Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*

Minun vanhempani hankkivat minut yli 40v. Toinen oli henkisesti väkivaltainen ja pilasi koko perheen elämän sillä. Mutta he tarvitsevat nyt jo apua yli 70-vuotiaita, autan etäältä hieman, mutta täys omaishoitajaksi en kerta kaikkiaan ryhdy. Meni koko lapsuus, teini-ikä ja nuori aikuisuus pelätessä, masentuneena ja ahdistuneena, jäin ilman sukupolvikokemuksia ja ystäviä. Nyt olen kammennut mielenterveyteni  vuosien terapialla jotakuinkin kuntoon ja saanut muutenkin asiani kovalla työllä hyvälle mallille. Minusta olisi kohtuutonta jos nyt joutuisin vielä parhaat aikuisvuoteni käyttämään heidän omaishoitajana olemiseensa n. 30 vuotiaana. Ja entäs jos haluankin ja saisimme omiakin lapsia?

Jumala pitää huolen omistaan. Kitos Rakas Jeesus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Höpö höpö.

Jos teet lapset 30v, sun vanhemmat ovat silloin jo 60v. Kun sun lapset ovat ikuisia/20v niin sinä olet 50v ja sun vanhemmat jo 80v. 

Ettekö osaa laskea.

Ei siihen jää vuosikymmeniä väliin.

Tossa ei puhuta lasten poismuuttamisesta vaan hoidosta kun joku sanoi että naiset ei elä lainkaan elämää, jossa he ei jotakuta hoitaisi niska limassa. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän se autettava ole pakko olla äiti, isä, appiukko tai anoppi. Voit auttaa iäkästä ystävää tai naapuria tai saada seurakunnan, Punaisen Ristin tai muun järjestön/yhdistyksen kautta ystävän tai läheisen, jota auttaa. Ei ole pakko auttaa sukulaista, jos välit huonot tai ei aikaa/voimia. On mukava auttaa ihmistä, josta pitää. Ei tehdä tästä auttamisesta hampaat irvessä pakkopullaa tai itkien ylirasittuneena. Kiva, jos se on lähisukulainen, mutta yhtä arvokasta on jos autat ystävää tai muuta mukavaa tuttua. Itse autan monia iäkkäitä tuttavia ja ilo myös minulle, ei kärsimys rasite. Teen sen mukaan, kuin minulla on aikaa.

Vähän eri asia autella vapaaehtoisena ja nimenomaan oman ajan/jaksamisen/viitsimisen mukaan kuin ottaa vanhus 24/7 hoidettavaksi. Olen itsekin ollut ystävätoiminnan kanssa tekemisissä, ja useimmat autettavat ovat siellä enemmän yksinäisiä kuin varsinaisen hoidon tarpeessa, ja jos sen ystävän kanssa ei synkannut tai ystävyys kävi liian raskaaksi, ei ollut pakko jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on ollut aina ilkeä, nyt alzheimerin alkaessa myös itsesäälinen (ymmärrän, se olisi paha paikka itsellekin).

Ilkeys ei ole vanhetessa vähentynyt yhtään. Pysyn kaukana niin kauan, kuin on se mahdollisuus. Olis mulla huoneita, mutta mutta.

Ollaanko me oltu kaikki ihania lapsia heille? Tottakai on inhimillistä jos on kaunaa vanhempiaan kohtaan, ajatella, että en hoida. Mutta sukupolvitrauman ja koston kautta ajattelu on aika lapsellista. Me ollaan tilanteessa, joka on tiedetty jo kauan tulevan; vanhuksia on paljon, sos. ja terveydenhuolto on kriisissä ja jotenkinhan ne vanhukset pitää hoitaa. Mielummin hyvin (myös ne ilkeät) kuin huonosti. 

Kukaan meistä ei pyytänyt syntyä tänne. Vanhemmat taas ovat päättäneet lapset tehdä ja on heidän velvollisuutensa tarjota turvallineen lapsuus ja tarjota lapselle rakkautta. Miksi pilata oma aikuisikänsä hoitamalla ilkeää ja väkivaltaista vanhusta, joka jo pilasi sinun lapsuutesi? Puolestani saa maata yksin vaipoissa vanhainkodissa ja en todellakaan ole ainut, joka näin ajattelee.

Siitä vaan. Nyt puhutaan yleisellä tasolla, kuten aina kun jotain tehdään, säädetään tai muutetaan. Ei hoitokoteja kokonaan suljeta, joten jatkossakin sinne voi heivata vanhuksen kuten ennenkin, jos haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Matematiikkaa: kun synnyt, vanhemmat 30v. Kun omat lapsesi syntyvät, vanhempasi 60v. Kun omat lapsesi 20v, vanhempasi 80v ja enemmän tai vähemmän hoidon ja peräänkatsomisen tarpeessa.

Mutta et sä teinejä hoida. 

Samanlaista huolehtimista 15 v kaipaa kuin vanhuskin, katsotaan perään, huolehditaan ruuat, kuskataan ym. 

Juu u, mutta koko keskustelu lähti siitä, että naiseille jää jää yhtään vuotta lastenhoidon ja vanhustenhoidon väliin. Kyllä jää ihan väkisin, 10-17-vuotiaan lapsen kasvattaminen ei ole mitään kuluttavaa hoitotyötä. 

Eihän siinä jääkään!

Tämä on jo luvuilla osoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Höpö höpö.

Jos teet lapset 30v, sun vanhemmat ovat silloin jo 60v. Kun sun lapset ovat ikuisia/20v niin sinä olet 50v ja sun vanhemmat jo 80v. 

Ettekö osaa laskea.

Ei siihen jää vuosikymmeniä väliin.

Tossa ei puhuta lasten poismuuttamisesta vaan hoidosta kun joku sanoi että naiset ei elä lainkaan elämää, jossa he ei jotakuta hoitaisi niska limassa. 

Ai niin kun teinien kotona asuessa ei tarvitse lainkaan laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne? Että ihan omaa vapaata aikaa kaikki tyynni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Höpö höpö.

Jos teet lapset 30v, sun vanhemmat ovat silloin jo 60v. Kun sun lapset ovat ikuisia/20v niin sinä olet 50v ja sun vanhemmat jo 80v. 

Ettekö osaa laskea.

Ei siihen jää vuosikymmeniä väliin.

Tossa ei puhuta lasten poismuuttamisesta vaan hoidosta kun joku sanoi että naiset ei elä lainkaan elämää, jossa he ei jotakuta hoitaisi niska limassa. 

Ai niin kun teinien kotona asuessa ei tarvitse lainkaan laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne? Että ihan omaa vapaata aikaa kaikki tyynni?

Ja puolison kanssa voi lähteä vaikka kuukaudeksi Espanjaan ja jättää teinit keskenään kotiin, kun eivät kerran enää mitään hoivaa ja huolenpitoa tarvitse?

Ai niin kun teinien kotona asuessa ei tarvitse lainkaan laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne? Että ihan omaa vapaata aikaa kaikki tyynni?

Kuka tekee lapsia ylipäätään, jos haluaa vain omaa vapaa-aikaa elellä? 

Mitä se siis on sun mielestä mitä sä lasten poismuuton jälkeen haluat ilman että vanhempasi ovat häiritsemässä? Teethän sä itsellesikin ruokaa ja peset pyykkiä jne., siihen lapsia tarvita että arjessa on hommaa. 

Olen valmis. Ennemmin hoidan itse niin pitkään kuin pystys, kun että laittaisin noihin karmeisiin laitoksiin omat vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Höpö höpö.

Jos teet lapset 30v, sun vanhemmat ovat silloin jo 60v. Kun sun lapset ovat ikuisia/20v niin sinä olet 50v ja sun vanhemmat jo 80v. 

Ettekö osaa laskea.

Ei siihen jää vuosikymmeniä väliin.

Tossa ei puhuta lasten poismuuttamisesta vaan hoidosta kun joku sanoi että naiset ei elä lainkaan elämää, jossa he ei jotakuta hoitaisi niska limassa. 

Ai niin kun teinien kotona asuessa ei tarvitse lainkaan laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne? Että ihan omaa vapaata aikaa kaikki tyynni?

Ja puolison kanssa voi lähteä vaikka kuukaudeksi Espanjaan ja jättää teinit keskenään kotiin, kun eivät kerran enää mitään hoivaa ja huolenpitoa tarvitse?

Eli sä ajattelet että kun lapset muuttaa kotoa, sä lähdet kuukaudeksi Espanjaan ja tämä ei ole mahdollista, jos hoidat omaa vanhempaasi? Tämäkö se ongelma siis on? 😂

Joo, ei sun tarvii hoitaa vanhempiasi, älä huoli. Jokatapauksessa se, että vanhuksia hoidetaan mielummin itse kuin ylikuormittuneessa hoivapalveluissa, olisi erittäin hyvä suunta. 

Vierailija kirjoitti:

Ai niin kun teinien kotona asuessa ei tarvitse lainkaan laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne? Että ihan omaa vapaata aikaa kaikki tyynni?

Kuka tekee lapsia ylipäätään, jos haluaa vain omaa vapaa-aikaa elellä? 

Mitä se siis on sun mielestä mitä sä lasten poismuuton jälkeen haluat ilman että vanhempasi ovat häiritsemässä? Teethän sä itsellesikin ruokaa ja peset pyykkiä jne., siihen lapsia tarvita että arjessa on hommaa. 

Puheena olikin se, että koskaan ei tule sitä vapaata, jos lasten jälkeen pitää ottaa vanhemmat vastuulleen. Ainakin omat vanhempani ovat lasten kotoa muuttamisen jälkeen tehneet töitä, matkustelleet, harrastaneet itselleen rakkaita asioita jne. Jos heistä olisi tullut 24/7 omaishoitajia, niin kaikki tuo olisi jäänyt tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on ollut aina ilkeä, nyt alzheimerin alkaessa myös itsesäälinen (ymmärrän, se olisi paha paikka itsellekin).

Ilkeys ei ole vanhetessa vähentynyt yhtään. Pysyn kaukana niin kauan, kuin on se mahdollisuus. Olis mulla huoneita, mutta mutta.

Ollaanko me oltu kaikki ihania lapsia heille? Tottakai on inhimillistä jos on kaunaa vanhempiaan kohtaan, ajatella, että en hoida. Mutta sukupolvitrauman ja koston kautta ajattelu on aika lapsellista. Me ollaan tilanteessa, joka on tiedetty jo kauan tulevan; vanhuksia on paljon, sos. ja terveydenhuolto on kriisissä ja jotenkinhan ne vanhukset pitää hoitaa. Mielummin hyvin (myös ne ilkeät) kuin huonosti. 

Ei lapsellista - todellista/faktaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin kun teinien kotona asuessa ei tarvitse lainkaan laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne? Että ihan omaa vapaata aikaa kaikki tyynni?

Kuka tekee lapsia ylipäätään, jos haluaa vain omaa vapaa-aikaa elellä? 

Mitä se siis on sun mielestä mitä sä lasten poismuuton jälkeen haluat ilman että vanhempasi ovat häiritsemässä? Teethän sä itsellesikin ruokaa ja peset pyykkiä jne., siihen lapsia tarvita että arjessa on hommaa. 

Aivan, vaikkapa kolmen teini-ikäisen pojan ruokkimisessa, jälkien siivoamisessa ja pyykkien pesemisessä omien lisäksi ei ole mitään lisähommaa eikä työn määrä yhtään pienene tai osittain jopa lopu, kun lapset muuttavat kotoa. Jestas, mulla ei edes itselläni ole lapsia, mutta en ole niin tollo, ettenkö tajuaisi, kuinka paljon vanhempani pääsivät, kun kahdestaan jäivät.

Kai se äiti on syytä ottaa meille asumaan, jos ja kun ei itsekseen halua asua. En usko, että on kauhea ongelma. Meillä on perinteisesti kuoltu aika lailla saappaat jalassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tämä huolehtiminenhan kaatuisi pääosin naisten niskaan. Onko niin että nainen ei ole koskaan ansainnut elämänvaihetta jolloin elää vain itselleen? 

Aika outo elämä sulla on, jos lasten ja vanhempiesi hoidon väliin ei jää useampaa kymmentä vuotta

 

Sitten minäkin olen kai outo kun väliin jäi -2 vuotta.

Meillä on ollut lapsia vv 1981-2020, silloin kuopus täytti 18.

Omat vanhemmat kuolleet 1994/2000.

Appiukko demetoitui jo vuonna 2008 ja kuoli 2011.

Anoppi dementoitui 2018 ja siitä lähtien jouduimme muutaman kerran päivässä käymään hänen luonaan tarkistamassa omista töistämme/menoistamme huolimatta. Emme asu lähellä. Hoitokotiin pääsi vasta 2025.

Tuota tuossa varmaan tarkoitettiinkin, että hyvin harvinaista on se että on itse tehty vanhempana , itse tekee lapset vanhempana ja vanhemmat dementoituu nuorena. 

Eli en minäkään pitäisi mitenkään kovin suurena huolena. 

Ei ole hyvin harvinaista. Nykyään lapset tehdään yhä myöhemmin. 

Mutta silti. Jos sut on tehty kolmekymppisenä, sä teet lapset kolmekymppisenä, vanhempasi hoitokunnon ja lasten hoitotarpeen väliin jää väkisin kauan ellei ne vanhemmat dementoidu 60-vuotiaina. 

Höpö höpö.

Jos teet lapset 30v, sun vanhemmat ovat silloin jo 60v. Kun sun lapset ovat ikuisia/20v niin sinä olet 50v ja sun vanhemmat jo 80v. 

Ettekö osaa laskea.

Ei siihen jää vuosikymmeniä väliin.

Tossa ei puhuta lasten poismuuttamisesta vaan hoidosta kun joku sanoi että naiset ei elä lainkaan elämää, jossa he ei jotakuta hoitaisi niska limassa. 

Ai niin kun teinien kotona asuessa ei tarvitse lainkaan laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne? Että ihan omaa vapaata aikaa kaikki tyynni?

Ja puolison kanssa voi lähteä vaikka kuukaudeksi Espanjaan ja jättää teinit keskenään kotiin, kun eivät kerran enää mitään hoivaa ja huolenpitoa tarvitse?

Eli sä ajattelet että kun lapset muuttaa kotoa, sä lähdet kuukaudeksi Espanjaan ja tämä ei ole mahdollista, jos hoidat omaa vanhempaasi? Tämäkö se ongelma siis on? 😂

Joo, ei sun tarvii hoitaa vanhempiasi, älä huoli. Jokatapauksessa se, että vanhuksia hoidetaan mielummin itse kuin ylikuormittuneessa hoivapalveluissa, olisi erittäin hyvä suunta. 

Vastaus koski sitä väittämää, ettei 10-17-vuotiaista ole hoivavastuuta.

äitini on asperger eikä tultu toimeen aikoinaan kun asuin hänen elätettvänään eikä ehkä tultaisi nytkään saman katon alla. Jos saisin äidin muuttamaan samalle paikkakunalle missä sitten satunkin asumaan silloin, kun hän alkaa apua tarvitsemaan, niin asia olisi mulle täysin ok. onistun kyllä joka päivästä nappaamaan vaikka tunnin hänen auttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kai se äiti on syytä ottaa meille asumaan, jos ja kun ei itsekseen halua asua. En usko, että on kauhea ongelma. Meillä on perinteisesti kuoltu aika lailla saappaat jalassa. 

Mä en tiedä suostuisiko äiti muuttamaan mun luo, mutta ihan hirveän raskasta siitä tulisi molemmille, jos yhdessä joutuisimme asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis. Ennemmin hoidan itse niin pitkään kuin pystys, kun että laittaisin noihin karmeisiin laitoksiin omat vanhempani.

Kai sun puolisokin on valmis? Siihen että hänen anoppinsa/appiukkonsa on kerrostaloasunnossa hoidettavana 24/7/365.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani hankkivat minut yli 40v. Toinen oli henkisesti väkivaltainen ja pilasi koko perheen elämän sillä. Mutta he tarvitsevat nyt jo apua yli 70-vuotiaita, autan etäältä hieman, mutta täys omaishoitajaksi en kerta kaikkiaan ryhdy. Meni koko lapsuus, teini-ikä ja nuori aikuisuus pelätessä, masentuneena ja ahdistuneena, jäin ilman sukupolvikokemuksia ja ystäviä. Nyt olen kammennut mielenterveyteni  vuosien terapialla jotakuinkin kuntoon ja saanut muutenkin asiani kovalla työllä hyvälle mallille. Minusta olisi kohtuutonta jos nyt joutuisin vielä parhaat aikuisvuoteni käyttämään heidän omaishoitajana olemiseensa n. 30 vuotiaana. Ja entäs jos haluankin ja saisimme omiakin lapsia?

Surullista että sinulla on ollut kurja lapsuus. Mutta tällaiset tapaukset tietysti ovat poissuljettuja omaishoidossa. Ei kukaan voi vaatia eikä tule vaatimaankaan hoitamaan.

Mutta entä onnellisen lapsuuden viettäneet vanhempiaan rakastaneet? Minusta tämä on pääkysymys tässä. Vanhempiensa käsissä traumatisoituneet on asia erikseen.

Jos Suomess asuu ok-talossa, sitä on hankala yhden ihmisen palkalla pitää yllä, meinaan jos toinen maksajista jää kotiin omaishoitajaksi. Jos