Mummuni hoitokodissa, mitä teen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua? 

 

Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.

Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä,  paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.

Hoitaja tuli, pisti kädet kainaloiden alta ja nosti ylös, yksin. Hauras ei kuulosta kovin isolta ihmiseltä etteikö voi nostaa itsekin ylös. Ei vanhukset mene rikki 

Aika moni vanhus on murtanut lonkkansa. Se voi murtua jo kaatuessa, ja silloin on nostettava ylös taidolla eikä voimalla.

Edellä puhuttiin jotakin vanhuksen kotiin hakemisesta esim. juhlapyhinä.  Aikaisemmin mummo saatettiin hakea vaikka koko viikonlöpuksi tai jouluksi.  Nykyisin vain vaipanvaihtovälin ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua? 

 

Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.

Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä,  paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.

Et sitten itse nostanut ylös. Ei siihen ydinfysiikkaa tarvita

Taisin kyllä kirjoittaa, ja lukeehan se tuossa, en saanut yksin nostettua haurasta vanhaa ihmistä ylös. Hoitajan kanssa saimme, ja näin ei tullut enemmän pahempia vammoja. Hoitajat on tietääkseni sitä varten hoitolaitoksessa, osaavat paremmin, vai mitä? Kun ovat siellä töissäkin.

Ei kuulu toimenkuvaan nostella ihmisiä lattioilta

Jaa, eli jos omainen ei muutamaan päivään käy katsomassa niin hoitajat hoitolaitoksessa eivät nosta tai auta kaatunutta lattialta ylös. Kun hän on sinne lattialle päätynyt oletettavasti silloin kun hoitaja ei ole ollut näkemässä. Ja kyllä, hoitaja tai hoitajat nostaa ammattitaitoisesti vanhan hauraan ylös jos ei ole loukkaantunut niin pahoin että tarvitaan ensihoitoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua? 

 

Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.

Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä,  paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.

Hoitaja tuli, pisti kädet kainaloiden alta ja nosti ylös, yksin. Hauras ei kuulosta kovin isolta ihmiseltä etteikö voi nostaa itsekin ylös. Ei vanhukset mene rikki 

 

Aika moni vanhus on murtanut lonkkansa. Se voi murtua jo kaatuessa, ja silloin on nostettava ylös taidolla eikä voimalla.

No miten se lonkka siinä murtuu kun ihmisen nostaa ylös. Ihan hoitajat nostaa noin vanhukset ylös. Tuolla nostolla ei voimaa tarvitse edes. 

Vierailija kirjoitti:

Edellä puhuttiin jotakin vanhuksen kotiin hakemisesta esim. juhlapyhinä.  Aikaisemmin mummo saatettiin hakea vaikka koko viikonlöpuksi tai jouluksi.  Nykyisin vain vaipanvaihtovälin ajaksi.

Aikaisemmin hoitokotiin pääsi paremmassa kunnossa. Nykypäivänä ollaan lähinnä vuodehoitokuntoinen, jaksaminen nollassa. Äiti ei edes tajunnut ketä ympärillä oli ja missä hän oli. Kipulääkkeet tapissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja on hoitaja nimensä mukaisesti, ei mikään seuraneiti (tai seuramies). Mikä sinällään on ikävää, koska tekemistä ja seuraa nuo varmaan eniten kaipaisi, ellei ihan vihannes ja vuoteenoma ole. 

Toisaalta jos ei ole vihannes ja vuoteenomana, miksei sitä tekemistä keksisi itsekin? Jos paikassa on useampi vanhus, mikseivät ne keksi yhdessä jotain? 

 

Mielestäni nykyinen hoito on sillä tavalla viallista, että se sallii niidenkin vanhusten passivoitua henkisesti, joilla ei ole muistisairautta. Välillä tuntuu että iso osa hoivasta onkin vain mahdollistamista: mahdollistetaan se, että vanhus lakkaa yrittämästäkin itse. Suuri ongelma on tietysti se, että kun kukaan ei vahdi niiden lääkkeitä, todella monella vanhuksella on esim. useampikin lääke, jotka kaikki sivuvaikutuksena aiheuttavat huimausta tai verenpaineen laskua, mistä sitten seuraa se kaatuilu ja pelko tehdä mitään. Jossain kohtaa pitäisi miettiä mikä on tärkeämpää; mahdollisimman pitkä elinikä vai tämän hetken mahdollisimman korkea elämänlaatu? Itse olen ainakin omia vanhempiani neuvonut, että joka ikinen huimausta aiheuttava lääke hemmettiin. Onneksi ne ovat järkeviä ja ajattelevat itsekin niin.  Itse ainakin tahdon että niillä on hyvä elämä niin kauan kuin sitä kestää, vaikka hiippakunta sitten vaihtuisikin vähän aikaisemmin. Eikä sekään lopulta ole sanottua, aktiivinen vanhus pysyy muuten terveempänä kuin passiivinen. Kun katsoo noiden rutiininomaisesti määrättävien lääkkeiden NNT -lukuja ja vertaa NNH-lukuun, pistää kyllä miettimään että kuinka montaa noista lääkkeistään vanhukset oikeasti tarvitsisivat? 

 

Suomessakin on tehty niitä tutkimuksia että hoivakodin vanhusten lääkkeet käy farmaseutti läpi (koska lääkärit ei aidosti ymmärrä niistä ilmeisesti mitään). Kun edes päällekkäisyydet poistetaan, käy niin että vanhukset lakkaa olemasta sekavia ja kaatuilevaisia. 

Varmaan tässä on perääkin ja varmasti hoidossa on paljon pielessäkin, mutta tästä asiasta eivät yksittäiset hoitajat ole vastuussa. Toisaalta tässä kommentissa tökkii itseäni aika pahasti tietynlainen "täydellisyyden tavoittelu" : vanhukset passivoitetaan, kun niitä hoivantarpeessa olevia tulee ovista ja ikkunoista. Ihan näin optimistisesti en myöskään suhtautuisi, että vain tarjoamalla virikkeitä ja lääkkeiden millintarkka syynäys lopettaa sekavuusoireet ja kaatuilemisen. Hoitolaitoksiin kun ei pääse kuin hyvin huonokuntoiset vanhukset. Ei vain muistisairaat vaan myös somaattisesti erittäin liikuntarajoitteiset. Toispuolihalvauksen tai istumarajoitteisen henkilön aktivointi edellyttää aina monta hoitajaa, yleensä nämä esim. eivät edes mahdu isoissa comfort tuoleissa kylpyhuoneeseen, suihku pitää tehdä laverilla. Välttämättä laverikaan ei mahdu sinne henkilökohtaiseen kylppäriin. Kerran vein tällaista hyvin spastista c-tuolissa makaavaa henkilöä hoivakodissa järjestettyyn konserttiin. Asiakkaalla oli myös psyyketausta, joten hän alkoi ihmisten keskellä vaikeroimaan, jolloin sain vihaista noottia muilta - vie se pois täältä häiritsemästä.  Eli vaikka kuinka yrität jotain - aina teet jotain jonkun mielestä väärin. 

Lääkkeistä sanoisin sen verran, että melkein kaikilla vanhuksilla on kotona asumisen jälkeen lääkelistat retuperällä. Siellä on eri lääkärit määränneet aina uusia lääkkeitä alkaen vuodesta miekka ja kirves, eikä kukaan ole "perannut" sitä listaa läpi. Tämäkään ei varsinaisesti ole hoivapaikan hoitajien tehtävä. Loppupeleissä huonokuntoisilla ja monisairailla vanhuksilla alkaa elimistö piiputtamaan. Se panostus, mitä nyt virallisesti ollaan valmiita laittamaan vanhustenhoitoon, ei valitettavasti täytä perfektionistisen hoidon linjauksia. Hoitajat tekevät parhaansa niillä reunaehdoilla, joissa he työskentelevät. 

En minä teitä hoitajia moittinut, vaan koko hoitofilosofiaa. Pahoittelut etten ilmaissut itseäni selkeästi. 

 

Peräänkuulutan lähinnä sitä omaa aktiivisuutta, mitä ei-muistisairailta vanhuksilta pitäisi voida edellyttää. Mikseivät ne itse lue mitä lääkkeitä syövät ja vaadi että listat tarkistetaan? Tai sitten omaiset? Meidän suvussa on ainakin aina toimittu niin, jos vanhus itse ei ole riittävän lukenut ymmärtääkseen mitä syö, suurin osa kyllä on. 

 

Mitä toispuoliseen halvaukseen tulee, siitä kyllä kuntoutuu täysin kotikuntoiseksi, jos nuppi on kunnossa. Tunnen eräänkin miehen, joka menee tavallisella pyörätuolilla joka päivä 2 km kahvilaan, saa itse ovetkin auki. Vain toinen jalka ja toinen käsi toimii kunnolla, toinen jalka ei lainkaan, toinen käsi jotenkuten. 

 

Pointtini on, että niin kauan kun nuppi toimii, VAATIKAA niiltä itseltä enemmän. Sillä se mielekkyys pysyy elämässä ja aika kuluu. 

Tässä lähdetään nyt jotenkin siitä, että ihmisen ja ikäihmiset terveys on jotenkin tahdon asia. Tahtomalla ja liikkumalla terveys säilyy loputtomasti. Ei välttämättä. Mutta ihmisillä ja valitettavasti myös päättäjillä on harhakäsitys siitä, että jotenkin päättämällä voi ehkäistä kaikki mahdolliset ongelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua? 

 

Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.

Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä,  paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.

Hoitaja tuli, pisti kädet kainaloiden alta ja nosti ylös, yksin. Hauras ei kuulosta kovin isolta ihmiseltä etteikö voi nostaa itsekin ylös. Ei vanhukset mene rikki 

 

Aika moni vanhus on murtanut lonkkansa. Se voi murtua jo kaatuessa, ja silloin on nostettava ylös taidolla eikä voimalla.

No miten se lonkka siinä murtuu kun ihmisen nostaa ylös. Ihan hoitajat nostaa noin vanhukset ylös. Tuolla nostolla ei voimaa tarvitse edes. 

Ei välttämättä lähdetä nostamaan vanhusta vaan soitetaan 112. Joskus sen tietää jo, että lonkka on murtunut. Ei silloin aleta turhaan nostamaan vaan seuraava liikkuminen on paareille ja sairaalaan. Kerran yksi asukas valitti kovasti olkapäätään, kun makasi lattialla. Ei todellakaan lähdetty nostamaan vaan koitettiin tehdä asukkaan olo paremmaksi lattialla ja odotettiin ensihoitoa. Ensihoidolla olisi sitten nopea ja tehokas lääkitys kipuun ja saatiin siirrettyä asukas paareille. Oli olkapää sijoiltaan, joten todella vaikea olisi ollut nostaa ylös vanhaa ihmistä kun ei olisi voinut toisen kainalon alta ottaa kiinni. 

Nostamisella voi saada enemmän vahinkoa aikaan. Ei aina lähdetä vain nostamaan vaan pitää katsoa ensin mikä on tilanne. 

En ymmärrä tätä aika ajoin esiin nousevaa hoitajien mollaamista. Hoitajien pitäisi jaksaa fyysisesti ja henkisesti raskasta työtä syömättä, juomatta ja tauoitta. Minäminä-omaiset ja meidänmummu/-pappa -omaiset jatkuvasti hoitajien kimpussa. En ymmärrä sitäkään, miksi hoitotyöhön koulutetuilta ammattilaisilta vaaditaan hoitotyön lisäksi siivoamista, astiahuoltoa, pyykkäämistä, lakanoiden vaihtoa, ulkoiluttamista ja viriketoimintaa. Hoitotyössä on mielestäni riittävästi, kun se sisältää fyysisen ja psyykkisen hoivan ja hoidon, lääkehoidon, haavanhoidon ja asentohoidon sekä lisäksi lääkäriasiat, omaisyhteistyön, viranomaisyhteistyön, edunvalvojayhteistyön ja se loputon kirjaaminen. Eivät hoitajat ole keksineet, että jokainen lusikallinen tai haarukallinen, uloste, virtsa, mieliala, virikkeisiin osallistuminen, ulkoilu, omaisten käynnit ja puhelut ym. heidän kanssaan, lääkäriasiat, lääkkeet, vaipan vaihdot, suihkut, ihon kunto ja rasvaus, rajoitteiden käyttö kellon tarkkuudella ja perusteluineen, ja edellä luetellut eri hoitoalueet, asukkaan liikkuminen, kaatuminen, sairauskohtaus, kieltäytymiset eri asioista (esim. Ei suostu ottamaan lääkkeitä, ei halua ulkoilla, ei halua mennä suihkuun) ym. ym. pitää kirjata. Ihan kaikki, mitä asukkaan kanssa tai asukkaalle tehdään, kirjataan. Näin on päätetty ihan muualla kuin hoitajien keskuudessa. Kirjausten tulee olla hyvin yksityiskohtaisia sekä asukkaan että hoitajan oikeusturvan vuoksi. Myös omaisten takia kirjataan tarkasti, koska omainen saattaa väittää milloin mitäkin, ja kirjaus kertoo, mitä on oikeasti tehty tai tapahtunut. Hoitajilta vaaditaan, että mitään ei saa kadota ja miksi ei vaadita vaeltajia ja tavaroiden hamstraajia. Siksi, että muistisairaalla ja/tai fyysisesti huonokuntoisellakin on itsemääräämisoikeus ja vapaus liikkua. Näitä eivät voi hoitajat rajoittaa siksi, että joku tollo omainen näin haluaa. Ap voi ottaa mumminsa kotiinsa ja hoitaa miten tykkää tai olla hoitamatta, mutta vähän nyt älliä hoitajien dissaamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua? 

 

Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.

Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä,  paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.

Hoitaja tuli, pisti kädet kainaloiden alta ja nosti ylös, yksin. Hauras ei kuulosta kovin isolta ihmiseltä etteikö voi nostaa itsekin ylös. Ei vanhukset mene rikki 

 

Aika moni vanhus on murtanut lonkkansa. Se voi murtua jo kaatuessa, ja silloin on nostettava ylös taidolla eikä voimalla.

No miten se lonkka siinä murtuu kun ihmisen nostaa ylös. Ihan hoitajat nostaa noin vanhukset ylös. Tuolla nostolla ei voimaa tarvitse edes. 

Kaatuessa on voinut murtua. Siksi pitää nostaa taidolla eikä voimalla.

"Kirjausten tulee olla hyvin yksityiskohtaisia sekä asukkaan että hoitajan oikeusturvan vuoksi."

Onko ne kirjaukset pakko tehdä samaan aikaan suljetun oven takana eikä yksi kerralla niin, että muut olisivat asukkaitten parissa?

Vierailija kirjoitti:

"Kirjausten tulee olla hyvin yksityiskohtaisia sekä asukkaan että hoitajan oikeusturvan vuoksi."

Onko ne kirjaukset pakko tehdä samaan aikaan suljetun oven takana eikä yksi kerralla niin, että muut olisivat asukkaitten parissa?

Monessa paikassa kirjataan asukkaiden parissa. Monessa paikassa kirjataan samaan aikaan, koska muuten ei ehdi, eikä ole mahdollisuutta kirjata. Aamuvuorossa kirjataan alkuiltapäivästä ja silloin iltavuoroon tulleet ovat asukkaiden kanssa. Toimistossa myös tehdään muita työhön kuuluvia asioita. Jossain saattaa olla ovi kiinni siksi, että toimistossa on tietoja, jotka eivät kuulu muille tai hoitajalla on puhelu, jolloin halutaan varmistaa puhelurauha. Toimisto on ainoa paikka, jossa asioista voidaan keskustella niin, että salassapito on mahdollista.

Entisessä työpaikassa kävi mies katsomassa äitiään aina klo 13.15 lauantaisin, siihen aikaan pidettiin vuoronvaihtorapsa, joka kerta siis tuplamiehitys istumassa kansliassa, eikä edes räplätty koneita, mies joka kerta kysäisi ovelta miten äidillä mennyt, onko hänelle postia. Mukava mies,  tarjottiin aina kahviakin kun noustiin perseiltämme 13.30.

Tämä siis vanhaan hyvään aikaan ennen hva kun pullan siivuja oli joskus kaksikin mummoille ja jopa varakeksipaketti keittiön kaapissa.

Vierailija kirjoitti:

"Kirjausten tulee olla hyvin yksityiskohtaisia sekä asukkaan että hoitajan oikeusturvan vuoksi."

Onko ne kirjaukset pakko tehdä samaan aikaan suljetun oven takana eikä yksi kerralla niin, että muut olisivat asukkaitten parissa?

Meillä on hoitajien läppärin asukkaiden päiväsalissa. Kyllä joskus kirjaaminen on melkoista tuskaa ja koko ajan ajatus katkeaa, kun joku tulee viereen höpöttämään tai salissa on muuten hälinää. Yritä siinä sitten keskittyä ja muistaa kaikki mitä pitää kirjata.

Vierailija kirjoitti:

"Kirjausten tulee olla hyvin yksityiskohtaisia sekä asukkaan että hoitajan oikeusturvan vuoksi."

Onko ne kirjaukset pakko tehdä samaan aikaan suljetun oven takana eikä yksi kerralla niin, että muut olisivat asukkaitten parissa?

Nykyisin kun on tämä oikeusturva ja maailman äärimmäisen typerin sanonta, mitään ei ole tehty jos ei ole kirjattu, jää vähemmän aikaa tekemiselle ja sitten kirjataan samaa vuorosta toiseen, syönyt kaiken tarjotun m kokoisesta annoksesta, syötettynä joi 2dl maitoa, suoli toiminut inkontinenssisuojaa, uloste pehmeää, ei itse osallistunut pesuihin, silmät yön jäljiltä rähimivät, mieliala apea, ei puhu eikä pussaan, makaa sängysdä kuin raato, vaikka  käydään  tökkimässä, kun kunnolla kiepsauttaa ympäri niin älähtää. 

Jos et lukenut loppuun, epäilen että ei niitä hiton kirjauksiakaan kukaan lue, jos ehkä se oikeisturva. Siksi aina ajattelen  että jonain päivänä kirjoitan tuon lopun. Tai muuta älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kirjausten tulee olla hyvin yksityiskohtaisia sekä asukkaan että hoitajan oikeusturvan vuoksi."

Onko ne kirjaukset pakko tehdä samaan aikaan suljetun oven takana eikä yksi kerralla niin, että muut olisivat asukkaitten parissa?

Meillä on hoitajien läppärin asukkaiden päiväsalissa. Kyllä joskus kirjaaminen on melkoista tuskaa ja koko ajan ajatus katkeaa, kun joku tulee viereen höpöttämään tai salissa on muuten hälinää. Yritä siinä sitten keskittyä ja muistaa kaikki mitä pitää kirjata.

Tämä. Kaunis ajatus kirjata asukkaiden luona, mutta aikaa menee vielä enemmän kuin toimistossa. Tuossa on sekin huono puoli, että kun asukas tarvitsee hoitajaa, hoitajan pitää jättää kone yleisiin tiloihin. Joku vaeltelija ehtii sen viedä mennessään. Kone pitää myös sulkea, että tiedot pysyvät salassa. Kun palaa auttamasta, pitää Kobe taas aukaista ja odotella, että ohjelmat käynnistyvät. Suo siellä, vetelä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kirjausten tulee olla hyvin yksityiskohtaisia sekä asukkaan että hoitajan oikeusturvan vuoksi."

Onko ne kirjaukset pakko tehdä samaan aikaan suljetun oven takana eikä yksi kerralla niin, että muut olisivat asukkaitten parissa?

Nykyisin kun on tämä oikeusturva ja maailman äärimmäisen typerin sanonta, mitään ei ole tehty jos ei ole kirjattu, jää vähemmän aikaa tekemiselle ja sitten kirjataan samaa vuorosta toiseen, syönyt kaiken tarjotun m kokoisesta annoksesta, syötettynä joi 2dl maitoa, suoli toiminut inkontinenssisuojaa, uloste pehmeää, ei itse osallistunut pesuihin, silmät yön jäljiltä rähimivät, mieliala apea, ei puhu eikä pussaan, makaa sängysdä kuin raato, vaikka  käydään  tökkimässä, kun kunnolla kiepsauttaa ympäri niin älähtää. 

 

Jos et lukenut loppuun, epäilen että ei niitä hiton kirjauksiakaan kukaan lue, jos ehkä se oikeisturva. Siksi aina ajattelen  että jonain päivänä kirjoitan tuon lopun. Tai muuta älytöntä.

Vaikka epäilet niin ei se sitä poista että ne kirjsukset on tehtävä. Sen määrittää ihan työnantaa myös laki kirjaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kirjausten tulee olla hyvin yksityiskohtaisia sekä asukkaan että hoitajan oikeusturvan vuoksi."

Onko ne kirjaukset pakko tehdä samaan aikaan suljetun oven takana eikä yksi kerralla niin, että muut olisivat asukkaitten parissa?

Nykyisin kun on tämä oikeusturva ja maailman äärimmäisen typerin sanonta, mitään ei ole tehty jos ei ole kirjattu, jää vähemmän aikaa tekemiselle ja sitten kirjataan samaa vuorosta toiseen, syönyt kaiken tarjotun m kokoisesta annoksesta, syötettynä joi 2dl maitoa, suoli toiminut inkontinenssisuojaa, uloste pehmeää, ei itse osallistunut pesuihin, silmät yön jäljiltä rähimivät, mieliala apea, ei puhu eikä pussaan, makaa sängysdä kuin raato, vaikka  käydään  tökkimässä, kun kunnolla kiepsauttaa ympäri niin älähtää. 

 

Jos et lukenut loppuun, epäilen että ei niitä hiton kirjauksiakaan kukaan lue, jos ehkä se oikeisturva. Siksi aina ajattelen  että jonain päivänä kirjoitan tuon lopun. Tai muuta älytöntä.

Lisäksi pitää muistaa kelloajat koska olet laskenut aamulla laidat ja jos asukas jää sänkyyn, niin moneltako laidat nostettiin takaisin. Koska asukas laitettu pyörätuoliin ja laitettu haaravyö kiinni. Meillä omahoitajien pitää kerran kuukaudessa soittaa puhelu läheiselle ja kertoa kuulumiset ja joidenkin läheisten kanssa menee puheluun enemmän aikaa. Toki joidenkin kanssa sovittu, että ei tarvitse soitella joka kuukausi vaan sitten soitetaan, jos tulee muutoksia voinnissa tms. Tai läheinen käy muutenkin joka viikko, niin ei tarvitse erikseen soitella. Lisäksi omahoidettaville pitää päivittää hoitosuunnitelmaa ja ainakin kaksi kertaa vuodessa pitää hoitopalaveri läheisen ja/tai asukkaan kanssa, jos on läheinen jonka kanssa se pitää tai asukas itse pystyy osallistumaan hoitopalaveriin. Hoitosuunnitelmaa päivitetään neljä kertaa vuodessa. Lisäksi vielä rai-arvioinnit yms. Työantajan vaatimat verkkokoulutukset pitää tehdä ja osa kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kirjausten tulee olla hyvin yksityiskohtaisia sekä asukkaan että hoitajan oikeusturvan vuoksi."

Onko ne kirjaukset pakko tehdä samaan aikaan suljetun oven takana eikä yksi kerralla niin, että muut olisivat asukkaitten parissa?

Nykyisin kun on tämä oikeusturva ja maailman äärimmäisen typerin sanonta, mitään ei ole tehty jos ei ole kirjattu, jää vähemmän aikaa tekemiselle ja sitten kirjataan samaa vuorosta toiseen, syönyt kaiken tarjotun m kokoisesta annoksesta, syötettynä joi 2dl maitoa, suoli toiminut inkontinenssisuojaa, uloste pehmeää, ei itse osallistunut pesuihin, silmät yön jäljiltä rähimivät, mieliala apea, ei puhu eikä pussaan, makaa sängysdä kuin raato, vaikka  käydään  tökkimässä, kun kunnolla kiepsauttaa ympäri niin älähtää. 

 

Jos et lukenut loppuun, epäilen että ei niitä hiton kirjauksiakaan kukaan lue, jos ehkä se oikeisturva. Siksi aina ajattelen  että jonain päivänä kirjoitan tuon lopun. Tai muuta älytöntä.

Välillä kieltämättä tekis mieli kirjata jotain tollasta. Ei se lähe ulos ikinä, vaikka kuinka kyselis. Haluu vaan sisällä tollottaa telkkaa tyhjin silmin. Suihkussa löi nyrkillä niin, että saatana, vieläkin on hoitajan käsivarret mustelmilla. Räki lääkkeet rinnuksille. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua? 

Kovin monessa työssä yksityisellä puolella joku kahvitauko kesken työpäivän on ihan utopiaa. Julkisella on toisin, siellä on aikaa kahvitella, kun veronmaksajat kustantaa.