Toipuvan addiktin kanssa seurustelu

Kaveri joka jakaa somessa asioitaan aika auliisti ihan julkisesti, sai juuri lapsen "entisen" kovien huumeiden käyttäjän kanssa. He ovat olleet kaksi vuotta yhdessä, vauvaa kuulemma ehdittiin yrittää yli vuosi ennenkuin tärppäsi. Asuvat yhdessä ja kaverin aiempi leikki-ikäinen lapsikin on puheissa "heidän lapsensa" vaikka lapsella on myös oma isä jonka luona asuu 50/50. Tuosta tauolla olevasta huumeiden käyttäjästä tiedetään laajasti, että on esimerkiksi aiheuttanut tahallaan palovammoja eksilleen, toiminut myös työ- ja harrastuselämässä erittäin väkivaltaisesti useilla eri tavoilla. Silti kaveri on rakastuneena yhdessä ja hermostuu kovasti kun ihmiset ovat huolissaan hänestä ja lapsista. Ei usko mitään tiedossa olevia asioita siitä miehestä vaikka toisaalla on niin vähemmistöjen ja heikompiosaisten puolestapuhuja - miehen uhreilla hänelle ei ole mitään merkitystä, hänhän on mestarimanipuloijan kullanmuruna mielestään turvassa. Tuollaiset suhteet aiheuttavat kaikissa ympärillä olevissa suurta ahdistusta ja huolta, toki jokainen käyttäjä ei ole esimerkiksi aggressiivinen mutta kovat huumeet ja monet eri huumeet yhdistettynä voivat vaikuttaa aivotoimintaan ja ihmisen persoonaan vuosia myöhemminkin aivan yllättävillä tavoilla. Hienoa jos on päästy kuiville mutta tilannetaju on pettynyt pahemman kerran kun muutaman kuukauden selvänä (väittämänsä mukaan) olleen kanssa on alettu yrittää lasta. Rakkaus kuulemma voittaa kaiken. Vaikka sen kiehuvan vedenkin jota saa päälleen sitten kun käyttäjä taas sekoaa tai ei saa mitä haluaa. 

Kiinnostavia kommentteja täällä! Kun en itse ole päihteidenkäyttäjä, niin huomaa että ei tiedä noista asioista mitään kun ei ole omakohtaista kokemusta. Vaikea on polku raitistumiseen, mutta kannattava. Onnittelut onnistuneelle!

Nimenomaan hän yrittää. On kulkenut aivan järkyttävän matkan jatkaakseen elämäänsä. Koville ottaa hänen ailahtelunsa ja jään kyllä itse ilman turvaa tässä mutta otan välillä vaan reilusti oma aikaa ja teen muuta. 

Tiedän riskit ja tiedän että hän samaan aikaan etsii myös muita kontakteja kuin minä. On vain ajan kysymys milloin hän hyppää sänkyyn jonkun toisen kanssa jne.

 Samaan päivään voi liittyä tunteita laidasta laitaan, ideoita vaikka minkälaisia. Ei ole kahta samanlaista päivää. Itselläni kun on ADHD - piirteitä ja kaksisuuntainen joten tavallaan ymmärrän häntä omien kokemusteni takia ja toivon parasta.  Välillä on ilmennyt pelko kohtauksia ja ääniä jotka häntä käskee esim. jättämään minut. 

On vain samalla hassua että kukaan ei ole koskaan ollut yhtä inspiroiva ja välitön kuin hän./AP

Vierailija kirjoitti:

Oikein kultakimpaleen löysit

On niin jännittävä että pakko antaa persettä! Ja voi kato ehjätä ja korjata!

On tosiaan hyvin lyhyt hänen raitis jaksonsa. On todennäköistä että retkahtaa vielä. On puhunut siitä välillä enemmän, välillä vähemmän ja etsii sille perusteluita. En aina pysy perässä hänen ajatuksenjuoksussaan. Hän on myös yltiörehellinen. Vähänkin jos joku asia kaihertaa tai jonkun ulkonäkö kuumottaa hän laukoo asian ilmoille ilman suodatinta😀.  Henkilöllä on korkea koulutus ja on työelämässä, sekä mm. verbaalista ja musikaalista lahjakkuutta. En myöskään ole koskaan tavannut niin kilttiä ja ajattelevaista ihmistä. Hän on minulle suuri mysteeri./AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein kultakimpaleen löysit

On niin jännittävä että pakko antaa persettä! Ja voi kato ehjätä ja korjata!

Miksi kilttejä miehiä ei yritetä korjata? Ovatko jo niin hyviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu kaikki voi päättyä kyyneliin, mutta sitä turha surra etukäteen. Rakastan häntä sellaisena kuin on, mutta tiedostan että hän saattaa kadota hetkenä minä hyvänsä takaisin entiseen maailmaansa. Toivon toki ettei niin kävisi. Ehkä täällä on joku joka on aineita käyttänyt ja valaisee kokemuksiaan? Miten pääsit eroon niistä? Tuliko retkahduksia? Miten kävi parisuhteiden? AP

Tarkoitukseni ei ole olla missään nimessä ilkeä, mutta tässä kohtaa rakkaudesta puhuminen kuulostaa melko naivilta. Mikäli hän on oikeasti addikti ja vallankin jos addiktio on alkanut nuorena (kuten usein ADHD-tapauksilla alkaa), niin puoli vuotta kuivilla olleen henkilön kohdalla et edes vielä tiedä ketä rakastat. Toipuminen ja oman (päihteettömän) identiteetin rakentaminen vie huomattavasti kauemmin aikaa. 

Minulla on päihdetausta ja päädyin parisuhteeseen oltuani vain vähän reilun kaksi vuotta kuivilla ja näin myöhemmin voin sanoa, että se oli ihan liian lyhyt aika. Kyllähän se alkuhuumavaihe meni hyvin, mutta sen jälkeen kaikki räjähtikin ihan kunnolla käsiin. Päihteillä "hoitamani" mielenterveysongelmat vyöryivät niskaani ja sen jälkeen parisuhteen sijasta arki olikin sitä, että minä yritin vain selviytyä ja samalla selvittää sitä kuka minä edes olen. Vaikka meidän kävi lopulta hyvin, en uskaltaisi enää ikinä lähteä tuollaiseen saati laittaa toista henkilöä käymään läpi vierelläni sitä vuoristorataa.

Asiat voivat mennä teillä hyvin, mutta mikäli kumppanisi ei tee mitään töitä sen eteen, että ratkoisi näitä addiktioon ajaneita taustatekijöitä on lopputulos lähes varmasti ne kyyneleet.

Kiitos tästä viestistä. Mulla on hyvin samankaltainen tarina. Seurustelusuhde ja päihteetön elämä alkoivat samoihin aikoihin. Aluksi kaikki tuntui menevän hyvin, mutta käsittelemättömät traumani ja muut ongelmani olivat suhteessa aivan liian suurena painolastina. (Ex)Kumppani joutui valitettavasti hoivaajan rooliin. Tavallaan voi ajatella, etten ehkä olisi selvinnyt edes hengissä ilman tuota suhdetta, joten minun eli toipujan kannalta suhde oli hyväksi, koska se toi turvaa ja vakautta elämääni, mutta kumppanilleni suhde oli varmasti kuluttava. Tuollaisesta lähtökohdasta on vaikea rakentaa tasavertaista ja tasapainoista parisuhdetta, vaikka kumpikin olisi aidosti rakastunut.

Puoli vuotta kuivilla oloa on todella lyhyt aika. Ei sellaisessa vaiheessa voi oikeastaan vielä edes sanoa päässeensä kuiville. 

Miksi sinä s**kelin idi00tti pakotit minut taas juomaan?! 

Kaffebulla kirjoitti:

Pitää ottaa huomioon myös se, että vaikka käyttö loppuu, noin vakava aineiden käyttö on jättänyt peruuttamattomia jälkiä aivoihin ja ne eivät parane, vaikka käyttö loppuu. Ex-käyttäjä on aina käytännössä invalidi.

Lisänä sopassa on se, että yksi addiktio vaihtuu yleensä toiseen. Meillä aineet loppui kokonaan, mutta tuli peliriippuvuus ja työnarkomania. Kotona kävi kääntymässä, ja siihen koko homma lopulta kaatui. Jos nyt, tällä ymmärryksellä joutuisin saman eteen, ja JOS järki pysyisi päässä, en ehkä edes aloittaisi, mutta: tuo oli mun suurin ja hullaannuttavin, ja lopultakin ainut rakkaus.  Renttuni, jota en pystynyt enkä edes halunnut vastustaa. 

Kiitos rakkaat ihmiset vastauksista. Tämän kaverin addiktio on nykyään vieraissa käynti. Nopeita on käänteet, en kestä. Enkä käsitä miten hän itse kestää.  Päätin nyt laittaa suhteen katkolle oman hyvinvointini takia, niin aito kuin hän onkin.  Toista samanlaista ei ole eikä tule./AP

Vierailija kirjoitti:

Annan kun arvaan: Ap:n vanhempi oli juoppo tai addikti? 

Tai muuten laiminlyövä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuolla seurustelulla on vain yhdenlainen loppu. 

Aika pieni prosentti tämmöisistä sekakäyttäjistä pystyy raitistumaan pysyvästi, mutta toisaalta jos seurustelu loppuisi äkillisesti, niin selkäranka varmaan rusahtaisi saman tien katki.

Itse koin siinä 6v raittiuden jälkeen että olin valmis parisuhteeseen. Olin niin romuna, lapsuus/menneisyys/traumat piti käsitellä. Joku 6kk ja ihminen on vielä aivan pihalla, jotkut ovat traumojen takia sitä loppuelämänsä. Pelkkä käytön lopettaminen ei takaa henkistä kasvua ja kehitystä. 

Kyllä. Taas osui rakkaus väärään aikaan ja paikkaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja että olisi kuivilla ja onnellinen  6 vuoden päästä 🙂/AP

Tunnistan itseni ap:n kertomasta, adhd ja addikti-tausta. Olen usein ylienerginen ja menen kierroksille. Toivun alkoholista ja näyttää sen suhteen ihan hyvältä. "Ongelma" on että jos tällainen ihminen jättää päihteet, hän häärää jotain muuta sitten samalla temmolla. Minua alkoholi itse asiassa rauhoitti.

Nyt kun se on jäänyt, hommaan itselleni työelämässä älyttömästi kierroksia. Haen uusia työpaikkoja, puuhaan projekteja, menen mukaan ties mihin ja välillä uuvutan itseni ja muut tällä tarmolla. Aina on jokin projekti kesken, huomaan lupaavani aina läheisille että "nyt on vähän kiirettä, kyllä tämä helpottaa, parin viikon päästä on aikaa". Ja ei koskaan ole sillä sitten ensi kuussa on jo seuraavat kujeet meneillään.

Että tuskin tasaista ja levollista elämää saat vaikka addiktio väistyy. Toisaalta jos sinua ei meno ja meininki haittaa niin jees, ainakaan tylsää ei tule. 

Puoli vuotta on todella lyhyt aika. Hänen olisi hyvä käydä kaikki läpi ja oppia elämään itsenäisesti tavallista arkea. Addiktion takana on hyvin usein trauma.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos rakkaat ihmiset vastauksista. Tämän kaverin addiktio on nykyään vieraissa käynti. Nopeita on käänteet, en kestä. Enkä käsitä miten hän itse kestää.  Päätin nyt laittaa suhteen katkolle oman hyvinvointini takia, niin aito kuin hän onkin.  Toista samanlaista ei ole eikä tule./AP

Oikeasti hieno juttu, että laitoit itsesi etusijalle. Tuo vieraissa käynti on yksi parhaista pysähdyttäjistä. Meillä ei tietääkseni tuota ollut, kuin ihan alkuvaiheessa. Merkit oli selvät, mutta halusin uskoa toisin, kun kielsi vakaasti. Mulla oli joku kummallinen halu näyttää itselleni ja muille, että tiesin mitä teen tuon (viime)vuosisadan rakkauden kanssa. Katselin touhujaan läpi sormien pitkään, uskoin ja luotin, mutta pikkuhiljaa heräsin lumouksesta, enkä siinä vaiheessa voinut muuta kuin tunnustaa hölmöyteni, myöntää, etten voi ketään aikuisten kirjoissa olevaa addiktia pelastaa. Piti yrittää pelastaa edes itsensä isommalta katasrofilta. Se, että hän oli suurin rakkauteni ei muuta sitä, että takkiin tuli, reilusti. 

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan hän yrittää. On kulkenut aivan järkyttävän matkan jatkaakseen elämäänsä. Koville ottaa hänen ailahtelunsa ja jään kyllä itse ilman turvaa tässä mutta otan välillä vaan reilusti oma aikaa ja teen muuta. 

Tiedän riskit ja tiedän että hän samaan aikaan etsii myös muita kontakteja kuin minä. On vain ajan kysymys milloin hän hyppää sänkyyn jonkun toisen kanssa jne.

 

 Samaan päivään voi liittyä tunteita laidasta laitaan, ideoita vaikka minkälaisia. Ei ole kahta samanlaista päivää. Itselläni kun on ADHD - piirteitä ja kaksisuuntainen joten tavallaan ymmärrän häntä omien kokemusteni takia ja toivon parasta.  Välillä on ilmennyt pelko kohtauksia ja ääniä jotka häntä käskee esim. jättämään minut. 

 

On vain samalla hassua että kukaan ei ole koskaan ollut yhtä inspiroiva ja välitön kuin hän./AP

Ei tuo ole tasavertainen parisuhde. Sinä etsit hoivattavaa ja hän etsii hoivaajaa.

Retkahtaminen tulee hyvin todennäköisesti tapahtumaan ja todennäköisesti se tulee olemaan hyvin kivuliasta sinulle, joten pystytkö elämään pelossa ja odotuksessa milloin se tapahtuu? Riippuvaisen läheiset kärsivät aina eniten. 

Kiitos tästä ketjusta. Tuli tarpeeseen. Omaan renttuuni rakastuin ensisilmäyksellä. Pikkuserkkunikin totesi että rentullani on kiltit silmät. 

Nämä rakkaustarinat on kirjoitettu tähtiin, niihin tähtiin jotka ovat siinä mustan aukon vieressä.