henkilö toimii huonosti (esim. impulsiivisuus, laiskuus)

Keskitasoinen henkilö menestyy erinomaisesti (esim. kurinalaisuus, sosiaaliset taidot)

🧩 Yksi keskeinen havainto tutkimuksesta

Älykkyys näkyy selvimmin uusissa ja monimutkaisissa tilanteissa
ei niinkään tutuissa rutiineissa

Myös tekoälyn käyttämistä vauva.fi palstalla esitettyihin kysymyksiin vastaamiseen voidaan pitää merkkinä vähä-älyisyydestä.

Näkyy kyllä äo-tason lasku. Se on alkanut 90-luvulta alkaen, ja samalla fyysinen kunto on laskenut. Tekoälyä käytetään, ja opettajalle palautetaan sivistyssanoja vilisevä kirjallinen työ. Yhdessä yössä huonokin oppija on muuttunut kiitettävän tasoiseksi osaajaksi. Tästä on koitunut ongelmia lukiossa. Tai sitten kirjoitetaan pari lausetta mukamas esseevastauksina. Näille pitää vielä heti ensimmäisenä lukiossakin opettaa yhtälöt ja prosentit, niin ja liian rankkaa opetella kokonaisuuksia, mutta ei ymmärretä että yhdessä isossa kokeessa pitää hallita kokonaisuuksia. Lukiolaiselle vielä epäselvää onko Afrikka lääni, valtio vai maanosa. Sama hölmöily näkyy amiksissa: sähköalan opiskelijaa ei voi päästä tekemään käytännön työtä aiheuttaessaan vaaratilanteita, kokkiopiskelija luulee persiljaa tilliksi ja puualan opiskelija ei osaa käyttää hiomapaperia. Ihan alkeellisten taitojenkin kanssa ollaan hukassa, eikä kellotaulua, eris- ja yleisnimien eroa tunneta jne. Idioluutio on oikeasti totta.

Tänään luin sää-aiheisen kotimaa-uutisen ylen nettisivulta. Huvittavana detaljina kirjoittaja, joka tod.näk. akateeminen, käytti viime aikojen sadetta kuvaamaan sanayhdistelmällä satoi "kuin ämpäristä kaatamalla" :D En tiedä, onko tuo jotain paikallista erikoismurretta...Mutta siitä sivuun, kun aihe sivuutti sivistyssanoja. No, minulle v****uili koulukaverit/luokkalaiset siitä yläasteella ja lukiossa. Ja myöhemmin ihan aikuisenakin moni eri tilanteissa. En yrittänyt päteä, ja opin kyllä introverttina olemaan sekaantumatta keskusteluihin minimimäärää enempää (sää, onko ruoka hyvää, kiva vaate jollain...). Mutta kun todellisuudessa ne sanat sisältää itsessään jo niin paljon lyhennettyä informaatiota, että niitä vain automaagisesti käyttää. Siihen asti kun ei enää käytä ja viitsi puhua lainkaan oikein mistään livenä. Tämä keskustelupalstakaan ei mahdollista mitään järkevää, perusteltua ja asia-aiheista keskustelua. Tiktok-tyyppistä/pikaviestin (joku muu), tölväisyjä ja idiotismeja. Fanaattisesti polarisoiden. Valikoinnilla.

Vierailija kirjoitti:

ISO PÄÄ

En usko tähän. Sama juttu kuin että pienikokoinen ei voi olla vahva. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus luin jonkun artikkelin, jonka mukaan valheen esittäminen totuutena uppoaa jokaiseen kun sitä ahkerasti esittää totuutena. Edes äly ja analyyttisyys ei suojaa tältä. Pätee hyvin nykyihmisiin: lapsi voi korjata sukupuolta, sukupuolia voi olla useita, pornografia on ihan tervettä, prostituutio on normaalia työtä, ylipainoinen ei ole sairas jne. 

Käänteispsykologiaa sinulta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aina välttämättä mitenkään, jos älykäs ihminen sattuu olemaan introvertti. Esim. mulla on sukulainen, joka oli jo lapsena ihmelapsi, ja on nykyään maailmalla tutkijana oleva teoreettinen fyysikko. Mutta ensivaikutelma hänestä voi olla jopa vähän hidasälyinen. Hän kun on sellainen ääripään intro, joka ei puhu kovin paljoa yleensäkään, ja saattaa vastata hitaasti ja yksisanaisesti kysyttäessä. Eikä mitenkään pyri tuomaan älyään esiin eikä itseään muutenkaan. Pysyttelee syrjässä omiaan pohtien.

Oikeasti älykäs ei yleisesti tuo sitä älykkyyttään mitenkään erityisesti  esiin se esittäminen on niiden keskimääräistä älykkyyttä omaavien ihmisten tapa. 

Se on juurikin näin. Älykäs ihminen on usein sosiaalisissa tilanteissa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Hänellä ei ole tarvetta päteä älykkyydellään tai puhua työstään ja keskustelun aiheet ovat hänelle harvoin kiinnostavia. 

Mitähän järkeä sitä on olla sosiaalisissa tilanteissa älykkään ihmisen, jos on täysin tuppisuu? Tiedämme toki, että huippuälykkäät ovat mielellään yksin omien ajatustensa kanssa ja käyvät jatkuvaa, loputonta keskustelua oman päänsä sisällä. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että huippuälykkäät olisivat vain hiljaa sosiaalisissa tilanteissa. Huippuälykkäät omaavat rikkaan ajatusmaailman, ja tuskin haluavat sitä täysin salata kokonaan muilta ihmisiltä.

On sosiaalisia tilanteita, joihin osallistutaan hyvin tapojen vuoksi ja kohteliaisuudesta, esim läheisten ja sukulaisten juhlat, työyhteisön tapahtumat ym.  

Sen "rikkaan ajatusmaailman" esille tuominen ei  ole mielekästä, koska ei ole tarvetta päteä, eikä halua saada osakseen ihailua ja tietää kokemuksesta, etteivät aiheet kiinnosta yleensä muita. 

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ihan korreloi tämä aloitus älykkyydestä lainkaan. Toiset saattavat olla erittäin älykkäitä ja jopa viisaita elämään kohtaan ja huomioida toisia ihmisiä ja nähdä koko tämä maapallon hätä ym. Siihen ei tarvita oikeasti jotain Gaussin käyrää, koska se todettiin myöhemmin hyödyttömäksi, joka lajittelee eräät vain toisen älykkyyden piirin, mutta gaussin käyrä ei ota huomioon lainkaan toisen laista älykkyyttä lainkaan. Tällä mitataan vain kielellistä ja matemaattista älykkyyttä, mutta ei mitään muuta lainkaan. Älykäs ihminen ei ole välttämättä viisas ihminen, joka haluaisi auttaa yhteiskuntaa, luontoa ja puolustaa vähäosaisia ym. Tähän tarvitaan myös myötätuntoa toisia kohtaan, mitä gaussin käyrä ei todellakaan mittaa lainkaan. Koska ihmisten myötätuntoa toisia kohtaan, rakkautta ym. on todella vaikea mitata lainkaan. Vain viisas ihminen ymmärtää, että kaikkea säätelee vain Luonnon laki. Kukaan ei rahalla mitään voita, ei myöskään sillä älyn lahjoilla ym. Voi ehkä näillä älyn lahjoilla saada hienon kodin ja materiaa ym. Mutta rakkautta lainkaan saako nämä ihmiset tai rauhaa lainkaan omassa sydämessä? 

Kehitit oman määrittelysi "älykkyydelle" poliittisen näkemyksesi ja arvojesi pohjalta kehäpäätelmäksi, jolla yrität todistaa mitä on hyödyllinen "älykkyys". Se on vain oma subjektiivinen mielipiteesi, jolla ei ole objektiivista argumentointi arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten reilu enemmistö kuvittelee olevansa tavallista parempia kuskeja, samoin reilu enemmistö kuvittelee olevansa älykkäämpiä kuin muut.

Niin tai haluaa kuvitella olevansa älykkäämpi koska ne ongelman ratkaisukyvyt on huonot jonka ihminen itse tunnistaa mutta haluaa peittää. 

Yleinen vähemmän älykkään tunnusmerkki on myös muiden haukkuminen tyhmäksi ja yritetään esittää  älykkäämpää kuin ollaan. Tämä on varsin yleistä.

Albert Einstein totesi, että ihmiset ovat äärettömän typeriä. Friedrich Nietzsche haukkui muut luusereiksi ja kehui samalla itseään ylivertaiseksi. Kyllähän nerotkin voivat olla ylimielisiä.

Enpä tiedä onko totuus ylimielistä. Molemmat olivat oikeassa ja asia on juuri noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on laaja-alaiset oppimisvaikeudet, joka juurikin kääntyy heikkolahjaisuudeksi, ja autismi. Osaamisprofiili heikon ja heikon keskitason välimaastossa epätasaisine kykyprofiileineen. Matriisitehtävä keskitasoa ja yleistieto hyvä. Tämä tuorein tulos näin aikuisiällä. ÄO:ta ei ilmeisesti nykyään arvioida lukuina, mutta annanpa karkean arvion omastani; 80-85 eli noin 15 pisteen päässä 70:stä, jolloin puhutaan vielä normaalista, mutta alhaisesta älykkyydestä. Tämä arvio siksi, koska olen käynyt vastoin suosituksia tavalliset ammattikoulut (tarjoilija ja merkonomi), tiedän miten töitä haetaan, mikä on CV ja miten se tehdään, miten haetaan Kelan etuuksia, mitä tehdä jos en voi eräpäivään mennessä maksaa laskua sekä opin itseäni kiinnostavat asiat jos edes niitäkään: noin 30 vuoden iässä opin järjestelmäkameran käytön sekä sen logiikan, alkanut sisäistämään oman äidinkielen sanojen merkityksiä ja sananlaskuja tai ainakin ymmärrän niiden tarkoituksen, mutta tuntuu että kirjoitusasun ja merkityksen sisäistämisessä menee ikuisuus ja olen surkea selittämään, ja aloin täydentämään kesätauolla olevaa B2-tason englannin kielikurssia Duolingolla, josta oppinut nopeasti uusia sanoja. Kuullun ymmärtämisen tehtävät ovat tosin heikkoja tai sitten siitä tajuaa jotakin lähinnä. Ennestään olen sisäistänyt muodolliset subjektit (it ja there are/is) ja ehtolauseet (2. kondiotionaalin kanssa oli alkuun hemmetinmoista säätämistä, kun riittää sitä havea ja hadia sekä -isi -päätteitä, mutta tiedän nyt että if-lauseeseen ei koskaan -isiä).

 

No, miten se sitten on näkynyt lapsuudessa ja nyt aikuisuudessa? Lapsesta alkaen oli selvää, etten ollut normaalisti kehittynyt. Tämä havaittiin noin 3-vuotiaasta ylöspäin, mitä tulee kielenkehityksen viivästymiseen, häilyvään katsekontaktiin, kapeaan sanavarastoon, kaikupuheeseen (sarjoista hoettuja fraaseja), syrjähtelevään puheeseen yms. mutta toisaalta yksikseni saatoin selata kuvakirjaa nimeten kuvassa olevia asioita jopa kaksiosaisilla sanoilla esim. "iso kala", mutta vanhempien pyynnöstä sitä en tehnyt. En kuitenkaan täyttänyt tarpeeksi autismidiagnoosin kriteereitä, olin piirteinen, ja olin jopa kehitysvammaisen tasoinen kielen kehityksen suhteen. Diagnoosi vaikea semanttis-pragmaattinen dysfasia autistisin piirtein. Koulu suoritettu pidennetyllä oppivelvollisuudella ja koko opetussuunnitelma piti yksilöllistää. Olin omaehtoinen ja hankala, en hyväksynyt helposti aikuisen ohjausta. Neljännestä alkaen kouluosaaminen koheni ahkeruudella ja hyvällä muistilla, mikä oli pelkkää mekaanista osaamista. Stressasin viidennestä luokasta alkaen kokeisiin lukemista. Minulla oli tuolloin merkkejä motorisesta levottomuudesta, omiin ajatuksiin vaipumisesta ja olin ahdistusherkkä, ja tätä tutkittiin ja tulikin diagnoosi lievä kehitysvamma, joka sitten myöhemmin kumottiin yläasteella osaamisen mennessä laaja-alaisten oppimisvaikeuksien puolelle. Olin noina aikoina altis kiusatuksi tulemiselle, ja minusta keksityistä väitteistä syntyikin aikamoinen soppa, syyllinen kaikkiin muiden sepittämiin juttuihin. Olin helposti altavastaava. Ujouduin, en uskaltanut lähestyä ketään pelätessäni negatiivisia reaktioita. Yläasteella oppimisen vaikeudet näkyivät siten, ettei jäänyt päähän eikä huvittanut lukea kokeisiin, ellei aihe kiinnostanut tai ollut helppo. Ryhmätyöt pelotti kiusaajien takia, pelkäsin liikkua jopa koulun ulkopuolella päänaukojien takia. Olisin halunnut tehdä yksin, olla näkymätön ja äänetön. Netti on ollut ala-astelaisesta alkaen ainoa turvapaikka ja keino päästä lähemmäs maailmaa, kirjaimet olivat minulle turvallinen keino ilmaista itseäni sillä ne eivät auonneet päätä kuin oikeat ihmiset. Lopulta keskiarvo oli 7,5 päästyäni yläasteelta, ja matematiikka ja fysiikka olivat yksilöllistettyjä. 

Ihmeen hyvin kirjoitat tuolla ÄO:lla. Paremmin kuin nykyiset  nuoret, jotka peruskoulusta valmistuvat vailla riittävää lukutaitoa. Harrastuksesikin ovat sellaisia joita ei heikkolahjainen ymmärrä kun eivät avaudu. Valokuvaus on eräänlaista abstraktin tason toimintaa. Ei se avaudu oikeasti heikkolahjaiselle. Sama tuo kieliopin oppiminen. 

Olen kyllä miettinytkin, että miten olen voinut oppia puheen ymmärryksen vaikeuksista, testeissä todetusta köyhästä sanavarastosta (kyllä, en tiennyt esim. sanojen suurpiirteinen ja tainnuttaa merkityksiä kunnes sanakirjan kautta olen nekin saanut painettua kallooni, ei ihme miksi minulla on ollut lukukammo kokiessani itseni dementikoksi), hitaasta lukunopeudesta, heikosta luetun ymmärtämisestä, moninaisista oppimisvaikeuksista yms. huolimatta analysoivan ja itsereflektoivan kirjoitustaidon kuten on täälläkin sanottu toisin kuin tosielämässä muutamia ihmisiä lukuun ottamatta. Kuvaan niin mielelläni pala palalta, yksityiskohtaisesti tapahtumia suullisestikin. Ehkä tämäkin on vain mekaanista osaamista, ja mietityttää, että mitä jos kaikki omaksumani tieto onkin oikeasti mekaanista: englannin kielestä omaksumani kielioppi ja B2-tason sekä nk. hienommat sanat, hitaasti omaksutut suomen kielen sanat ja sanalaskut sekä juuri nyt lukemastani kirjasta saamani tieto japanilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista suomalaisen näkökulmasta. Toinen kirja, jota nyt luen on Marjane Satrapin omaelämänkerrallinen sarjakuva pohjautuen Iranin vallankumoukseen halutessani tietää enemmän Lähi-idän historiasta ja islamista, uskonnot muutenkin kiinnostavat minua, mikä aika outo kiinnostuksen kohde minulta. Tälleen yritän parhaillaan saada helposti hiipuvaa lukuintoa takaisin jäädessäni helposti makaamaan sohvalle puhelin käteen kiinni liimattuna. En ole lukenut Sinuhe Egyptiläistä, mutta en kuitenkaan yläasteella lukenut mitään lapsellisia kirjoja vaan esim. Anne Frankin päiväkirjan ja Poika raidallisessa pyjamassa-romaanin, enkä aikuisiälläkään lue edes nuortenromaaneja vaan satunnaisia kirjoja ihan aikuistenosastolta olen lainannut. Historia ja yhteiskunnalliset aiheet kiinnostavat minua, pidän faktapohjaisista asioista enemmän kuin fiktiosta. Pidän satiirista ja mustasta huumorista, juuri tuli vitsailtua Pirkka-hautajaisista liittyen siihen Keskon kuljetusautoon. Järjestelmäkameran käytön opettelin manuaalisesti hakien itse tietoa valokuvauksen kolmesta tärkeästä kulmakivestä ja sen toiminnoista. 

On vaikeaa löytää kaltaistaan seuraa tuntiessani oman viiteryhmänkin vieraaksi, tottuessani nk. normaalien maailmaan sekä viihtyessään parhaiten yksin, koska oloni on tuntunut näin turvallisemmalta ja minua on jopa pelottanut päästää ihmisiä lähelleni. Mietin kyllä, minkälaisen aivovaurion olen voinut itselleni aiheuttaa hukatessani parhaat ikävuodet tietokoneen ääressä koukuttuen nettiin, vaikka olisi pitänyt olla tapaamassa ikätovereita, heittäytyä, mennä ja kokea, en käynyt edes rippileiriäkään pelätessäni kiusatuksi tulemista tuttujen osalta ja myös ateismini (sellaiseksi vannouduin viidesluokkalaisena kuullessani tuolloin kyseisestä termistä ensimmäistä kertaa) oli yksi syy olla käymättä sitä. Mutta minkäs teet, kun ketään ei kiinnostanut seurani, leimauduin oudoksi ja lisää bensaa liekkeihin tuli kun minusta laverreltiin yhtä juttua, josta alkoi päänaukominen ja se olikin viimeinen naula arkkuun. Minusta tuli entistä pelokkaampi, eikä se pelokkuus ole selvästikään kadonnut, mikä on päänsisäistä: mitä minusta ajatellaan, mitä jos ne tietää minusta, muut ei saa nähdä tekemisiäni jne. Ja minulla oli myös koululaisena aivan outoja ennakkoajatuksiakin ilman, että olisin lähtenyt asiaa selvittämään puhumalla sen henkilön kanssa, johon ajatukseni ja pelkoni kohdistin. Olisiko pakko-oireista häiriötä, käytöksen syytä on tullut mietittyä näin aikuisiällä, että mistä sellainen johtuisi. Ne ajatukset olivat tällaisia:  "Jos sanon asian x, loukkaan henkilöä y, minulle suututaan jne.". Minua on oikeasti pelottanut tuoda esille oikeita ajatuksia ikävien seurausten kuten häpäisyn, syyttelyn tai rangaistuksen takia. Olen ihan outo.

Nro. 203

Äänestävät vasemmistoa. Ja ymmärtävät tilastoja.

On tabu puhua siitä, että on ihmisiä, joiden äo on matala. Silti tällainen ihminen luokitellaan normiälyiseksi. Ennen puhuttiin siis heikkolahjaisista, nyt he ovatkin 'vain' laaja-alaisia oppimisongelmia potevia. Kuitenkin ovat käytännössä vammaisia mutta eivät oikeutettuja kevahuollon palveluihin. Näille ihmisille jo tehtävänanto on vaikeaa ymmärrettäväksi, sama vaikeus näkyy taitoaineissakin esim. köksä, kun pitää kyetä omatoiminnan ohjaukseen, seurata reseptiikkaa ja hahmotettava tilavuuksia. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa syrjäytyvät helpoiten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei aina välttämättä mitenkään, jos älykäs ihminen sattuu olemaan introvertti. Esim. mulla on sukulainen, joka oli jo lapsena ihmelapsi, ja on nykyään maailmalla tutkijana oleva teoreettinen fyysikko. Mutta ensivaikutelma hänestä voi olla jopa vähän hidasälyinen. Hän kun on sellainen ääripään intro, joka ei puhu kovin paljoa yleensäkään, ja saattaa vastata hitaasti ja yksisanaisesti kysyttäessä. Eikä mitenkään pyri tuomaan älyään esiin eikä itseään muutenkaan. Pysyttelee syrjässä omiaan pohtien.

Oikeasti älykäs ei yleisesti tuo sitä älykkyyttään mitenkään erityisesti  esiin se esittäminen on niiden keskimääräistä älykkyyttä omaavien ihmisten tapa. 

Se on juurikin näin. Älykäs ihminen on usein sosiaalisissa tilanteissa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Hänellä ei ole tarvetta päteä älykkyydellään tai puhua työstään ja keskustelun aiheet ovat hänelle harvoin kiinnostavia. 

Miten ihmeessä puhuminen sosiaalisessa tilanteessa on pätemistä? En ymmärrä lainkaan tämäntyyppistä ajatusta, että jos on älykäs, niin puhuminen on pätemistä. Mitä järkeä on olla sosiaalisissa tilanteissa ylipäänsä, jos vain pitäisi vetäytyä syrjään ja olla hiljaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

44 % suomalaisista kannattaa vihervasemmistolaista politiikka joka pyrkii elintason madaltamiseen ja perheyhteisön ja yhteiskunnan hajottamiseen. 

Nämä ihmiset eivät edusta korkeinta älykkyyttä.

Tutkimuksissa oikeiston kannattajat on systemaattisesti olleet matalammalla äo:lla.

Oikeistolaisilla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin vasemmistolaisilla ja valkoisilla on korkeampi älykkyysosamäärä kuin mustilla. Oikeistolaiset lukevat teknologiaa ja luonnontieteitä yliopistolla, kun taas vasemmistolaiset lukevat pulinapohjaisia pehmotieteitä yliopistolla.

Itä-aasialaisilla äo 105. Valkoisilla 100. 

Askenasijuutalaisilla älykkyysosamäärä on keskimäärin 110-115. Tämä saattaa hyvinkin selittää, miksi juutalaiset ovat voittaneet suhteettoman paljon tieteen Nobeleita - paljon enemmän kuin kaikki naiset yhteensä.

Joku paiskaa alanuolta. Ilmeisesti naisten vähemmistö Nobelin voittaneissa särähtää korvaan. Edelleen miehissä on ääripäät älykkyyden suhteen, kehitysvammaiset/heikkolahjaiset ja nerot. Tämä näkyy siten menestymisessäkin: miehiä on vankiloissa kuin myös Nobelin saaneissa, pörssiyhtiöiden, valtioiden yms. johdossa. Vankien keskimääräinen äo on noin 80. Toki aina vertailukohtia löytyy,rikollispomo on juoksupoikaansa välkympi. Talousrikollisissa on älykkäimmät. Samoin myös se yksi seurakunnan kerhoissa seikkaillut valelapsikin oli selvästi älykäs kyetessään noin laskelmoivaan tekoon. 

Katsoin joskus telkkarista pohjoismaalaisen dokkarin,joka käsitteli kehitysvammaisia, hyvin raskaista rikoksista syytettyjä vankeja. Yksi niistä vangeista osasi arvioida että liika itsemäärääninen johti suurempiin ongelmiin. 

Vankien keskuudessa tosiaan esiintyy matalaa älykkyyttä, lukutaidottomuutta yms. On aivan myytti että sarjamurhaajat olisivat super älykkäitä, joo tiedän Dahmerit ja shakkilautamurhaajan, ja nämä älykkäät tekijät erottuvat toiminnallaansa, joka on systemaattisempaa, toisin kuin heikkolahjaisten sarjamurhaajien (mm Aileen Wuornos) toiminta kun eivät osaa peittää jälkiään. 

Surullista kun älykkyyden merkitys halutaan kieltää. Totta kai se vaikuttaa jos ei ymmärrä viranomaiskirjeitä ja oikeudessa käytettyjä käsitteitä. Säästyisi usealta harmilta kun äo testattaisiin varhain ja tasapäistävän mallin sijaan otettaisiin tasoryhmät käyttöön tai ainakin apukoulut hyvin heikoille. 

Ei monella ihmisellä riitä kyky ajattelemaan omaa älyyn saati sitä, mihin kohti käyrää asettuu. Mitä heikkolahjaisempi, sitä enemmän hän yliarvioi. Mitä älykkäämpi, sitä enemmän hän aliarvioi.

Älykäs ihminen ei tee haittaa aiheuttavia törkeitä  rikoksia toisille. Ei myöskään osallistu sairaaseen gang stalkingin näpäytyksenä tai kostona. . Oma aika ja vaiva  on liian kallista  tuollaiseen

Älykäs ihminen tajuaa valheet, väärennykset, rikokset ja lavastukset sekä tietää milloin ollaan  oikeasti  auttamassa ja milloin tekemässä haittaa ja pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Nobelisti William Shockley (fysiikka, 1956): Transistorin keksijänä tunnettu Shockley oli myöhemmällä iällään kiinnostunut eugeniikasta ja levitti rasistisia teorioita, joissa hän väitti mustien olevan älyllisesti alempia kuin valkoisten.

Hän siis oikeasti olikin tyhmä vaikka kuvitteli olevansa älykäs.