Mies haluaa avioehdon ehdoksi naimisiinmenolle

Itselläni oli avioehto. Ja totuus on että eroja tulee. Kuten ap tietää kun on edeltävästä suhteesta lapsia.

Se suojaa kumpaakin osapuolta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo kennellekin.

Ylemmissä tuloluokissa avioehto on yleisempi kuin ilman.

Avioehdolla myös suojataan myös omien lapsien oikeuksia (jos ei ole yhteisiä).

Järkevä mies, molemmilla oma omaisuus säilyy vaikka liitto menisi karille. Ihmettelen miksi vastustat avioehtoa vai halusitko avioon rahan vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa avioehdossa on? Se on järkevä tapa varautua mahdolliseen avioeroon, joka on 50 % todennäköinen. 

Nimenomaan!

Karsii tehokkaasti nämä alati yleistyvät lompakkoloiset ja kullinkaivajat.

Heti kun nikottelu avioehdosta alkaa, siitä tietää mikä End Game on akalla ollut alusta asti mielessä. Nainen jolla on puhtaat jauhot pussissaan, ei ole moksiskaan koko asiasta kun se, mitä sillä estetään, ei ole millään tavalla edes käynyt mielessä. Ne joilla se on ollut koko homman pointti, alkaa ulinansa välittömästi kun tulee viitteitä että suunnitelma alkaakin kusta käsille.

Miehet ovat aivan samanlaisia. Minä päädyin jättämään miehen, joka ei suostunut avioehtoon. Nykyään naimisissa hyvän miehen kanssa, ja avioehtokin on. Oli molemmille itsestäänselvyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kummallista, että aina näihin keskusteluihin vedetään se mahdollinen perintö. Meillä ei ole avioehtoa, ja kuulumme siihen ryhmään, jotka on menneet tyhjätaskuina naimisiin ja kaikki on hankittu yhdessä ja jos se ero joskus tulee, kaikki perintöineen kaikkineen menee puoliksi.

 

Jos on tiedossa, että toinen todennäköisesti perii jotain merkittävää hankalasti jaettavaa sukutilaa, niin ok, avioehto on järkevä. Mutta harva tavallinen tallaaja muuta perii kuin jonkun tavallisen kämpän ja roposia päälle. Miksi ne nyt sen ihmeellisempää varallisuutta olisi, ettei sitä voisi puolison kanssa jakaa? Saati jos se perintö tulee jostain takavasemmalta ihan yllättäin. Ja jos nyt sen nimenomaan haluaa erossa pitää, niin sitten antaa tasinkona vaikka osuutensa siitä yhteisestä asunnosta, jos niikseen tulee.

 

Ja jos sitä nyt vuosikymmenien liitto päättyisikin siihen, että toinen ilmoittaa löytäneensä uuden, niin ei se minulla ainakaan ensimmäisenä harmituksena ole mielessä että voi höh, nyt tuo saa puolet minun perintörahoistani. Siinähän vie, rahaa se vain on ja meidän yhteisille lapsille ne kuitenkin lopulta päätyy. Jos niin tollo on, että tuhlaa ne itseensä ennen sitä, niin olen elänyt valheessa ison osan elämääni ja hyvä vaan kun pääsen tyypistä eroon.

 

Toki mielestäni siinä ennen avioon astumista on päivän selvä asia, ettei tähän järjestelyyn lähdetä jos siitä ei olla ehdottomasti samaa mieltä, vaan jos toinen avioehdon haluaa niin avioehto tehdään.

Ymmärrän tuon pointtisi, mutta aloituksessa mainittuun tilanteeseen tuo ei päde vähääkään, kun kyseessä ei ole vain kaksi aikuista vaan uusperhe.

Tästä voidaan olla samaa mieltä, että aloituksen tilanteeseen se ei päde. Kommentti koski lähinnä yleistä keskustelua siitä, että mahdollisten perintöjen takia pitäisi tehdä avioehto.

Aloituksen tilanteeseen pätee se, että jos edes toinen haluaa avioehdon niin silloin se tehdään. Varsin järkevääkin, jos perilliset on erit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristin luulisi ymmärtävän, että toinen voi saada perinnön jossain kohtaa elämää, missä perintö on rajattu. Jos se toimen osapuoli on vaikka säästäväisempi, joutuu hän jakamaan vähät rahansa varakkaamman kanssa,  jos avioehtoa ei ole. 

Niin? Tuollaisessa tilanteessa avioehto voi hyvin olla perusteltu, olenko muuta väittänyt? Sanoin, että se ei automaattisesti ole kaikissa tilanteissa perusteltu, kun sitä täällä nykyään joka välissä toistellaan.

Niin no harvalla on se kristallipallo josta voi katsoa mitä parin vuosikymmenen päästä tapahtuu. Perintö voi tulla sellaisestakin paikasta mistä sitä ei ole osannut odottaa tai sukulaisten varallisuudessa tapahtuu muita odottamattomia muutoksia. Kyllähän joku aina lotossakin voittaa. Näistä syistä johtuen avioehto on aina järkevä ratkaisu kun mennään naimisiin jos ei muuten niin tulevaisuuden varalle. Kukaan ei sitä enää siinä vaiheessa suostu allekirjoittamaan kun "tienestit" ovat tiedossa. 

Olet väärässä. Toiset haluavat perustaa perhe-elämänsä sille lähtökohdalle, että yksikkö ollaan ja kaikki jaetaan. Tähän ei avioehto sovi, eikä jostain kaukaa tuleva yllätysperintö taikka lottovoitto asiaa muuksi muuta. Siis vaikka olisin itse lotonnut, niin ilman muuta myös voitto olisi meidän, ei minun.

 

Yritä hyväksyä, että osa ihmisistä vain ajattelee näin, että parisuhteessa ollaan yksikkö, ei kaksi erillistä elämää jakamassa samaa taloutta.

Avioehto ei tarkoita sitä, että on kaksi erillistä elämää jakamassa samaa talouttaa. Herätys nyt taas. Yritä sä hyväksyä, että sun tapa ei ole ainoa oikea. 

En minä ole ollut kieltämässä ihmisiä tekemästä avioehtoa. Päinvastoin kaikki avioehtoa puoltavat täällä yrittävät tehdä siitä pakollista muillekin ja haukkuvat tyhmiksi niitä, jotka eivät avioehtoa tee.

Ei pakolliseksi, vaan automaatioksi, josta voisi sopimuksella luopua halutessaan. 

Eli päin vastainen käytäntö kuin nyt. Nykyään pitää tehdä se sopimus jos ehdon haluaa, sitten sopimus pitäisi tehdä jos ehtoa ei halua. 

Miksi? Avioliitto on osaltaan taloudellinen liitto, josta nyt voidaan poiketa sopimuksella jokaisen itse määrittelemässä laajuudessa, ja niitä erilaisia avioehtojakin on kirjava joukko. Ei läheskään kaikki tee täysin poissulkevaa avioehtoa. Avioehto on yleistynyt, mutta edelleen useimmat ei sitä tee ja ne jotka tekee tekevät tosiaan hyvin erilaisia avioehtoja. Muutoshan tarkoittaisi käytännössä sitä, että isompi joukko joutuisi sen tekemään saavuttaakseen halutun lopputuloksen. Mitä hyötyä siitä olisi?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kummallista, että aina näihin keskusteluihin vedetään se mahdollinen perintö. Meillä ei ole avioehtoa, ja kuulumme siihen ryhmään, jotka on menneet tyhjätaskuina naimisiin ja kaikki on hankittu yhdessä ja jos se ero joskus tulee, kaikki perintöineen kaikkineen menee puoliksi.

 

Jos on tiedossa, että toinen todennäköisesti perii jotain merkittävää hankalasti jaettavaa sukutilaa, niin ok, avioehto on järkevä. Mutta harva tavallinen tallaaja muuta perii kuin jonkun tavallisen kämpän ja roposia päälle. Miksi ne nyt sen ihmeellisempää varallisuutta olisi, ettei sitä voisi puolison kanssa jakaa? Saati jos se perintö tulee jostain takavasemmalta ihan yllättäin. Ja jos nyt sen nimenomaan haluaa erossa pitää, niin sitten antaa tasinkona vaikka osuutensa siitä yhteisestä asunnosta, jos niikseen tulee.

 

Ja jos sitä nyt vuosikymmenien liitto päättyisikin siihen, että toinen ilmoittaa löytäneensä uuden, niin ei se minulla ainakaan ensimmäisenä harmituksena ole mielessä että voi höh, nyt tuo saa puolet minun perintörahoistani. Siinähän vie, rahaa se vain on ja meidän yhteisille lapsille ne kuitenkin lopulta päätyy. Jos niin tollo on, että tuhlaa ne itseensä ennen sitä, niin olen elänyt valheessa ison osan elämääni ja hyvä vaan kun pääsen tyypistä eroon.

 

Toki mielestäni siinä ennen avioon astumista on päivän selvä asia, ettei tähän järjestelyyn lähdetä jos siitä ei olla ehdottomasti samaa mieltä, vaan jos toinen avioehdon haluaa niin avioehto tehdään.

Perintö voi olla vaikka ihan tavallinen kesämökki tai osuus siitä. Lähinnä tunnearvoa, mutta kuitenkin selviteltävää ja jonkinlainen taloudellinen meno, jos mökkiä ei haluta alkaa jakaa yhden osakkaan puolison lasten kanssa.