Toipuvan addiktin kanssa seurustelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien addiktioiden takana on aina läheisriippuvuus. Läheisriippuvuutta on meissä kaikissa. Se on tunne-elämän ongelma. Kysyisin, että miten sinun oma psyyke voi? Miten olet hoitanut sitä? 

Mikäköhän aivopieru tämäkin oli. Ei tietenkään addiktion takana ole läheisriippuvuus vaan ihmisen biologia on ohjelmoitu reagoimaan tiettyihin ärsykkeisiin tietyllä tavalla ja triggerit (päihde) tuntuvat siksi hyviltä. Se on addiktion takana. Ihmisen, kuten minkään muunkaan elävän olennon elämään ei kuulu by default läheisyys vaan se on osa lapsuutta. Onnistunut lapsuus on sitä, kun kasvaa itsenäiseksi ja pystyy toimimaan vakaasti ihan itsenäisenä yksikkönä. Vain tästä lähtökohdasta voi myöskin ainoastaan rakentaa mitään terveitä ihmissuhteita. Läheisriippuvuus kuulostaa ennemminkin vaan yhdeltä narkkauskohteelta lisää, että kun ei saa huumeita niin sitten niitä äärielämyksiä haetaan seksulista ja siitä, että larpataan vauvaa ja nukutaan naisen vieressä, noin esimerkkinä.

Ota asioista selvää ennen, kun tulet arvostelemaan. Läheisriippuvuus on aina ydinsyistä. 50% geeniperimä. Hyvää päivänjatkoa sinulle. 

Ei siitä addiktiosta ikinä toivu se on kokoelämän kestävä projekti. 6kk on niin lyhyt aika että en rehellisesti elättelisi kovin korkeita odotuksia.

T. 7v raitis 

Vierailija kirjoitti:

Ei siitä addiktiosta ikinä toivu se on kokoelämän kestävä projekti. 6kk on niin lyhyt aika että en rehellisesti elättelisi kovin korkeita odotuksia.

 

T. 7v raitis 

No aika moni kyllä toipuu. Sinä olet tehnyt siitä "toipumisesta" identiteettisi etkä tiedä mitä olisit sen jälkeen. Se on ongelmasi. Sama juttu tuo raitis-hömpötys, terveen ei ole mitään syytä korostaa absoluuttiuttaan, tai tuoda esiin sitä että on joskus käyttänyt alkoholia väärin. Hänellä ei ole muuta kuin se mitä on nyt, eli "ei tee mieli alkoholia". Hän voi vaikka juoda lasillisen, pullonkin, ja sitten jatkaa elämäänsä kuin ei mitään, koska ei ole enää sen touhun orja. 

Annatte aika suuren vallan päihteille ja tunteillenne, jos kuvittelette että ne pystyvät hallitsemaan koko elämäänne. 

Tuo on myös todella surullinen luuseri-asenne. Miettikää vähän, 7v aikaa tehdä mitä tahansa mukavaa tai kehittävää, rakentaa sitä elämää mitä haluaa, mutta sen sijaan roikut siinä 7v menetetyssä pullossa. Kannattaisko pikku hiljaa kehittyä ja jättää ne asiat historiaan.

Vierailija kirjoitti:

Juu kaikki voi päättyä kyyneliin, mutta sitä turha surra etukäteen. 

 

Mihin sitten tarvitset tätä keskustelua? Toisten kokemuksista ei ole hyötyä teidän tilanteessa. 

Juuri toisten saman kokeneiden vastauksista on eniten hyötyä ap:lle mielestäni. Toipuneet voivat kertoa rehellisesti miten he selvisivät ja neuvoa välttämään pahimmat sudenkuopat.

Kommentoin tuohon addikti-identiteetistä irti päästämiseen sen verran, että se on hyvin vaikeaa. Päihdeongelma on niin valtavan häpeällinen asia kannettavaksi, että se häpeä seuraa väkisinkin myös päihteettömään elämään. Riippuvaisena eläessä suorittaa sellaisia pohjakosketuksia, että itsekunnioituksesta ei ole enää mitään jäljellä ja niiden asioiden nöyryyttävyyden tajuaa vasta sitten, kun on saanut niihin oikeasti välimatkaa ja ymmärtää kuinka kaukana sellaiset asiat ovat ns. tavallisesta elämästä. 

Päihdeongelman häpeää joutuu käsittelemään monta kertaa päihteettömän elämän aikana ja niitä ei myöskään unohda koskaan. Ja ne ajatukset osaavat kyllä hyökätä kimppuusi vähintäänkin niinä unettomina öinä tai sitten hyvinä hetkinä yhtäkkiä tulee joku asia mieleen ja sen jälkeen vain ajatus siitä, että tämän kaltainen ali-ihminen ei ansaitse kokea mitään hyvää. Tämän takia siitä identiteetistä on niin vaikea päästä eroon.

Olen ollut itse yli kymmenen vuotta erossa aineista, elämäni on hyvää ja ilman aineita oleminen ei ole vuosiin vaatinut edes työtä. Yritän käyttää itsestäni neutraalimpia ilmaisuja "päihdetaustainen" tms. mikäli minun tarvitsee jossain yhteydessä viitata menneisyyteeni. Silti, narkkari ja nisti ovat edelleen sellaisia sanoja, jotka saavat minut ajattelemaan, että jep, minähän se. Ei edes entinen narkkari tai nisti, vaan ihan pelkästään nuo sanat ilman mitään lievennyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien addiktioiden takana on aina läheisriippuvuus. Läheisriippuvuutta on meissä kaikissa. Se on tunne-elämän ongelma. Kysyisin, että miten sinun oma psyyke voi? Miten olet hoitanut sitä? 

Mikäköhän aivopieru tämäkin oli. Ei tietenkään addiktion takana ole läheisriippuvuus vaan ihmisen biologia on ohjelmoitu reagoimaan tiettyihin ärsykkeisiin tietyllä tavalla ja triggerit (päihde) tuntuvat siksi hyviltä. Se on addiktion takana. Ihmisen, kuten minkään muunkaan elävän olennon elämään ei kuulu by default läheisyys vaan se on osa lapsuutta. Onnistunut lapsuus on sitä, kun kasvaa itsenäiseksi ja pystyy toimimaan vakaasti ihan itsenäisenä yksikkönä. Vain tästä lähtökohdasta voi myöskin ainoastaan rakentaa mitään terveitä ihmissuhteita. Läheisriippuvuus kuulostaa ennemminkin vaan yhdeltä narkkauskohteelta lisää, että kun ei saa huumeita niin sitten niitä äärielämyksiä haetaan seksulista ja siitä, että larpataan vauvaa ja nukutaan naisen vieressä, noin esimerkkinä.

Ota asioista selvää ennen, kun tulet arvostelemaan. Läheisriippuvuus on aina ydinsyistä. 50% geeniperimä. Hyvää päivänjatkoa sinulle. 

Niin eli lue noita vammaisia loitsuja, mitkä vangitsevat ihmiset tekosiinsa. Miettikääpä nyt, jopa murhaajien ajatellaan ja uskotaan pääsevän yli tekosistaan parissa vuodessa ja palautuvan normaaleiksi yhteiskunnan jäseniksi. Mutta nämä päihdeluuserit roikkuvat siinä päihde-identiteetissään koko loppuelämänsä. 

Ei se tietysti heidän vikansa sinänsä ole, muut ylläpitävät ja syöttävät heille tuota narratiivia, että sitä leimaa on kannettava koko loppuelämä. Että nyt olen 20v raitis ja niin edelleen. Mutta miettikääpä nyt oikeasti - murhaajakaan ei sano olevansa 1v, 5v ja 20v murhaamatta. Hän lusii tuomionsa ja menee eteenpäin. 

Tietty joillekin tuo identiteetti voi olla ihan vaan keino hakea huomiota ja sääliäkin. Yhyy yhyy olen tehnyt huonosti ja nyt kärsin siitä loppuelämäni. Samalla kun murhaaja-r aiskaajat unohtavat tekosensa seuraavana päivänä. Sitä kannattaa pohdiskella.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuohon addikti-identiteetistä irti päästämiseen sen verran, että se on hyvin vaikeaa. Päihdeongelma on niin valtavan häpeällinen asia kannettavaksi, että se häpeä seuraa väkisinkin myös päihteettömään elämään. Riippuvaisena eläessä suorittaa sellaisia pohjakosketuksia, että itsekunnioituksesta ei ole enää mitään jäljellä ja niiden asioiden nöyryyttävyyden tajuaa vasta sitten, kun on saanut niihin oikeasti välimatkaa ja ymmärtää kuinka kaukana sellaiset asiat ovat ns. tavallisesta elämästä. 

Päihdeongelman häpeää joutuu käsittelemään monta kertaa päihteettömän elämän aikana ja niitä ei myöskään unohda koskaan. Ja ne ajatukset osaavat kyllä hyökätä kimppuusi vähintäänkin niinä unettomina öinä tai sitten hyvinä hetkinä yhtäkkiä tulee joku asia mieleen ja sen jälkeen vain ajatus siitä, että tämän kaltainen ali-ihminen ei ansaitse kokea mitään hyvää. Tämän takia siitä identiteetistä on niin vaikea päästä eroon.

Olen ollut itse yli kymmenen vuotta erossa aineista, elämäni on hyvää ja ilman aineita oleminen ei ole vuosiin vaatinut edes työtä. Yritän käyttää itsestäni neutraalimpia ilmaisuja "päihdetaustainen" tms. mikäli minun tarvitsee jossain yhteydessä viitata menneisyyteeni. Silti, narkkari ja nisti ovat edelleen sellaisia sanoja, jotka saavat minut ajattelemaan, että jep, minähän se. Ei edes entinen narkkari tai nisti, vaan ihan pelkästään nuo sanat ilman mitään lievennyksiä.

Lässyn lässyn. Minut on r aiskattu kolme kertaa ja silti elämäni on nykyään ihan muuta kuin se että "olen kolme kertaa r aiskattu. Nyt näistä r aiskauksista on näin ja näin monta vuotta." Ei se ole sen kummempaa kun hyväksyt jättää asian menneisyyteen, hyväksyt sen että sinä olet se mitä sinä olet nyt, ja mietit mitä haluat seuraavaksi olla.

Kyllä minä voin noista asioista joskus puhua jos se tuntuu relevantilta ja sillä on joku aito, hyvä merkitys. Mutta mieti miten sairasta olisi, kun kaikki suomessa r aiskatut ja pahoinpidellyt naiset kulkisivat tuolla kaduilla ulisemassa, kuinka he ovat r aiskattuja naisia. Eihän täällä muita olisikaan. Ja r aiskauslapset ulisisivat siitä, kuinka he ovat syntyneet niin ettei heitä ole haluttu, sen sijaan että menevät elämässään eteenpäin, kouluttautuvat ja rakentavat itselleen mielekkään elämän, josta nauttivat. Jokainen päihteitä väärinkäyttänyt vaan vinkuisi siitä kuinka he ovat niin paskoja ihmisiä, niin paskoja ihmisiä. Tuo on sairautta. Mene eteenpäin.

Jos sinulla on unettomia öitä niin lopeta kofeiinin käyttö ja laita metaboliikkasi kuntoon. Ei ole myöskään syytä maata kärsimässä jos tuntuu siltä että uni ei tule, voi myös tehdä jotain.

Rakenna itsellesi identiteetti ja itsetunto jonkun sellaisen ympärille, mikä on sinulle kivaa ja mistä pidät.

Toipuvan addiktin äitinä luo toivoa että näit hänessä ennen kaikkea ihmisen. Kyllä hän sen tulee muistamaan vaikkei pystynytkään pitämään kiinni. Minä arvostan sitä. Kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti löydät rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin tuohon addikti-identiteetistä irti päästämiseen sen verran, että se on hyvin vaikeaa. Päihdeongelma on niin valtavan häpeällinen asia kannettavaksi, että se häpeä seuraa väkisinkin myös päihteettömään elämään. Riippuvaisena eläessä suorittaa sellaisia pohjakosketuksia, että itsekunnioituksesta ei ole enää mitään jäljellä ja niiden asioiden nöyryyttävyyden tajuaa vasta sitten, kun on saanut niihin oikeasti välimatkaa ja ymmärtää kuinka kaukana sellaiset asiat ovat ns. tavallisesta elämästä. 

Päihdeongelman häpeää joutuu käsittelemään monta kertaa päihteettömän elämän aikana ja niitä ei myöskään unohda koskaan. Ja ne ajatukset osaavat kyllä hyökätä kimppuusi vähintäänkin niinä unettomina öinä tai sitten hyvinä hetkinä yhtäkkiä tulee joku asia mieleen ja sen jälkeen vain ajatus siitä, että tämän kaltainen ali-ihminen ei ansaitse kokea mitään hyvää. Tämän takia siitä identiteetistä on niin vaikea päästä eroon.

Olen ollut itse yli kymmenen vuotta erossa aineista, elämäni on hyvää ja ilman aineita oleminen ei ole vuosiin vaatinut edes työtä. Yritän käyttää itsestäni neutraalimpia ilmaisuja "päihdetaustainen" tms. mikäli minun tarvitsee jossain yhteydessä viitata menneisyyteeni. Silti, narkkari ja nisti ovat edelleen sellaisia sanoja, jotka saavat minut ajattelemaan, että jep, minähän se. Ei edes entinen narkkari tai nisti, vaan ihan pelkästään nuo sanat ilman mitään lievennyksiä.

Lässyn lässyn. Minut on r aiskattu kolme kertaa ja silti elämäni on nykyään ihan muuta kuin se että "olen kolme kertaa r aiskattu. Nyt näistä r aiskauksista on näin ja näin monta vuotta." Ei se ole sen kummempaa kun hyväksyt jättää asian menneisyyteen, hyväksyt sen että sinä olet se mitä sinä olet nyt, ja mietit mitä haluat seuraavaksi olla.

Kyllä minä voin noista asioista joskus puhua jos se tuntuu relevantilta ja sillä on joku aito, hyvä merkitys. Mutta mieti miten sairasta olisi, kun kaikki suomessa r aiskatut ja pahoinpidellyt naiset kulkisivat tuolla kaduilla ulisemassa, kuinka he ovat r aiskattuja naisia. Eihän täällä muita olisikaan. Ja r aiskauslapset ulisisivat siitä, kuinka he ovat syntyneet niin ettei heitä ole haluttu, sen sijaan että menevät elämässään eteenpäin, kouluttautuvat ja rakentavat itselleen mielekkään elämän, josta nauttivat. Jokainen päihteitä väärinkäyttänyt vaan vinkuisi siitä kuinka he ovat niin paskoja ihmisiä, niin paskoja ihmisiä. Tuo on sairautta. Mene eteenpäin.

Jos sinulla on unettomia öitä niin lopeta kofeiinin käyttö ja laita metaboliikkasi kuntoon. Ei ole myöskään syytä maata kärsimässä jos tuntuu siltä että uni ei tule, voi myös tehdä jotain.

Rakenna itsellesi identiteetti ja itsetunto jonkun sellaisen ympärille, mikä on sinulle kivaa ja mistä pidät.

Miten kertoa, etten ymmärtänyt mitään lukemastani sanomatta sitä suoraa 🙄

Kaffebulla kirjoitti:

Pitää ottaa huomioon myös se, että vaikka käyttö loppuu, noin vakava aineiden käyttö on jättänyt peruuttamattomia jälkiä aivoihin ja ne eivät parane, vaikka käyttö loppuu. Ex-käyttäjä on aina käytännössä invalidi.

Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa. Joku voi uskoa todeksi.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan hän yrittää. On kulkenut aivan järkyttävän matkan jatkaakseen elämäänsä. Koville ottaa hänen ailahtelunsa ja jään kyllä itse ilman turvaa tässä mutta otan välillä vaan reilusti oma aikaa ja teen muuta. 

Tiedän riskit ja tiedän että hän samaan aikaan etsii myös muita kontakteja kuin minä. On vain ajan kysymys milloin hän hyppää sänkyyn jonkun toisen kanssa jne.

 

 Samaan päivään voi liittyä tunteita laidasta laitaan, ideoita vaikka minkälaisia. Ei ole kahta samanlaista päivää. Itselläni kun on ADHD - piirteitä ja kaksisuuntainen joten tavallaan ymmärrän häntä omien kokemusteni takia ja toivon parasta.  Välillä on ilmennyt pelko kohtauksia ja ääniä jotka häntä käskee esim. jättämään minut. 

 

On vain samalla hassua että kukaan ei ole koskaan ollut yhtä inspiroiva ja välitön kuin hän./AP

Missä on sun itsekunnioitus ja omanarvontunto? Missä on sun itsesi suojelemisen vaisto? 

Mun mielestä se, että anonyymilla keskustelupalstalla viittaa itseensä toipujana, (ex-)addiktina tai päihdetaustaisena, kun keskustelun aiheena on nimenomaan "toipuvan addiktin kanssa seurustelu", ei ole mitään päihdeidentiteettiin tarrautumista. Siinähän vaan ilmoittaa kirjoittavansa tietystä näkökulmasta tai kokemuksesta käsin. On pelkkää hölmöä oletusta kuvitella, että nämä kommentoineet ihmiset kantaisivat addikti identiteettiviittaa harteillaan kaikkialla elämässään. 

Juokse! Etkö ymmärrä olevasi äiti ja hoitaja tuolle miesystävällesi? Vetää sutkin alas ongelmiensa kanssa. Kohta huomaat olevasi nuutunut ja iloton ihminen, koska kannat toisen taakkaa. Ja sitten sairastut masennukseen.

Nyt vähän itsearvostusta! Miesystäväsi purkaa kaiken sonnan sinuun ja sinä otat kiltisti kaiken vastaan ja yrität hoitaa ja parantaa toivotonta tapausta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi heidät kyllä tunnistaa niin osaa kiertää kaukaa. Kerran addikti on sitä aina. Miksi tyytyä sellaiseen kun terveitäkin on tarjolla.

Tämä! Itse en koskisi pitkällä tikullakaan. Sen verran paljon nautin seesteisestä elämästä, että en todellakaan pilaisi sitä huolimalla tähän jotain addiktia tai toipuvaa sellaista. Ei kiitos!!!

Vierailija kirjoitti:

On tosiaan hyvin lyhyt hänen raitis jaksonsa. On todennäköistä että retkahtaa vielä. On puhunut siitä välillä enemmän, välillä vähemmän ja etsii sille perusteluita. En aina pysy perässä hänen ajatuksenjuoksussaan. Hän on myös yltiörehellinen. Vähänkin jos joku asia kaihertaa tai jonkun ulkonäkö kuumottaa hän laukoo asian ilmoille ilman suodatinta😀.  Henkilöllä on korkea koulutus ja on työelämässä, sekä mm. verbaalista ja musikaalista lahjakkuutta. En myöskään ole koskaan tavannut niin kilttiä ja ajattelevaista ihmistä. Hän on minulle suuri mysteeri./AP

Onko hänellä lapsia? 

Vierailija kirjoitti:

Toivun pahasta persuuntumisesta. Eniten on auttanut ns. vesipääidiotisminsä tunnustaminen ja keskustelu tavallisten, ei-fasistien ihmisten kanssa.

Trollotiloo ja 0/5 vassenasse

Mmm kokemus tapailusta vanhan tutun kanssa, sekakäyttäjä adhd, no, pieni seksuaalinen vilkkaus nuorempana oli käytön lopettamisen jälkeen vaihtunut bodaamiseen ja käsistä riistäytyneeseen seksiaddiktioon. 

Mutta eipä käyttänyt aineita!

Älä pilaa elämääsi tuohon suhteeseen. Seurustelu ois hyvä aloittaa vasta kun päihdeongelma on saatu hoidettua pois. Sä joudut väkisin siihen rooliin että oot toipujalle tuki ja turva, monesti tulee retkahduksia ja silloin hän alkaa huijaamaan sinulta rahaa ja monesti luonne muuttuu väkivaltaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Näitä toipujia alkaa olla markkinoilla paljon.

ADHD liittyy vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Jolla on addiktiotaipumus, on aina jollain tasolla ongelmia. Mutta tuskin kokonaan ongelmatonta ihmistä onkaan, tai jos on niin on kuolettavan tylsä.

Kyllä nää usein vaan vaihtaa muotoaan esim päihteistä peleihin...