Toipuvan addiktin kanssa seurustelu

Vierailija kirjoitti:

Kaveri joka jakaa somessa asioitaan aika auliisti ihan julkisesti, sai juuri lapsen "entisen" kovien huumeiden käyttäjän kanssa. He ovat olleet kaksi vuotta yhdessä, vauvaa kuulemma ehdittiin yrittää yli vuosi ennenkuin tärppäsi. Asuvat yhdessä ja kaverin aiempi leikki-ikäinen lapsikin on puheissa "heidän lapsensa" vaikka lapsella on myös oma isä jonka luona asuu 50/50. Tuosta tauolla olevasta huumeiden käyttäjästä tiedetään laajasti, että on esimerkiksi aiheuttanut tahallaan palovammoja eksilleen, toiminut myös työ- ja harrastuselämässä erittäin väkivaltaisesti useilla eri tavoilla. Silti kaveri on rakastuneena yhdessä ja hermostuu kovasti kun ihmiset ovat huolissaan hänestä ja lapsista. Ei usko mitään tiedossa olevia asioita siitä miehestä vaikka toisaalla on niin vähemmistöjen ja heikompiosaisten puolestapuhuja - miehen uhreilla hänelle ei ole mitään merkitystä, hänhän on mestarimanipuloijan kullanmuruna mielestään turvassa. Tuollaiset suhteet aiheuttavat kaikissa ympärillä olevissa suurta ahdistusta ja huolta, toki jokainen käyttäjä ei ole esimerkiksi aggressiivinen mutta kovat huumeet ja monet eri huumeet yhdistettynä voivat vaikuttaa aivotoimintaan ja ihmisen persoonaan vuosia myöhemminkin aivan yllättävillä tavoilla. Hienoa jos on päästy kuiville mutta tilannetaju on pettynyt pahemman kerran kun muutaman kuukauden selvänä (väittämänsä mukaan) olleen kanssa on alettu yrittää lasta. Rakkaus kuulemma voittaa kaiken. Vaikka sen kiehuvan vedenkin jota saa päälleen sitten kun käyttäjä taas sekoaa tai ei saa mitä haluaa. 

Mikä ihme lastensuojelua tässä maassa vaivaa? Lapsi pitäisi ottaa huostaan tai siirtää kokoaikaisesti omalle isälleen asumaan, tuollainen perhe ei ole turvallinen paikka lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Toipuvan addiktin äitinä luo toivoa että näit hänessä ennen kaikkea ihmisen. Kyllä hän sen tulee muistamaan vaikkei pystynytkään pitämään kiinni. Minä arvostan sitä. Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti löydät rakkauden.

Tuo on erittäin tärkeää sille ihmisille. Itsekkin nyt 7v raittiina olleen lapsen äitinä ja päihdeongelmaisen miehen jättäneen. 

Voimia meille kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Juu kaikki voi päättyä kyyneliin, mutta sitä turha surra etukäteen. Rakastan häntä sellaisena kuin on, mutta tiedostan että hän saattaa kadota hetkenä minä hyvänsä takaisin entiseen maailmaansa. Toivon toki ettei niin kävisi. Ehkä täällä on joku joka on aineita käyttänyt ja valaisee kokemuksiaan? Miten pääsit eroon niistä? Tuliko retkahduksia? Miten kävi parisuhteiden? AP

Tuli retkahduksia. Parisuhteessa oli väkivaltaa. Turvakodilla oon ollut kolmesti. Sitten vasta ymmärsin erota. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä pari vuotta menee, että tottuu normaaleihin tunteisiin. Kaikki aineet demppaa tunteita. Vuoristorataa voi olla edessä vielä aika pitkään.

Tää on vähän saivartelua, mutta kaikki aineet ei demppaa tunteita. Esim. aloituksessa mainitut esso ja sienet voivat päinvastoin herkistää ja syventää tunne-elämää. Monien aineiden sekakäyttöön ja ongelma käyttöön liittyy poikkeuksetta jotain tunne-elämän ongelmia ja jatkuvasta käytöstä menee aivokemiatkin sekaisin, mutta ei kaikki huumeeks luokitellut aineet ole tunne-elämää turruttavia.

Ehdottomasti lääkitys ja mt-puolen ohjaus/keskustelu/tuki pitää hänellä olla. Älä ala sinä hoitajaksi. Voit olla tukena, tsempata, mutta ei muuta. 

 Tee jo heti selväksi, että  siitä seuraa eli seurustelu loppuu. Älä jää häntä sitten enää odottelee vaan pysy kaukana. Itse hakeutuu hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on sellainen poikkeama, että sitä on neurotyypillisen vaikea sietää ilman mitään päihteitäkään. Mutta jos simusta tuo "energia" on kivaa niin mikäs siinä. Mutta varaudu siihen, että elämä on pelkkää härväämistä, säntäilyä ja poukkoilua eikä mikään pidä ja mistään ei tule mitään. Lähdöt joka paikkaan viivästyy kun lähtiessä yhtäkkiä pitääkin hoitaa sata muuta asiaa ja turha odottaa mitään seesteisyyttä tai johdonmukaisuutta arjessa.

Tämä. Ja ne kauppakäynnit, voi luoja. Kaupungilla tai kauppakeskuksessa joka toiseen kauppaan on päästävä, nyt tarvitsen saunakaupasta jotain, vaikka omaa saunaa ei ole, eiku nyt koruliikkeeseen vaikken käytä koruja, Tokmannilla joka ikinen hyllyväli läpi jos nyt kuitenkin tarttis uuden vieheen tai kakkuvuoan.

Apua. Tapailin kolme kuukautta miestä, joka oli tavatessamme ollut 11kk kuivilla kaikesta ja käynyt vieroituksen läpi. Taustalla piri-, alkoholi- läheis- ja peliriippuvuus. Mahtavaa. Kaikki noi olisin kestänyt, mutta se ADHD.

Ei koskaan enää.

Mitä te oikein näistä suhteista haette? Tuo on pahempaa kuin lapsen kasvatus. Miehen rooli perheessä on olla vakaampi kuin nainen, jotta nainen voi keskittyä lapseen. Aivovammaista imuroida ongelmia kadulta.

Voi vttu. Ihan vaan tiedoksesi, kaikkien maailman parisuhteiden tarkoitus ei ole vääntää kakaroita ja jättää nainen yksin neljän seinän sisälle hoitamaan niitä.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti lääkitys ja mt-puolen ohjaus/keskustelu/tuki pitää hänellä olla. Älä ala sinä hoitajaksi. Voit olla tukena, tsempata, mutta ei muuta. 

 

 Tee jo heti selväksi, että  siitä seuraa eli seurustelu loppuu. Älä jää häntä sitten enää odottelee vaan pysy kaukana. Itse hakeutuu hoitoon. 

Onko tehty lasuja? Ei ne lapset niitä tee itse. Lasu ei huolestu, jos ei ole aihetta huolestua. Tuttujen, naapureiden, 50%:n isän pitää tehdä lasuja jos on aihetta. Isän lisäksi vaati yksinhuoltajuutta. Lasten ympärillä olevat aikuiset ovat tyhmiä, katsovat hiljaa vierestä mitä tapahtuu.  

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä addiktiosta ikinä toivu se on kokoelämän kestävä projekti. 6kk on niin lyhyt aika että en rehellisesti elättelisi kovin korkeita odotuksia.

 

T. 7v raitis 

Mitä tarkoitat tuolla ettei addiktiosta ikinä toivu? Itse 12v raittiina, mm. syöpä, vaikeat 5v kestäneet hermokivut, terveydenhuollon pompottelu ja hoitovirheet ja rakkaan ystävän kuolema koettu raittiina ollessa eikä kertaakaan ole käynyt mielessäkään että käyttäisin. Tunne-elämä ei enää hyrskyä, on hyvä parisuhde, työpaikka, ystäviä, harrastukset, addiktio ei ole siirtynyt muihin asioihin. En vaan itse koe että sen addiktion täytyisi jotenkin koko loppuelämän määrittää ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä addiktiosta ikinä toivu se on kokoelämän kestävä projekti. 6kk on niin lyhyt aika että en rehellisesti elättelisi kovin korkeita odotuksia.

 

T. 7v raitis 

Mitä tarkoitat tuolla ettei addiktiosta ikinä toivu? Itse 12v raittiina, mm. syöpä, vaikeat 5v kestäneet hermokivut, terveydenhuollon pompottelu ja hoitovirheet ja rakkaan ystävän kuolema koettu raittiina ollessa eikä kertaakaan ole käynyt mielessäkään että käyttäisin. Tunne-elämä ei enää hyrskyä, on hyvä parisuhde, työpaikka, ystäviä, harrastukset, addiktio ei ole siirtynyt muihin asioihin. En vaan itse koe että sen addiktion täytyisi jotenkin koko loppuelämän määrittää ihmistä. 

AA:ssa sanottiin aivan oikein että kerran alkoholisti on AINA alkoholisti. Jos on juonut niin että esimerkiksi muisti menee niin se kontrolli on mennyt eikä se enää ikinä palaa. Alkoholismi on etenevä sairaus. 

T: melkein 4 vuotta raittiina. M34

AA:ssa myös oppi sen että ihmiset jotka ovat koskeneet viinaan vaikka 20 vuodenkin raittiuden jälkeen niin siinä ei kauaa mene niin homma on täsmälleen samanlaista kuin silloin 20v sitten ellei pahempaa. Se kontrolli siihen hommaan ei ikinä palaa. 

Vierailija kirjoitti:

AA:ssa myös oppi sen että ihmiset jotka ovat koskeneet viinaan vaikka 20 vuodenkin raittiuden jälkeen niin siinä ei kauaa mene niin homma on täsmälleen samanlaista kuin silloin 20v sitten ellei pahempaa. Se kontrolli siihen hommaan ei ikinä palaa. 

Riippuu ihmisestä. Mulla oli nuorena alkoholiongelma. Viimeiset 20 vuotta olen hyvin voinut juoda silloin tällöin vaikka yhden saunakaljan tai pari drinkkiä työpaikan illanvietossa ilman että olisi tehnyt mieli ottaa enempää. Suhteeni alkoholiin on siis ns. normalisoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on sellainen poikkeama, että sitä on neurotyypillisen vaikea sietää ilman mitään päihteitäkään. Mutta jos simusta tuo "energia" on kivaa niin mikäs siinä. Mutta varaudu siihen, että elämä on pelkkää härväämistä, säntäilyä ja poukkoilua eikä mikään pidä ja mistään ei tule mitään. Lähdöt joka paikkaan viivästyy kun lähtiessä yhtäkkiä pitääkin hoitaa sata muuta asiaa ja turha odottaa mitään seesteisyyttä tai johdonmukaisuutta arjessa.

Tämä. Ja ne kauppakäynnit, voi luoja. Kaupungilla tai kauppakeskuksessa joka toiseen kauppaan on päästävä, nyt tarvitsen saunakaupasta jotain, vaikka omaa saunaa ei ole, eiku nyt koruliikkeeseen vaikken käytä koruja, Tokmannilla joka ikinen hyllyväli läpi jos nyt kuitenkin tarttis uuden vieheen tai kakkuvuoan.

Apua. Tapailin kolme kuukautta miestä, joka oli tavatessamme ollut 11kk kuivilla kaikesta ja käynyt vieroituksen läpi. Taustalla piri-, alkoholi- läheis- ja peliriippuvuus. Mahtavaa. Kaikki noi olisin kestänyt, mutta se ADHD.

Ei koskaan enää.

Mitä te oikein näistä suhteista haette? Tuo on pahempaa kuin lapsen kasvatus. Miehen rooli perheessä on olla vakaampi kuin nainen, jotta nainen voi keskittyä lapseen. Aivovammaista imuroida ongelmia kadulta.

Voi vttu. Ihan vaan tiedoksesi, kaikkien maailman parisuhteiden tarkoitus ei ole vääntää kakaroita ja jättää nainen yksin neljän seinän sisälle hoitamaan niitä.

Jaa onko niiden tarkoitus r aiskata jotain hoitaja valkoista, joka tuhlaa elämänsä jonkun sekoilevan mieslapsen toikkarointiin? Toikkaroikoot keskenään kadulla muiden kaltaistensa kanssa. Poliisille ja sosiaalihuollolle kuuluvat näiden ongelmat, eivät siviilinaisille. Siviilinaisen on todellakin tärkeämpää katsoa ylös- ja eteenpäin kuin nuohota ojanpohjissa jotain luusereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AA:ssa myös oppi sen että ihmiset jotka ovat koskeneet viinaan vaikka 20 vuodenkin raittiuden jälkeen niin siinä ei kauaa mene niin homma on täsmälleen samanlaista kuin silloin 20v sitten ellei pahempaa. Se kontrolli siihen hommaan ei ikinä palaa. 

Riippuu ihmisestä. Mulla oli nuorena alkoholiongelma. Viimeiset 20 vuotta olen hyvin voinut juoda silloin tällöin vaikka yhden saunakaljan tai pari drinkkiä työpaikan illanvietossa ilman että olisi tehnyt mieli ottaa enempää. Suhteeni alkoholiin on siis ns. normalisoitunut.

Niin, koska et ole tehnyt siitä itsellesi identiteettiä ja käynyt 20v kuuntelemassa alkoholijuttuja vaan tehnyt muita asioita.

Vähän niinkuin syövästä parantunutkaan EI mene sairaalaympäristöön hengaamaan 20-vuodeksi kertomaan, että on entinen syöpäpotilas, sillä sielä altistuisi koko ajan uusille sairauksille. Tämä päihteilijöiden raittius ja absolutistius ja tuo takertuminen siihen identiteettiin on se mikä sitä sairautta ylläpitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuohon addikti-identiteetistä irti päästämiseen sen verran, että se on hyvin vaikeaa. Päihdeongelma on niin valtavan häpeällinen asia kannettavaksi, että se häpeä seuraa väkisinkin myös päihteettömään elämään. Riippuvaisena eläessä suorittaa sellaisia pohjakosketuksia, että itsekunnioituksesta ei ole enää mitään jäljellä ja niiden asioiden nöyryyttävyyden tajuaa vasta sitten, kun on saanut niihin oikeasti välimatkaa ja ymmärtää kuinka kaukana sellaiset asiat ovat ns. tavallisesta elämästä. 

Päihdeongelman häpeää joutuu käsittelemään monta kertaa päihteettömän elämän aikana ja niitä ei myöskään unohda koskaan. Ja ne ajatukset osaavat kyllä hyökätä kimppuusi vähintäänkin niinä unettomina öinä tai sitten hyvinä hetkinä yhtäkkiä tulee joku asia mieleen ja sen jälkeen vain ajatus siitä, että tämän kaltainen ali-ihminen ei ansaitse kokea mitään hyvää. Tämän takia siitä identiteetistä on niin vaikea päästä eroon.

Olen ollut itse yli kymmenen vuotta erossa aineista, elämäni on hyvää ja ilman aineita oleminen ei ole vuosiin vaatinut edes työtä. Yritän käyttää itsestäni neutraalimpia ilmaisuja "päihdetaustainen" tms. mikäli minun tarvitsee jossain yhteydessä viitata menneisyyteeni. Silti, narkkari ja nisti ovat edelleen sellaisia sanoja, jotka saavat minut ajattelemaan, että jep, minähän se. Ei edes entinen narkkari tai nisti, vaan ihan pelkästään nuo sanat ilman mitään lievennyksiä.

Lässyn lässyn. Minut on r aiskattu kolme kertaa ja silti elämäni on nykyään ihan muuta kuin se että "olen kolme kertaa r aiskattu. Nyt näistä r aiskauksista on näin ja näin monta vuotta." Ei se ole sen kummempaa kun hyväksyt jättää asian menneisyyteen, hyväksyt sen että sinä olet se mitä sinä olet nyt, ja mietit mitä haluat seuraavaksi olla.

Kyllä minä voin noista asioista joskus puhua jos se tuntuu relevantilta ja sillä on joku aito, hyvä merkitys. Mutta mieti miten sairasta olisi, kun kaikki suomessa r aiskatut ja pahoinpidellyt naiset kulkisivat tuolla kaduilla ulisemassa, kuinka he ovat r aiskattuja naisia. Eihän täällä muita olisikaan. Ja r aiskauslapset ulisisivat siitä, kuinka he ovat syntyneet niin ettei heitä ole haluttu, sen sijaan että menevät elämässään eteenpäin, kouluttautuvat ja rakentavat itselleen mielekkään elämän, josta nauttivat. Jokainen päihteitä väärinkäyttänyt vaan vinkuisi siitä kuinka he ovat niin paskoja ihmisiä, niin paskoja ihmisiä. Tuo on sairautta. Mene eteenpäin.

Jos sinulla on unettomia öitä niin lopeta kofeiinin käyttö ja laita metaboliikkasi kuntoon. Ei ole myöskään syytä maata kärsimässä jos tuntuu siltä että uni ei tule, voi myös tehdä jotain.

Rakenna itsellesi identiteetti ja itsetunto jonkun sellaisen ympärille, mikä on sinulle kivaa ja mistä pidät.

Miten kertoa, etten ymmärtänyt mitään lukemastani sanomatta sitä suoraa 🙄

Miten kertoa että on kivempaa kerjätä sääliä ja ylläpitää vahingollista identiteettiä kuin mennä eteenpäin ja kehittyä ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Pitää ottaa huomioon myös se, että vaikka käyttö loppuu, noin vakava aineiden käyttö on jättänyt peruuttamattomia jälkiä aivoihin ja ne eivät parane, vaikka käyttö loppuu. Ex-käyttäjä on aina käytännössä invalidi.

Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa. Joku voi uskoa todeksi.

Invalidi on myös sektiolla tai imukupilla syntynyt, jota oma äiti ei imettänyt. Tällainen aiheuttaa pysyviä vammoja tunne-elämään. Mutta leimataanko näistä asioista ketään, ei tietenkään. Koittakaa jo tajuta, että tämä päihteitä käyttäneiden vainoaminen ja vahingollisten narratiivien ylläpitäminen, vaikka ne liittyvät jonnekin kaukaiseen menneisyyteen, on se ongelma. Ei se päihteiden käyttö sinänsä.

Jos lapsi kaatuu kävelemään opetellessaan vaikka 5 tai 50 kertaa niin mitä tälle tapahtuu, jos tästä muistutetaan ja hänet itse opetetaan muistelemaan näitä kaatumisia koko loppuelämänsä? Tuo on äärimmäistä psyykkistä väkivaltaa. Menkää eteenpäin ja jättäkää kömmähdyksenne taakse. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi heidät kyllä tunnistaa niin osaa kiertää kaukaa. Kerran addikti on sitä aina. Miksi tyytyä sellaiseen kun terveitäkin on tarjolla.

Eivätpä ole tylsiä inseleitä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä toipujia alkaa olla markkinoilla paljon.

Haluttuja naisten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä addiktiosta ikinä toivu se on kokoelämän kestävä projekti. 6kk on niin lyhyt aika että en rehellisesti elättelisi kovin korkeita odotuksia.

 

T. 7v raitis 

Mitä tarkoitat tuolla ettei addiktiosta ikinä toivu? Itse 12v raittiina, mm. syöpä, vaikeat 5v kestäneet hermokivut, terveydenhuollon pompottelu ja hoitovirheet ja rakkaan ystävän kuolema koettu raittiina ollessa eikä kertaakaan ole käynyt mielessäkään että käyttäisin. Tunne-elämä ei enää hyrskyä, on hyvä parisuhde, työpaikka, ystäviä, harrastukset, addiktio ei ole siirtynyt muihin asioihin. En vaan itse koe että sen addiktion täytyisi jotenkin koko loppuelämän määrittää ihmistä. 

AA:ssa sanottiin aivan oikein että kerran alkoholisti on AINA alkoholisti. Jos on juonut niin että esimerkiksi muisti menee niin se kontrolli on mennyt eikä se enää ikinä palaa. Alkoholismi on etenevä sairaus. 

 

T: melkein 4 vuotta raittiina. M34

No nyt on M34 oikein innostunut AA:n jeesusteluista. Ihan tiedoksesi, aika pirun moni ihminen on joskus juonut alkoholia niin, että muisti menee. Monet jopa useammin kuin kerran. Ja ihan normaalia elämää eletään, eikä tarvitse miettiä mitään "kontrollia" kun se tulee itsestään. Viimeksi ollut humalassa viime kesänä. Muisti lähti-känneistä taas on aikaa jo vuosia. Se, että sinulla on addiktio ei tarkoita, että kaikilla olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Pitää ottaa huomioon myös se, että vaikka käyttö loppuu, noin vakava aineiden käyttö on jättänyt peruuttamattomia jälkiä aivoihin ja ne eivät parane, vaikka käyttö loppuu. Ex-käyttäjä on aina käytännössä invalidi.

Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa. Joku voi uskoa todeksi.

Invalidi on myös sektiolla tai imukupilla syntynyt, jota oma äiti ei imettänyt. Tällainen aiheuttaa pysyviä vammoja tunne-elämään. Mutta leimataanko näistä asioista ketään, ei tietenkään. Koittakaa jo tajuta, että tämä päihteitä käyttäneiden vainoaminen ja vahingollisten narratiivien ylläpitäminen, vaikka ne liittyvät jonnekin kaukaiseen menneisyyteen, on se ongelma. Ei se päihteiden käyttö sinänsä.

Jos lapsi kaatuu kävelemään opetellessaan vaikka 5 tai 50 kertaa niin mitä tälle tapahtuu, jos tästä muistutetaan ja hänet itse opetetaan muistelemaan näitä kaatumisia koko loppuelämänsä? Tuo on äärimmäistä psyykkistä väkivaltaa. Menkää eteenpäin ja jättäkää kömmähdyksenne taakse. Piste.

Miten sektio- tai imukuppisynnytys liittyy millään tavalla imettämiseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on sellainen poikkeama, että sitä on neurotyypillisen vaikea sietää ilman mitään päihteitäkään. Mutta jos simusta tuo "energia" on kivaa niin mikäs siinä. Mutta varaudu siihen, että elämä on pelkkää härväämistä, säntäilyä ja poukkoilua eikä mikään pidä ja mistään ei tule mitään. Lähdöt joka paikkaan viivästyy kun lähtiessä yhtäkkiä pitääkin hoitaa sata muuta asiaa ja turha odottaa mitään seesteisyyttä tai johdonmukaisuutta arjessa.

Tämä. Ja ne kauppakäynnit, voi luoja. Kaupungilla tai kauppakeskuksessa joka toiseen kauppaan on päästävä, nyt tarvitsen saunakaupasta jotain, vaikka omaa saunaa ei ole, eiku nyt koruliikkeeseen vaikken käytä koruja, Tokmannilla joka ikinen hyllyväli läpi jos nyt kuitenkin tarttis uuden vieheen tai kakkuvuoan.

Apua. Tapailin kolme kuukautta miestä, joka oli tavatessamme ollut 11kk kuivilla kaikesta ja käynyt vieroituksen läpi. Taustalla piri-, alkoholi- läheis- ja peliriippuvuus. Mahtavaa. Kaikki noi olisin kestänyt, mutta se ADHD.

Ei koskaan enää.

Mitä te oikein näistä suhteista haette? Tuo on pahempaa kuin lapsen kasvatus. Miehen rooli perheessä on olla vakaampi kuin nainen, jotta nainen voi keskittyä lapseen. Aivovammaista imuroida ongelmia kadulta.

Voi vttu. Ihan vaan tiedoksesi, kaikkien maailman parisuhteiden tarkoitus ei ole vääntää kakaroita ja jättää nainen yksin neljän seinän sisälle hoitamaan niitä.

Jaa onko niiden tarkoitus r aiskata jotain hoitaja valkoista, joka tuhlaa elämänsä jonkun sekoilevan mieslapsen toikkarointiin? Toikkaroikoot keskenään kadulla muiden kaltaistensa kanssa. Poliisille ja sosiaalihuollolle kuuluvat näiden ongelmat, eivät siviilinaisille. Siviilinaisen on todellakin tärkeämpää katsoa ylös- ja eteenpäin kuin nuohota ojanpohjissa jotain luusereita.

Mitä vttua tämä hourii? "R iskata hoitaja valkoista?" Mitä?

On näköjään säästetty mielenterveyspalveluista juu.