Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään käytetään väärin sanaa traumaattinen?
09.04.2026 |
Ei alkuperäisessä tarkoituksessa vaan kaikista asioista ja ongelmista, mitkä ei oikeasti edes ole traumaattisia.
Kommentit (23)
Ihmiset tykkäävät liioitella ja puhua kaikesta superlatiiveilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, ei kovin laajamittainen ongelma. Jotkut kyllä sanovat huumorilla, että oli kamala trauma kun piti juoda aamukahvi mustana kun maito oli loppu.
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
No ihan varmasti on vanhempien kuolema tsunamissa traumaattista, turhaa väittää ettei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
No ihan varmasti on vanhempien kuolema tsunamissa traumaattista, turhaa väittää ettei ole.
Miten sinä voit sitä tietää? Se on hänen kokemuksensa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
No ihan varmasti on vanhempien kuolema tsunamissa traumaattista, turhaa väittää ettei ole.
Miten sinä voit sitä tietää? Se on hänen kokemuksensa!
Ei ole kokemus vaan fakta. Orvoksi jääminen on kamalinta lapselle ja aina traumaattinen kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus on suhteellista
Mutta kriisi ei ole trauma.
miksi, miksi kaikesta nykyään kysellään miksi, ja takerrutaan sanoihin kuin lillukanvarsiin...oi miksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus on suhteellista
Mutta kriisi ei ole trauma.
Ei kai kukaan niin väittänytkään
Sama on tapahtunut muidenkin populaarieksi nousseiden käsitteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
No ihan varmasti on vanhempien kuolema tsunamissa traumaattista, turhaa väittää ettei ole.
Miten sinä voit sitä tietää? Se on hänen kokemuksensa!
Ei ole kokemus vaan fakta. Orvoksi jääminen on kamalinta lapselle ja aina traumaattinen kokemusta.
Edellekkän et ole hän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
No ihan varmasti on vanhempien kuolema tsunamissa traumaattista, turhaa väittää ettei ole.
Älä ajattele hänen puolestaan! Tuo voi olla sinun kokemus, muttei hänen! Et ole hän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
No ihan varmasti on vanhempien kuolema tsunamissa traumaattista, turhaa väittää ettei ole.
Eräs pitkän linjan ammattilainen, psykologi ja psykiatri ja erityisesti traumoihin sekä addintioihin erityistynyt sanoo "Trauma ei ole se tapahtuma itsessään, trauma syntyy siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen".
Eli jäätkö yksin, saatko tukea ja ymmärrystä vai joudutko olemaan hiljaa.
Tosiaan, samat asiat voidaan kokea niin eri tavoin.
Itsellä on ptsd, suht klassinen vielä, ja mä en oikein ole pystynyt puhumaan kenellekään, mut on aina hiljennetty ja ollut täysin yksin liian isojen asioiden kanssa. Lekuritkin menee vakavaksi ja hiljenee kun kerron asioista kovin neutraalisti ja tunteettomasti, niinkuin ne olis normaaleja joka päiväiskä asioita ja kirjoittelee kantaan kaikista traumaattisista tapahtumista. Mä olen tunkenut ne asiat jonnekin tosi syvälle mieleen ja todennäköisesti tulee sieltä vielä joskus räjähtämään.
Ei kukaan muu oikein pysty sanomaan miten kenenkin traumat oireilee ja mikä nyt on toiselle se oikea trauma.
Hyvä, että ihmisillä on toisia tukemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
No ihan varmasti on vanhempien kuolema tsunamissa traumaattista, turhaa väittää ettei ole.
Miten sinä voit sitä tietää? Se on hänen kokemuksensa!
Ei ole kokemus vaan fakta. Orvoksi jääminen on kamalinta lapselle ja aina traumaattinen kokemusta.
Edellekkän et ole hän!
Minäkin olen menettänyt omaiseni thaimaan tsunamissa ja tiedän mitä se on. Traumaattista.
En vaan jotenkin usko että kukaan joka on menettänyt läheisen tsunamissa ei kokisi sitö traumaattisens tapahtumana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
No ihan varmasti on vanhempien kuolema tsunamissa traumaattista, turhaa väittää ettei ole.
Eräs pitkän linjan ammattilainen, psykologi ja psykiatri ja erityisesti traumoihin sekä addintioihin erityistynyt sanoo "Trauma ei ole se tapahtuma itsessään, trauma syntyy siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen".
Eli jäätkö yksin, saatko tukea ja ymmärrystä vai joudutko olemaan hiljaa.
Tosiaan, samat asiat voidaan kokea niin eri tavoin.
Itsellä on ptsd, suht klassinen vielä, ja mä en oikein ole pystynyt puhumaan kenellekään, mut on aina hiljennetty ja ollut täysin yksin liian isojen asioiden kanssa. Lekuritkin menee vakavaksi ja hiljenee kun kerron asioista kovin neutraalisti ja tunteettomasti, niinkuin ne olis normaaleja joka päiväiskä asioita ja kirjoittelee kantaan kaikista traumaattisista tapahtumista. Mä olen tunkenut ne asiat jonnekin tosi syvälle mieleen ja todennäköisesti tulee sieltä vielä joskus räjähtämään.
Ei kukaan muu oikein pysty sanomaan miten kenenkin traumat oireilee ja mikä nyt on toiselle se oikea trauma.
Hyvä, että ihmisillä on toisia tukemassa.
Just näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumaattisuus ei välttämättä ole aina samanlaista vaan riippuu olosuhteista. Menetin kolme perheenjäsentäni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin lapsi. En kuitenkaan koe tämän olleen varsinainen traumaattinen tapahtuma, koska en jäänyt yksin, oli mahdollisuus puhua asiasta läheisten kanssa. Minulle oli tärkeää jatkaa koulua samaan aikaan kuin toisetkin, nähdä kavereita ja käydä harrastuksissa. Varmasti myös nuori ikä oli yksi suojaava tekijä.
Sen sijaan traumaattinen tapahtuma on ollut yksi työelämään liittyvä uhkaava tilanne kun olin parikymppinen. Tuolloin en voinut puhua oikein kenenkään kanssa, jäin siinä asiassa ihan yksin. Se kaikki tapahtunut aiheutti esimerkiksi stressiä, unettomuutta ja painajaisa.
No ihan varmasti on vanhempien kuolema tsunamissa traumaattista, turhaa väittää ettei ole.
Miten sinä voit sitä tietää? Se on hänen kokemuksensa!
Ei ole kokemus vaan fakta. Orvoksi jääminen on kamalinta lapselle ja aina traumaattinen kokemusta.
Eihän tuossa tarkalleen eritelty ketkä kuolivat.
Eikö se ole vain hyvä juttu jos ei ole traumaa.
Se mikä on yhdelle traumaattista ei toiselle välttämättä olekaan.