Toipuvan addiktin kanssa seurustelu

Tuolla seurustelulla on vain yhdenlainen loppu. 

Oikein kultakimpaleen löysit

Juu kaikki voi päättyä kyyneliin, mutta sitä turha surra etukäteen. Rakastan häntä sellaisena kuin on, mutta tiedostan että hän saattaa kadota hetkenä minä hyvänsä takaisin entiseen maailmaansa. Toivon toki ettei niin kävisi. Ehkä täällä on joku joka on aineita käyttänyt ja valaisee kokemuksiaan? Miten pääsit eroon niistä? Tuliko retkahduksia? Miten kävi parisuhteiden? AP

Näitä toipujia alkaa olla markkinoilla paljon.

Onneksi heidät kyllä tunnistaa niin osaa kiertää kaukaa. Kerran addikti on sitä aina. Miksi tyytyä sellaiseen kun terveitäkin on tarjolla.

Onnea valitsemallasi tiellä.

Kannattaa edetä suhteessa tosi hitaasti. Raittiutta on syytä olla takana useita vuosia, ennen kuin harkitaan yhteen muuttamista tai muuta vakavampaa. Kannattaa tapailla rauhassa ja katsoa, mihin suhteenne etenee. 
Raitistuneilla on joskus tapana jättää vanha kumppani, kun raitistuminen on onnistunut ja sitä vanhaa kumppania ei enää tarvita siihen tueksi. Kannattaa siis pohtia, minkälaisen roolin otat hänen elämässään. 

Tuossa on jo muutakin kuin pelkkä ADHD. Luultavasti epävakaa tai bipo. Harvoin pelkkä ADHD syöksee ihmisen päihdekierteeseen. 
Joten olisin todella varovainen ja jopa skeptinen toipumisen suhteen.

Pitää ottaa huomioon myös se, että vaikka käyttö loppuu, noin vakava aineiden käyttö on jättänyt peruuttamattomia jälkiä aivoihin ja ne eivät parane, vaikka käyttö loppuu. Ex-käyttäjä on aina käytännössä invalidi.

ADHD on sellainen poikkeama, että sitä on neurotyypillisen vaikea sietää ilman mitään päihteitäkään. Mutta jos simusta tuo "energia" on kivaa niin mikäs siinä. Mutta varaudu siihen, että elämä on pelkkää härväämistä, säntäilyä ja poukkoilua eikä mikään pidä ja mistään ei tule mitään. Lähdöt joka paikkaan viivästyy kun lähtiessä yhtäkkiä pitääkin hoitaa sata muuta asiaa ja turha odottaa mitään seesteisyyttä tai johdonmukaisuutta arjessa.

Annan kun arvaan: Ap:n vanhempi oli juoppo tai addikti? 

Kunhan et ala hoitajaksi ja sairastu johonkin läheisriippuvuuteen. Tai mahdollista retkahduksia antamalla anteeksi loputtomasti tai "lainaamalla" rahaa. Onko hänestä työhön vai joudutko elättämään? 

Vierailija kirjoitti:

Juu kaikki voi päättyä kyyneliin, mutta sitä turha surra etukäteen. Rakastan häntä sellaisena kuin on, mutta tiedostan että hän saattaa kadota hetkenä minä hyvänsä takaisin entiseen maailmaansa. Toivon toki ettei niin kävisi. Ehkä täällä on joku joka on aineita käyttänyt ja valaisee kokemuksiaan? Miten pääsit eroon niistä? Tuliko retkahduksia? Miten kävi parisuhteiden? AP

Tarkoitukseni ei ole olla missään nimessä ilkeä, mutta tässä kohtaa rakkaudesta puhuminen kuulostaa melko naivilta. Mikäli hän on oikeasti addikti ja vallankin jos addiktio on alkanut nuorena (kuten usein ADHD-tapauksilla alkaa), niin puoli vuotta kuivilla olleen henkilön kohdalla et edes vielä tiedä ketä rakastat. Toipuminen ja oman (päihteettömän) identiteetin rakentaminen vie huomattavasti kauemmin aikaa. 

Minulla on päihdetausta ja päädyin parisuhteeseen oltuani vain vähän reilun kaksi vuotta kuivilla ja näin myöhemmin voin sanoa, että se oli ihan liian lyhyt aika. Kyllähän se alkuhuumavaihe meni hyvin, mutta sen jälkeen kaikki räjähtikin ihan kunnolla käsiin. Päihteillä "hoitamani" mielenterveysongelmat vyöryivät niskaani ja sen jälkeen parisuhteen sijasta arki olikin sitä, että minä yritin vain selviytyä ja samalla selvittää sitä kuka minä edes olen. Vaikka meidän kävi lopulta hyvin, en uskaltaisi enää ikinä lähteä tuollaiseen saati laittaa toista henkilöä käymään läpi vierelläni sitä vuoristorataa.

Asiat voivat mennä teillä hyvin, mutta mikäli kumppanisi ei tee mitään töitä sen eteen, että ratkoisi näitä addiktioon ajaneita taustatekijöitä on lopputulos lähes varmasti ne kyyneleet.

Ja huomenna sitten aloitus tulille, että miten miesystävä pieksi ja kuinka hämmästynyt olen...

Siinä saa olla ns. varpaillaan koko ajan. 

Toivun pahasta persuuntumisesta. Eniten on auttanut ns. vesipääidiotisminsä tunnustaminen ja keskustelu tavallisten, ei-fasistien ihmisten kanssa.

Nyt kuulostaa vahvasti siltä, että aloittajalla on ruusunpunaiset lasit orvokin sinisten silmien edessä. Totta kai entisen addiktin kanssa voi muodostaa onnistuneen suhteen, mutta aloittajan siippa vaikuttaa addiktilta joka onnistuu pitämään välillä taukoa.

Mielialan vaihtelut ja energisyys voi johtua ihan vaan siitä adhdsta. Riippuu tietenkin missä määrin käyttänyt, mutta voi olla ettei sillä lopettamisella ole enää olotilaan vaikutusta.

Ei nyt liity siihen mitä kysyit, mutta kun tuossa on noita pessimistisiä kommentteja niin haluun sanoa, että syy lopettamispäätökselle on tosi olennainen sen kannalta, pysyykö päätöksessä. Päätöksessä pysyminen on nimittäin mahdollista, mutta harvemmin silloin, jos motiivi on lähinnä ulkoinen.

En suosittelisi tässä vaiheessa. Sekakäyttötausta + ADHD on sellainen yhdistelmä, ettei puolen vuoden kuivilla olo todista vielä oikein mitään. Varsinkin, kun siihen yhdistyy mielialojen vaihtelu ja levottomuus. Nämä menevät kyllä ADHD-oireiston alle mutta voivat samalla enteillä retkahtamisen riskiä.

Jos päätät jatkaa seurustelua, niin odota siihen asti, että hän on ollut raittiina vähintään vuoden ja on sitoutunut hoitamaan ADHD:sta johtuvia oireitaan, ennen kuin alat harkita suhteen viemistä vakavammalle tasolle. On ihan syynsä sille, miksi toipuvaa addiktia suositellaan odottamaan, että vuosi raittiutta tulee täyteen ennen kuin lähtee deittailemaan. Minulla ei ole ADHD:ta ja ongelmani oli "pelkkä" alkoholi mutta jo vuodessa kävin henkisesti sen verran ison muutoksen läpi, ettei aiemmin aloitettu suhde olisi varmastikaan sitä tullut kestämään. 

Vierailija kirjoitti:

Annan kun arvaan: Ap:n vanhempi oli juoppo tai addikti? 

Ihan sama tuli mieleen. Ja se, että aloittaja vaikuttaa nuorelta ja ilmeisesti meidän päihdeongelmaisten tyttärien pitää vähintään sen kerran yrittää parisuhteen muodossa korjata päihdeongelmaista, kun emme omien vanhempiemme kohdalla onnistuneet.