Mies haluaa avioehdon ehdoksi naimisiinmenolle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa vaan että nykyaikana yksikään nainen ei ajattele avioliittoa lopun elämän liittona vaan jokainen nainen ajattelee että se avioliitto kestää vain sen aikaa kunnes löydän paremman tai kunnes kyllästynyt tähän suhteeseen. Nykyajan naiset ei todellakaan ole avioliiton arvoisia kun ei naiset edes ajattele avioliitosta että se on lopun elämän juttu. Ei voi vaatia miestä sitoutumaan lopuksi elämäksi jos ei ole itse valmis sitoutumaan lopuksi elämäksi

Avioliitto mieheen on todellakin loppuelämän juttu kun mies myrkyttää naista spermallaan joka päivä. Tulee se loppu aika nopeasti siis. Saa olla aika varakas mies että se olisi wörttiä. Tilastollisesti sen sijaan miehen elinikä avioliitossa pitenee, sattumaako...

Vain otettu lääke auttaa.

Gaslight to the max brooooo

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo kerran eronnut ja tasinkoa exälle maksanut. JOS jossakin mielenhäiriössä vielä uudestaan liiton solmisin, toivottavasti olisin kuitenkin sen verran tolkuissani että vaatisin avioehdon. 

Ei pelkoa että naiset olisivat kovin innokkaita minkäänlaisiin suhteisiin eronneiden miesten kanssa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo kerran eronnut ja tasinkoa exälle maksanut. JOS jossakin mielenhäiriössä vielä uudestaan liiton solmisin, toivottavasti olisin kuitenkin sen verran tolkuissani että vaatisin avioehdon. 

Ei pelkoa että naiset olisivat kovin innokkaita minkäänlaisiin suhteisiin eronneiden miesten kanssa :D

En tiedä miksi oletit minun olevan mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa myös se aspekti, että miehesi ei välttämättä halua omaisuutensa menevän lapsillesi aiemmasta liitosta. Onko hänellä sukutila tai perintömetsää? Usein halutaan omaisuuden pysyvän suvussa. 

Tämä! Mies on kerännyt varallisuutensa itse, plus varmaan saanut vanhemmiltaan. Ilman avioehtoa hänen ja hänen perheensä hankkima varallisuus tulee käytännössä päätymään täysin vieraan miehen siittämille lapsille ja vieraalle suvulle.

"Ilman avioehtoa hänen ja hänen perheensä hankkima varallisuus tulee käytännössä päätymään täysin vieraan miehen siittämille lapsille ja vieraalle suvulle"

Ap on tässä tapauksessa miehen perhe. Mies ei ole perhettä vanhempiensa kanssa.

Me ei menty naimisiin ollenkaan siksi, että sellaisen lakimiehen palkkaaminen, joka osaisi tehdä meille soveltuvan avioehdon, maksaa vähintään pienten häiden verran (molemmilla lapsia edellisestä elämästä, lisäksi omaisuutta useammassa maassa). Tuleva aviomiehesi on fiksu, emootiolla ei kannata näitä asioita lähestyä. 

Tietenkin avioehto, etenkin tilanteessa jossa joutuu vielä toistaiseksi elättämäänkin sinun lapsesi. 

Avioehto on ihan normaali käytäntö vaikka ei olisi lapsiakaan, kummallakaan. 

Avioliitto on nimenomaan taloudellinen sopimus. Kannattaa tietenkin miettiä millaiseen avioehtoon suostuu, jos yhteiset lapset suunnitelmissa.  Meillä on avioehto, millä ennen avioliittoa ollut omaisuus ja sen tuotto sekä avioliiton aikana tulevat perinnöt on pois suljettu. Avioehdon voi tehdä myös, niin että se on voimassa vain erotilanteessa. 

Ymmärrän hyvin että halutaan avioehto, jos toisella on ennestään lapsia. Mikä oikeus näillä lapsilla on toisen puolison omaisuuteen ja perintöihin? 

Kannattaa puhua asiasta avoimin kortein. Olisiko parempi sittenkin erota kun teillä on niin erilaiset lähtökohdat avioliitolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo kerran eronnut ja tasinkoa exälle maksanut. JOS jossakin mielenhäiriössä vielä uudestaan liiton solmisin, toivottavasti olisin kuitenkin sen verran tolkuissani että vaatisin avioehdon. 

Ei pelkoa että naiset olisivat kovin innokkaita minkäänlaisiin suhteisiin eronneiden miesten kanssa :D

En tiedä miksi oletit minun olevan mies. 

Koko ketjussa taitaa vallita taustalla se ajatus että avioerossa tasinkoa maksaa poikkeuksetta mies.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa puhua asiasta avoimin kortein. Olisiko parempi sittenkin erota kun teillä on niin erilaiset lähtökohdat avioliitolle.

Eihän mä ole velä edes naimississa niin miksi erota?

Minulle sopisi loistavasti sellainen paperi, että kaikki mitä hänellä oli ennen liittoa ja ehtii liiton aikana kartuttaa on hänen. Voin myös antaa kaiken mitä minulla oli ennen liittoa ja mitä olen ehtinyt kartuttaa liiton aikana, jos sen jälkeen ei tarvitse riidellä näistä asioista. Mitään mitä minulla on tai tulee olemaan ei tule olemaan sen arvoista, että jaksaisin riidellä siitä minuuttiakaan saati vuosia kuten omat vanhempani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuossa myös se aspekti, että miehesi ei välttämättä halua omaisuutensa menevän lapsillesi aiemmasta liitosta. Onko hänellä sukutila tai perintömetsää? Usein halutaan omaisuuden pysyvän suvussa. 

Tämä! Mies on kerännyt varallisuutensa itse, plus varmaan saanut vanhemmiltaan. Ilman avioehtoa hänen ja hänen perheensä hankkima varallisuus tulee käytännössä päätymään täysin vieraan miehen siittämille lapsille ja vieraalle suvulle.

"Ilman avioehtoa hänen ja hänen perheensä hankkima varallisuus tulee käytännössä päätymään täysin vieraan miehen siittämille lapsille ja vieraalle suvulle"

 

Ap on tässä tapauksessa miehen perhe. Mies ei ole perhettä vanhempiensa kanssa.

Perhe koostuu yhdessä asuvista avio- tai avopuolisoista, rekisteröidyn parisuhteen osapuolista ja heidän alaikäisistä lapsistaan tai jommastakummasta vanhemmasta lapsineen. Perheeseen voi kuulua lapsia tai he voivat olla lapsettomia.

Näyttää olevan monelle epäselvää, miten perhe määritellään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sopisi loistavasti sellainen paperi, että kaikki mitä hänellä oli ennen liittoa ja ehtii liiton aikana kartuttaa on hänen. Voin myös antaa kaiken mitä minulla oli ennen liittoa ja mitä olen ehtinyt kartuttaa liiton aikana, jos sen jälkeen ei tarvitse riidellä näistä asioista. Mitään mitä minulla on tai tulee olemaan ei tule olemaan sen arvoista, että jaksaisin riidellä siitä minuuttiakaan saati vuosia kuten omat vanhempani. 

Tee avioehto, jossa kumpikin pitää omansa erotessa. Jos olet maksanut asunnosta puolet, se osuus kuuluu sinulle. Eihän teillä tule mitään riitaa, kun kaikesta on jo sovittu.

Minusta on kummallista, että aina näihin keskusteluihin vedetään se mahdollinen perintö. Meillä ei ole avioehtoa, ja kuulumme siihen ryhmään, jotka on menneet tyhjätaskuina naimisiin ja kaikki on hankittu yhdessä ja jos se ero joskus tulee, kaikki perintöineen kaikkineen menee puoliksi.

Jos on tiedossa, että toinen todennäköisesti perii jotain merkittävää hankalasti jaettavaa sukutilaa, niin ok, avioehto on järkevä. Mutta harva tavallinen tallaaja muuta perii kuin jonkun tavallisen kämpän ja roposia päälle. Miksi ne nyt sen ihmeellisempää varallisuutta olisi, ettei sitä voisi puolison kanssa jakaa? Saati jos se perintö tulee jostain takavasemmalta ihan yllättäin. Ja jos nyt sen nimenomaan haluaa erossa pitää, niin sitten antaa tasinkona vaikka osuutensa siitä yhteisestä asunnosta, jos niikseen tulee.

Ja jos sitä nyt vuosikymmenien liitto päättyisikin siihen, että toinen ilmoittaa löytäneensä uuden, niin ei se minulla ainakaan ensimmäisenä harmituksena ole mielessä että voi höh, nyt tuo saa puolet minun perintörahoistani. Siinähän vie, rahaa se vain on ja meidän yhteisille lapsille ne kuitenkin lopulta päätyy. Jos niin tollo on, että tuhlaa ne itseensä ennen sitä, niin olen elänyt valheessa ison osan elämääni ja hyvä vaan kun pääsen tyypistä eroon.

Toki mielestäni siinä ennen avioon astumista on päivän selvä asia, ettei tähän järjestelyyn lähdetä jos siitä ei olla ehdottomasti samaa mieltä, vaan jos toinen avioehdon haluaa niin avioehto tehdään.

Fiksu mies! Kannataa sanoa tahdon, jos olet tosissasi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kummallista, että aina näihin keskusteluihin vedetään se mahdollinen perintö. Meillä ei ole avioehtoa, ja kuulumme siihen ryhmään, jotka on menneet tyhjätaskuina naimisiin ja kaikki on hankittu yhdessä ja jos se ero joskus tulee, kaikki perintöineen kaikkineen menee puoliksi.

 

Jos on tiedossa, että toinen todennäköisesti perii jotain merkittävää hankalasti jaettavaa sukutilaa, niin ok, avioehto on järkevä. Mutta harva tavallinen tallaaja muuta perii kuin jonkun tavallisen kämpän ja roposia päälle. Miksi ne nyt sen ihmeellisempää varallisuutta olisi, ettei sitä voisi puolison kanssa jakaa? Saati jos se perintö tulee jostain takavasemmalta ihan yllättäin. Ja jos nyt sen nimenomaan haluaa erossa pitää, niin sitten antaa tasinkona vaikka osuutensa siitä yhteisestä asunnosta, jos niikseen tulee.

 

Ja jos sitä nyt vuosikymmenien liitto päättyisikin siihen, että toinen ilmoittaa löytäneensä uuden, niin ei se minulla ainakaan ensimmäisenä harmituksena ole mielessä että voi höh, nyt tuo saa puolet minun perintörahoistani. Siinähän vie, rahaa se vain on ja meidän yhteisille lapsille ne kuitenkin lopulta päätyy. Jos niin tollo on, että tuhlaa ne itseensä ennen sitä, niin olen elänyt valheessa ison osan elämääni ja hyvä vaan kun pääsen tyypistä eroon.

 

Toki mielestäni siinä ennen avioon astumista on päivän selvä asia, ettei tähän järjestelyyn lähdetä jos siitä ei olla ehdottomasti samaa mieltä, vaan jos toinen avioehdon haluaa niin avioehto tehdään.

Ymmärrän tuon pointtisi, mutta aloituksessa mainittuun tilanteeseen tuo ei päde vähääkään, kun kyseessä ei ole vain kaksi aikuista vaan uusperhe.