Mies haluaa avioehdon ehdoksi naimisiinmenolle

Uusperhekuviot on vaikeita, mies ennakoi sitä jos tulee kuitenkin ero jossakin vaiheessa, etenkin kun ei ole omia lapsia tai aiempaa liittoa. 

Tunnen vain kaksi pariskuntaa joilla ei ole avioehtoa, ja molemmat ovat aikamoisia taivaanrannan maalaajia ja pää tiukasti pilvissä. Tää asia tuli ilmi illanistujaisissa kun keskusteltiin meidän häistä ja otin avioehdon puheeksi porukalla. En käsitä ihmisiä jotka loukkaantuvat avioehdosta. Se kertoo jotain taustamotiiveista.

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

T. Juristi myös

En minä ainakaan tiedä, onko tutuilla naimisissa olevilla avioehtoa vai ei, mutta eronneiden ja asiasta puhuneiden juttujen perusteella se on nykyään yleistä, vaikka siitä ei kaikille kerrottaisikaan.

Lähtökohtaisesti avioehto on aina järkivalinta, jos varallisuudessa on eroja tai lapsia on jo aiemmista liitoista. Etenkin jälkimmäisessä lähtökohtaisesti pyöritetään joka tapauksessa jossain määrin erillisiä talouksia, kun toisella on huollettavia ja toisella ei. 

Vastaavassa tilanteessa ehdottaisin itse avioehtoa vaikka olisin se varakkaampi osapuoli jo senkin takia, että perintöni menisi suoraan niille lapsille eikä osa siitä tasinkona leskelle.

Mies on kaukaa viisas ja haluaa avioehdon. Ei pitäisi joutua edes perustelemaan. Miksi ihmeessä siitä aikuinen ihminen mielensä pahoittaa tai edes jonkinlaisen väninän keksii aloittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juuri näin ,kun on vuosikymmeniä avioliittoa takana ei tarvitse moista pohtia. Ja ihan tyhjästä on aloitettu… oli se ihanaa aikaa.

"tuntuu itsestä pahalta, vaikka toki minä meistä olen  se, joka naimisiinmenoa on enemmän ajanut."

Tuo kuulostaa pahalta, ja varmaan miehestä tuntuu pahalta kun huomasi mikä sinun motiivi sitä avioliittoa on kärttää. Paistaahan se selvästi läpi kun avioehtoehdotuksesta loukkaantuu... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.

Olisi erittäin tyhmää mennä naimisiin ilman kaikkea poissulkevaa avioehtoa. Avioeron sattuessa ei olla yleensä hyvissä väleissä, eikä avioehto astu voimaan kuin vasta eron hetkellä.

Siitähän hyödyt sinäkin jos jonain päivänä satutkin saamaan enemmän omnaisuutta kuin miehelläsi.

Avioehto on että eron sattuessa kummallakaan ei ole oikeutta toisen omaisuuteen, rahastoihin, perintöihin. Kuollessa kumppani perii kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Olisi erittäin tyhmää mennä naimisiin ilman kaikkea poissulkevaa avioehtoa. Avioeron sattuessa ei olla yleensä hyvissä väleissä, eikä avioehto astu voimaan kuin vasta eron hetkellä.

Entä jos jokatapausessa kaikki on käytännössä yhteistä?

Ihan normaali asia, tosin reiluuden nimissä avioehdon tulee aina olla molempioin suuntiin identtinen (eli jos sinulla ei ole oikeutta tulevan puolison nykyiseen ja tulevaan omaisuuteen, ei myöskääntulevalla puolisolla tule olla oikeutta sinun nykyiseen ja tulevaan omaisuuteen).  Avioehto saattaa jopa suojata sinua jos puolisiosi joutuisi vaikkapa ulosottoon. Suostu ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.

Täysin samaa mieltä. Harva osaa nuorena ennustaa, miten kummankin taloudellinen tilanne vuosien mittaan menee ja mihin se liitto lopulta päättyy, jos päättyy. Itse en ainakaan haluaisi antaa senttiäkään esimerkiksi väkivaltaiselle ex-puolisolle.

Kaikki fiksut tekevät ehdon. Suunnittelette asianajajan kanssa teille sopivan ja nimet paperiin. 

Kuka muka menee naimisiin tekemättä avioehtoa? 

Oikein mieheltä! Ja kyllähän se sinusta ja taloudellisesta hyväksikäytöstä vihjaa, jos et avioehtoa ole halukas allekirjoittamaan. Mieheltä fiksu veto suojata omaisuutensa, jos hetken päästä haluaisitkin avioeron ja veisit häneltä "kaiken".  Jos haluaisit naimisiin vain rakkaudesta "kunnes kuolema erottaa", avioehto ei olisi ongelma,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.

Tämäkin on tilannekohtaista ja joskus voi toki käydä harmillisesti ja myöhemmin kaduttaa. Kuitenkin itse aviopuolisoni kanssa elämän tyhjästä rakentaneena olemme keskustelleet myös siitä, että jos jotain perintöä toiselle joskus tulee, niin siitä huolimatta tästä avioliitosta lähdetään vain tasavertaisessa taloudellisessa tilanteessa.

Ei tässä mistään miljonääriperheistä tulla ja se on meidän valinta, kun nollista ollaan lähdetty ja vuoron perään toinen on joustanut ja elättänyt, jotta toinen voi toteuttaa omia tavoitteitaan. Jos sitä menisi uudelleen naimisiin, avioehto olisi ihan ehdoton. Tilannekohtaista.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis et tiedä pariskuntia joilla on avioehto vai mitä tuo "tuollaisia avioehtoja" tarkoittaa? Oma mielipide on että ilman muuta avioehto, oli tilanne mikä tahansa. 

Ai vaikka ollaan menty varattomina teineinä yhteen, opiskeltu ja rakennettu yhteinen koti ja elämä yhdessä, yhteiset lapset? Eikö tämä ole juuri sellainen tilanne, jossa on koko elämä puhallettu yhteen hiileen, eikä avioehtoa tarvita? 

 

Minusta on typerää sanoa, että aina kaikissa tilanteissa ehdottomasti avioehto, kun on selkeästi myös tilanteita, joissa sitä ei tarvita. Tapauskohtaisesti pitää aina harkita.

 

T. Juristi myös

Juristina varmaan ymmärrät että vaikka ei ole ollut mitään yhteen mennessä niin toiselle voi tulla esim. huomattava tai tunnearvoltaan suuri perintö. Harva nykyäänkään vielä tekee testamentin jossa sulkee pois avio-oikeuden. On se kurja jos suvulla kulkenut kesämökki tai maat menisivät myyntiin tai jakoon avioeron seurauksena.

Kyllä ymmärrän ja kuten sanoin, avioehdon tekeminen pitää harkita tapauskohtaisesti. Mikäli se on sukulaisille ehdottoman tärkeää, niin laittanevat testamenttiinsa avio-oikeuden poissulkevan määräyksen. Siihenhän ei pariskunta itse voi vaikuttaa, mutta voi kylläkin keskinäisessä suhteessaan päättää, ettei tuota määräystä noudateta. 

Vierailija kirjoitti:

No miksi se sinua loukkaa? Avioehtosopimus tarkoittaa, että kumpikin puoliso pitää liiton päättyessä oman omaisuutensa. Avioehtosopimukset ovat ihan normaali oikeustoimi. Mielestäni järkevät ihmiset sen tekevät ennen avioitumista. Mutta olenkin lakimies. 

en ole lakimies/-nainen mutta olen nuorelleni painottanut avioehdon tärkeyttä.

Hän on työllään tienannut asuntonsa sun muuta, ettei tarvitsisi jakaa jonkun kanssa itse tienattua omaisuutta!