Mummuni hoitokodissa, mitä teen?
Eli mummu joutu hoitokotiin, kun kaatuili kotonaan ja ei sit kerran löytänyt kotiinsa. Sai nopeesti paikan vanhainkodista. Ihan hyvin se viihtyy, mutta mä ihmettelen silti. Aina kun käyn, hoitajat on aina, siis aina joko syömässä tai toimistossa. Käyn yleensä sen jälkeen, kun mummu on syönyt eli 12 jälkeen. Niin aina mummu on lepäämässä ja hoitajat syömässä tai siel toimistossa. Muut asukit istuu telkan ääressä tai on kans jossain huoneessaan. Miksei ne hoitajat oo niiden kanssa? Vai onko helpompaa laittaa vanhukset telkan eteen tai petiin, ja mennä toimistoon konetta räplään tai syömään. Joo on jotku kirjaukset, mut mitä se nyt aikaa vie, kun mitään tarvi sinne kirjottaa. Jotain että saanu lääkkeet. Ne vanhuksethan on heitteillä, kun yhet vaan syö. No joo, onne siin silloin, että näkeevät ne asukit, mut silti. En vaan tajuu. Mis välissä ne ne vaipat vaihtaa tai muut jutut, mitä nyt pitää, kun aika menee syödessä ja koneella? Otan kohta mummun omaan kotiini.
Kommentit (239)
Ota iisisti vaan ja odottele mummulta tulevaa perintöä...
Ihan normaalilta vaikuttaa, aamupalan jälkeen suihkutukset arkena vie aikaa, tauolla ollaan samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannu samaa. Mummi sano ettei oo käyny kertaakaan ulkona kun muutti sinne puoli vuotta sitten. Pesullekkaan ei pääse kuin kerran viikkoon ja saunaan ei koskaan. Muut asukkaat makaavat vain huoneissaan ja hän on yksin olohuoneessa katsomassa televisiota. Kuulema itkettää joka ilta. Hoitajat haluis antaa vain Opamoxia, eikä hoitaa juurisyitä
Omaisena et siis vaivaudu viemään mummiasi ulos, kun käyt katsomassa? Miksi et?
En tiennyt, että se on sallittua. Siellä on kolme lukollista ovea ennen kuin pääsee ulos
Vierailija kirjoitti:
Tää on a. provo b. jonkun idiootin aloitus
tai c. tosielämää.
Kerron nyt esimerkin.
Oma mummini oli reilu pari vuotta sitten sairaalassa, syytä en rupea kertomaan. Kuitenkin kerran paikalle tarvittiin hoitajaa auttamaan eräässä jutussa. Äitini kävi katsomassa koko käytävän, ja yksikään hoitaja ei ollut vastaanotossa/muissa huoneissa. Valehtelivat sitten etteivät hälytykset toimineet. Eivät kuitenkaan olleet skellä vastaanotossa, missä pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai saakeli, onneksi jätin hoitoalan 10 vuotta sitten. Työ oli raskasta, mutta viimeinen niitti mulle oli omaiset. Meitä lähti kuusi samalta osastolta yhden kuukauden aikana.
Omaiset kuormittaa todella paljon. On todella väsyttävää joutua jatkuvasti puolustuskannalle ja olla arvostelun kohteena.
Asiaa auttaisi kovasti se, että omaisia kohdeltaisi asiallisesti. Ei tehdä täsmälleen päin vastoin kun on sovittu ja kirjoitettu muistioon yhteisessä palaverissa. Eikä niin tehdä vielä salaa. Istuttaisi omaisen viereen ja kerrottaisi, mistä syystä esimerkiksi mummon tekohampaat on laitettu naulaan. Omainen voisi siinä vaiheessa kertoa, että ei hän aio tehdä niillä mitään sitten, kun saa ne perinnöksi, joten ihan sama vaikka mummo itse ne rikkoisi. Ja olisiko syytä käyttää hammaslääkärissä ja tarkistaa, onko tekareissa jotain vikaa, kun mummo ei halua niitä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannu samaa. Mummi sano ettei oo käyny kertaakaan ulkona kun muutti sinne puoli vuotta sitten. Pesullekkaan ei pääse kuin kerran viikkoon ja saunaan ei koskaan. Muut asukkaat makaavat vain huoneissaan ja hän on yksin olohuoneessa katsomassa televisiota. Kuulema itkettää joka ilta. Hoitajat haluis antaa vain Opamoxia, eikä hoitaa juurisyitä
Omaisena et siis vaivaudu viemään mummiasi ulos, kun käyt katsomassa? Miksi et?
En tiennyt, että se on sallittua. Siellä on kolme lukollista ovea ennen kuin pääsee ulos
Kysyitkö edes? Vain omaiset saivat ulkoiluttaa, mutta ei kuitenkaan alaikäiset, esimerkiksi 17-vuotias lähihoitajaopiskelija. Siinä tapauksessa oli jo laajennettu edunvalvoja, joten edunvalvojana toimiva omainen saattoi tehdä päätöksen ottaa välillä pois hoidosta. Tämän ongelman hoitopaikka ratkaisi lähettämällä vanhuksen pakkohoitolähetteellä psykogeriatriselle. Sieltäpä omainen ei enää napannutkaan ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä hoitajat heti niskakarvat pystyssä. Sitäkin ihmettelen, kun mummu sanoo, että ei oo mitään syönyt koko päivänä tai soittaa, että kukaan ei oo käyny häntä auttamassa. Ei kai, kun ovat vaan syömässä!
Mummusi on muistisairas. Ei hän muista sitäkään, kun käyt häntä katsomassa. "Ei kukaan käynyt "- hän sanoo hoitajalle sinun käyntisi jälkeen.
Kyllä se mut aina muistaa, kun käyn. Vien joskus voileipiä mummulle, kun soittanut, että ei oo syöny. Mun äiti, eli mummun lapsi, on valittanut tästä, että ei oo syöny. Sanotaan vaan, että on ollut syömässä ja hyvin söi. Niin varmaan. Äidin kanssa on tosiaan mietitty, että otetaan mummu tuolta pois. Pääsee suihkuun, saa ruokaa, kotihoito käy vaihtaa vaipat ja antaa lääkkeet ja hoitaa asiat mitä tarvii. Ovi laitetaan takalukkoon mun opiskelun ja äidin työpäivän ajaksi.
Muuten hyvä idea, mutta ei saa pitää päivää lukkojen takana, kotona. Pitää olla jonkun vahtimassa. Et osaa edes kuvitella, mitä kaikkea jännää mummo voi keksiä ollessaan yksin kotona. Kaikki sähkölaitteet pitää ainakin olla visusti mummon ulottumattomissa, olipa niissä kuumaa tai kylmää.
Muistisairaitten tarinoissa voi olla perää, tai sitten ei. Meillä kotihoidossa mummo saattoi syödä ison annoksen ruokaa, meni ulos ovesta ja saman tien toisesta ovesta sisään kysymään ruokaa " kun en ole vielä saanut mitään suuhuni". Jonakin toisena päivänä ei suostunut syömään mitään, koska "vastahan minä söin", vaikka ei ollut oikeasti syönyt sinä päivänä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti menet käymään juuri hoitajien lounasaikaan. Miten hyvin luulet heidän hoitavan mummoasi, jos he eivät saa syödä työpäivän aikana lainkaan?
Tämä!
Se että vanhuksia hoitavat hoitajat olisivat jotenkin jatkuvasti täysin ylityöllistettyjä on ainakin osittain virheellinen käsitys. Se miten hoitaja työaikansa käyttää riippuu paljon siitä millainen työmoraali henkilöllä on. Monet tekevät ainoastaan minimin ja jos/kun ns ylimääräistä aikaa jää niin se käytetään helposti toimistossa puhelinta räplätessä. Osa puolestaan ylijääneen ajan käyttää vanhusten kanssa seurusteluun.
En ole itse vanhustenhoidossa töissä, mutta perheenjäseneni on ja ei ole yksi tai kaksi kertaa kun hän on hän on valittanut suorastaan laiskoista työkavereistaan joilla tauot venyvät kolminkertaisiksi ja kotivaatteet on vaihdettu päälle jo 10 minuuttia ennen työvuoron loppumista.
Me ollaan laitettu jokaiselle hoivattavalle anustappi, etteivät kakkaa ollenkaan. Ei tarvi sitten niin siivoilla. Ootko huomannut voimakkaan Glade-tuoksun? Niinpä niin, sillä me peitellään sitä, ettei asukas ole käynyt kuukauteen suihkussa. Viikon lääkkeet annetaan yhdellä kertaa, se on kustannustehokkaampaa kuin antaa ne 3 x päivässä. Me tehdään se perjantaisin, jotta viikonlopputiimi voi ottaa rennommin, kun asukkaat ovat ihan lääkepöllyssä. Tosin me välillä kyllä otetaan niitä potilaiden lääkkeitä itsekin, jotta olisi hauskempaa.
t. Nurse Ratched
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannu samaa. Mummi sano ettei oo käyny kertaakaan ulkona kun muutti sinne puoli vuotta sitten. Pesullekkaan ei pääse kuin kerran viikkoon ja saunaan ei koskaan. Muut asukkaat makaavat vain huoneissaan ja hän on yksin olohuoneessa katsomassa televisiota. Kuulema itkettää joka ilta. Hoitajat haluis antaa vain Opamoxia, eikä hoitaa juurisyitä
Omaisena et siis vaivaudu viemään mummiasi ulos, kun käyt katsomassa? Miksi et?
En tiennyt, että se on sallittua. Siellä on kolme lukollista ovea ennen kuin pääsee ulos
Saat viedä kotilomallekin sen mummos! Ei ne laitoksessa missään vankilassa oo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaivaudu kertomaan työpäiväni sisältöä ihmiselle, jolla on tuollainen asenne.
Toinen hoitaja
Hän on hoidettavan ihmisen omainen. Hänellä on oikeus saada tietoa hoitoon liittyvistä asioista.
Ei tuossa kommentissa ollutkaan kyse siitä ettei potilaasta anneta tietoja, vaan hoitajan työpäivän sisällöstä. Ihmetyttää kun ei osata lukea, tai tahallaan ymmäretään väärin. -eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai saakeli, onneksi jätin hoitoalan 10 vuotta sitten. Työ oli raskasta, mutta viimeinen niitti mulle oli omaiset. Meitä lähti kuusi samalta osastolta yhden kuukauden aikana.
Omaiset kuormittaa todella paljon. On todella väsyttävää joutua jatkuvasti puolustuskannalle ja olla arvostelun kohteena.
Asiaa auttaisi kovasti se, että omaisia kohdeltaisi asiallisesti. Ei tehdä täsmälleen päin vastoin kun on sovittu ja kirjoitettu muistioon yhteisessä palaverissa. Eikä niin tehdä vielä salaa. Istuttaisi omaisen viereen ja kerrottaisi, mistä syystä esimerkiksi mummon tekohampaat on laitettu naulaan. Omainen voisi siinä vaiheessa kertoa, että ei hän aio tehdä niillä mitään sitten, kun saa ne perinnöksi, joten ihan sama vaikka mummo itse ne rikkoisi. Ja olisiko syytä käyttää hammaslääkärissä ja tarkistaa, onko tekareissa jotain vikaa, kun mummo ei halua niitä käyttää.
Oikeasti sitä muistisairasta on hiveän vaikea saada lähtemään hammaslääkärille ja tutkittavaksi. Jos vanhus ei osaa kertoa hoitopaikassa miksi ei käytä tekareita, niin hän ei osaa tehdä sitä hammaslääkärissäkään. Hammaslääkäri muutenkaan ei voi ihmeitä tehdä tekohampaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannu samaa. Mummi sano ettei oo käyny kertaakaan ulkona kun muutti sinne puoli vuotta sitten. Pesullekkaan ei pääse kuin kerran viikkoon ja saunaan ei koskaan. Muut asukkaat makaavat vain huoneissaan ja hän on yksin olohuoneessa katsomassa televisiota. Kuulema itkettää joka ilta. Hoitajat haluis antaa vain Opamoxia, eikä hoitaa juurisyitä
Omaisena et siis vaivaudu viemään mummiasi ulos, kun käyt katsomassa? Miksi et?
En tiennyt, että se on sallittua. Siellä on kolme lukollista ovea ennen kuin pääsee ulos
Saat viedä kotilomallekin sen mummos! Ei ne laitoksessa missään vankilassa oo!
Ja voi ottaa kokonaan kotiin, jos katsoo sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Jostain syystä omaiset ovat kuitenkin päätyneet siihen, että vanhuksen on parempi laitoshoidossa.
Se "koneen räplääminen" johtuu siitä, että sun ja kaikkien muittenkin mummuista ja vaareista pitää kirjata ylös joka hemmetin asia. Luuletko että on kiva räplätä sitä konetta ihan vaan sen takia kun ei muka olisi muutakin tekemistä. Hoitohenkilökuntaa on liian vähän ja se ei ole hoitajien syy vaan päättäjien. Omaiset ovat tervetulleita ulkoiluttamaan niitä vanhuksia ihan vapaasti.
Omainen oli lukittujen ovien takana hoidossa. Sieltä ei omaisetkaan päässyt ulos ilman että hoitaja kävi avaimella avaamassa oven. Ei siis mitään koodilukkoa tms. Kyllä häntä työntelimme pyörätuolissa ulkona ja ensi nautti.. Alzheimerin pahentuessa hänelle tuli selvästi pelkoja jo osastolta poistuessa ja ulkona pelokasta vaikerrusta ja itkua ja huitomista. Ei sitten enää viety ulos.
Toinen sukulainen kuoli pari vuotta sitten pahasti demontoituneena myös, oli jo lopulta palvelutaloon päästyään. Hän oli isossa laitoksessa, oma itsenäinen asunto keittiöineen muttei enää touhunnut mitään siellä eikä puhetta juuri tullut. Ei ymmärtänyt itse lähteä käytäville tai olisi osannut hissillä lukitulle ulko-ovelle. ( hoitajien avattava pääovi) Kolme päivää ennen kuolemaansa oli kuitenkin ollut ulkona hoitajien kanssa. Siellä pieniä ryhmiä kerrallaan veivät ulos.
Se oli sellainen yhdistelmätalo, siellä asui "päästään terveitä" vanhuksia joilla vapaa liikuntaoikeus kaupungillekin ja sitten näitä täysin hoivattavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaivaudu kertomaan työpäiväni sisältöä ihmiselle, jolla on tuollainen asenne.
Toinen hoitaja
Hän on hoidettavan ihmisen omainen. Hänellä on oikeus saada tietoa hoitoon liittyvistä asioista.
Lapsenlapsella ei ole, ellei ole lähiomaiseksi merkitty.
Hoitajilla on oikeus lakisääteisiin taukoihin kuten kaikilla muillakin. Lisäksi niidn työhön kuuluu aika tavalla koneella istumista, koska kaikki mitä tehdään potilaalle, kirjataan. Ennen kirjattiin kynällä epikriisiin ja se oli kansiossa sängyn päässä.
Hoitaja hoitaa, ei ole mikään seuralaispalvelu.
Ei, en ole hoitaja vaan puutarhuri.
Tekarit voi olla vähän vaaraksikin jos ne suussa pyörii ja jää kurkkuun ja suuhun pahasti irrallaan. Omainen ainakin raplasi niitä ja hänelläkin ne oli lopulta laatikossa. Ei hänen kanssaan olisi yksikään hammasteknikko voinut niitä korjata tai pohjata tai ottaa uusia mäskimuotteja. Puhumattoman ja mistään ymmärtämättömän kanssa.
Voi olla provo, mutta voi olla tottakin. Tämmösiä omaisia on, jotka ei tajua mistään mitään.