Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa avioehdon ehdoksi naimisiinmenolle
08.04.2026 |
Jotenkin tuntuu itsestä pahalta, vaikka toki minä meistä olen se, joka naimisiinmenoa on enemmän ajanut. Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta. Miehellä ei lapsia ole eikä hän ole ollut aiemmin naimisissa. Onko tuollaisia avioehtoja juuri kellään? Itse en äkkiseltään ainakaan tiedä sellaisia pariskuntia.
Kommentit (236)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi erittäin tyhmää mennä naimisiin ilman kaikkea poissulkevaa avioehtoa. Avioeron sattuessa ei olla yleensä hyvissä väleissä, eikä avioehto astu voimaan kuin vasta eron hetkellä.
Minä olen eroamassa ja rehellisesti sanottuna liitto kaduttaa ja vihaan miestä. Meillä ei ole avioehtoa, mutta ei se viha minun päätäni sumenna. Miehen perintömökki jne. ei ole minun eikä tulisi mieleenkään vaatia osuutta siitä. Haluan sen, mikä oli minun jo ennen liittoa sekä puolet yhdessä maksetusta asunnosta. Ei se ole sen vaikeampaa vaikka ei ole avioehtoa.
Jos tilanne olisi toisin päin niin olisitko varma ettei miehesi haluaisi puolia sinun perintömökistä?
Omistaa jo puolet perinnöstäni.
Tähän vastasi nyt joku ihan muu kuin minä jolle kommentti oli tarkoitettu. En ole saanut perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita?
Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.
T. Juristi myös
Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.
Minä puolestani tunnen lukuisia ihmisiä, jotka ovat testamentissaan sulkeneet lastensa puolisoiden avio-oikeuden perittävään omaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita?
Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.
T. Juristi myös
Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.
Tämäkin on tilannekohtaista ja joskus voi toki käydä harmillisesti ja myöhemmin kaduttaa. Kuitenkin itse aviopuolisoni kanssa elämän tyhjästä rakentaneena olemme keskustelleet myös siitä, että jos jotain perintöä toiselle joskus tulee, niin siitä huolimatta tästä avioliitosta lähdetään vain tasavertaisessa taloudellisessa tilanteessa.
Ei tässä mistään miljonääriperheistä tulla ja se on meidän valinta, kun nollista ollaan lähdetty ja vuoron perään toinen on joustanut ja elättänyt, jotta toinen voi toteuttaa omia tavoitteitaan. Jos sitä menisi uudelleen naimisiin, avioehto olisi ihan ehdoton. Tilannekohtaista.
Eri
Meilläkin myös juuri näin ja kaikki rahat myös ovat ns. yhteisiä, vaikka omat tilit onkin. Eli tässä on varmaan sellainen perustavanlaatuinen ero ajattelutavoissa nuoresta saakka yhdessä olleet vs. vanhempana pariutuneet. Tätä meidän avioehdottomien näkökulmaa eivät voi ymmärtää kuin sellaiset, jotka ovat tosiaan ihan nuoresta asti yhdessä olleet. Mies (ei vain lapset) on myös mun perhettä ja sukua, eikä mene mitään "suvun ulkopuolelle" jos hänelle jotain pitäisi tasinkona maksaa. Yhdessä on kaikki tehty niin yhdessä se jaetaan jos niikseen tulee.
Me tapasimme 17-vuotiaina ja menimme naimisiin 20-vuotiaina. Teimme avioehdon, tietysti. Yhä olemme yhdessä 23v myöhemmin, ja ehtoa on päivitetty pariin otteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita?
Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.
T. Juristi myös
Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.
Minä puolestani tunnen lukuisia ihmisiä, jotka ovat testamentissaan sulkeneet lastensa puolisoiden avio-oikeuden perittävään omaisuuteen.
Testamentti ja avioehto on kyllä aika eriasioita. Meillä on testamentti joka sulkee pois avio-oikeuden mutta ei avioehtoa. Koska en koe avioehtoa tarvitsevani. Jos jommankumman vanhemmat olisi pois sulkeneet testamentilla avio-oikeuden ei se vaikuta siihen tarvisemmeko me avioliitossamme avioehtoa vai ei.
Järkevää, kun sinulla on lapsia edellisestä liitosta. Ei kannata päästää omaisuuttaan suvun ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi se sinua loukkaa? Avioehtosopimus tarkoittaa, että kumpikin puoliso pitää liiton päättyessä oman omaisuutensa. Avioehtosopimukset ovat ihan normaali oikeustoimi. Mielestäni järkevät ihmiset sen tekevät ennen avioitumista. Mutta olenkin lakimies.
Ja mielestäni sen pitäisi kuulua nykyään automaationa avioliittoon, eikä minään erikseen neuvoteltavana sopimuksena.
(Samoin kuin että nainen pitää oman sukunimensä ja mahdollisesti tekee yhdysnimen, mutta omasta nimestä ei ehdottomasti kannata luopua.)
Avioehdosta samaa mieltä, joku perusmuotoinen pitäisi sisältyä aviolakiin.
Niemestä tosin olen eri mieltä, en ole koskaan pitänyt oman sukuni nimestä, puolisoni nimi on paljon mukavampi. Halusin vaihtaa oman, rasittavan nimeni josta oli erityisesti ulkomailla haittaa.
Ihan normaalia, mutta toisaalta miksi pitää sitten mennä naimisiin? Mitä lisäarvoa se tuo? Olet kuitenkin jo ainakin toisella kierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa myös se aspekti, että miehesi ei välttämättä halua omaisuutensa menevän lapsillesi aiemmasta liitosta. Onko hänellä sukutila tai perintömetsää? Usein halutaan omaisuuden pysyvän suvussa.
Ihme länkytystä. Ap:n mies ei halua, että omaisuus menee ap:lle, kun ap seuraavan kerran lähtee hakemaan uutta miestä. Lapset nyt tässä on sivuseikka ja kai mies haluaa omaisuutensa turvata, vaikka mistään sukutilasta ei olisikaan kysymys.
Aika tympeä oletus, että ap etsisi jatkuvasti uutta miestä eikä parisuhde nykyisen miehen kanssa voisi kestää. Ajatteletko noin kaikista eronneista? Entäs leskeksi jääneet? Samaa pohjasakkaa sun mielestä vai, mitäs valitsi puolison joka menee kuolemaan. Onko muuten ajatuksesi vain naisiin liittyviä vai koskeeko nämä myös naisia?
Itse olen avioehdon kannalla, mutta oli nyt pakko huomauttaa sun typerästä ajattelutavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita?
Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.
T. Juristi myös
Juristin luulisi ymmärtävän, että toinen voi saada perinnön jossain kohtaa elämää, missä perintö on rajattu. Jos se toimen osapuoli on vaikka säästäväisempi, joutuu hän jakamaan vähät rahansa varakkaamman kanssa, jos avioehtoa ei ole.
Niin? Tuollaisessa tilanteessa avioehto voi hyvin olla perusteltu, olenko muuta väittänyt? Sanoin, että se ei automaattisesti ole kaikissa tilanteissa perusteltu, kun sitä täällä nykyään joka välissä toistellaan.
Niin no harvalla on se kristallipallo josta voi katsoa mitä parin vuosikymmenen päästä tapahtuu. Perintö voi tulla sellaisestakin paikasta mistä sitä ei ole osannut odottaa tai sukulaisten varallisuudessa tapahtuu muita odottamattomia muutoksia. Kyllähän joku aina lotossakin voittaa. Näistä syistä johtuen avioehto on aina järkevä ratkaisu kun mennään naimisiin jos ei muuten niin tulevaisuuden varalle. Kukaan ei sitä enää siinä vaiheessa suostu allekirjoittamaan kun "tienestit" ovat tiedossa.
Olet väärässä. Toiset haluavat perustaa perhe-elämänsä sille lähtökohdalle, että yksikkö ollaan ja kaikki jaetaan. Tähän ei avioehto sovi, eikä jostain kaukaa tuleva yllätysperintö taikka lottovoitto asiaa muuksi muuta. Siis vaikka olisin itse lotonnut, niin ilman muuta myös voitto olisi meidän, ei minun.
Yritä hyväksyä, että osa ihmisistä vain ajattelee näin, että parisuhteessa ollaan yksikkö, ei kaksi erillistä elämää jakamassa samaa taloutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto on todella fiksu asia tehdä ennen liittoa.
On toki, jos ei meinaa olla liitossa pitkää aikaa.
Minun exäni sai aivovamman onnettomuudessa. Hänen persoonansa muuttui täysin, ja alkoi pyörittämään muita naisia, ja lopulta päädyimme eroon.
Kyllä minua suoraan sanottuna harmittaa, että hän vei mukanaan perintötiluksista ison siivun. Olisipa ollut avioehto.
Suomeen pitäisi saada laki, että ennen avioliittoa kerrytetty omaisuus on avio-oikeuden ulkopuolella. Silloin mitään erillisiä avioehtoja ei edes tarvittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, mutta toisaalta miksi pitää sitten mennä naimisiin? Mitä lisäarvoa se tuo? Olet kuitenkin jo ainakin toisella kierroksella.
Miksi ei saisi mennä naimisiin? Mikä sen kieltää? Millä oikeudella jotkut haluaa määrätä toisten tekemisistä?
Olen mäkin eronnut lapseni isästä, mutta naimisissa emme olleet. Enkö olisi sitten saanut mennä elämäni ensimmäistä kertaa naimisiin toisen miehen kanssa, kun olin kuitenkin ns. toisella kierroksella?
En tajua sun kaltaisia tolvanoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita?
Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.
T. Juristi myös
Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.
Minä puolestani tunnen lukuisia ihmisiä, jotka ovat testamentissaan sulkeneet lastensa puolisoiden avio-oikeuden perittävään omaisuuteen.
Todellakin juuri näin, tämä otetaan nykyään ihan standardina lähes kaikkiin testamentteihin, kun näitä tulee joskus laadittua.
T. Se toinen juristi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomeen pitäisi saada laki, että ennen avioliittoa kerrytetty omaisuus on avio-oikeuden ulkopuolella. Silloin mitään erillisiä avioehtoja ei edes tarvittaisi.
Entä jos avioliiton aikana kertyy omaisuutta joka on vain toisen puolison omistuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita?
Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.
T. Juristi myös
Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.
Tämäkin on tilannekohtaista ja joskus voi toki käydä harmillisesti ja myöhemmin kaduttaa. Kuitenkin itse aviopuolisoni kanssa elämän tyhjästä rakentaneena olemme keskustelleet myös siitä, että jos jotain perintöä toiselle joskus tulee, niin siitä huolimatta tästä avioliitosta lähdetään vain tasavertaisessa taloudellisessa tilanteessa.
Ei tässä mistään miljonääriperheistä tulla ja se on meidän valinta, kun nollista ollaan lähdetty ja vuoron perään toinen on joustanut ja elättänyt, jotta toinen voi toteuttaa omia tavoitteitaan. Jos sitä menisi uudelleen naimisiin, avioehto olisi ihan ehdoton. Tilannekohtaista.
Eri
Meilläkin myös juuri näin ja kaikki rahat myös ovat ns. yhteisiä, vaikka omat tilit onkin. Eli tässä on varmaan sellainen perustavanlaatuinen ero ajattelutavoissa nuoresta saakka yhdessä olleet vs. vanhempana pariutuneet. Tätä meidän avioehdottomien näkökulmaa eivät voi ymmärtää kuin sellaiset, jotka ovat tosiaan ihan nuoresta asti yhdessä olleet. Mies (ei vain lapset) on myös mun perhettä ja sukua, eikä mene mitään "suvun ulkopuolelle" jos hänelle jotain pitäisi tasinkona maksaa. Yhdessä on kaikki tehty niin yhdessä se jaetaan jos niikseen tulee.
Me tapasimme 17-vuotiaina ja menimme naimisiin 20-vuotiaina. Teimme avioehdon, tietysti. Yhä olemme yhdessä 23v myöhemmin, ja ehtoa on päivitetty pariin otteeseen.
Niin? Me ollaan oltu 16 ja 17 -vuotiaista, naimisiin 25 ja 26 veenä ja yhdessä edelleen, pian 30 v tulee täyteen - avioehtoa ei ole tehty eikä tehdäkään, vaikka kohtalaisesti mm. yritysvarallisuuttakin on kertynyt. Näin me ihmiset ollaan erilaisia ja meidän ei varmaan tartte tehdä avioehtoa koska teillä on sellainen?
Minun mieheni ei ole avioehtoa ehdotellut, mutta minulla onkin enemmän omaisuutta kuin hänellä. Itse en ole ehdottanut avioehtoa, sillä omaisuudestani osalliseksi joutuminen tarkoittaisi miehelleni lähinnä vaivaa ja kaikenlaista jappaamista sukulaisten ym osallisten kanssa. Toki sen omaisuuden jakaminen aiheuttaisi minullekin jonkinlaista päänvaivaa, mutta hänelle tottumattomana järkytys olisi varmasti suurempi. Huoleton on hevoseton jne.
Tämä myös. aloittajalle vinkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi se sinua loukkaa? Avioehtosopimus tarkoittaa, että kumpikin puoliso pitää liiton päättyessä oman omaisuutensa. Avioehtosopimukset ovat ihan normaali oikeustoimi. Mielestäni järkevät ihmiset sen tekevät ennen avioitumista. Mutta olenkin lakimies.
Ja mielestäni sen pitäisi kuulua nykyään automaationa avioliittoon, eikä minään erikseen neuvoteltavana sopimuksena.
(Samoin kuin että nainen pitää oman sukunimensä ja mahdollisesti tekee yhdysnimen, mutta omasta nimestä ei ehdottomasti kannata luopua.)Avioehdosta samaa mieltä, joku perusmuotoinen pitäisi sisältyä aviolakiin.
Niemestä tosin olen eri mieltä, en ole koskaan pitänyt oman sukuni nimestä, puolisoni nimi on paljon mukavampi. Halusin vaihtaa oman, rasittavan nimeni josta oli erityisesti ulkomailla haittaa.
Suurin osa ei edelleenkään avioehtoa tee eikä sitä siten halunne, vaikka sen tekemisestä kuinka toitotetaan? Miksi heidät pitäisi siihen pakottaa, kun ovat ihan tyytyväisiä nykyiseen avioliittolain järjestelmään? Miksi kaikki avioehdon paremmuutta hehkuttavat haluavat väkisin sen pakolliseksi muillekin, en käsitä?
Vierailija kirjoitti:
Kun olette menneet naimisiin, niin kannattaa muistuttaa miestä siitä että hän tekee testamentin. Jos miehesi kuolee ennen sinua ja hänellä ei ole testamenttia, niin sinä perit hänet ja tuollainen olisi vastoin miehen tahtoa.
Puoliso ei peri!
Jos ei ole rintaperillisiä tai muitakaan perinnönjakoon liittyviä rajoitteita, puolisoiden omaisuus summaltaan yhteen ja leski saa puolet. Toinen puoli menee perimysjärjestyksen mukaisesti jakoon lesken oikeudet asumis- ym kuviot huomioon ottaen.
Sä pistät äijän naimisiin ja sulla on vielä omat mukulat. Sitten valitat ehdosta. Huh. Mä en menisi ikinä naimisiin enkä ottaisi äijää jolla on lapsia. Lol
Omistaa jo puolet perinnöstäni.