Toipuvan addiktin kanssa seurustelu

Vierailija kirjoitti:

AA:ssa myös oppi sen että ihmiset jotka ovat koskeneet viinaan vaikka 20 vuodenkin raittiuden jälkeen niin siinä ei kauaa mene niin homma on täsmälleen samanlaista kuin silloin 20v sitten ellei pahempaa. Se kontrolli siihen hommaan ei ikinä palaa. 

Hm. Mun isäni on alkoholisti. Lopetti ryyppäämisen 1986 ja tänä päivänäkin saattaa ottaa pari saunakaljaa, juoda juhlissa shampanjaa tai viskiä viikon päätteeksi. Jopa juoda pikkukännit. Kontrolli pelaa täysin. En ole nähnyt isääni humalassa sitten vuoden 2009 jolloin juopoteltiin sukujuhlissa yhdessä. Ja se oli muuten ainoa kerta sitten sen kuuluisan vuoden 1986.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Pitää ottaa huomioon myös se, että vaikka käyttö loppuu, noin vakava aineiden käyttö on jättänyt peruuttamattomia jälkiä aivoihin ja ne eivät parane, vaikka käyttö loppuu. Ex-käyttäjä on aina käytännössä invalidi.

Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa. Joku voi uskoa todeksi.

Invalidi on myös sektiolla tai imukupilla syntynyt, jota oma äiti ei imettänyt. Tällainen aiheuttaa pysyviä vammoja tunne-elämään. Mutta leimataanko näistä asioista ketään, ei tietenkään. Koittakaa jo tajuta, että tämä päihteitä käyttäneiden vainoaminen ja vahingollisten narratiivien ylläpitäminen, vaikka ne liittyvät jonnekin kaukaiseen menneisyyteen, on se ongelma. Ei se päihteiden käyttö sinänsä.

Jos lapsi kaatuu kävelemään opetellessaan vaikka 5 tai 50 kertaa niin mitä tälle tapahtuu, jos tästä muistutetaan ja hänet itse opetetaan muistelemaan näitä kaatumisia koko loppuelämänsä? Tuo on äärimmäistä psyykkistä väkivaltaa. Menkää eteenpäin ja jättäkää kömmähdyksenne taakse. Piste.

Miten sektio- tai imukuppisynnytys liittyy millään tavalla imettämiseen? 

Vauvan ja äidin pahoinpitelyä, mitä ei käsitellä millään tavalla? Taitaa olla paljon retardeja päihdeidentiteettisissä.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan hän yrittää. On kulkenut aivan järkyttävän matkan jatkaakseen elämäänsä. Koville ottaa hänen ailahtelunsa ja jään kyllä itse ilman turvaa tässä mutta otan välillä vaan reilusti oma aikaa ja teen muuta. 

Tiedän riskit ja tiedän että hän samaan aikaan etsii myös muita kontakteja kuin minä. On vain ajan kysymys milloin hän hyppää sänkyyn jonkun toisen kanssa jne.

 

 Samaan päivään voi liittyä tunteita laidasta laitaan, ideoita vaikka minkälaisia. Ei ole kahta samanlaista päivää. Itselläni kun on ADHD - piirteitä ja kaksisuuntainen joten tavallaan ymmärrän häntä omien kokemusteni takia ja toivon parasta.  Välillä on ilmennyt pelko kohtauksia ja ääniä jotka häntä käskee esim. jättämään minut. 

 

On vain samalla hassua että kukaan ei ole koskaan ollut yhtä inspiroiva ja välitön kuin hän./AP

Et voi oikeasti olla noin tyhmä. Juokse pakoon nainen ja helvetin lujaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Pitää ottaa huomioon myös se, että vaikka käyttö loppuu, noin vakava aineiden käyttö on jättänyt peruuttamattomia jälkiä aivoihin ja ne eivät parane, vaikka käyttö loppuu. Ex-käyttäjä on aina käytännössä invalidi.

Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa. Joku voi uskoa todeksi.

Invalidi on myös sektiolla tai imukupilla syntynyt, jota oma äiti ei imettänyt. Tällainen aiheuttaa pysyviä vammoja tunne-elämään. Mutta leimataanko näistä asioista ketään, ei tietenkään. Koittakaa jo tajuta, että tämä päihteitä käyttäneiden vainoaminen ja vahingollisten narratiivien ylläpitäminen, vaikka ne liittyvät jonnekin kaukaiseen menneisyyteen, on se ongelma. Ei se päihteiden käyttö sinänsä.

Jos lapsi kaatuu kävelemään opetellessaan vaikka 5 tai 50 kertaa niin mitä tälle tapahtuu, jos tästä muistutetaan ja hänet itse opetetaan muistelemaan näitä kaatumisia koko loppuelämänsä? Tuo on äärimmäistä psyykkistä väkivaltaa. Menkää eteenpäin ja jättäkää kömmähdyksenne taakse. Piste.

Miten sektio- tai imukuppisynnytys liittyy millään tavalla imettämiseen? 

Vauvan ja äidin pahoinpitelyä, mitä ei käsitellä millään tavalla? Taitaa olla paljon retardeja päihdeidentiteettisissä.

Sä olet pahasti päävikainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AA:ssa myös oppi sen että ihmiset jotka ovat koskeneet viinaan vaikka 20 vuodenkin raittiuden jälkeen niin siinä ei kauaa mene niin homma on täsmälleen samanlaista kuin silloin 20v sitten ellei pahempaa. Se kontrolli siihen hommaan ei ikinä palaa. 

Hm. Mun isäni on alkoholisti. Lopetti ryyppäämisen 1986 ja tänä päivänäkin saattaa ottaa pari saunakaljaa, juoda juhlissa shampanjaa tai viskiä viikon päätteeksi. Jopa juoda pikkukännit. Kontrolli pelaa täysin. En ole nähnyt isääni humalassa sitten vuoden 2009 jolloin juopoteltiin sukujuhlissa yhdessä. Ja se oli muuten ainoa kerta sitten sen kuuluisan vuoden 1986.

Niin tämähän riippuu ihmisestä. Jotkut pystyy pitämään sen kontrollin vaikka joskus ottaisikin vähän alkoholia. Jotkut ei pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AA:ssa myös oppi sen että ihmiset jotka ovat koskeneet viinaan vaikka 20 vuodenkin raittiuden jälkeen niin siinä ei kauaa mene niin homma on täsmälleen samanlaista kuin silloin 20v sitten ellei pahempaa. Se kontrolli siihen hommaan ei ikinä palaa. 

Hm. Mun isäni on alkoholisti. Lopetti ryyppäämisen 1986 ja tänä päivänäkin saattaa ottaa pari saunakaljaa, juoda juhlissa shampanjaa tai viskiä viikon päätteeksi. Jopa juoda pikkukännit. Kontrolli pelaa täysin. En ole nähnyt isääni humalassa sitten vuoden 2009 jolloin juopoteltiin sukujuhlissa yhdessä. Ja se oli muuten ainoa kerta sitten sen kuuluisan vuoden 1986.

Niin tämähän riippuu ihmisestä. Jotkut pystyy pitämään sen kontrollin vaikka joskus ottaisikin vähän alkoholia. Jotkut ei pysty. 

Pääsääntöisesti alkoholisti ei pysty.

Tuon kirjoittajan isä tainnut olla suurkuluttaja ja siten onnistuu ihan hyvin pitämään itsensä pikkumäärissä tai vain harvoin.

Ja se ettei ole nähnyt enää kännissä ei tarkoita etteikö olisi ollut muulloinkin kuin vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AA:ssa myös oppi sen että ihmiset jotka ovat koskeneet viinaan vaikka 20 vuodenkin raittiuden jälkeen niin siinä ei kauaa mene niin homma on täsmälleen samanlaista kuin silloin 20v sitten ellei pahempaa. Se kontrolli siihen hommaan ei ikinä palaa. 

Hm. Mun isäni on alkoholisti. Lopetti ryyppäämisen 1986 ja tänä päivänäkin saattaa ottaa pari saunakaljaa, juoda juhlissa shampanjaa tai viskiä viikon päätteeksi. Jopa juoda pikkukännit. Kontrolli pelaa täysin. En ole nähnyt isääni humalassa sitten vuoden 2009 jolloin juopoteltiin sukujuhlissa yhdessä. Ja se oli muuten ainoa kerta sitten sen kuuluisan vuoden 1986.

Niin tämähän riippuu ihmisestä. Jotkut pystyy pitämään sen kontrollin vaikka joskus ottaisikin vähän alkoholia. Jotkut ei pysty. 

Pääsääntöisesti alkoholisti ei pysty.

Tuon kirjoittajan isä tainnut olla suurkuluttaja ja siten onnistuu ihan hyvin pitämään itsensä pikkumäärissä tai vain harvoin.

Ja se ettei ole nähnyt enää kännissä ei tarkoita etteikö olisi ollut muulloinkin kuin vain kerran.

Miksi toistelette tällaista noseboa? Kuka tahansa voi muuttaa elämänsä kun niin päättää. Ihan kuin haluaisitte leimaantua luusereiksi loppuiäksi. Sairasta itseä tai toisia kohtaan, kumpi se kohde noilla puheilla onkaan.

Sitä rakastuu ihmiseen, persoonaan. Ei ailloin mieti, mitä sairauksia hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Pitää ottaa huomioon myös se, että vaikka käyttö loppuu, noin vakava aineiden käyttö on jättänyt peruuttamattomia jälkiä aivoihin ja ne eivät parane, vaikka käyttö loppuu. Ex-käyttäjä on aina käytännössä invalidi.

Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa. Joku voi uskoa todeksi.

Invalidi on myös sektiolla tai imukupilla syntynyt, jota oma äiti ei imettänyt. Tällainen aiheuttaa pysyviä vammoja tunne-elämään. Mutta leimataanko näistä asioista ketään, ei tietenkään. Koittakaa jo tajuta, että tämä päihteitä käyttäneiden vainoaminen ja vahingollisten narratiivien ylläpitäminen, vaikka ne liittyvät jonnekin kaukaiseen menneisyyteen, on se ongelma. Ei se päihteiden käyttö sinänsä.

Jos lapsi kaatuu kävelemään opetellessaan vaikka 5 tai 50 kertaa niin mitä tälle tapahtuu, jos tästä muistutetaan ja hänet itse opetetaan muistelemaan näitä kaatumisia koko loppuelämänsä? Tuo on äärimmäistä psyykkistä väkivaltaa. Menkää eteenpäin ja jättäkää kömmähdyksenne taakse. Piste.

Miten sektio- tai imukuppisynnytys liittyy millään tavalla imettämiseen? 

Vauvan ja äidin pahoinpitelyä, mitä ei käsitellä millään tavalla? Taitaa olla paljon retardeja päihdeidentiteettisissä.

Poikani on syntynyt suunnitellulla sektiolla. Ketä siinä pahoinpideltiin ja miten tänä liittyy päihteisiin tai kehitysvammaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AA:ssa myös oppi sen että ihmiset jotka ovat koskeneet viinaan vaikka 20 vuodenkin raittiuden jälkeen niin siinä ei kauaa mene niin homma on täsmälleen samanlaista kuin silloin 20v sitten ellei pahempaa. Se kontrolli siihen hommaan ei ikinä palaa. 

Hm. Mun isäni on alkoholisti. Lopetti ryyppäämisen 1986 ja tänä päivänäkin saattaa ottaa pari saunakaljaa, juoda juhlissa shampanjaa tai viskiä viikon päätteeksi. Jopa juoda pikkukännit. Kontrolli pelaa täysin. En ole nähnyt isääni humalassa sitten vuoden 2009 jolloin juopoteltiin sukujuhlissa yhdessä. Ja se oli muuten ainoa kerta sitten sen kuuluisan vuoden 1986.

Niin tämähän riippuu ihmisestä. Jotkut pystyy pitämään sen kontrollin vaikka joskus ottaisikin vähän alkoholia. Jotkut ei pysty. 

Pääsääntöisesti alkoholisti ei pysty.

Tuon kirjoittajan isä tainnut olla suurkuluttaja ja siten onnistuu ihan hyvin pitämään itsensä pikkumäärissä tai vain harvoin.

Ja se ettei ole nähnyt enää kännissä ei tarkoita etteikö olisi ollut muulloinkin kuin vain kerran.

Anteeksi nyt, mutta kyllä tarkoittaa. Mulla on äitipuoli joka on isäni kanssa 24/7, sama osoite, sama firma missä työskentelevät. Ei faija yksinkertaisesti VOI sniikata jonnekin piiloon juomaan viinaa. Ja jos sinun mielestäsi kaksi litraa kirkasta viinaa päivässä on vain "suurkulutusta", ei alkoholismia, niin onnea. Sinä et elänyt minun lapsuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan itseni ap:n kertomasta, adhd ja addikti-tausta. Olen usein ylienerginen ja menen kierroksille. Toivun alkoholista ja näyttää sen suhteen ihan hyvältä. "Ongelma" on että jos tällainen ihminen jättää päihteet, hän häärää jotain muuta sitten samalla temmolla. Minua alkoholi itse asiassa rauhoitti.

Nyt kun se on jäänyt, hommaan itselleni työelämässä älyttömästi kierroksia. Haen uusia työpaikkoja, puuhaan projekteja, menen mukaan ties mihin ja välillä uuvutan itseni ja muut tällä tarmolla. Aina on jokin projekti kesken, huomaan lupaavani aina läheisille että "nyt on vähän kiirettä, kyllä tämä helpottaa, parin viikon päästä on aikaa". Ja ei koskaan ole sillä sitten ensi kuussa on jo seuraavat kujeet meneillään.

 

Että tuskin tasaista ja levollista elämää saat vaikka addiktio väistyy. Toisaalta jos sinua ei meno ja meininki haittaa niin jees, ainakaan tylsää ei tule. 

Täällä toinen toipuva krooninen addikti, 6kk kuivilla myös. Oli kuin olisit kirjoittanut minusta; alkoholin paikan on ottanut jumppasali ja uinti, ja töissä yli-yrittäminen. Elämäni ei todellakaan ole tylsää! 
En halua koskaan enää juoda, ja olen tämän asian kanssa aivan vilpitön. Mutta kuinka kukaan joka kärsii parantumattomasta sairaudesta voi luvata, että on loppuelämänsä terveenä, vaikka sitä kuinka haluaisikin? Kyllä tämä on niin ”päivä kerrallaan” tässä vaiheessa, ja toivon jokaiselle addiktille ja alkoholistille voimia, jaksamista, uskoa uuteen aamuun ja uuteen elämään, riippumatta onko heidän addiktionsa aktiivinen vai hoidettavana. Ja teille jotka täällä haukutte ja tuomitsette meitä, teille toivon ymmärrystä ja empatiaa- kukaan, EI KUKAAN halua itselleen tätä sairautta. 
6kk on lyhyt aika ja tiedän että matka on pitkä. Minulla on mies, maailman ihanin ihminen. Mutta jos olisin sinkku, niin pysyisin sinkkuna koska pääni on vielä aikamoinen sillisalaatti, ja käsiteltävänä on niin paljon traumoja, syyllisiudentunnetta, häpeää jne. etten uskaltaisi tai edes haluaisi sitä kaataa uuden ihmisen niskoille. Kaikkea hyvää sulle AP, ja kaikille kohtalotovereille myös. N44

Vierailija kirjoitti:

Toivun pahasta persuuntumisesta. Eniten on auttanut ns. vesipääidiotisminsä tunnustaminen ja keskustelu tavallisten, ei-fasistien ihmisten kanssa.

Otas nyt kuitenkin lääkkeesi.

Vierailija kirjoitti:

Näitä toipujia alkaa olla markkinoilla paljon.

Mitä se haittaa? Mikseivät he saisi olla parisuhteessa? Puoli vuotta on jo hyvä aika ilman päihteitä, mutta aivokemioiden palautuminen voi kestää pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä toipujia alkaa olla markkinoilla paljon.

Mitä se haittaa? Mikseivät he saisi olla parisuhteessa? Puoli vuotta on jo hyvä aika ilman päihteitä, mutta aivokemioiden palautuminen voi kestää pitkään. 

Niin, ja palautuuko ne koskaan, esim jos empatia täysin kadonnut ja itsesäätelykyky? Kellään kokemusta. Omassa perheessäni sekakäyttäjän alamäki näyttää lopulliselta. Hoitoa ei mielestään tarvitse, koska pystyy (ajoittain) käymään töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä addiktiosta ikinä toivu se on kokoelämän kestävä projekti. 6kk on niin lyhyt aika että en rehellisesti elättelisi kovin korkeita odotuksia.

 

T. 7v raitis 

Mitä tarkoitat tuolla ettei addiktiosta ikinä toivu? Itse 12v raittiina, mm. syöpä, vaikeat 5v kestäneet hermokivut, terveydenhuollon pompottelu ja hoitovirheet ja rakkaan ystävän kuolema koettu raittiina ollessa eikä kertaakaan ole käynyt mielessäkään että käyttäisin. Tunne-elämä ei enää hyrskyä, on hyvä parisuhde, työpaikka, ystäviä, harrastukset, addiktio ei ole siirtynyt muihin asioihin. En vaan itse koe että sen addiktion täytyisi jotenkin koko loppuelämän määrittää ihmistä. 

AA:ssa sanottiin aivan oikein että kerran alkoholisti on AINA alkoholisti. Jos on juonut niin että esimerkiksi muisti menee niin se kontrolli on mennyt eikä se enää ikinä palaa. Alkoholismi on etenevä sairaus. 

 

T: melkein 4 vuotta raittiina. M34

Eiköhän tuo jolle vastasit tarkoittanut sitä, ettei raittiin ihmisen identiteetin tarvitse koko loppuelämää perustua alkoholismiin, ja tuo ettei voi enää ikinä juoda nyt on itsestäänselvyys. AA:ssa jankutetaan noita tiettyjä mantroja (esim. juuri tuo "olemme loppuelämämme SAIRAITA ja TUNNE-ELÄMÄLTÄMME VAURIOITUNEITA", "jätä AA-ryhmät ja retkahdat varmasti"), ja näitä mantroja oppii sitten moni toistelemaan kuin papukaija ilman että menisi oikeasti elämässään eteenpäin ja kasvaisi henkisesti. Koen että vasta kun uskalsin (seksuaalista ahdistelua yhden ryhmäläisen taholta koettuani) jättää AA:n 3 vuoden raittiuden jälkeen, aloin aidosti toipua. Nyt raitista elämää takana 16 vuotta. Mutta varmasti vielä retkahdan, vai mitä ;)

Aika itsekeskeinen on minun 6kk kuivilla ollut kaverini. Mielialat ja ajatukset menevät laidasta laitaan. Voi sanoa mitä vaan mutta ottaa itseensä jos vähänkään kuulostaa kriittisellä häntä kohtaan. Herkkä kuin mikä. Koskaan ei tiedä mitä sieltä seuraavaksi sataa niskaan. Jännä nähdä mitä hänestä kuoriutuu vai retkahtaako.