Toipuvan addiktin kanssa seurustelu

Jolla on addiktiotaipumus, on aina jollain tasolla ongelmia. Mutta tuskin kokonaan ongelmatonta ihmistä onkaan, tai jos on niin on kuolettavan tylsä.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on sellainen poikkeama, että sitä on neurotyypillisen vaikea sietää ilman mitään päihteitäkään. Mutta jos simusta tuo "energia" on kivaa niin mikäs siinä. Mutta varaudu siihen, että elämä on pelkkää härväämistä, säntäilyä ja poukkoilua eikä mikään pidä ja mistään ei tule mitään. Lähdöt joka paikkaan viivästyy kun lähtiessä yhtäkkiä pitääkin hoitaa sata muuta asiaa ja turha odottaa mitään seesteisyyttä tai johdonmukaisuutta arjessa.

Tämä. Ja ne kauppakäynnit, voi luoja. Kaupungilla tai kauppakeskuksessa joka toiseen kauppaan on päästävä, nyt tarvitsen saunakaupasta jotain, vaikka omaa saunaa ei ole, eiku nyt koruliikkeeseen vaikken käytä koruja, Tokmannilla joka ikinen hyllyväli läpi jos nyt kuitenkin tarttis uuden vieheen tai kakkuvuoan.

Apua. Tapailin kolme kuukautta miestä, joka oli tavatessamme ollut 11kk kuivilla kaikesta ja käynyt vieroituksen läpi. Taustalla piri-, alkoholi- läheis- ja peliriippuvuus. Mahtavaa. Kaikki noi olisin kestänyt, mutta se ADHD.

Ei koskaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos rakkaat ihmiset vastauksista. Tämän kaverin addiktio on nykyään vieraissa käynti. Nopeita on käänteet, en kestä. Enkä käsitä miten hän itse kestää.  Päätin nyt laittaa suhteen katkolle oman hyvinvointini takia, niin aito kuin hän onkin.  Toista samanlaista ei ole eikä tule./AP

Varmasti erittäin hyvä päätös. Se, mitä kuvailet aitoudeksi, kuulostaa olevan pikemminkin impulsiivisuutta, epävakautta ja huonotapaisuutta. Aitoutta löydät myös henkisesti kypsien, tasapainoisten ja terveellisesti elävien ihmisten joukosta. Itse traumaattisia kokemuksia läpikäyneenä tunnistan sen, että ongelmaisuutta ja rikkinäisyyttä on helppo erehtyä pitämään aitoutena ja aikuismaista kypsyyttä "teeskentelynä". Oikeasti se ongelmaisuus ja rikkinäisyys luo epäaitoutta, koska sen mukana tulevat erinäiset defenssit plus mahdollisen päihteiden käytön aiheuttamat muutokset, jolloin ihmisen oikea persoona vääristyy tai jää piiloon. 

Kaikkea hyvää sinulle!

Kyllä siinä pari vuotta menee, että tottuu normaaleihin tunteisiin. Kaikki aineet demppaa tunteita. Vuoristorataa voi olla edessä vielä aika pitkään.

Nonni, semmoset sitten. Mitäpä jos seurustelisit miehen kanssa joka kykenee huolehtimaan sinusta ja elättämään perheen sen sijaan että ryhdyt p anopatjaksi ja sosiaalitoimistoksi jollekin oman elämänsä luuserille.

Muut aineet pois. Sieniä ja kannabista voi käyttää vähässä määrin jos ei totaali kieltäytyminen onnistu.

Älä. Toivon, että voisit uskoa tämän ennen kuin olet maksanut liian ison hinnan. 

Ja jatkossa jos löydät itsesi rakastuvan mieheen joka on päihdeongelmianen, ota mieluummin analyyttinen mieli käyttöön ja kokeile itse niitä päihteitä, jotka tekevät ihmisestä mielestäsi niin rakastettavan. Turha tuolla tavalla proxyn kautta narkata.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla seurustelulla on vain yhdenlainen loppu. 

Kun oot Nyt laastarina ja kun kaveri tarpeeksi toipunut,  se häviää ja etsii jotain parempaa. Jätä se. 

Mitä spämmäystä nämä viimeiset viestit ovat? Ap mainitsi edellisellä sivulla, että pisti suhteen poikki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on sellainen poikkeama, että sitä on neurotyypillisen vaikea sietää ilman mitään päihteitäkään. Mutta jos simusta tuo "energia" on kivaa niin mikäs siinä. Mutta varaudu siihen, että elämä on pelkkää härväämistä, säntäilyä ja poukkoilua eikä mikään pidä ja mistään ei tule mitään. Lähdöt joka paikkaan viivästyy kun lähtiessä yhtäkkiä pitääkin hoitaa sata muuta asiaa ja turha odottaa mitään seesteisyyttä tai johdonmukaisuutta arjessa.

Tämä. Ja ne kauppakäynnit, voi luoja. Kaupungilla tai kauppakeskuksessa joka toiseen kauppaan on päästävä, nyt tarvitsen saunakaupasta jotain, vaikka omaa saunaa ei ole, eiku nyt koruliikkeeseen vaikken käytä koruja, Tokmannilla joka ikinen hyllyväli läpi jos nyt kuitenkin tarttis uuden vieheen tai kakkuvuoan.

Apua. Tapailin kolme kuukautta miestä, joka oli tavatessamme ollut 11kk kuivilla kaikesta ja käynyt vieroituksen läpi. Taustalla piri-, alkoholi- läheis- ja peliriippuvuus. Mahtavaa. Kaikki noi olisin kestänyt, mutta se ADHD.

Ei koskaan enää.

Mitä te oikein näistä suhteista haette? Tuo on pahempaa kuin lapsen kasvatus. Miehen rooli perheessä on olla vakaampi kuin nainen, jotta nainen voi keskittyä lapseen. Aivovammaista imuroida ongelmia kadulta.

Lopettakaa naiset paapomasta ABSOLUUTTISIA NARSISTEJA JOTKA MENEVÄT SAIRAUSDIAGNOSTIIKAN TAAKSE KÄYTTÄYTYMÄÄN KUIN I HMISPERSEET. 

Vierailija kirjoitti:

Jolla on addiktiotaipumus, on aina jollain tasolla ongelmia. Mutta tuskin kokonaan ongelmatonta ihmistä onkaan, tai jos on niin on kuolettavan tylsä.

Jokaisella ihmisellä on sekä addiktiotaipumusta että ongelmia jossain määrin. Jollain se addiktio on herkut, työnteko, himourheilu, some, pelit tai muu hyväksyttävämpi ja vähemmän ilmiselvä asia kuin överiksi menevä päihteiden käyttö. 

Monet tekijät vaikuttaa siihen kuka vajoaa ongelmiensa painamana addiktion suohon ja kuka sieltä suosta pystyy nousemaan. Periaatteessa kuka tahansa voi elämänsä aikana vajota pohjalle, mut samoin on mahdollista korjata kurssia pohjalla käytyään. Toipuminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Täysin ongelmatonta ihmistä tuskin on olemassa. Kyse on siitä millaisia keinoja ihmisellä on ongelmiensa käsittelyyn / niiden sietämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jolla on addiktiotaipumus, on aina jollain tasolla ongelmia. Mutta tuskin kokonaan ongelmatonta ihmistä onkaan, tai jos on niin on kuolettavan tylsä.

Jokaisella ihmisellä on sekä addiktiotaipumusta että ongelmia jossain määrin. Jollain se addiktio on herkut, työnteko, himourheilu, some, pelit tai muu hyväksyttävämpi ja vähemmän ilmiselvä asia kuin överiksi menevä päihteiden käyttö. 

Monet tekijät vaikuttaa siihen kuka vajoaa ongelmiensa painamana addiktion suohon ja kuka sieltä suosta pystyy nousemaan. Periaatteessa kuka tahansa voi elämänsä aikana vajota pohjalle, mut samoin on mahdollista korjata kurssia pohjalla käytyään. Toipuminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Täysin ongelmatonta ihmistä tuskin on olemassa. Kyse on siitä millaisia keinoja ihmisellä on ongelmiensa käsittelyyn / niiden sietämiseen. 

Päihteitä voi käyttää myös vajoamatta mihinkään pohjalle. Niitä "koviakin".

Lisäksi tietämättömille tiedoksi, että adhd-lääkkeet ovat yhtä kuin huume. Ne ovat kaikki amfetamiinijohtannaisia eli piriä. Eli addikti joka on hakenut adhd-diagnoosin on nykyään reseptilääkenarkkari. 

Olis kiinnostavaa lukea lisää toipuvien ja toipuneiden omia kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu kaikki voi päättyä kyyneliin, mutta sitä turha surra etukäteen. Rakastan häntä sellaisena kuin on, mutta tiedostan että hän saattaa kadota hetkenä minä hyvänsä takaisin entiseen maailmaansa. Toivon toki ettei niin kävisi. Ehkä täällä on joku joka on aineita käyttänyt ja valaisee kokemuksiaan? Miten pääsit eroon niistä? Tuliko retkahduksia? Miten kävi parisuhteiden? AP

Tarkoitukseni ei ole olla missään nimessä ilkeä, mutta tässä kohtaa rakkaudesta puhuminen kuulostaa melko naivilta. Mikäli hän on oikeasti addikti ja vallankin jos addiktio on alkanut nuorena (kuten usein ADHD-tapauksilla alkaa), niin puoli vuotta kuivilla olleen henkilön kohdalla et edes vielä tiedä ketä rakastat. Toipuminen ja oman (päihteettömän) identiteetin rakentaminen vie huomattavasti kauemmin aikaa. 

Minulla on päihdetausta ja päädyin parisuhteeseen oltuani vain vähän reilun kaksi vuotta kuivilla ja näin myöhemmin voin sanoa, että se oli ihan liian lyhyt aika. Kyllähän se alkuhuumavaihe meni hyvin, mutta sen jälkeen kaikki räjähtikin ihan kunnolla käsiin. Päihteillä "hoitamani" mielenterveysongelmat vyöryivät niskaani ja sen jälkeen parisuhteen sijasta arki olikin sitä, että minä yritin vain selviytyä ja samalla selvittää sitä kuka minä edes olen. Vaikka meidän kävi lopulta hyvin, en uskaltaisi enää ikinä lähteä tuollaiseen saati laittaa toista henkilöä käymään läpi vierelläni sitä vuoristorataa.

Asiat voivat mennä teillä hyvin, mutta mikäli kumppanisi ei tee mitään töitä sen eteen, että ratkoisi näitä addiktioon ajaneita taustatekijöitä on lopputulos lähes varmasti ne kyyneleet.

Kiitos tästä viestistä. Mulla on hyvin samankaltainen tarina. Seurustelusuhde ja päihteetön elämä alkoivat samoihin aikoihin. Aluksi kaikki tuntui menevän hyvin, mutta käsittelemättömät traumani ja muut ongelmani olivat suhteessa aivan liian suurena painolastina. (Ex)Kumppani joutui valitettavasti hoivaajan rooliin. Tavallaan voi ajatella, etten ehkä olisi selvinnyt edes hengissä ilman tuota suhdetta, joten minun eli toipujan kannalta suhde oli hyväksi, koska se toi turvaa ja vakautta elämääni, mutta kumppanilleni suhde oli varmasti kuluttava. Tuollaisesta lähtökohdasta on vaikea rakentaa tasavertaista ja tasapainoista parisuhdetta, vaikka kumpikin olisi aidosti rakastunut.

Puoli vuotta kuivilla oloa on todella lyhyt aika. Ei sellaisessa vaiheessa voi oikeastaan vielä edes sanoa päässeensä kuiville. 

Kiitos myös sinulle tästä viestistä, se on hyvin samaistuttava. Myös minulle, toipujana, suhde oli hyvästä ja voin täysin käsi sydämellä sanoa, että en olisi selvinnyt hengissä ilman kumppaniani. Se ei kuitenkaan muuta sitä kuinka raskasta se aika oli hänelle tai sitä, kuinka raskasta minun oli ymmärtää tämä kun aloin olemaan paremmassa kunnossa. Kesti todella kauan, että suhteestamme muodostui oikeasti tasavertainen ja tasapainoinen suhde, koska ensin hän piti minua hengissä ja sen jälkeen minä koin pelkkää syyllisyyttä siitä mihin tilanteeseen hän oli vierelläni joutunut.

Uskon, että me olemme hyvin harvinainen poikkeus vastaavien tarinoiden joukossa, kun olemme vielä yhdessä kaiken sen jälkeen ja suhteemme voi hyvin. Siispä kenenkään ei kannata tästä inspiroitua, vaan oikeasti suojella itseään, mikäli edes harkitsee suhdetta vasta vähän aikaa kuivilla olleen addiktin kanssa. Mielestäni aloittaja teki viisaasti kun päätti vetäytyä suhteesta. 

Kaikkien addiktioiden takana on aina läheisriippuvuus. Läheisriippuvuutta on meissä kaikissa. Se on tunne-elämän ongelma. Kysyisin, että miten sinun oma psyyke voi? Miten olet hoitanut sitä? 

Vierailija kirjoitti:

Olis kiinnostavaa lukea lisää toipuvien ja toipuneiden omia kokemuksia

Siis jos on omaksunut itselleen addikti- ja päihdesairas-identiteetin niin se vaan pitkittää asiasta yli pääsemistä. Normaali ihminen harrastaa asiaa x jonkun aikaa ja sitten siirtyy asiaan y. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ihminen joka sen sijaan jää jankuttamaan "harrastin ennen asiaa x ja nykyään olen ex-x:n harrastaja" on psykoottinen ja sairas. 

Siitä päihde-identiteetistä on päästettävä eroon ihan kokonaan ja elämään tuotava muita asioita. 

Mitä taas yleisesti ottaen addiktioihin tulee niin koko elämä on yhtä addiktiota. Päihdeaddiktista tavanomaisempiin addiktioihin siirtyminen on hieman tylsähköä, sillä tavalliset addiktiot aiheuttavat vähemmän voimakkaita tunnereaktioita. Mutta normaaleja ja terveen mittapuun addiktioita ovat esim. ruokailu, kohtuullinen määrä kofeiinia ja sokeria, alkoholi silloin tällöin, kohtuullinen ja miellyttävä määrä liikuntaa, työnteko, tieto, jne. Jopa nukkuminen on addiktio ja on olemassa ihmisiä, jotka eivät nuku juuri lainkaan, joka taas on vahvasti sidoksissa ruokavalioon ja sitä kautta ruoka-addiktioon.

En tiedä missä vaiheessa olet, mutta jos olet toipunut ja pidät kiinni tuosta päihde-identiteetistä niin se on seuraava askeleesi. Alkaa kiinnittämään enenevissä määrin huomiota siihen, mitä elämäsi on nyt eikä siihen mitä se oli silloin päihteiden aikana. Tuoda huomio nykyhetkeen ja siitä nauttimiseen, ehkä suunnitella vähän tulevaisuutta. Jos jotain päihdejäämiä on kehossa niin ne poistuvat sieltä aikaan itsekseen, sinun ei tarvitse ylläpitää tuota energiaa elämässäsi hokemalla päihdesairaudesta. VAIKKA pharma väittäisi muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien addiktioiden takana on aina läheisriippuvuus. Läheisriippuvuutta on meissä kaikissa. Se on tunne-elämän ongelma. Kysyisin, että miten sinun oma psyyke voi? Miten olet hoitanut sitä? 

Mikäköhän aivopieru tämäkin oli. Ei tietenkään addiktion takana ole läheisriippuvuus vaan ihmisen biologia on ohjelmoitu reagoimaan tiettyihin ärsykkeisiin tietyllä tavalla ja triggerit (päihde) tuntuvat siksi hyviltä. Se on addiktion takana. Ihmisen, kuten minkään muunkaan elävän olennon elämään ei kuulu by default läheisyys vaan se on osa lapsuutta. Onnistunut lapsuus on sitä, kun kasvaa itsenäiseksi ja pystyy toimimaan vakaasti ihan itsenäisenä yksikkönä. Vain tästä lähtökohdasta voi myöskin ainoastaan rakentaa mitään terveitä ihmissuhteita. Läheisriippuvuus kuulostaa ennemminkin vaan yhdeltä narkkauskohteelta lisää, että kun ei saa huumeita niin sitten niitä äärielämyksiä haetaan seksulista ja siitä, että larpataan vauvaa ja nukutaan naisen vieressä, noin esimerkkinä.

Juu kaikki voi päättyä kyyneliin, mutta sitä turha surra etukäteen. 

Mihin sitten tarvitset tätä keskustelua? Toisten kokemuksista ei ole hyötyä teidän tilanteessa.