Lue keskustelun säännöt.
Mummuni hoitokodissa, mitä teen?
08.04.2026 |
Eli mummu joutu hoitokotiin, kun kaatuili kotonaan ja ei sit kerran löytänyt kotiinsa. Sai nopeesti paikan vanhainkodista. Ihan hyvin se viihtyy, mutta mä ihmettelen silti. Aina kun käyn, hoitajat on aina, siis aina joko syömässä tai toimistossa. Käyn yleensä sen jälkeen, kun mummu on syönyt eli 12 jälkeen. Niin aina mummu on lepäämässä ja hoitajat syömässä tai siel toimistossa. Muut asukit istuu telkan ääressä tai on kans jossain huoneessaan. Miksei ne hoitajat oo niiden kanssa? Vai onko helpompaa laittaa vanhukset telkan eteen tai petiin, ja mennä toimistoon konetta räplään tai syömään. Joo on jotku kirjaukset, mut mitä se nyt aikaa vie, kun mitään tarvi sinne kirjottaa. Jotain että saanu lääkkeet. Ne vanhuksethan on heitteillä, kun yhet vaan syö. No joo, onne siin silloin, että näkeevät ne asukit, mut silti. En vaan tajuu. Mis välissä ne ne vaipat vaihtaa tai muut jutut, mitä nyt pitää, kun aika menee syödessä ja koneella? Otan kohta mummun omaan kotiini.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on hoitaja nimensä mukaisesti, ei mikään seuraneiti (tai seuramies). Mikä sinällään on ikävää, koska tekemistä ja seuraa nuo varmaan eniten kaipaisi, ellei ihan vihannes ja vuoteenoma ole.
Toisaalta jos ei ole vihannes ja vuoteenomana, miksei sitä tekemistä keksisi itsekin? Jos paikassa on useampi vanhus, mikseivät ne keksi yhdessä jotain?
Mielestäni nykyinen hoito on sillä tavalla viallista, että se sallii niidenkin vanhusten passivoitua henkisesti, joilla ei ole muistisairautta. Välillä tuntuu että iso osa hoivasta onkin vain mahdollistamista: mahdollistetaan se, että vanhus lakkaa yrittämästäkin itse. Suuri ongelma on tietysti se, että kun kukaan ei vahdi niiden lääkkeitä, todella monella vanhuksella on esim. useampikin lääke, jotka kaikki sivuvaikutuksena aiheuttavat huimausta tai verenpaineen laskua, mistä sitten seuraa se kaatuilu ja pelko tehdä mitään. Jossain kohtaa pitäisi miettiä mikä on tärkeämpää; mahdollisimman pitkä elinikä vai tämän hetken mahdollisimman korkea elämänlaatu? Itse olen ainakin omia vanhempiani neuvonut, että joka ikinen huimausta aiheuttava lääke hemmettiin. Onneksi ne ovat järkeviä ja ajattelevat itsekin niin. Itse ainakin tahdon että niillä on hyvä elämä niin kauan kuin sitä kestää, vaikka hiippakunta sitten vaihtuisikin vähän aikaisemmin. Eikä sekään lopulta ole sanottua, aktiivinen vanhus pysyy muuten terveempänä kuin passiivinen. Kun katsoo noiden rutiininomaisesti määrättävien lääkkeiden NNT -lukuja ja vertaa NNH-lukuun, pistää kyllä miettimään että kuinka montaa noista lääkkeistään vanhukset oikeasti tarvitsisivat?
Suomessakin on tehty niitä tutkimuksia että hoivakodin vanhusten lääkkeet käy farmaseutti läpi (koska lääkärit ei aidosti ymmärrä niistä ilmeisesti mitään). Kun edes päällekkäisyydet poistetaan, käy niin että vanhukset lakkaa olemasta sekavia ja kaatuilevaisia.
Anoppi ja toinen hoidokki keksivät hoivakodissa puuhaa. Koko ajan " järjestelivät" paikkoja yhteisissä tiloissa ja omissa huoneissaan yhdessä ja erikseen.😅😅
Kun hoitajan silmä vältti, niin pötkähtivät yhdessä toisen sänkyyn. Hyvä, etteivät tippuneet.
Mentiin käymään just, kun mummoa etsittiin ja löytyivät samasta bunkasta.🤯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina ihmetyttänyt se, että kun omaisia vierailee vaikka ruoka-aikaan syötettävälle vanhukselle, niin miksi omaiset eivät itse avusta vaan istuvat vieressä ja odottavat ,että hoitaja tekee sen. Tai eivät itse ulkoiluta vanhuksiaan, hoitajat auttavat kyllä vaatteet päälle ja vaikka pyörätuoliin istumaan...ei tarvita koulutusta pyörätuolin työntämiseen. Tuo palvelutalo sana on hämäävä,silloin omaiset odottavat, että hoitajat tekee kaiken ihan kaiken, vaikka kiirettä on muutenkin.
Tuo mua kyllä turhauttaa kovasti, vanhuksen kotona ovat auttaneet samoissa asioissa mutta hoitoon pääsyn jälkeen ollaan peukalo keskellä kämmentä....sori vaan mun mielipiteestä.
Minä olen kyllä ehdottanut omaisille, jos syöttäisivät vanhuksen tai käyttäisivät ulkona, kun ovat siellä paikan päällä. Yllättävän moni on tarttunut tilaisuuteen, tosin toisilla onkin sitten kiire jonnekin, ei ehdi millään. Kesällä omaiset saattaa puhua vanhukselle kotipaikasta tai vaikka kesämökistä, minne ovat menossa. Mikseivät ota mummoa mukaan, jos kävelee ja vessareissut onnistuu hyvin ohjattuna, syö itse jne. ? Noin hyväkuntoisen muistisairaan voi hyvin ottaa mukaan, vaikka yön ajaksi. Mutta kun vanhus on saanut hoitopaikan muistisairauden takia, siitä tulee vankila hänelle ja omaiset ulkoistavat virikkeet tms. hoitajille/ hoitopaikalle. Ottakaa ja viekää vanhat omaisenne nauttimaan kesästä ja ystävistä/ sukulaisista/juhlista, jos kykenevät siihen. Ihan sydäntä särkee, kun mummot on sisällä kauniina kesäpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummo on hoivakodissa. Pää pelaa mutta jalat eivät kanna eli on pyörätuolissa. Nyt oli koko pääsiäisen pyhät sängyssä yöpuvussa ja luulinkin että on ollut jotain kuumetta. Mutta mummupa kerto että nyt pitää maata vaan tässä sängyssä kun on niin vähän henkilökuntaa nyt pyhinä niin ei ehditä pukea eikä ottaa ylös tuoliin.
Meitä omaisia kävi pitkäperjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja itse kävin maanantaina,kävimme eri aikoihin iltapäivällä ja siellä mummu makasi koko pääsiäisen pyhät sängyssä. Hänellä on sen verran huono näkö ettei tv_täkään ole halunnut , niin kyllähän aika oli aika pitkäksi tullut.
Kyllä siellä kansliassa nytkin istui 5-6 ihmistä niin tullessa kuin lähtiessä , käytiin aikahaarukalla 13-17.
Hoitajat siellä ovat kyllä ihan ystävällisiä ja kivoja mutta kyllä hiukan ihmetytti tuo sängyssä makuuttaminen koko pitkien pyhien.
Miksi jalat ei kanna? Olisiko käytön puutteesta? Se on yksi suurimpia syitä vanhusten alaraajojen heikkouteen. Silloin on turha valittaa, jos ei ole viitsinyt lihaskunnostaan huolta pitää. Kyllä, lihakset vahvistuu vanhanakin.
Ja jos on ollut halvaus tai muu syy joka oikeasti vie jalat alta (yleensä tosin vain toisen) on sitä tärkeämpää vahvistaa ylävartaloa. Silloin ei ole täysin avuton ja autettavissa. Edelleen, lihakset vahvistuu missä iässä hyvänsä.
Niin kauan kun pää pelaa, täytyy ottaa itsekin vastuuta itsestään.
Minulla yksi tuttu oli geriatrinen sairaanhoitaja. Nykyään hallinnossa töissä. Mutta sanoi, että suurin osa vaipoissa makaavista vanhuksista pääsisi kyllä vessaan, mutta niitä täytyy vaan potkia ja kannustaa, koska ovat niin passivoituneita. Ei-muistisairaista siis.
Joo, ei tuu vanhaksi eikä sairastu kun vaan käypi kuntosalilla ( syö proteiinia ja rasvaa). Muistakaahan itse.
Halvaus ei ole ainoa liikuntakyvyn heikkous, on nivekrikot, joita ei enää leikata. Alzheimerin tauti vie liikuntakyvyn, kävelyn töpöttely voi olla ensimmäinen oire
Vierailija kirjoitti:
Oma mummo on hoivakodissa. Pää pelaa mutta jalat eivät kanna eli on pyörätuolissa. Nyt oli koko pääsiäisen pyhät sängyssä yöpuvussa ja luulinkin että on ollut jotain kuumetta. Mutta mummupa kerto että nyt pitää maata vaan tässä sängyssä kun on niin vähän henkilökuntaa nyt pyhinä niin ei ehditä pukea eikä ottaa ylös tuoliin.
Meitä omaisia kävi pitkäperjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja itse kävin maanantaina,kävimme eri aikoihin iltapäivällä ja siellä mummu makasi koko pääsiäisen pyhät sängyssä. Hänellä on sen verran huono näkö ettei tv_täkään ole halunnut , niin kyllähän aika oli aika pitkäksi tullut.
Kyllä siellä kansliassa nytkin istui 5-6 ihmistä niin tullessa kuin lähtiessä , käytiin aikahaarukalla 13-17.
Hoitajat siellä ovat kyllä ihan ystävällisiä ja kivoja mutta kyllä hiukan ihmetytti tuo sängyssä makuuttaminen koko pitkien pyhien.
Miksi ette itse auttaneet mummua ylös ja istumaan pyörätuoliin? Kielsikö joku teitä omaisia tekemästä niin?
On aika tavallista, että kun aiemmin ihan hyvin liikkunut vanhus kaatuu, hän alkaa pelätä kävelemistä. Vaikka olisi rollaattorikin, ei uskalleta enää lähteä ulos. Joillain vielä se, että talvisaikaan on liukasta tai sitten lunta tai sohjoa niin, että rollan työntäminen on aika vaikeaa. Tässä taloyhtiössä ihan tavallista, että kun huoltoyhtiö auraa pihatien, jokaisen rivariasunnon edessä on sitten lumipenkka. Jonkun pitää ensin käydä lapioimassa penkka pois, jotta vanhus pääsee siitä rollan kanssa. Aika lähellä on kauppa ja vaikka taloyhtiö hoitaakin taloyhtiön alueen kohtuullisen hyvin (auraus ja hiekoitus), niin kaupunki ei hoida kaupalle menevää jalankulkuväylää. Voi mennä useita päiviä ennenkuin aurataan tai hiekoitetaan. Vaikka täytänkin vasta 65 ja mulla on Icebugit, aika varovasti silti joutuu peilikirkkaalla jäällä kävelemään. Monesti joutuu jännittämään niin, että on lonkka sitten kipeä. Joten ymmärrän ihan hyvin, miksi tässä taloyhtiössä moni iäkkäämpi hurauttaa autolla kauppakeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valita ylemmälle tasolle näkemästäsi vääryydestä tai huonosta hoidosta, jos olet sitä mieltä ettei asiat ole mielestäsi oikein. Minä ainakin valitin, kun mummon hiukset ei ollut kammattu ja laitettu letille, mummo halusi aina letin. Muutenkin hiukset aina huonosti.
Oikeesti? Täähän on ihan provo. Ja jos hiukset on huonosti, voit itse kammata ja laittaa sellaisen kampauksen kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Valita ylemmälle tasolle näkemästäsi vääryydestä tai huonosta hoidosta, jos olet sitä mieltä ettei asiat ole mielestäsi oikein. Minä ainakin valitin, kun mummon hiukset ei ollut kammattu ja laitettu letille, mummo halusi aina letin. Muutenkin hiukset aina huonosti.
Ja mikä on syy ettet itse kammannut ja letittänyt ku kävit häntä katsomassa?? Etkö jaksanut vai eikö kiinnostanut??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä hoitajat heti niskakarvat pystyssä. Sitäkin ihmettelen, kun mummu sanoo, että ei oo mitään syönyt koko päivänä tai soittaa, että kukaan ei oo käyny häntä auttamassa. Ei kai, kun ovat vaan syömässä!
Mummolassa on ilmeisesti muistisairaus.
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina ihmetyttänyt se, että kun omaisia vierailee vaikka ruoka-aikaan syötettävälle vanhukselle, niin miksi omaiset eivät itse avusta vaan istuvat vieressä ja odottavat ,että hoitaja tekee sen. Tai eivät itse ulkoiluta vanhuksiaan, hoitajat auttavat kyllä vaatteet päälle ja vaikka pyörätuoliin istumaan...ei tarvita koulutusta pyörätuolin työntämiseen. Tuo palvelutalo sana on hämäävä,silloin omaiset odottavat, että hoitajat tekee kaiken ihan kaiken, vaikka kiirettä on muutenkin.
Tuo mua kyllä turhauttaa kovasti, vanhuksen kotona ovat auttaneet samoissa asioissa mutta hoitoon pääsyn jälkeen ollaan peukalo keskellä kämmentä....sori vaan mun mielipiteestä.
Entisen naapurin luona kävi vanhempi mies, sähköpyörä tuoli oli kun ei liikkunut kuin kädet enää nekin vähän. Sattui sitten että yksi koiranulkoiluttaja oli töissä, missä tämä mies oli pääsääntöisesti, hän kehui kuinka tämä mies on ainut joka otetaan myös kyläilemään perheensä luo. Eli vaikka se vanhus on laitoksessa niin saa viedä ulos ja saa ottaa kyläilemään kotiinsa, saa myös syöttää ja saa laittaa hiuksia vaikka värin päähän jne. Eli miksi omaiset ei tee mitään ? Edes jouluksi ei vanhukset niistä laitoksista pääse läheisten luo kylään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valita ylemmälle tasolle näkemästäsi vääryydestä tai huonosta hoidosta, jos olet sitä mieltä ettei asiat ole mielestäsi oikein. Minä ainakin valitin, kun mummon hiukset ei ollut kammattu ja laitettu letille, mummo halusi aina letin. Muutenkin hiukset aina huonosti.
En ole käynyt kampaajan koulutusta. Tilaa kampaaja, jos haluat lettejä ja muita erikoisuuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on hoitaja nimensä mukaisesti, ei mikään seuraneiti (tai seuramies). Mikä sinällään on ikävää, koska tekemistä ja seuraa nuo varmaan eniten kaipaisi, ellei ihan vihannes ja vuoteenoma ole.
Toisaalta jos ei ole vihannes ja vuoteenomana, miksei sitä tekemistä keksisi itsekin? Jos paikassa on useampi vanhus, mikseivät ne keksi yhdessä jotain?
Mielestäni nykyinen hoito on sillä tavalla viallista, että se sallii niidenkin vanhusten passivoitua henkisesti, joilla ei ole muistisairautta. Välillä tuntuu että iso osa hoivasta onkin vain mahdollistamista: mahdollistetaan se, että vanhus lakkaa yrittämästäkin itse. Suuri ongelma on tietysti se, että kun kukaan ei vahdi niiden lääkkeitä, todella monella vanhuksella on esim. useampikin lääke, jotka kaikki sivuvaikutuksena aiheuttavat huimausta tai verenpaineen laskua, mistä sitten seuraa se kaatuilu ja pelko tehdä mitään. Jossain kohtaa pitäisi miettiä mikä on tärkeämpää; mahdollisimman pitkä elinikä vai tämän hetken mahdollisimman korkea elämänlaatu? Itse olen ainakin omia vanhempiani neuvonut, että joka ikinen huimausta aiheuttava lääke hemmettiin. Onneksi ne ovat järkeviä ja ajattelevat itsekin niin. Itse ainakin tahdon että niillä on hyvä elämä niin kauan kuin sitä kestää, vaikka hiippakunta sitten vaihtuisikin vähän aikaisemmin. Eikä sekään lopulta ole sanottua, aktiivinen vanhus pysyy muuten terveempänä kuin passiivinen. Kun katsoo noiden rutiininomaisesti määrättävien lääkkeiden NNT -lukuja ja vertaa NNH-lukuun, pistää kyllä miettimään että kuinka montaa noista lääkkeistään vanhukset oikeasti tarvitsisivat?
Suomessakin on tehty niitä tutkimuksia että hoivakodin vanhusten lääkkeet käy farmaseutti läpi (koska lääkärit ei aidosti ymmärrä niistä ilmeisesti mitään). Kun edes päällekkäisyydet poistetaan, käy niin että vanhukset lakkaa olemasta sekavia ja kaatuilevaisia.
Varmaan tässä on perääkin ja varmasti hoidossa on paljon pielessäkin, mutta tästä asiasta eivät yksittäiset hoitajat ole vastuussa. Toisaalta tässä kommentissa tökkii itseäni aika pahasti tietynlainen "täydellisyyden tavoittelu" : vanhukset passivoitetaan, kun niitä hoivantarpeessa olevia tulee ovista ja ikkunoista. Ihan näin optimistisesti en myöskään suhtautuisi, että vain tarjoamalla virikkeitä ja lääkkeiden millintarkka syynäys lopettaa sekavuusoireet ja kaatuilemisen. Hoitolaitoksiin kun ei pääse kuin hyvin huonokuntoiset vanhukset. Ei vain muistisairaat vaan myös somaattisesti erittäin liikuntarajoitteiset. Toispuolihalvauksen tai istumarajoitteisen henkilön aktivointi edellyttää aina monta hoitajaa, yleensä nämä esim. eivät edes mahdu isoissa comfort tuoleissa kylpyhuoneeseen, suihku pitää tehdä laverilla. Välttämättä laverikaan ei mahdu sinne henkilökohtaiseen kylppäriin. Kerran vein tällaista hyvin spastista c-tuolissa makaavaa henkilöä hoivakodissa järjestettyyn konserttiin. Asiakkaalla oli myös psyyketausta, joten hän alkoi ihmisten keskellä vaikeroimaan, jolloin sain vihaista noottia muilta - vie se pois täältä häiritsemästä. Eli vaikka kuinka yrität jotain - aina teet jotain jonkun mielestä väärin.
Lääkkeistä sanoisin sen verran, että melkein kaikilla vanhuksilla on kotona asumisen jälkeen lääkelistat retuperällä. Siellä on eri lääkärit määränneet aina uusia lääkkeitä alkaen vuodesta miekka ja kirves, eikä kukaan ole "perannut" sitä listaa läpi. Tämäkään ei varsinaisesti ole hoivapaikan hoitajien tehtävä. Loppupeleissä huonokuntoisilla ja monisairailla vanhuksilla alkaa elimistö piiputtamaan. Se panostus, mitä nyt virallisesti ollaan valmiita laittamaan vanhustenhoitoon, ei valitettavasti täytä perfektionistisen hoidon linjauksia. Hoitajat tekevät parhaansa niillä reunaehdoilla, joissa he työskentelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tämä maa kauhea paikka. Lunta, jäätä ja sohjoa. Ja kylmää.
Toivon, että kuolen ennen rollavaihetta.
Käy katsomassa, etteivät tapa. Hoitsuja on laidasta laitaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joopa joo, Käyt aina siellä juuri silloin kun hoitajilla on tauko ja sitten ihmettelet, että aina hoitajat syö.
Meillä on hoitajien ruokatauot aina sen jälkeen, kun asukkaat ovat syöneet eli juuri kahdentoista maissa me hoitajat ollaan syömässä. Katsos kun myös meille kuuluu ruokatauot. Osa asukkaista viedään heti päivälevolle ja osa hoitajien ruokailun jälkeen. Katsos, kun moni vanhus tarvitsee sen päivälevon. Ei ole myöskään mitään väärää siinä, että osa asukkaista katsoo televisiota koska moni sitä tykkää katsoa.
Meillä hoitajien ruokapöytä on samassa tilassa missä asukkaiden ruokapöydät. Jos hälytys tulee, niin sitten jätetään oma ruokatauko kesken ja jatketaan sitten kun ehditään. Joskus ehtii ruokatauolle vasta lähemmäs yhtä, kun alkaa jo iltavuoroa tulla paikalle.
Myös aamupalan ja päivällisen asukkaat saa ensin ja sitten syö hoitajat.
Kävin hoitolaitoksessa katsomassa äitiäni vuosien ajan, aina tai usein eri aikaan. Paitsi aamuisin en käynyt. Hoitajia näin harvoin,asukkaat oli huoneissaan tai televisiota katsomassa. Ei siellä kyllä näkynyt omaisiakaan kuin harvoin. Nyt en enää käy koska äitiä ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua?
Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.
Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä, paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.
Kun tarpeeksi paljon tungetaan monisairaita vanhuksia suljettuihin sisätiloihin, niin tässä tulos. Tähän asiaan ei ole tulossa lisää rahaa - päinvastoin. Mikä itseäni tässä yhtälössä eniten jurppii, on se että verrattuna terveysasemiin tai sairaaloihin, vanhusten hoivapaikoissa tilanteilla tai hoitotilanteilla ei ole jämptisti alkua ja loppua. Teet jonkun homman, niin heti on viisi uutta työtä tarjolla. Joku on oksentanut, toinen on kaatunut, kolmas pissaa lattialle, neljäs haluaa muuten vain tehdä jotain esim. repiä viherkasveja tai syödä sanomalehteä. Tätä se on sen kahdeksan tuntia non -stop. Tämän päälle vielä omaiset, jotka haluavat mikromanageroida ja valittaa. Näissä paikoissa vallitsee aivan täydellinen rajattomuus joka suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap on trolli, kun ei tiedä että vanhainkoteja ei ole ollut enää vuosiin. 😈
Aika jännä, kun jos menen kouluun näen jo yhden vanhainkodin/-palvelukodin. Jokainenhan käyttää mitä nimeã tahtoo sitten.
Vierailija kirjoitti:
Moi älykkö.
Hoitajat syö 12 jälkeen ja sen jälkeen pitää kirjata.
T. Hoitaja
Hoitaja nyt hiukan puhelee omiaan. Olen vieraillut äitivainaan luona kaikkina mahdollisina aikoina. Kerran tulin 9.45 ja kopista ulos tuli kiire, kun äitini makaili edelleen paskavaipoissa. Enimmäkseen hoitajat olivat ryhmittyneet sinne koppiinsa passiivis-aggressiivisina. Jos jostain mainitsi edes varovasti, alkoi uhriutuminen. Joukossa oli muutama todella hyvä hoitaja, sitten oli niitä hiljaisiksi peloteltuja ja lopuksi lähihoitajajyrät. Kokemus kahdesta eri hoivakodista.
Noista tekohampaista- iän myötä ikenetkin kutistuu niin että ennen sopivat tekarit lonksuu suussa. Ikävä niillä on syödä ja voivat vaarallisesti solahtaa nieluun.
Taitaa olla hankala muistisairasta viedä hammasteknikolle pohjauttamaan niitä sopiviksi. Kuka vie ja millä ajalla? Vanhus tuskin ymmärtää toimenpidettä ja ahdistuu.
Minun äidiltäni hoitopaikassa on otettu tekarit pois ihan ymmärrettävästi.
Me käymme viikottain häntä katsomassa ja kesällä viemme ulos jos hän vain suostuu- eipä väkisin viitsi raahata.
Viimeksi käydessäni äiti valitti nälkää ja ettei ole pitkään aikaan syönyt- istui just lounaalla.
Olemme tosi kiitollisia että äiti pääsi hoitopaikkaan jossa saa ruuan ja puhtaanapidon!
Ei tulisi mieleenkään hoitajia alkaa moittimaan, ei ole helppoa hommaa.
Miksi jalat ei kanna? Olisiko käytön puutteesta? Se on yksi suurimpia syitä vanhusten alaraajojen heikkouteen. Silloin on turha valittaa, jos ei ole viitsinyt lihaskunnostaan huolta pitää. Kyllä, lihakset vahvistuu vanhanakin.
Ja jos on ollut halvaus tai muu syy joka oikeasti vie jalat alta (yleensä tosin vain toisen) on sitä tärkeämpää vahvistaa ylävartaloa. Silloin ei ole täysin avuton ja autettavissa. Edelleen, lihakset vahvistuu missä iässä hyvänsä.
Niin kauan kun pää pelaa, täytyy ottaa itsekin vastuuta itsestään.
Minulla yksi tuttu oli geriatrinen sairaanhoitaja. Nykyään hallinnossa töissä. Mutta sanoi, että suurin osa vaipoissa makaavista vanhuksista pääsisi kyllä vessaan, mutta niitä täytyy vaan potkia ja kannustaa, koska ovat niin passivoituneita. Ei-muistisairaista siis.