Mies haluaa avioehdon ehdoksi naimisiinmenolle

Mikäli menee naimisiin ja ei tee avioehtoa, tekee sopimuksen siitä, että kaikki nykyiset ja koskaan tulevat omaisuudet lasketaan avioliiton loppumisen (ero tai kuolema) kohdalla yhteen ja laitetaan puoliksi.

Avio-oikeus tarkoittaa puolison oikeutta toisen omaisuuteen avioliiton päättyessä (eroon tai kuolemaan), jolloin puolisoiden omaisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan tasan. Jos taas tekee avioehdon, avio-oikeus ei välttämättä toteudu.

Ainoat ihmiset, joiden ei kannata tehdä avioehtoa ovat sellaisia, joilla on voimakas epätasapaino omaisuuksien välillä ja he erityisesti haluavat, että omaisuus tasataan avioliiton päättyessä (eroon tai kuolemaan).

Kun nainen hoitaa lapsia ja kotia, ja mies luo uraa ja kartuttaa omaisuutta sekä eläkettä - ei naisen työstä makseta palkkaa, mutta mies on palkkatöissä. Ja sitten jos tulee ero, se on hirveä paikka naiselle. Myös miehen kuollessa leskivaimo saattaa jäädä todella suureen ahdinkoon. Avio-oikeuden myötä vaimon perheen eteen tehdylle työlle annetaan tunnustusta ja arvonantoa. Jos taas avioehdossa lukee että "jokainen saa pitää oman omaisuutensa" on eron tullessa kaikki miehen omaisuutta, eikä kotona puurtaneella ole oikeutta mihinkään. Miehen kuollessa taas omaisuus siirtyy miehen perillisille, jolloin vaimo jää tyhjän päälle.

Jos miehesi haluaa avioehdon, kustantakoon sinulle juristin konsultaation, jotta saat paperille miten nuo edellämainitut huomioidaan avioehdossa. Kun kerran ehtoja ruvetaan tekemään, on parempi että ne ehdot tehdään sitten kunnolla. Itse en kuitenkaan menisi naimisiin miehen kanssa, joka ei olisi valmis sitoutumaan myös taloudellisesti.  jos miehesi ei rakasta sinua tarpeeksi, eikä ole sitoutunut viettämään loppuelämäänne yhdessä, en näe syytä, miksi naimisiin mennään ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.

Tämäkin on tilannekohtaista ja joskus voi toki käydä harmillisesti ja myöhemmin kaduttaa. Kuitenkin itse aviopuolisoni kanssa elämän tyhjästä rakentaneena olemme keskustelleet myös siitä, että jos jotain perintöä toiselle joskus tulee, niin siitä huolimatta tästä avioliitosta lähdetään vain tasavertaisessa taloudellisessa tilanteessa.

 

Ei tässä mistään miljonääriperheistä tulla ja se on meidän valinta, kun nollista ollaan lähdetty ja vuoron perään toinen on joustanut ja elättänyt, jotta toinen voi toteuttaa omia tavoitteitaan. Jos sitä menisi uudelleen naimisiin, avioehto olisi ihan ehdoton. Tilannekohtaista.

 

Eri

Meilläkin myös juuri näin ja kaikki rahat myös ovat ns. yhteisiä, vaikka omat tilit onkin. Eli tässä on varmaan sellainen perustavanlaatuinen ero ajattelutavoissa nuoresta saakka yhdessä olleet vs. vanhempana pariutuneet. Tätä meidän avioehdottomien näkökulmaa eivät voi ymmärtää kuin sellaiset, jotka ovat tosiaan ihan nuoresta asti yhdessä olleet. Mies (ei vain lapset) on myös mun perhettä ja sukua, eikä mene mitään "suvun ulkopuolelle" jos hänelle jotain pitäisi tasinkona maksaa. Yhdessä on kaikki tehty niin yhdessä se jaetaan jos niikseen tulee.

Aviovaimo perii puolisonsa, avovaimo perii hyvät muistot ja ehkä jonkin unohtuneen kahvikupin. avovaimo jää monella tapaa täysin ilman turvaa - jos suhde päättyy tai elämä kääntää kaiken ylösalaisin, hänen asema ei tarjoa hänelle samaa turvaa kuin avioliitto kriisitilanteissa. Jos kumppanisi todella näkee sinut elämänsä tärkeimpänä ihmisenä, hän ei halua jättää sinua ns. välitilaan. Hän haluaa antaa sinulle oikeuden olla rinnallaan kaikin tavoin, myös juridisesti. Avioliitto on keino antaa elämänkumppanille virallinen asema - sellainen asema, joka kertoo sitoutumisesta ja siitä, että hän ei voisi kuvitella elamäänsä ilman sinua.

Jos mies todella tahtoo sinut, hän tekee kaikkensa, jotta olisit virallisesti hänen vaimonsa. Tällä ei tarkoiteta, että avioliitto olisi vain romanttinen symboli, vaan se on myös tapa varmistaa, että suhde on turvattu kaikissa elämäntilanteissa. Avioliitto antaa sinulle oikeudet ja kuulut hänen elämäänsä kokonaisvaltaisesti. Mies ilmaisee kosimalla, että haluaa sinut osaksi elämäänsä pysyvästi. Tämä virallinen sitoumus tuo monelle naiselle tunteen turvallisuudesta ja yhteisestä tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

No miksi se sinua loukkaa? Avioehtosopimus tarkoittaa, että kumpikin puoliso pitää liiton päättyessä oman omaisuutensa. Avioehtosopimukset ovat ihan normaali oikeustoimi. Mielestäni järkevät ihmiset sen tekevät ennen avioitumista. Mutta olenkin lakimies. 

Ja mielestäni sen pitäisi kuulua nykyään automaationa avioliittoon, eikä minään erikseen neuvoteltavana sopimuksena.
(Samoin kuin että nainen pitää oman sukunimensä ja mahdollisesti tekee yhdysnimen, mutta omasta nimestä ei ehdottomasti kannata luopua.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.

Tämäkin on tilannekohtaista ja joskus voi toki käydä harmillisesti ja myöhemmin kaduttaa. Kuitenkin itse aviopuolisoni kanssa elämän tyhjästä rakentaneena olemme keskustelleet myös siitä, että jos jotain perintöä toiselle joskus tulee, niin siitä huolimatta tästä avioliitosta lähdetään vain tasavertaisessa taloudellisessa tilanteessa.

 

Ei tässä mistään miljonääriperheistä tulla ja se on meidän valinta, kun nollista ollaan lähdetty ja vuoron perään toinen on joustanut ja elättänyt, jotta toinen voi toteuttaa omia tavoitteitaan. Jos sitä menisi uudelleen naimisiin, avioehto olisi ihan ehdoton. Tilannekohtaista.

 

Eri

Niin eihän se ketään tietenkään kaduta kuin vasta sitten kun se avioero on realiteetti. Siihen asti kumpikin uskoo että se liitto kestää/jatkuu ja kaikki on yhteistä. Siinä vaiheessa kun toinen ilmoittaa pitkän avioliiton jälkeen että onkin löytänyt toisen, niin harva siinä vaiheessa on että ei haittaa kulta ota vain puolet mun perinnöstä mukaasi kuten aina on sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.

Olettehan tietoisia, että avioehdon voi tehdä myös vaikkapa vuosia sen avioliiton solmimisen jälkeen, jos tilanne radikaalisti muuttuu. Toki se on sopimus, jolloin siihen vaaditaan kummankin suostumus ja allekirjoitus...

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on todella fiksu asia tehdä ennen liittoa. 

On toki, jos ei meinaa olla liitossa pitkää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on todella fiksu asia tehdä ennen liittoa. 

On toki, jos ei meinaa olla liitossa pitkää aikaa.

Tai jos aistii että toinen osapuoli on vain rahulin perään? 

Kun olette menneet naimisiin, niin kannattaa muistuttaa miestä siitä että hän tekee testamentin. Jos miehesi kuolee ennen sinua ja hänellä ei ole testamenttia, niin sinä perit hänet ja tuollainen olisi vastoin miehen tahtoa.

Suomessa solmitaan vuosittain noin 20000 avioliittoa vuodessa, avioehtoja tehdään vuosittain noin 9 000. 

Avioehto on aina järkevä asia!

Voihan käydä niin, puoliso ottaa velkaa typeriin sijoituksiin, menettää koko omaisuutensa ja haluaa siinä vaiheessa eron. Jos ap:n omaisuus olisi suojattu avioehdolla, hän saisi sen pitää (vaikka puolikas kodista), mutta ilman avioehtoa jaetaan yhteenlasketun omaisuuden arvo kahtia ja kas, mies saakin palkaksi huonosta talousosaamisestaan puolet puolison omaisuudesta, omaa omaisuutta kun ei ole.

Mitä loukkaavaa tuossa on? Ei se avioehto sitä tarkoita, että täytyy erota vaan ainoastaan sitä että asiat on ainakin hieman selkeämpiä jos ero tulee. Kumpikin pitää oman omaisuutensa eikä siitä tarvitse tapella.

Kuulenko oikein?

Kuuletteko tekin?

Onko se kaukainen valuuttavampyyrin kimeä kirkuminen joka tuolta kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristin luulisi ymmärtävän, että toinen voi saada perinnön jossain kohtaa elämää, missä perintö on rajattu. Jos se toimen osapuoli on vaikka säästäväisempi, joutuu hän jakamaan vähät rahansa varakkaamman kanssa,  jos avioehtoa ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.

Olettehan tietoisia, että avioehdon voi tehdä myös vaikkapa vuosia sen avioliiton solmimisen jälkeen, jos tilanne radikaalisti muuttuu. Toki se on sopimus, jolloin siihen vaaditaan kummankin suostumus ja allekirjoitus...

Saattaa olla myöhäistä sitten avioeron partaalla ruveta vaatimaan avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto on todella fiksu asia tehdä ennen liittoa. 

On toki, jos ei meinaa olla liitossa pitkää aikaa.

Jokainen avioliitto päättyy. Joko kuolemaan tai eroon. Suomessa noin 40 - 50 % avioliitoista päättyy eroon.

Ollaan miehen kanssa menossa naimisiin. Mies on suhteellisen varakas ja on perintötilaa, metsää, kesämökkiä yms. Minulla on omat säästöni ja auto. Kun päätettiin naimisiinmenosta, se olin minä joka sanoin ensimmäisenä että avioehto tulee. En ole kiinnostunut mieheni omaisuuden saamisesta itselleni. 

Ei ole vaikea huomata mikä on ap.n motiivi mennä naimisiin.

Money talks💰

Elämässä ei ole ennustettavuutta. Se voi olla sinä joka jolla on enemmän sitä varallisuutta, kun se ero tulee.

Kerrankin järkevä mies.