Lue keskustelun säännöt.
Mummuni hoitokodissa, mitä teen?
08.04.2026 |
Eli mummu joutu hoitokotiin, kun kaatuili kotonaan ja ei sit kerran löytänyt kotiinsa. Sai nopeesti paikan vanhainkodista. Ihan hyvin se viihtyy, mutta mä ihmettelen silti. Aina kun käyn, hoitajat on aina, siis aina joko syömässä tai toimistossa. Käyn yleensä sen jälkeen, kun mummu on syönyt eli 12 jälkeen. Niin aina mummu on lepäämässä ja hoitajat syömässä tai siel toimistossa. Muut asukit istuu telkan ääressä tai on kans jossain huoneessaan. Miksei ne hoitajat oo niiden kanssa? Vai onko helpompaa laittaa vanhukset telkan eteen tai petiin, ja mennä toimistoon konetta räplään tai syömään. Joo on jotku kirjaukset, mut mitä se nyt aikaa vie, kun mitään tarvi sinne kirjottaa. Jotain että saanu lääkkeet. Ne vanhuksethan on heitteillä, kun yhet vaan syö. No joo, onne siin silloin, että näkeevät ne asukit, mut silti. En vaan tajuu. Mis välissä ne ne vaipat vaihtaa tai muut jutut, mitä nyt pitää, kun aika menee syödessä ja koneella? Otan kohta mummun omaan kotiini.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on hoitaja nimensä mukaisesti, ei mikään seuraneiti (tai seuramies). Mikä sinällään on ikävää, koska tekemistä ja seuraa nuo varmaan eniten kaipaisi, ellei ihan vihannes ja vuoteenoma ole.
Toisaalta jos ei ole vihannes ja vuoteenomana, miksei sitä tekemistä keksisi itsekin? Jos paikassa on useampi vanhus, mikseivät ne keksi yhdessä jotain?
Mielestäni nykyinen hoito on sillä tavalla viallista, että se sallii niidenkin vanhusten passivoitua henkisesti, joilla ei ole muistisairautta. Välillä tuntuu että iso osa hoivasta onkin vain mahdollistamista: mahdollistetaan se, että vanhus lakkaa yrittämästäkin itse. Suuri ongelma on tietysti se, että kun kukaan ei vahdi niiden lääkkeitä, todella monella vanhuksella on esim. useampikin lääke, jotka kaikki sivuvaikutuksena aiheuttavat huimausta tai verenpaineen laskua, mistä sitten seuraa se kaatuilu ja pelko tehdä mitään. Jossain kohtaa pitäisi miettiä mikä on tärkeämpää; mahdollisimman pitkä elinikä vai tämän hetken mahdollisimman korkea elämänlaatu? Itse olen ainakin omia vanhempiani neuvonut, että joka ikinen huimausta aiheuttava lääke hemmettiin. Onneksi ne ovat järkeviä ja ajattelevat itsekin niin. Itse ainakin tahdon että niillä on hyvä elämä niin kauan kuin sitä kestää, vaikka hiippakunta sitten vaihtuisikin vähän aikaisemmin. Eikä sekään lopulta ole sanottua, aktiivinen vanhus pysyy muuten terveempänä kuin passiivinen. Kun katsoo noiden rutiininomaisesti määrättävien lääkkeiden NNT -lukuja ja vertaa NNH-lukuun, pistää kyllä miettimään että kuinka montaa noista lääkkeistään vanhukset oikeasti tarvitsisivat?
Suomessakin on tehty niitä tutkimuksia että hoivakodin vanhusten lääkkeet käy farmaseutti läpi (koska lääkärit ei aidosti ymmärrä niistä ilmeisesti mitään). Kun edes päällekkäisyydet poistetaan, käy niin että vanhukset lakkaa olemasta sekavia ja kaatuilevaisia.
Anoppi ja toinen hoidokki keksivät hoivakodissa puuhaa. Koko ajan " järjestelivät" paikkoja yhteisissä tiloissa ja omissa huoneissaan yhdessä ja erikseen.😅😅
Kun hoitajan silmä vältti, niin pötkähtivät yhdessä toisen sänkyyn. Hyvä, etteivät tippuneet.
Mentiin käymään just, kun mummoa etsittiin ja löytyivät samasta bunkasta.🤯
No tämä on ihan arkipäivää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on niin kovat kirjaamisvaatimukset ja kaikkea muuta päälle, mikä PITÄÄ kaikken ylempien mukaan ehtiä tehdä, jotenkin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua?
Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.
Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä, paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.
Et sitten itse nostanut ylös. Ei siihen ydinfysiikkaa tarvita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummo on hoivakodissa. Pää pelaa mutta jalat eivät kanna eli on pyörätuolissa. Nyt oli koko pääsiäisen pyhät sängyssä yöpuvussa ja luulinkin että on ollut jotain kuumetta. Mutta mummupa kerto että nyt pitää maata vaan tässä sängyssä kun on niin vähän henkilökuntaa nyt pyhinä niin ei ehditä pukea eikä ottaa ylös tuoliin.
Meitä omaisia kävi pitkäperjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja itse kävin maanantaina,kävimme eri aikoihin iltapäivällä ja siellä mummu makasi koko pääsiäisen pyhät sängyssä. Hänellä on sen verran huono näkö ettei tv_täkään ole halunnut , niin kyllähän aika oli aika pitkäksi tullut.
Kyllä siellä kansliassa nytkin istui 5-6 ihmistä niin tullessa kuin lähtiessä , käytiin aikahaarukalla 13-17.
Hoitajat siellä ovat kyllä ihan ystävällisiä ja kivoja mutta kyllä hiukan ihmetytti tuo sängyssä makuuttaminen koko pitkien pyhien.
Miksi jalat ei kanna? Olisiko käytön puutteesta? Se on yksi suurimpia syitä vanhusten alaraajojen heikkouteen. Silloin on turha valittaa, jos ei ole viitsinyt lihaskunnostaan huolta pitää. Kyllä, lihakset vahvistuu vanhanakin.
Ja jos on ollut halvaus tai muu syy joka oikeasti vie jalat alta (yleensä tosin vain toisen) on sitä tärkeämpää vahvistaa ylävartaloa. Silloin ei ole täysin avuton ja autettavissa. Edelleen, lihakset vahvistuu missä iässä hyvänsä.
Niin kauan kun pää pelaa, täytyy ottaa itsekin vastuuta itsestään.
Minulla yksi tuttu oli geriatrinen sairaanhoitaja. Nykyään hallinnossa töissä. Mutta sanoi, että suurin osa vaipoissa makaavista vanhuksista pääsisi kyllä vessaan, mutta niitä täytyy vaan potkia ja kannustaa, koska ovat niin passivoituneita. Ei-muistisairaista siis.
Joo, ei tuu vanhaksi eikä sairastu kun vaan käypi kuntosalilla ( syö proteiinia ja rasvaa). Muistakaahan itse.
Halvaus ei ole ainoa liikuntakyvyn heikkous, on nivekrikot, joita ei enää leikata. Alzheimerin tauti vie liikuntakyvyn, kävelyn töpöttely voi olla ensimmäinen oire
Sanoinkin nimenomaan ei-muistisairaista.
Nivelrikon paras hoito on liikunta. Ja parasta ehkäisyä myös. Ja mitä paremmassa kunnossa lihakset on, sitä vähemmän se huono nivel kuormittuu. Lisäksi mitä vahvemmat lihakset, sen parempi tasapaino (jos huimaavia lääkkeitä ei ole), sen vähemmän kaatuilua -ja sen parempi ennuste jos kaatuu ja tulee murtuma.
Ihan aidosti vähintäänkin puolet vanhuuden avuttomuudesta olisi ehkäistävissä ihan vaan sillä, että pitää ne lihaksensa kunnossa ja harjoittelee joka päivä sitä että menee lattialle maate ja nousee ylös. Vaikka olisi lonkat ja polvet vaihdettu, se onnistuu kyllä, fysioterapeutti neuvoo tarvittaessa miten.
On älytöntä että vanhuksilta ei vaadita minkäänlaista omaa yrittämistä silloinkaan kun pää vielä toimii. On tosi väärin, että ihminen vie vähiä hoitopaikkaresursseja vain siksi, että ei ole viitsinyt liikkua missään iässä, saati sitten vanhana.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
On aika tavallista, että kun aiemmin ihan hyvin liikkunut vanhus kaatuu, hän alkaa pelätä kävelemistä. Vaikka olisi rollaattorikin, ei uskalleta enää lähteä ulos. Joillain vielä se, että talvisaikaan on liukasta tai sitten lunta tai sohjoa niin, että rollan työntäminen on aika vaikeaa. Tässä taloyhtiössä ihan tavallista, että kun huoltoyhtiö auraa pihatien, jokaisen rivariasunnon edessä on sitten lumipenkka. Jonkun pitää ensin käydä lapioimassa penkka pois, jotta vanhus pääsee siitä rollan kanssa. Aika lähellä on kauppa ja vaikka taloyhtiö hoitaakin taloyhtiön alueen kohtuullisen hyvin (auraus ja hiekoitus), niin kaupunki ei hoida kaupalle menevää jalankulkuväylää. Voi mennä useita päiviä ennenkuin aurataan tai hiekoitetaan. Vaikka täytänkin vasta 65 ja mulla on Icebugit, aika varovasti silti joutuu peilikirkkaalla jäällä kävelemään. Monesti joutuu jännittämään niin, että on lonkka sitten kipeä. Joten ymmärrän ihan hyvin, miksi tässä taloyhtiössä moni iäkkäämpi hurauttaa autolla kauppakeskukseen.
Jaa. Vaikea uskoa. Minun suvussani vanhukset yleensä asuvat maalla ja kolaavat ihan itse lumensa ja hiekoittavat pihansa. Mukkelevatkin siinä sitten.
Äidilläni oli viime vuonna hyvälaatuista asentohuimausta ja kaatuili koko ajan. Päivystyksessä sitä sitten kiellettiin menemästä itse vessaan ettei kaadu. No, kukaan ei tullut kun se soitti, joten äiti meni sitten konttaamalla.
Tätini (ei äidin sisko, vaan toiselta puolen), oli menossa salille tuossa talven liukkailla. Kahden kaatumisen jälkeen kävi vaihtamassa nastakengät ja lähti uudestaan.
Molemmat melkein 80 v. Ei ole tullut pelkotiloja kaatuilusta. Eikä isällenikään, vaikka se harrastaa kaatuilua traktorin kanssa metsässä. Luulisi jokaisen vanhan ihmisen ymmärtävän että ihmisen ei pidä sallia itselleen tuollaisia pelkoja. Vähän sama kuin ratsastuksessa: jos putoat, nouset heti takaisin selkään, koska muuten alat pelätä. Aina takaisin satulaan, heti.
Luut pysyy vahvoina kun niitä harjoittaa ja mitä parempi lihaskunto, sitä vähemmän haittaa kaatumisesta on. Tasapainoakin voi muuten ihan harjoittaa, on aivan järjetöntä että tuossa iässä edes pidät nastakenkiä. Opit kyllä pysymään pystyssä, kyse on oikeastaan vaan itseluottamuksesta ja ketteryydestä, jotka molemmat kehittyvät kyllä.
Tiedän omasta kokemuksesta, jouduin itse syömään lääkettä joka aiheutti huimausta pari vuotta, ja kävelin epävarmasti sen jälkeenkin jonkin aikaa. Nastakengissä jalkani tuli kipeiksi, joten yksinkertaisesti päätin, että luotan itseeni ja jalkoihini, en kenkiin. Viime talvena kaaduin tasan kerran, paljain jaloin lumisella kalliolla -ja minä kävelen paljon.
Ehdotan että ostat paljasjalkakengät joissa on pitävä luonnonkumipohja, kunnollinen tuntuma maahan on tasapainon kannalta paljon tärkeämpi asia kuin nastat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on hoitaja nimensä mukaisesti, ei mikään seuraneiti (tai seuramies). Mikä sinällään on ikävää, koska tekemistä ja seuraa nuo varmaan eniten kaipaisi, ellei ihan vihannes ja vuoteenoma ole.
Toisaalta jos ei ole vihannes ja vuoteenomana, miksei sitä tekemistä keksisi itsekin? Jos paikassa on useampi vanhus, mikseivät ne keksi yhdessä jotain?
Mielestäni nykyinen hoito on sillä tavalla viallista, että se sallii niidenkin vanhusten passivoitua henkisesti, joilla ei ole muistisairautta. Välillä tuntuu että iso osa hoivasta onkin vain mahdollistamista: mahdollistetaan se, että vanhus lakkaa yrittämästäkin itse. Suuri ongelma on tietysti se, että kun kukaan ei vahdi niiden lääkkeitä, todella monella vanhuksella on esim. useampikin lääke, jotka kaikki sivuvaikutuksena aiheuttavat huimausta tai verenpaineen laskua, mistä sitten seuraa se kaatuilu ja pelko tehdä mitään. Jossain kohtaa pitäisi miettiä mikä on tärkeämpää; mahdollisimman pitkä elinikä vai tämän hetken mahdollisimman korkea elämänlaatu? Itse olen ainakin omia vanhempiani neuvonut, että joka ikinen huimausta aiheuttava lääke hemmettiin. Onneksi ne ovat järkeviä ja ajattelevat itsekin niin. Itse ainakin tahdon että niillä on hyvä elämä niin kauan kuin sitä kestää, vaikka hiippakunta sitten vaihtuisikin vähän aikaisemmin. Eikä sekään lopulta ole sanottua, aktiivinen vanhus pysyy muuten terveempänä kuin passiivinen. Kun katsoo noiden rutiininomaisesti määrättävien lääkkeiden NNT -lukuja ja vertaa NNH-lukuun, pistää kyllä miettimään että kuinka montaa noista lääkkeistään vanhukset oikeasti tarvitsisivat?
Suomessakin on tehty niitä tutkimuksia että hoivakodin vanhusten lääkkeet käy farmaseutti läpi (koska lääkärit ei aidosti ymmärrä niistä ilmeisesti mitään). Kun edes päällekkäisyydet poistetaan, käy niin että vanhukset lakkaa olemasta sekavia ja kaatuilevaisia.
Varmaan tässä on perääkin ja varmasti hoidossa on paljon pielessäkin, mutta tästä asiasta eivät yksittäiset hoitajat ole vastuussa. Toisaalta tässä kommentissa tökkii itseäni aika pahasti tietynlainen "täydellisyyden tavoittelu" : vanhukset passivoitetaan, kun niitä hoivantarpeessa olevia tulee ovista ja ikkunoista. Ihan näin optimistisesti en myöskään suhtautuisi, että vain tarjoamalla virikkeitä ja lääkkeiden millintarkka syynäys lopettaa sekavuusoireet ja kaatuilemisen. Hoitolaitoksiin kun ei pääse kuin hyvin huonokuntoiset vanhukset. Ei vain muistisairaat vaan myös somaattisesti erittäin liikuntarajoitteiset. Toispuolihalvauksen tai istumarajoitteisen henkilön aktivointi edellyttää aina monta hoitajaa, yleensä nämä esim. eivät edes mahdu isoissa comfort tuoleissa kylpyhuoneeseen, suihku pitää tehdä laverilla. Välttämättä laverikaan ei mahdu sinne henkilökohtaiseen kylppäriin. Kerran vein tällaista hyvin spastista c-tuolissa makaavaa henkilöä hoivakodissa järjestettyyn konserttiin. Asiakkaalla oli myös psyyketausta, joten hän alkoi ihmisten keskellä vaikeroimaan, jolloin sain vihaista noottia muilta - vie se pois täältä häiritsemästä. Eli vaikka kuinka yrität jotain - aina teet jotain jonkun mielestä väärin.
Lääkkeistä sanoisin sen verran, että melkein kaikilla vanhuksilla on kotona asumisen jälkeen lääkelistat retuperällä. Siellä on eri lääkärit määränneet aina uusia lääkkeitä alkaen vuodesta miekka ja kirves, eikä kukaan ole "perannut" sitä listaa läpi. Tämäkään ei varsinaisesti ole hoivapaikan hoitajien tehtävä. Loppupeleissä huonokuntoisilla ja monisairailla vanhuksilla alkaa elimistö piiputtamaan. Se panostus, mitä nyt virallisesti ollaan valmiita laittamaan vanhustenhoitoon, ei valitettavasti täytä perfektionistisen hoidon linjauksia. Hoitajat tekevät parhaansa niillä reunaehdoilla, joissa he työskentelevät.
En minä teitä hoitajia moittinut, vaan koko hoitofilosofiaa. Pahoittelut etten ilmaissut itseäni selkeästi.
Peräänkuulutan lähinnä sitä omaa aktiivisuutta, mitä ei-muistisairailta vanhuksilta pitäisi voida edellyttää. Mikseivät ne itse lue mitä lääkkeitä syövät ja vaadi että listat tarkistetaan? Tai sitten omaiset? Meidän suvussa on ainakin aina toimittu niin, jos vanhus itse ei ole riittävän lukenut ymmärtääkseen mitä syö, suurin osa kyllä on.
Mitä toispuoliseen halvaukseen tulee, siitä kyllä kuntoutuu täysin kotikuntoiseksi, jos nuppi on kunnossa. Tunnen eräänkin miehen, joka menee tavallisella pyörätuolilla joka päivä 2 km kahvilaan, saa itse ovetkin auki. Vain toinen jalka ja toinen käsi toimii kunnolla, toinen jalka ei lainkaan, toinen käsi jotenkuten.
Pointtini on, että niin kauan kun nuppi toimii, VAATIKAA niiltä itseltä enemmän. Sillä se mielekkyys pysyy elämässä ja aika kuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina ihmetyttänyt se, että kun omaisia vierailee vaikka ruoka-aikaan syötettävälle vanhukselle, niin miksi omaiset eivät itse avusta vaan istuvat vieressä ja odottavat ,että hoitaja tekee sen. Tai eivät itse ulkoiluta vanhuksiaan, hoitajat auttavat kyllä vaatteet päälle ja vaikka pyörätuoliin istumaan...ei tarvita koulutusta pyörätuolin työntämiseen. Tuo palvelutalo sana on hämäävä,silloin omaiset odottavat, että hoitajat tekee kaiken ihan kaiken, vaikka kiirettä on muutenkin.
Tuo mua kyllä turhauttaa kovasti, vanhuksen kotona ovat auttaneet samoissa asioissa mutta hoitoon pääsyn jälkeen ollaan peukalo keskellä kämmentä....sori vaan mun mielipiteestä.
Minä olen kyllä ehdottanut omaisille, jos syöttäisivät vanhuksen tai käyttäisivät ulkona, kun ovat siellä paikan päällä. Yllättävän moni on tarttunut tilaisuuteen, tosin toisilla onkin sitten kiire jonnekin, ei ehdi millään. Kesällä omaiset saattaa puhua vanhukselle kotipaikasta tai vaikka kesämökistä, minne ovat menossa. Mikseivät ota mummoa mukaan, jos kävelee ja vessareissut onnistuu hyvin ohjattuna, syö itse jne. ? Noin hyväkuntoisen muistisairaan voi hyvin ottaa mukaan, vaikka yön ajaksi. Mutta kun vanhus on saanut hoitopaikan muistisairauden takia, siitä tulee vankila hänelle ja omaiset ulkoistavat virikkeet tms. hoitajille/ hoitopaikalle. Ottakaa ja viekää vanhat omaisenne nauttimaan kesästä ja ystävistä/ sukulaisista/juhlista, jos kykenevät siihen. Ihan sydäntä särkee, kun mummot on sisällä kauniina kesäpäivänä.
Ei mene näin. Ilmoitimme, että haetaan mummon viettämään syntymäpäiväänsä perheen pariin. Hoitopaikasta ilmoitettiin, että on niin huonossa kunnossa, että lähetetään psykiatriseen sairaalaan. Sama vanhus, jonka omainen haki hänet kotiin laajennetun edunvalvonnan perusteella. Vietti viikonlopun kotona ja mm. poliisina ja hoitajana työtä tehneet ihmettelivät, että ei ollenkaan näyttänyt olevan psykiatrisen hoidon tarpeessa. Ei kuitenkaan töiden vuoksi voitu pitää kotona pitempään vaan vietiin sunnuntai-iltana hoitopaikkaan. Maanantaiaamuna tuli puhelu, että pakkohoitolähetteellä laitetaan ambulanssilla psykiatriselle, eikä omainen saanut lähteä edes saattamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mummo on hoivakodissa. Pää pelaa mutta jalat eivät kanna eli on pyörätuolissa. Nyt oli koko pääsiäisen pyhät sängyssä yöpuvussa ja luulinkin että on ollut jotain kuumetta. Mutta mummupa kerto että nyt pitää maata vaan tässä sängyssä kun on niin vähän henkilökuntaa nyt pyhinä niin ei ehditä pukea eikä ottaa ylös tuoliin.
Meitä omaisia kävi pitkäperjantaina, lauantaina, sunnuntaina ja itse kävin maanantaina,kävimme eri aikoihin iltapäivällä ja siellä mummu makasi koko pääsiäisen pyhät sängyssä. Hänellä on sen verran huono näkö ettei tv_täkään ole halunnut , niin kyllähän aika oli aika pitkäksi tullut.
Kyllä siellä kansliassa nytkin istui 5-6 ihmistä niin tullessa kuin lähtiessä , käytiin aikahaarukalla 13-17.
Hoitajat siellä ovat kyllä ihan ystävällisiä ja kivoja mutta kyllä hiukan ihmetytti tuo sängyssä makuuttaminen koko pitkien pyhien.
Miksi jalat ei kanna? Olisiko käytön puutteesta? Se on yksi suurimpia syitä vanhusten alaraajojen heikkouteen. Silloin on turha valittaa, jos ei ole viitsinyt lihaskunnostaan huolta pitää. Kyllä, lihakset vahvistuu vanhanakin.
Ja jos on ollut halvaus tai muu syy joka oikeasti vie jalat alta (yleensä tosin vain toisen) on sitä tärkeämpää vahvistaa ylävartaloa. Silloin ei ole täysin avuton ja autettavissa. Edelleen, lihakset vahvistuu missä iässä hyvänsä.
Niin kauan kun pää pelaa, täytyy ottaa itsekin vastuuta itsestään.
Minulla yksi tuttu oli geriatrinen sairaanhoitaja. Nykyään hallinnossa töissä. Mutta sanoi, että suurin osa vaipoissa makaavista vanhuksista pääsisi kyllä vessaan, mutta niitä täytyy vaan potkia ja kannustaa, koska ovat niin passivoituneita. Ei-muistisairaista siis.
Joo, ei tuu vanhaksi eikä sairastu kun vaan käypi kuntosalilla ( syö proteiinia ja rasvaa). Muistakaahan itse.
Halvaus ei ole ainoa liikuntakyvyn heikkous, on nivekrikot, joita ei enää leikata. Alzheimerin tauti vie liikuntakyvyn, kävelyn töpöttely voi olla ensimmäinen oire
Sanoinkin nimenomaan ei-muistisairaista.
Nivelrikon paras hoito on liikunta. Ja parasta ehkäisyä myös. Ja mitä paremmassa kunnossa lihakset on, sitä vähemmän se huono nivel kuormittuu. Lisäksi mitä vahvemmat lihakset, sen parempi tasapaino (jos huimaavia lääkkeitä ei ole), sen vähemmän kaatuilua -ja sen parempi ennuste jos kaatuu ja tulee murtuma.
Ihan aidosti vähintäänkin puolet vanhuuden avuttomuudesta olisi ehkäistävissä ihan vaan sillä, että pitää ne lihaksensa kunnossa ja harjoittelee joka päivä sitä että menee lattialle maate ja nousee ylös. Vaikka olisi lonkat ja polvet vaihdettu, se onnistuu kyllä, fysioterapeutti neuvoo tarvittaessa miten.
On älytöntä että vanhuksilta ei vaadita minkäänlaista omaa yrittämistä silloinkaan kun pää vielä toimii. On tosi väärin, että ihminen vie vähiä hoitopaikkaresursseja vain siksi, että ei ole viitsinyt liikkua missään iässä, saati sitten vanhana.
Mene kertomaan tuo siihen hoitopaikkaan, jossa henkilökunnan ammatti-identiteetti on nimenomaan hoitaja. Ei kuntouttaja. Eihän siinä laukkaa erkkikään koko sakin perässä, kun yksi on menossa vessaan, toisella on nälkä, kolmas hoitaa kukkia, neljäs järjestelee vaatteita (muitakin kuin omiaan), viides kävelee 5 askelta yhteen suuntaan 7 askelta toiseen taukoamatta, kuudes riisuu vaatteitaan, kun on kuuma, seitsemäs ....
On paljon helpompi pyytää lääkäriltä riittävästi lääkkeitä ja lupa sitoa. Käytetään vessassa kellon mukaan jne.
Kyllä jalattomaksi voi päätyä monestakin syystä vaikka se pää vielä pelaisikin. Omalla mummollani on vaikea nivelreuma ja on yli 90v, niihin aikoihin kun hän nuorena sairastui reumaan ,e iollut vielä mitään biologisia saatika muita nykyaikaisia reumalääkkeitä, siinä ehti ne nivelet tuhoutua monesta paikasta- on sinänsä pieni ihme että on vielä hengissä. Kaikki aivohalvauksen kokeneet nuoremmatkaan eivät aina toivu täysin käveleviksi. Vanhuksilla on usein huono näkö ja kuulo, tämäkin heikentää sitä omaa kävelykyä. On raaja-amputoituja diabeetikkoja, on vaikeita osteoporoottisia murtumia ala-selän rangassa, on vaikeita säärihaavoja ja monta monta muuta asiaa jotka aiheuttaa sen että hyvin iäkäs ihminenei vaan pysty enää kävelemään itse. Ei todellakaan johdu kaikilla lihasten harjoitusten puutteesta, varsinkaan näillä yli 90 -v, ovat yleensä kävelleet j apyöräilleet koko ikänsä ja tehneet vielä kovaa fyysistä työtä. Toisin kuin nykysukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja on hoitaja nimensä mukaisesti, ei mikään seuraneiti (tai seuramies). Mikä sinällään on ikävää, koska tekemistä ja seuraa nuo varmaan eniten kaipaisi, ellei ihan vihannes ja vuoteenoma ole.
Toisaalta jos ei ole vihannes ja vuoteenomana, miksei sitä tekemistä keksisi itsekin? Jos paikassa on useampi vanhus, mikseivät ne keksi yhdessä jotain?
Mielestäni nykyinen hoito on sillä tavalla viallista, että se sallii niidenkin vanhusten passivoitua henkisesti, joilla ei ole muistisairautta. Välillä tuntuu että iso osa hoivasta onkin vain mahdollistamista: mahdollistetaan se, että vanhus lakkaa yrittämästäkin itse. Suuri ongelma on tietysti se, että kun kukaan ei vahdi niiden lääkkeitä, todella monella vanhuksella on esim. useampikin lääke, jotka kaikki sivuvaikutuksena aiheuttavat huimausta tai verenpaineen laskua, mistä sitten seuraa se kaatuilu ja pelko tehdä mitään. Jossain kohtaa pitäisi miettiä mikä on tärkeämpää; mahdollisimman pitkä elinikä vai tämän hetken mahdollisimman korkea elämänlaatu? Itse olen ainakin omia vanhempiani neuvonut, että joka ikinen huimausta aiheuttava lääke hemmettiin. Onneksi ne ovat järkeviä ja ajattelevat itsekin niin. Itse ainakin tahdon että niillä on hyvä elämä niin kauan kuin sitä kestää, vaikka hiippakunta sitten vaihtuisikin vähän aikaisemmin. Eikä sekään lopulta ole sanottua, aktiivinen vanhus pysyy muuten terveempänä kuin passiivinen. Kun katsoo noiden rutiininomaisesti määrättävien lääkkeiden NNT -lukuja ja vertaa NNH-lukuun, pistää kyllä miettimään että kuinka montaa noista lääkkeistään vanhukset oikeasti tarvitsisivat?
Suomessakin on tehty niitä tutkimuksia että hoivakodin vanhusten lääkkeet käy farmaseutti läpi (koska lääkärit ei aidosti ymmärrä niistä ilmeisesti mitään). Kun edes päällekkäisyydet poistetaan, käy niin että vanhukset lakkaa olemasta sekavia ja kaatuilevaisia.
Varmaan tässä on perääkin ja varmasti hoidossa on paljon pielessäkin, mutta tästä asiasta eivät yksittäiset hoitajat ole vastuussa. Toisaalta tässä kommentissa tökkii itseäni aika pahasti tietynlainen "täydellisyyden tavoittelu" : vanhukset passivoitetaan, kun niitä hoivantarpeessa olevia tulee ovista ja ikkunoista. Ihan näin optimistisesti en myöskään suhtautuisi, että vain tarjoamalla virikkeitä ja lääkkeiden millintarkka syynäys lopettaa sekavuusoireet ja kaatuilemisen. Hoitolaitoksiin kun ei pääse kuin hyvin huonokuntoiset vanhukset. Ei vain muistisairaat vaan myös somaattisesti erittäin liikuntarajoitteiset. Toispuolihalvauksen tai istumarajoitteisen henkilön aktivointi edellyttää aina monta hoitajaa, yleensä nämä esim. eivät edes mahdu isoissa comfort tuoleissa kylpyhuoneeseen, suihku pitää tehdä laverilla. Välttämättä laverikaan ei mahdu sinne henkilökohtaiseen kylppäriin. Kerran vein tällaista hyvin spastista c-tuolissa makaavaa henkilöä hoivakodissa järjestettyyn konserttiin. Asiakkaalla oli myös psyyketausta, joten hän alkoi ihmisten keskellä vaikeroimaan, jolloin sain vihaista noottia muilta - vie se pois täältä häiritsemästä. Eli vaikka kuinka yrität jotain - aina teet jotain jonkun mielestä väärin.
Lääkkeistä sanoisin sen verran, että melkein kaikilla vanhuksilla on kotona asumisen jälkeen lääkelistat retuperällä. Siellä on eri lääkärit määränneet aina uusia lääkkeitä alkaen vuodesta miekka ja kirves, eikä kukaan ole "perannut" sitä listaa läpi. Tämäkään ei varsinaisesti ole hoivapaikan hoitajien tehtävä. Loppupeleissä huonokuntoisilla ja monisairailla vanhuksilla alkaa elimistö piiputtamaan. Se panostus, mitä nyt virallisesti ollaan valmiita laittamaan vanhustenhoitoon, ei valitettavasti täytä perfektionistisen hoidon linjauksia. Hoitajat tekevät parhaansa niillä reunaehdoilla, joissa he työskentelevät.
En minä teitä hoitajia moittinut, vaan koko hoitofilosofiaa. Pahoittelut etten ilmaissut itseäni selkeästi.
Peräänkuulutan lähinnä sitä omaa aktiivisuutta, mitä ei-muistisairailta vanhuksilta pitäisi voida edellyttää. Mikseivät ne itse lue mitä lääkkeitä syövät ja vaadi että listat tarkistetaan? Tai sitten omaiset? Meidän suvussa on ainakin aina toimittu niin, jos vanhus itse ei ole riittävän lukenut ymmärtääkseen mitä syö, suurin osa kyllä on.
Mitä toispuoliseen halvaukseen tulee, siitä kyllä kuntoutuu täysin kotikuntoiseksi, jos nuppi on kunnossa. Tunnen eräänkin miehen, joka menee tavallisella pyörätuolilla joka päivä 2 km kahvilaan, saa itse ovetkin auki. Vain toinen jalka ja toinen käsi toimii kunnolla, toinen jalka ei lainkaan, toinen käsi jotenkuten.
Pointtini on, että niin kauan kun nuppi toimii, VAATIKAA niiltä itseltä enemmän. Sillä se mielekkyys pysyy elämässä ja aika kuluu.
Ei kai mihinkään hoitolaitokseen pääse kuin ihan autettavassa kunnossa.
Tietysti yksityisiin mutta se on sitten 6000 - 7000 kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
On aika tavallista, että kun aiemmin ihan hyvin liikkunut vanhus kaatuu, hän alkaa pelätä kävelemistä. Vaikka olisi rollaattorikin, ei uskalleta enää lähteä ulos. Joillain vielä se, että talvisaikaan on liukasta tai sitten lunta tai sohjoa niin, että rollan työntäminen on aika vaikeaa. Tässä taloyhtiössä ihan tavallista, että kun huoltoyhtiö auraa pihatien, jokaisen rivariasunnon edessä on sitten lumipenkka. Jonkun pitää ensin käydä lapioimassa penkka pois, jotta vanhus pääsee siitä rollan kanssa. Aika lähellä on kauppa ja vaikka taloyhtiö hoitaakin taloyhtiön alueen kohtuullisen hyvin (auraus ja hiekoitus), niin kaupunki ei hoida kaupalle menevää jalankulkuväylää. Voi mennä useita päiviä ennenkuin aurataan tai hiekoitetaan. Vaikka täytänkin vasta 65 ja mulla on Icebugit, aika varovasti silti joutuu peilikirkkaalla jäällä kävelemään. Monesti joutuu jännittämään niin, että on lonkka sitten kipeä. Joten ymmärrän ihan hyvin, miksi tässä taloyhtiössä moni iäkkäämpi hurauttaa autolla kauppakeskukseen.
Jaa. Vaikea uskoa. Minun suvussani vanhukset yleensä asuvat maalla ja kolaavat ihan itse lumensa ja hiekoittavat pihansa. Mukkelevatkin siinä sitten.
Äidilläni oli viime vuonna hyvälaatuista asentohuimausta ja kaatuili koko ajan. Päivystyksessä sitä sitten kiellettiin menemästä itse vessaan ettei kaadu. No, kukaan ei tullut kun se soitti, joten äiti meni sitten konttaamalla.
Tätini (ei äidin sisko, vaan toiselta puolen), oli menossa salille tuossa talven liukkailla. Kahden kaatumisen jälkeen kävi vaihtamassa nastakengät ja lähti uudestaan.
Molemmat melkein 80 v. Ei ole tullut pelkotiloja kaatuilusta. Eikä isällenikään, vaikka se harrastaa kaatuilua traktorin kanssa metsässä. Luulisi jokaisen vanhan ihmisen ymmärtävän että ihmisen ei pidä sallia itselleen tuollaisia pelkoja. Vähän sama kuin ratsastuksessa: jos putoat, nouset heti takaisin selkään, koska muuten alat pelätä. Aina takaisin satulaan, heti.
Luut pysyy vahvoina kun niitä harjoittaa ja mitä parempi lihaskunto, sitä vähemmän haittaa kaatumisesta on. Tasapainoakin voi muuten ihan harjoittaa, on aivan järjetöntä että tuossa iässä edes pidät nastakenkiä. Opit kyllä pysymään pystyssä, kyse on oikeastaan vaan itseluottamuksesta ja ketteryydestä, jotka molemmat kehittyvät kyllä.
Tiedän omasta kokemuksesta, jouduin itse syömään lääkettä joka aiheutti huimausta pari vuotta, ja kävelin epävarmasti sen jälkeenkin jonkin aikaa. Nastakengissä jalkani tuli kipeiksi, joten yksinkertaisesti päätin, että luotan itseeni ja jalkoihini, en kenkiin. Viime talvena kaaduin tasan kerran, paljain jaloin lumisella kalliolla -ja minä kävelen paljon.
Ehdotan että ostat paljasjalkakengät joissa on pitävä luonnonkumipohja, kunnollinen tuntuma maahan on tasapainon kannalta paljon tärkeämpi asia kuin nastat.
Jiu, nelikymmpisen on helppo edellyttää 80 v samaa kuin itseltään. Olen kotona asuva 81 mutta kyllä on jo jossain perinsi annettava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menet aina hoitajien lounastauon aikana käymään, niin tietenkin näet hoitajien syövän lounasta. Heillä on oikeus pitää lakisääteiset taukonsa.
Kun lounas on ohi, sen jälkeen voikin ruveta kirjaamaan. Haavanhoidot, verensokerin mittaukset, insuliniit, lääkelaastarit ja kaikki tarvittaessa annettavat lääkkeet on kirjattava. Samoin asukkaiden aamutoimet, tehtiinkö ne vessassa vai sängyssä, mitä ylipäätään tehtiin, käytettiinkö apuvälineitä jne.
Syöminen, juominen, erittäminen ja rajoitustoimet pitää merkitä myös. Rajoitustoimiin kuuluu mm. sängynlaitojen nostaminen, hygieniahaalarin käyttäminen ja haaravyö. Nämä kun kirjaat n. kahdeksalle asukkaalle niin aikaa menee helposti sen puoli tuntia.
Ja hoivakodissa on ihan normaalia, että asukkaat katsovat tv:tä tai viettävät aikaa omissa huoneissaan. Päiväkodissa ollaan koko ajan ryhmässä ja tehdään jotain hoitajien kanssa, mutta vanhustenhoidossa tilanne on aivan eri.
t. lähihoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua?
Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.
Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä, paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.
Et sitten itse nostanut ylös. Ei siihen ydinfysiikkaa tarvita
Taisin kyllä kirjoittaa, ja lukeehan se tuossa, en saanut yksin nostettua haurasta vanhaa ihmistä ylös. Hoitajan kanssa saimme, ja näin ei tullut enemmän pahempia vammoja. Hoitajat on tietääkseni sitä varten hoitolaitoksessa, osaavat paremmin, vai mitä? Kun ovat siellä töissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua?
Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.
Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä, paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.
Et sitten itse nostanut ylös. Ei siihen ydinfysiikkaa tarvita
Taisin kyllä kirjoittaa, ja lukeehan se tuossa, en saanut yksin nostettua haurasta vanhaa ihmistä ylös. Hoitajan kanssa saimme, ja näin ei tullut enemmän pahempia vammoja. Hoitajat on tietääkseni sitä varten hoitolaitoksessa, osaavat paremmin, vai mitä? Kun ovat siellä töissäkin.
Ei kuulu toimenkuvaan nostella ihmisiä lattioilta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua?
Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.
Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä, paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.
Hoitaja tuli, pisti kädet kainaloiden alta ja nosti ylös, yksin. Hauras ei kuulosta kovin isolta ihmiseltä etteikö voi nostaa itsekin ylös. Ei vanhukset mene rikki
Minä olen jonkin aikaa vieraillut osastolla, jossa hoitajien huoneen ovessa on aina lappu 'raportti, älä häiritse'. Käyn kuitenkin eri kellonaikoina. Muistaakseni viime kuukausien aikana tuo lappu on ollut jokaisella käyntikerrallani. Tulee mieleen, se on öisinkin eikä sitä tosiaan ehkä koskaan poisteta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun teen aamuvuoroa, herään kukonlaulun aikaan, että ehdin töihin ottamaan yököltä raporttia. Sitten onkin monenlaista puuhaa, avustamista, hygienianhoitoa, lääkkeiden antoa ennen lounasta. Lounaalla vielä asikkaiden avustamista ruokailussa, lääkityksessä, ehkä avustamista päivälevolle jne. Vielä pitää kirjaukset tehdä. Minulla on siis työpäivä jo sangen pitkällä, kun nämä hoitajien ruokailusta ja tauoista mussuttajat purjehtivat paikalle. Enkö siis saisi pitää työpäiväni keskipaikkeilla lakisääteistä taukoani? Kuinka monta tuntia ap jaksaisi työskennellä ilman mitään taukoa tai ruokailua?
Ei ongelma ole teidän taukonne vaan se, että te KAIKKI olette tauolla samaan aikaan ja asukkaat keskenään. Eräässä hoitopaikassa lapsi oli mennyt sanomaan, että joku mummo putosi tuolilta lattialle. "Meitä ei saa nyt häiritä, me olemme raportilla" oli ensimmäinen vastaus. Vasta sitten nousi jonkun takamus penkistä, kun lapsi kertoi, että emme me saa sitä ylös, kun kaverinsa kanssa oli yrittänyt.
Omaiseni oli kaatunut pöydän alle. Meni tovi että henkilökuntaa tuli, pyynnöstä, paikalle, itse en yksin saanut haurasta vanhaa ihmistä nostettua ylös.
Et sitten itse nostanut ylös. Ei siihen ydinfysiikkaa tarvita
Oletko hyvinkin usein nostanut vanhaa, haurasta ihmistä pöydän alta? Vaikka sinä olisit riski mies parhaissa voimissasi, varmaan jaksaisit mutta saattaisit tehdä riuhtoessasi enemmän vahinkoa. Kahdeksankymppisen vanhuksen kuusikymppinen tytär olla aivan liian vähävoimainen, ettei pelkkä fysiikka riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
On aika tavallista, että kun aiemmin ihan hyvin liikkunut vanhus kaatuu, hän alkaa pelätä kävelemistä. Vaikka olisi rollaattorikin, ei uskalleta enää lähteä ulos. Joillain vielä se, että talvisaikaan on liukasta tai sitten lunta tai sohjoa niin, että rollan työntäminen on aika vaikeaa. Tässä taloyhtiössä ihan tavallista, että kun huoltoyhtiö auraa pihatien, jokaisen rivariasunnon edessä on sitten lumipenkka. Jonkun pitää ensin käydä lapioimassa penkka pois, jotta vanhus pääsee siitä rollan kanssa. Aika lähellä on kauppa ja vaikka taloyhtiö hoitaakin taloyhtiön alueen kohtuullisen hyvin (auraus ja hiekoitus), niin kaupunki ei hoida kaupalle menevää jalankulkuväylää. Voi mennä useita päiviä ennenkuin aurataan tai hiekoitetaan. Vaikka täytänkin vasta 65 ja mulla on Icebugit, aika varovasti silti joutuu peilikirkkaalla jäällä kävelemään. Monesti joutuu jännittämään niin, että on lonkka sitten kipeä. Joten ymmärrän ihan hyvin, miksi tässä taloyhtiössä moni iäkkäämpi hurauttaa autolla kauppakeskukseen.
Jaa. Vaikea uskoa. Minun suvussani vanhukset yleensä asuvat maalla ja kolaavat ihan itse lumensa ja hiekoittavat pihansa. Mukkelevatkin siinä sitten.
Äidilläni oli viime vuonna hyvälaatuista asentohuimausta ja kaatuili koko ajan. Päivystyksessä sitä sitten kiellettiin menemästä itse vessaan ettei kaadu. No, kukaan ei tullut kun se soitti, joten äiti meni sitten konttaamalla.
Tätini (ei äidin sisko, vaan toiselta puolen), oli menossa salille tuossa talven liukkailla. Kahden kaatumisen jälkeen kävi vaihtamassa nastakengät ja lähti uudestaan.
Molemmat melkein 80 v. Ei ole tullut pelkotiloja kaatuilusta. Eikä isällenikään, vaikka se harrastaa kaatuilua traktorin kanssa metsässä. Luulisi jokaisen vanhan ihmisen ymmärtävän että ihmisen ei pidä sallia itselleen tuollaisia pelkoja. Vähän sama kuin ratsastuksessa: jos putoat, nouset heti takaisin selkään, koska muuten alat pelätä. Aina takaisin satulaan, heti.
Luut pysyy vahvoina kun niitä harjoittaa ja mitä parempi lihaskunto, sitä vähemmän haittaa kaatumisesta on. Tasapainoakin voi muuten ihan harjoittaa, on aivan järjetöntä että tuossa iässä edes pidät nastakenkiä. Opit kyllä pysymään pystyssä, kyse on oikeastaan vaan itseluottamuksesta ja ketteryydestä, jotka molemmat kehittyvät kyllä.
Tiedän omasta kokemuksesta, jouduin itse syömään lääkettä joka aiheutti huimausta pari vuotta, ja kävelin epävarmasti sen jälkeenkin jonkin aikaa. Nastakengissä jalkani tuli kipeiksi, joten yksinkertaisesti päätin, että luotan itseeni ja jalkoihini, en kenkiin. Viime talvena kaaduin tasan kerran, paljain jaloin lumisella kalliolla -ja minä kävelen paljon.
Ehdotan että ostat paljasjalkakengät joissa on pitävä luonnonkumipohja, kunnollinen tuntuma maahan on tasapainon kannalta paljon tärkeämpi asia kuin nastat.
Jiu, nelikymmpisen on helppo edellyttää 80 v samaa kuin itseltään. Olen kotona asuva 81 mutta kyllä on jo jossain perinsi annettava
No tämä. Ei muakaan kaatumiset ole estäneet liikkumasta ( pakko liikkua, kun ei ole autoa ja lisäksi mulla on koira) ja vaikka välillä olen onnistunut kaatumaan niin, että luita on murtunutkin enkä ole joka hemmetin luunmurtumasta viitsinyt mennä edes lääkäriin, niin mä YMMÄRRÄN oikein hyvin vanhuksia, jotka pelkäävät toistamiseen kaatumista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jonkin aikaa vieraillut osastolla, jossa hoitajien huoneen ovessa on aina lappu 'raportti, älä häiritse'. Käyn kuitenkin eri kellonaikoina. Muistaakseni viime kuukausien aikana tuo lappu on ollut jokaisella käyntikerrallani. Tulee mieleen, se on öisinkin eikä sitä tosiaan ehkä koskaan poisteta?
Lieneekö sama osasto, jolla itse aikanaan kävin. Ovessa oli lappu "olemme raportilla klo 13-14.30". Muistaakseni tuo aika, mutta voi olla joku muu. Puolitoista tuntia se aika oli. Silloin koko henkilökunta oli keskenään lukitun oven takana. Asukkaita oli 10-12. Toisen paikan hoitaja ihmetteli, kuinka siihen niin kauan voi mennä. Heillä oli koko talossa 30 asukasta. Joka osastolta yksi hoitaja kävi raportilla, johon meni aikaa noin puoli tuntia. Eri hoitaja taas ihmetteli, mihin tarvitaan raporttia, kun kaikki kirjataan koneelle.
tätä ihmetellyt itsekin kuinka voi kestää niin kauan kirjata. No jos siinä juorutaan samalla niin aikaahan siinä menee.