Positiivisia synnytyskokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Silpominen ja elimien poistaminen avohaavoista ei ole "synnyttämistä" oli kyseessä mikä elin tahansa.

Selvä. Kerron tämän pojalleni, että kuule, sinä et ole koskaan syntynytkään. Ja okei, että ihan silpomista ja elimien poistamista? Mistä ihmeestä sä edes puhut?

Kun ei ole helppoa synnytystä, jos ei puutu tunto kokonaan. Kipulääkkeet lievittää kipua, ei poista kokonaan eli kipu on silti kovaa. Ilman kipulääkkeitä kipu onsietämätöntä ja tajunnan vievää kärsimystä. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä niitä vaikeuksia synnytyksestä kerrotaan suu vääränä, koska halutaan vain paisutella ja märehtiä ja tehdä itsestä sankaria. 

Oikeasti mahdollinen kipukin kestää vain hetken. Sen kestää kyllä, vaikka hetken onkin hankalampaa. Kivun unohtaa osin ja on valmis taas uuteen synnytykseen. 

Jaa... Eikö nainen siis sun mielestä ole sankari kun on synnyttänyt ja käynyt sellaisen koetuksen läpi? Taas näkee kuinka paljon miehet arvostaa naisia. Miehet täällä vähättelee naisten kokemaa kipua ja synnytyksen raskautta ja sitten varmaan ne samat miehet ihmettelee että miksi syntyvyys on alhainen...

Kuka hullu lähtee synnyttään jos siitä kaiken kivun ja terveyshaitan päälle saa vaan vähättelyä osakseen että ei ole mikään iso juttu ja vittuako valitat ja trolli oot jos sanot että synnytys ei ollut kiva kokemus...

Vierailija kirjoitti:

Siäl saa orkasmii

 

Venyy äärimmilleen ja vibra klital

Näin

Molemmat synnytykset alatien kautta ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Eka synnytys kesti noin 5 tuntia, toinen noin 3,5 tuntia. Opettele se hengitystekniikka, oikeesti!

Ei se sitä tarkota, etteikö olisi sattunut, mutta on ne kivut mahdollista kovalla kivunsietokyvyllä kestääkin. Vaikka tietysti on koko homma yksilöllistä. 

Niin monet naiset on siitä selvinnyt, niin selviät sinäkin! Se kaikki työ ja tuska vaan yksinkertaisesti kannattaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Ei todellakaan suju aina suunnitelmien mukaan... 

Suosittelen että tehkää lapset nuorena, silloin ei osaa turhia murehtia, vauva tulee kun on valmis ja synnyttäjä saa apua sairaalassa, ei itse tarvitse tietää mitä tehdä, se neuvotaan kyllä ja kipulääkkeet kannattaa ottaa vastaan, kätilö kyllä ehdottaa mitä voisi kokeilla. 

Vierailija kirjoitti:

Molemmat synnytykset alatien kautta ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Eka synnytys kesti noin 5 tuntia, toinen noin 3,5 tuntia. Opettele se hengitystekniikka, oikeesti!

Ei se sitä tarkota, etteikö olisi sattunut, mutta on ne kivut mahdollista kovalla kivunsietokyvyllä kestääkin. Vaikka tietysti on koko homma yksilöllistä. 

Niin monet naiset on siitä selvinnyt, niin selviät sinäkin! Se kaikki työ ja tuska vaan yksinkertaisesti kannattaa!!!

Niin, mutta miksi käydä läpi "työ ja tuska" kun helpompi ja lapselle turvallisempi tapakin on olemassa? Jotta saisi kärsimyskruunun ja pidätysvaivoja?

Vierailija kirjoitti:

Molemmat synnytykset alatien kautta ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Eka synnytys kesti noin 5 tuntia, toinen noin 3,5 tuntia. Opettele se hengitystekniikka, oikeesti!

Ei se sitä tarkota, etteikö olisi sattunut, mutta on ne kivut mahdollista kovalla kivunsietokyvyllä kestääkin. Vaikka tietysti on koko homma yksilöllistä. 

Niin monet naiset on siitä selvinnyt, niin selviät sinäkin! Se kaikki työ ja tuska vaan yksinkertaisesti kannattaa!!!

Millä lailla kannattaa, verrattuna sektioon? Paljon riskejä molemmissa tavoissa.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että tehkää lapset nuorena, silloin ei osaa turhia murehtia, vauva tulee kun on valmis ja synnyttäjä saa apua sairaalassa, ei itse tarvitse tietää mitä tehdä, se neuvotaan kyllä ja kipulääkkeet kannattaa ottaa vastaan, kätilö kyllä ehdottaa mitä voisi kokeilla. 

Tein lapset nuorena ja synnytykset ei olleet kivoja kokemuksia. Sattui paljon kipulääkityksistä huolimatta ja jäi erilaisia vaivoja (mm virtsankarkailua vuosiksi ja lonkka oikutteli myös vuosia enkä pystynyt palaamaan liikuntaharrastukseeni moneen vuoteen kun keholla kesti tosi kauan palautua raskauden aiheuttamista muutoksista). Eli lapsien tekeminen aiheutti minulle paljon negatiivisia asioita elämään, ei nuorena tekeminen mitään suojannut.  

Märijänöördinjasuristimet

Vierailija kirjoitti:

Märijänöördinjasuristimet

Onks Reinöö näkyny

Ei öö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat synnytykset alatien kautta ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Eka synnytys kesti noin 5 tuntia, toinen noin 3,5 tuntia. Opettele se hengitystekniikka, oikeesti!

Ei se sitä tarkota, etteikö olisi sattunut, mutta on ne kivut mahdollista kovalla kivunsietokyvyllä kestääkin. Vaikka tietysti on koko homma yksilöllistä. 

Niin monet naiset on siitä selvinnyt, niin selviät sinäkin! Se kaikki työ ja tuska vaan yksinkertaisesti kannattaa!!!

Millä lailla kannattaa, verrattuna sektioon? Paljon riskejä molemmissa tavoissa.

Jos haluaa useamman lapsen, niin sektio ei ole kannattava. Itse odotan nyt esikoista, heinäkuussa laskettu aika ja aivan jäätävä synnytyspelko. Olin näihin päiviin asti varma, että haluan sektion ja että ehdottomasti en suostu synnyttämään alakautta, koska pelkään repeämiä ja synnytysvaurioita niin paljon.

Viime päivinä olen kuitenkin lukenut lisää sektiosta ja nyt alkaa ahdistaa sekin, alan jopa kyseenalaistaa että pitäisikö sittenkin kaikesta huolimatta yrittää alakautta. Syynä se, että haaveilen useammasta lapsesta (kolme olisi ehkä ihannelapsilukuni) ja lukemani mukaan sektion jälkeen on aina seuraavassa raskaudesaa kohdun repeämisen riski, jolloin jopa 90% tapauksista joudutaan tekemään kohdunpoisto. Eli ei enempää lapsia sitten. Kaiken lisäksi tämä tapahtui omalle tädilleni, joka oli synnyttänyt esikoisensa sektiolla, välissä yhden alakautta ja sitten kolmannessa raskaudessa kohtu repesi noin kuukautta ennen laskettua aikaa. Hänet ja vauva saatiin onneksi pelastettua, mutta hengenvaarassa olivat.

Että aika ahdistunut ja ristiriitainen olo nyt, hyvää ja helppoa tapaa synnyttää ei ole olemassakaan ja jollain se lapsi pitäisi vain sieltä ulos saada. :( Tuntuu että alatiessä edessä hirveä kärsimys ja mahdolliset loppuelämän vaivat, sektiossa puolestaan kohtuun jää pysyvä vaurio, eikä se ole enää ikinä niin vahva ja ehjä kuin ennen, ja mahdollisesti uhkaa tuota toivomaani lasten määrää. Huoh.

Minulle vanhempi kätilö ehdotti lämmintä suihkua. Heijasin suihkun alla seisaallaan ties kuinka kauan. Ei siis koskenut yhtään! Jossain kohtaa mietin, että pitää varmaan lopetella, että ehdin saada epiduraalin. no en ehtinyt. Kun laitoin suihkun kiinni, alkoi ponnistusvaihe, 10 min ja lapsi maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat synnytykset alatien kautta ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Eka synnytys kesti noin 5 tuntia, toinen noin 3,5 tuntia. Opettele se hengitystekniikka, oikeesti!

Ei se sitä tarkota, etteikö olisi sattunut, mutta on ne kivut mahdollista kovalla kivunsietokyvyllä kestääkin. Vaikka tietysti on koko homma yksilöllistä. 

Niin monet naiset on siitä selvinnyt, niin selviät sinäkin! Se kaikki työ ja tuska vaan yksinkertaisesti kannattaa!!!

Millä lailla kannattaa, verrattuna sektioon? Paljon riskejä molemmissa tavoissa.

Jos haluaa useamman lapsen, niin sektio ei ole kannattava. Itse odotan nyt esikoista, heinäkuussa laskettu aika ja aivan jäätävä synnytyspelko. Olin näihin päiviin asti varma, että haluan sektion ja että ehdottomasti en suostu synnyttämään alakautta, koska pelkään repeämiä ja synnytysvaurioita niin paljon.

Viime päivinä olen kuitenkin lukenut lisää sektiosta ja nyt alkaa ahdistaa sekin, alan jopa kyseenalaistaa että pitäisikö sittenkin kaikesta huolimatta yrittää alakautta. Syynä se, että haaveilen useammasta lapsesta (kolme olisi ehkä ihannelapsilukuni) ja lukemani mukaan sektion jälkeen on aina seuraavassa raskaudesaa kohdun repeämisen riski, jolloin jopa 90% tapauksista joudutaan tekemään kohdunpoisto. Eli ei enempää lapsia sitten. Kaiken lisäksi tämä tapahtui omalle tädilleni, joka oli synnyttänyt esikoisensa sektiolla, välissä yhden alakautta ja sitten kolmannessa raskaudessa kohtu repesi noin kuukautta ennen laskettua aikaa. Hänet ja vauva saatiin onneksi pelastettua, mutta hengenvaarassa olivat.

Että aika ahdistunut ja ristiriitainen olo nyt, hyvää ja helppoa tapaa synnyttää ei ole olemassakaan ja jollain se lapsi pitäisi vain sieltä ulos saada. :( Tuntuu että alatiessä edessä hirveä kärsimys ja mahdolliset loppuelämän vaivat, sektiossa puolestaan kohtuun jää pysyvä vaurio, eikä se ole enää ikinä niin vahva ja ehjä kuin ennen, ja mahdollisesti uhkaa tuota toivomaani lasten määrää. Huoh.

Yritä alakautta vaan. Mäkin selvisin siitä vaikka olen pieni ja hentoinenkin ja vauva oli iso. Suurimmalla osalla alapään vauriot parantuu oikein hyvin. Eikä kaikille mitään niin tulekaan. Joillekin synnytys on yllättävän helppoa.

Kuunteleva henkilökunta oli kaiken a ja o ainakin mulla. En tiennyt mistään mitään enkä ollut kolmeen vuorokauteen juuri nukkunut. Kätilö kysyi mun mielipidettä kipulääkkeistä, ponnistusasennosta ym. mutta kertoi myös, mitä kannattaa tehdä. Kannattaa olla avoin omista toiveista ja ajatuksista mutta myös ymmärtää, että kaikki ei mene niin kuin on suunnitellut vaan jossain vaiheessa ammattilaiset tietää paremmin. Ja kannattaa olla itse aktiivinen myös synnytyksen kuluessa eli jos vaan pystyt, istu sillä jumppapallolla ja annan painovoiman auttaa asiaa jne. Ja kätilönkin saa valita eli jos alkuun on vaikka joku, joka tuntuu hirveältä, niin pyydä vaihtoa. Ja kysy neuvoa. Eli sama kuin melkein kaikessa: puhu, puhu, puhu. Kivuliasta se on ja vaatii voimia, mutta hyviä kipulääkkeitäkin on olemassa vaikka kuinka.

En halua pelotella, mutta ennen synnytystäkin on vaikka miten monta vaaranpaikkaa, mitä voi sattua, ja synnytyksen jälkeenkin on monta asiaa, mitä pelätä lapsen takia. Synnytys on vain yksi etappi, ja selviät siitä varmasti. Et yksin, vaikka itse joudutkin sen lapsen ulos työntämään. Mutta muut auttavat.

Ymmärrän hyvin, että sua pelottaa. Muakin pelotti. Mua ei pelottanut kipu eikä hallinnan menetys vaan se, että vauva kuolisi tai vammautuisi, koska minä en osaisi tehdä jotakin oikein. Olisin vaikka mieluummin jäänyt osastolle kärsimään supistuksista siinä vaiheessa, kun piti siirtyä synnytyssaliin ja ryhtyä "oikeasti" toimiin - missä tilanteessa vauva tietenkin olisi kuollut. Kaikki meni kuitenkin suht ok, vaikka menetinkin paljon verta ja tuli kaikenlaista muuta häikkää. Ammattilaiset kuitenkin tiesivät, mitä tehdä, ja seurasivat tilannetta koko ajan. Ja kun jännitin ja huolehdin liikaa vauvasta, ihana kätilö sanoi minulle, että hänen tehtävänsä on seurata vauvan hyvinvointia ja minun tehtäväni on puskea se ulos, että hän kyllä kertoo sitten, jos on hätä ja pitää tehdä sektio. (Missään nimessä en suosittele kotisynnytystä, koska mitä vaan voi sattua ja lapsellakin olla yllättäen jokin välitöntä hoitoa vaativa juttu.)

Anna mennä vaan, ei se haittaa, jos pelottaa. Jos haluat lapsen, se on vaan se etappi, mikä pitää hoitaa sitä ennen. Siihen liittyy riskejä ja kipua, mutta ilman sitä ei saa lastakaan (ellei adoptoi, mikä sekään ei ole mitenkään varma prosessi). 

Mikään ei mennyt suunnitelmien (tai toiveiden) mukaan, mutta lopputulos oli hyvä ja toivuin supernopeasti. 

Lyhyesti, vauva syntyi 7 viikkoa etuajassa, alatiesynnytys ei edistynyt  joten jouduin 12 tunnin kärvistelyn jälkeen kiireelliseen sektioon. Sektio sujui nopeasti, vauva pääsi hetkeksi isänsä syliin ennen kuin kiidätettiin keskososastolle.  Olin jalkeille jo samana iltana, ja vietin kaiken aikani keskolassa. Olin sairaalassa 3 vuorokautta, vauva kuukauden.  Vauvalla ja äidillä kaikki hyvin loppupeleissä  ja nuo kolme sairaalaviikkoa hitsasti meidät tiiviisti yhteen kun sylittelin ja silittelin vauvaa tuntikausia joka päivä ilman mitään häriotekijoitä.  Sektiosta jäi huomaamaton arpi. 

Synnytyssuunnitelma oli ehkä turhin koskaan kirjoittamani paperi.

Toinen lapsi syntyi suunnitelulla sektiolla ja kaikki meni hyvin silloinkin.

Vaadi kunnon mömmöt niin on taatusti lennokas kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin esikoisen kohdalla päättänyt jo etukäteen, että haluan yrittää synnyttää ilman kivunlievitystä. Vältän yleensäkin kipulääkkeitä ja muitakin lääkkeitä, jos vain voin. Rehellisesti sanottuna en ollut ihan valmistautunut synnytyskipuun. Kun synnytys etenkin oli jo liian myöhäistä saada epiduraalia tai muuta. Mutta niin vain selvisin ja sain ihanan vauvan. 

Tämä oli siinä mielessä tarkoitettu rohkaisevaksi esimerkiksi, että oman kokemukseni perusteella synnytyskipu on kestettävissä. En epäröisi synnyttää uudestaan mutta ottaisin kyllä puudutteita!

Pystyt menemään leikkauksiinkin ilman kivunlievitystä.

 

Silmäleikkaus ilman rauhoittavia ja kipulääkkeitä yesss.

(Silmäleikkauksessa ei tietenkään nukuteta)

Mä en ymmärrä tällaisia kommentteja. Lääkkeisiin liittyy aina riski, joten miksi ottaa, jos ei ole pakko? Olen saanut yhden kerran epiduraalia ekassa käynnistetyssä synnytyksessä ja toisessa en ottanut mitään. Oli todella virkeä ja hyvä olo siinä jossa en ottanut mitään. Vieruskaverilla oli selkä mustana epiduraalista. Oli tullut ennen minua ja jäi sinne minun jälkeen. En mä kyllä leikkaukseen sitä vertaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suunniteltu sektio. Sen jälkeen jouduin pyytämään yhden kerran kipulääkettä ja siinä se. En ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Nerokkain keksintö ikinä. Tuntikausien tuska ja pelko siitä, että lapsi esimerkiksi jää jumiin ja kärsii hapenpuutteesta vs. vatsa auki ja lapsi ulos. Ehdottomasti jälkimmäinen. Mitään muuta ei jäänyt kuin arpi jota hädin tuskin huomaa.

Jos olisit kokenut helpon synnytyksen, ymmärtäisit. 

Mähän koin. Sitä kutsutaan sektioksi. Ja siinä on se hyvä puoli kaiken muun lisäksi, ettei tarvitse arvuutella sujuuko hyvin vai huonosti, koska sektiossa se lapsi tulee varmuudella ulos ilman traumoja kummallekaan.

Sektiossa revitään väkisellä maha auki, että vauva saadaan pois. Ei puhettakaan, että nousisi suoraan sängystä vauvaa kantamaan. Sektio on myös huomattavasti suurempi riski äidille. Tiedän useamman sektioidun, joilla menisi henki lähteä. Hieno juttu tietenkin, että sinulla meni kaikki hyvin, mutta ei leikkausta voi ikinä verrata helppoon synnytykseen.