Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa avioehdon ehdoksi naimisiinmenolle
08.04.2026 |
Jotenkin tuntuu itsestä pahalta, vaikka toki minä meistä olen se, joka naimisiinmenoa on enemmän ajanut. Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta. Miehellä ei lapsia ole eikä hän ole ollut aiemmin naimisissa. Onko tuollaisia avioehtoja juuri kellään? Itse en äkkiseltään ainakaan tiedä sellaisia pariskuntia.
Kommentit (306)
Mies haluaa ilmaisen kotiorjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehtosopimus tehdään ilman muuta. Se on aivan ehdottoman tärkeä juttu. Kun menee naimisiin, kaikki ajattelee että me ei kyllä ikinä erota. Mut se todennäköisyys että teidän avioliitto päättyy vasta jommankumman kuollessa, on ihan kuule kolikonheitto, 50/50.
Ei varmaan kannata puhua mistään avioliitosta jos lähtökohta on se että kyseessä on määräaikainen panosopimus, vaan esim. määritellä jokaisen panon sen markkinahinnan mukaisesti, kohdunvuokraus erikseen. Ja nainen saa pitää täyden vapautensa ja itsemääräämisoikeutensa. Hyvä h uoran asiakas on keskimäärin parempi elättäjä kuin aviomies.
Ehkäisy on keksitty. Jos et halua lapsia, käytä sitä. Kukaan ei pakota sinua synnyttämään miehelle yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voi saada perinnön, kenties ison lottovoiton, hänellä on ehkä myös sijoituksia. Mies on fiksu,
Nainenko ei voi saada lotyovoittoa tai perintöä?
Meillä ei ole avioehtoa ja mies omistaa jo nyt puolet perinnöstänikin.
Tottakai voi. Ja silloin se avioehto suojaa myös häntä.
Ja mikä oikeus uudella puolisolla olisi erotilanteessa omaisuuteen, joka ilman avioehtoa olisi menossa lapsille aikanaan perintönä?
Täsmälleen näin. Ilman muuta oma omaisuus, olkoon se vaikka vähäinenkin, pitää suojata jo ihan sen vuoksi, että ei jää lastensa kanssa tyhjän päälle, jos avioero tulee.
Minä olen nähnyt, miten etenkin nämä varakkaammat voi hurahtaa täysin vuosien mittaan ja hummailla menemään. Siinähän sitten olet eron tullessa lapset kainalossa, on mennyt toisen ja omat.
Saatika sitten uudet liitot, niissä vielä vähemmän kannattaa olla sinisilmäinen ja uskoa rakkauden kantavan kyllä. Hyvin sanottu tuolla, että suojatkaa naiset lapsenne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi se sinua loukkaa? Avioehtosopimus tarkoittaa, että kumpikin puoliso pitää liiton päättyessä oman omaisuutensa. Avioehtosopimukset ovat ihan normaali oikeustoimi. Mielestäni järkevät ihmiset sen tekevät ennen avioitumista. Mutta olenkin lakimies.
Ja mielestäni sen pitäisi kuulua nykyään automaationa avioliittoon, eikä minään erikseen neuvoteltavana sopimuksena.
(Samoin kuin että nainen pitää oman sukunimensä ja mahdollisesti tekee yhdysnimen, mutta omasta nimestä ei ehdottomasti kannata luopua.)Avioehdosta samaa mieltä, joku perusmuotoinen pitäisi sisältyä aviolakiin.
Niemestä tosin olen eri mieltä, en ole koskaan pitänyt oman sukuni nimestä, puolisoni nimi on paljon mukavampi. Halusin vaihtaa oman, rasittavan nimeni josta oli erityisesti ulkomailla haittaa.
Mikset ottanut omasta suvusta jotain kivempaa nimeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää avioehto ja sitten myöhemmin keskinäinen testamentti.
Avioliitossa kannattaa tietysti huolehtia siitä, että asunto ostetaan 50/50-periaatteella ja huolehtia siitä, että mies maksaa yhtiövastikkeen ja varsinkin rahoitusvastikkeen.
Tarkoitat siis, että 50/50- suhteella omistetussa asunnossa vastikkeet maksetaan puoliksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita?
Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.
T. Juristi myös
Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.
Minä puolestani tunnen lukuisia ihmisiä, jotka ovat testamentissaan sulkeneet lastensa puolisoiden avio-oikeuden perittävään omaisuuteen.
Sama täällä. Joka ikinen lähipiirissäni oleva noin on toiminut. Pitäisin mielipuolisena tai vaihtoehtoisesti aivan käsittämättömänä laiskuutena jos testamenttia ei saa aikaiseksi tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, mutta toisaalta miksi pitää sitten mennä naimisiin? Mitä lisäarvoa se tuo? Olet kuitenkin jo ainakin toisella kierroksella.
Aviopuolisolla on paljon enemmän sananvaltaa kuin seurustelukumppanilla esim puolisonsa hoitoon tai raha-asioihin jos ei itse kykenisi päätöksiä syystä tai toisesta tekemään.
Myös perintöasiat helpottuvat, ja erityisesti halpenevat verojen puolesta. Minä myös haluan osan perinnöstäni menevän puolisolleni ennen kuin nuoremmalle sukupolvelle, en halua jättää liian nuorelle liian suurta omaisuutta. Jos siis minulle jotain sattuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita?
Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.
T. Juristi myös
Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.
Tämäkin on tilannekohtaista ja joskus voi toki käydä harmillisesti ja myöhemmin kaduttaa. Kuitenkin itse aviopuolisoni kanssa elämän tyhjästä rakentaneena olemme keskustelleet myös siitä, että jos jotain perintöä toiselle joskus tulee, niin siitä huolimatta tästä avioliitosta lähdetään vain tasavertaisessa taloudellisessa tilanteessa.
Ei tässä mistään miljonääriperheistä tulla ja se on meidän valinta, kun nollista ollaan lähdetty ja vuoron perään toinen on joustanut ja elättänyt, jotta toinen voi toteuttaa omia tavoitteitaan. Jos sitä menisi uudelleen naimisiin, avioehto olisi ihan ehdoton. Tilannekohtaista.
Eri
Meilläkin myös juuri näin ja kaikki rahat myös ovat ns. yhteisiä, vaikka omat tilit onkin. Eli tässä on varmaan sellainen perustavanlaatuinen ero ajattelutavoissa nuoresta saakka yhdessä olleet vs. vanhempana pariutuneet. Tätä meidän avioehdottomien näkökulmaa eivät voi ymmärtää kuin sellaiset, jotka ovat tosiaan ihan nuoresta asti yhdessä olleet. Mies (ei vain lapset) on myös mun perhettä ja sukua, eikä mene mitään "suvun ulkopuolelle" jos hänelle jotain pitäisi tasinkona maksaa. Yhdessä on kaikki tehty niin yhdessä se jaetaan jos niikseen tulee.
Me tapasimme 17-vuotiaina ja menimme naimisiin 20-vuotiaina. Teimme avioehdon, tietysti. Yhä olemme yhdessä 23v myöhemmin, ja ehtoa on päivitetty pariin otteeseen.
Niin? Me ollaan oltu 16 ja 17 -vuotiaista, naimisiin 25 ja 26 veenä ja yhdessä edelleen, pian 30 v tulee täyteen - avioehtoa ei ole tehty eikä tehdäkään, vaikka kohtalaisesti mm. yritysvarallisuuttakin on kertynyt. Näin me ihmiset ollaan erilaisia ja meidän ei varmaan tartte tehdä avioehtoa koska teillä on sellainen?
Mikä on viestisi pointti?
Aiempi kumosi typerän väitteen siitä, että nuorena yhdessä olevat kaikki ajattelisivat samalla tavalla ja että nuorena pariutuneilla olisi jotenkin "perustavanlaatuinen ero ajattelutavoissa" vs vanhempana pariutuneet. Ei ole. Ihmisiä on monenlaisia kaiken ikäisinä pariutuneissa, eivät tietyn ikäisinä pariutuneet ole mitään yhtä massaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi se sinua loukkaa? Avioehtosopimus tarkoittaa, että kumpikin puoliso pitää liiton päättyessä oman omaisuutensa. Avioehtosopimukset ovat ihan normaali oikeustoimi. Mielestäni järkevät ihmiset sen tekevät ennen avioitumista. Mutta olenkin lakimies.
Ja mielestäni sen pitäisi kuulua nykyään automaationa avioliittoon, eikä minään erikseen neuvoteltavana sopimuksena.
(Samoin kuin että nainen pitää oman sukunimensä ja mahdollisesti tekee yhdysnimen, mutta omasta nimestä ei ehdottomasti kannata luopua.)Avioehdosta samaa mieltä, joku perusmuotoinen pitäisi sisältyä aviolakiin.
Niemestä tosin olen eri mieltä, en ole koskaan pitänyt oman sukuni nimestä, puolisoni nimi on paljon mukavampi. Halusin vaihtaa oman, rasittavan nimeni josta oli erityisesti ulkomailla haittaa.
Suurin osa ei edelleenkään avioehtoa tee eikä sitä siten halunne, vaikka sen tekemisestä kuinka toitotetaan? Miksi heidät pitäisi siihen pakottaa, kun ovat ihan tyytyväisiä nykyiseen avioliittolain järjestelmään? Miksi kaikki avioehdon paremmuutta hehkuttavat haluavat väkisin sen pakolliseksi muillekin, en käsitä?
Miten pakottaa? Itse voisi tietysti tehdä sopimuksen, että avioehtopykälää ei noudateta.
Avioehto olisi parempi tulla automaattisesti, mutta tietysti se voisi jättää erillisellä sopimuksella huomiotta.
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Lompakkoloisethan pyrkivät että pääsevät hyötymään toisen omaisuudesta. Itse en myöskään menisi naimisiin, ellei toinen osapuoli suostuisi avioehtoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla järkevillä ihmisillä on. Etpähän saa hänen omaisuuttaan jos ero tulee ja sinäkin sata pitää omasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi se sinua loukkaa? Avioehtosopimus tarkoittaa, että kumpikin puoliso pitää liiton päättyessä oman omaisuutensa. Avioehtosopimukset ovat ihan normaali oikeustoimi. Mielestäni järkevät ihmiset sen tekevät ennen avioitumista. Mutta olenkin lakimies.
Ja mielestäni sen pitäisi kuulua nykyään automaationa avioliittoon, eikä minään erikseen neuvoteltavana sopimuksena.
(Samoin kuin että nainen pitää oman sukunimensä ja mahdollisesti tekee yhdysnimen, mutta omasta nimestä ei ehdottomasti kannata luopua.)
Samaa mieltä, sopimuksella voisi sitten halutessaan tästä poiketa. Samoin avoliiton kaikki "kevytavioliitto" säädökset voisi poistaa. Ihmisten pitäisi voida asua yhdessä ja mennä naimisiin ilman erityisiä taloudellisia velvollisuuksia liiton päättymisen jälkeen. Sen sijaan pitäisi kiinni aviopuolison velvollisuudesta elättää liiton aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en avioehdon vuoksi suostu naimisiin. Älkääkä ymmärtäkö väärin; minä rakastan tuota miestä. Ilmeisesti hänkin rakastaa minua, kun ollaan oltu yhdessä melkein 10 vuotta ja hän on kosinut peräti kahdesti.
Minulle avioliitto on taloudellinen sopimus. Rakkauteen se ei liity mitenkään. Miksi siis menisin naimisiin ja kuitenkin asiat olisi ennallaan? Mitä mies saisi siitä, että menisi kanssani naimisiin? Mikä muuttuisi? En ymmärrä.
Hyvin monet käytännön asiat, jos toinen vaikkapa sairastuu.
Halusin myös avioehdon ja tuleva vaimoni sanoi että joo sopiihan se. Päivää ennen häitä sanoi ettei allekirjoitakkaan kyseistä asiakirjaa. No sanoin siihen että perutaan sitten häät joten laittoi kuitenkin nimensä paperiin. Hänellä oli 10 000 velkaa kun taas itselläni 150 000 tilillä. Hyvä että tehtiin avioehto ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa myös se aspekti, että miehesi ei välttämättä halua omaisuutensa menevän lapsillesi aiemmasta liitosta. Onko hänellä sukutila tai perintömetsää? Usein halutaan omaisuuden pysyvän suvussa.
Ihme länkytystä. Ap:n mies ei halua, että omaisuus menee ap:lle, kun ap seuraavan kerran lähtee hakemaan uutta miestä. Lapset nyt tässä on sivuseikka ja kai mies haluaa omaisuutensa turvata, vaikka mistään sukutilasta ei olisikaan kysymys.
Näin! Tekstin kohta "Minulla on kaksi lasta edellisestä liitosta." Kertoo riittävästi...
Miksi avioehto on ap:lle ongelma jos ei ole suunnitellut eroa?
Tietenkin avioehto. Meille oli itsestäänselvyys.
Toki asia olisi eri, jos olisitte nuoria ja sulla olis tarkoitus jäädä miehen elätettäväksi kotirouvailemaan ja lapsia porsimaan.
Mutta siinä tapauksessa sulla ei olisi jo 2 lasta aiemmasta liitosta, joten avioehto on järkevä.
Hommaa ihan ite omat rahasi ja omaisuutesi, pystyt siihen kyllä kun vähän mietit, mikä on järkevää.
Sit kun eroatte, niin miestä v i t u t t a a, kun ei saa sulta tasinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa.
Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita?
Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.
T. Juristi myös
Juristin luulisi ymmärtävän, että toinen voi saada perinnön jossain kohtaa elämää, missä perintö on rajattu. Jos se toimen osapuoli on vaikka säästäväisempi, joutuu hän jakamaan vähät rahansa varakkaamman kanssa, jos avioehtoa ei ole.
Niin? Tuollaisessa tilanteessa avioehto voi hyvin olla perusteltu, olenko muuta väittänyt? Sanoin, että se ei automaattisesti ole kaikissa tilanteissa perusteltu, kun sitä täällä nykyään joka välissä toistellaan.
Niin no harvalla on se kristallipallo josta voi katsoa mitä parin vuosikymmenen päästä tapahtuu. Perintö voi tulla sellaisestakin paikasta mistä sitä ei ole osannut odottaa tai sukulaisten varallisuudessa tapahtuu muita odottamattomia muutoksia. Kyllähän joku aina lotossakin voittaa. Näistä syistä johtuen avioehto on aina järkevä ratkaisu kun mennään naimisiin jos ei muuten niin tulevaisuuden varalle. Kukaan ei sitä enää siinä vaiheessa suostu allekirjoittamaan kun "tienestit" ovat tiedossa.
Olet väärässä. Toiset haluavat perustaa perhe-elämänsä sille lähtökohdalle, että yksikkö ollaan ja kaikki jaetaan. Tähän ei avioehto sovi, eikä jostain kaukaa tuleva yllätysperintö taikka lottovoitto asiaa muuksi muuta. Siis vaikka olisin itse lotonnut, niin ilman muuta myös voitto olisi meidän, ei minun.
Yritä hyväksyä, että osa ihmisistä vain ajattelee näin, että parisuhteessa ollaan yksikkö, ei kaksi erillistä elämää jakamassa samaa taloutta.
Avioehto ei tarkoita sitä, että on kaksi erillistä elämää jakamassa samaa talouttaa. Herätys nyt taas. Yritä sä hyväksyä, että sun tapa ei ole ainoa oikea.
En minä ole ollut kieltämässä ihmisiä tekemästä avioehtoa. Päinvastoin kaikki avioehtoa puoltavat täällä yrittävät tehdä siitä pakollista muillekin ja haukkuvat tyhmiksi niitä, jotka eivät avioehtoa tee.
Ei pakolliseksi, vaan automaatioksi, josta voisi sopimuksella luopua halutessaan.
Eli päin vastainen käytäntö kuin nyt. Nykyään pitää tehdä se sopimus jos ehdon haluaa, sitten sopimus pitäisi tehdä jos ehtoa ei halua.
Kyllä minä olisin vaatinut avioehdon vaikka olisin avioitunut 18-vuotiaana. Eikä mitään lapsuudenkodin huonoja kokemuksia ole taustalla, vanhemmat olivat onnellisessa liitossa kunnes kuolema erotti.