Lue keskustelun säännöt.
Puutuinko asiaan joka ei minulle kuulu? Miehen rahankäytöstä kyse
07.04.2026 |
Ollaan aviopari, oltu yhdessä kauan, lapset jo aikuisia. Omat tilit, mutta periaatteessa yhteiset rahat. Käytännössä minä maksan aivan kaikki asumiskulut. Se on ok, koska mies maksaa pääasiassa ruuat ja lisäksi kustansi remontin. Hänellä menee paljon rahaa myös työmatkakuluihin. Miehen tulot ovat noin 500€ enemmän kuin minulla.
Nyt on alkanut vaivata miehen rahankäyttö. Hänellä on moottoripyörä ja auto, joihin saa jatkuvasti hassattua rahaa, ihan vaan tuunauksiin, ostaa tai teettää niihin mielestään hienoja juttuja. Tai, sen sijaan että vaihdattaa tarpeellisen osan, niin tilaa ulkomailta jonkun hienomman version. Iloitsee että nyt on hieno, komea, tehokas, ja etenkin että tällaista ei ole muilla. Teettää asioita ihan vaan koska voi ja haluaa, ei siksi että pitäisi. Tänä vuonna mp-ajokausi ei ole vielä edes alkanut, mutta pari tonnia on jo mennyt ja lisää suunnittelee. Ja todella vähän hän pyörällään edes ajaa.
Hänellä ei ole säästössä mitään. Ei euroakaan, ja tämä on alkanut minua häiritä. Etenkin, kun minulla epäiltiin vakavaa sairautta ja pohdittiin miten tässä käy. Jos mies jäisi yksin tai jostain syystä erottaisiin, vaikkei sitä näköpiirissä olekaan, miehellä visa vinkuisi heti. Siksi ei ymmärrä säästämistäkään, koska onhan visa.
Minä säästän, ja seurauksena onkin sitten se että kun tulee joku isompi lasku, vaikka pesukoneen osto tai eläinlääkärilasku tai pakollinen autoremppa, ne menee minun säästöistä. Tai viimeksi, lähdettiin pienelle lomareissulle niin minun säästöistä piti ottaa, kun mies voivotteli että tilinsä on melko tyhjä. Tämä tosin eka kerta ettei ollut huomioinut reissua etukäteen.
Nyt sitten avauduin miten järjettömäksi näen hänen rahankäyttönsä. Kaikki raha mitä on, hänen on "pakko" käyttää, eikä tosiaan säästössä mitään. Mies loukkaantui, että eipä tiennyt että olemme "vararikossa" hänen takiaan. No, emme ole, mutta minun mielestä pitäisi nyt vähän järkeä ottaa käteen. En tiedä miettiikö asioita nyt tuon keskustelun jälkeen, mutta puutuinko nyt muka turhaan tähän??
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen muuttunut käytös ja lisääntynyt pakonomainen tuhlaaminen voi viitata myös mielenterveysongelmiin. Vähän sama kuin monet nuoret naiset jotka shoppailevat ahdistukseen ja masennukseen ja velkaantuvat pahasti pikavippeihin sun muihin. Näistä on usein ollut juttua mediassakin
Myös kaksisuuntaiseen mielihäiriöön (bipolaari ) voi hypomania vaiheessa liittyä tuollainen älytön tuhlausvimma. Ap ei maininnut miehen ikää, mutta koska aikuisia lapsiakin on, ikää taitaa olla 40++,tuolloin harvinaisissa tapauksissa voi olla alkavaa nuoren iän frontaalidementiaa, mikä valitettavasti etenee yleensä aika nopeasti. Joissain aivotuumori tapauksissa saattaa esiintyä myös luonteen muuttumista .
Jos tuo pahenee, lääkäriin mars ja aivokuvauksiin, sieltäkin saattaa syy löytyä.
Ollaan yli 50 molemmat. Ja nimenomaan tuo huolettaa, että ostelu ja varustelu alkaa tuntua jo pakonomaiselta. Ei hanki enää mitenkään tarpeeseen, vaan tuntuu miettivän mitä seuraavaksi siihen ostaisi. Selaa mp-sivuja ja innostuu että haluaa tuon, tuon ja tuon. Tuota joku kehui hienoksi, pakko saada se.
Ja siis ostan minäkin heräteostoksia, vaikka uuden lampun kotiin, hinta 27 euroa kuten viimeksi. Hänellä puhutaan satasista ja tuhansista. Seuraavaksi on tulossa yli kahden tonnin lasku, eikä hänellä sellaisia rahoja ole. Ja silti on jo tilaamassa lisää. Ei tämä enää ole häneltä normaalia. Ap
Pitäiskö pistää luottokortti nyt tauolle?
Pitäis varmaan joksikin ajaksi asettaa itse se luottokielto.
No minä en pysty hänen luottokorttiaan tauottamaan. Ap
Kykeneekö se itse?
Ei varmaankaan näe siihen mitään tarvetta. Ja olen nyt eilen tämän asian ottanut puheeksi, kun tajusin että homma menee aivan yli. Katsotaan nyt, onko hän asioita miettinyt, ja huomannut itse samaa. Vielä en osaa sanoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen puoliso olisi tällaiselle turvallisuushakuiselle ihmiselle ihan kauhistus. Siis sellainen puoliso, jolla ei euroakaan säästöjä. Nuorella vielä ymmärtää, mutta ap:n miehellä kuitenkin jo ikää sen verran, että pitäisi olla ihan reilusti jo puskuria. Tuhansia, mieluummin kymmeniä. Jotenkin pelottava ajatus, että luottokortti on tuon ikäisellä ainoa puskuri.
Puutuit. Asia ei sinulle kuulu, ap.
Taitaa olla luottokortti tapissa
Vierailija kirjoitti:
Puutuit. Asia ei sinulle kuulu, ap.
Kyl se sillai kuuluu, että saattaapi loppua se äijän elättäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustakaa yhteinen puskuri- ja lomamatkatili, jonne molemmat laittaa saman summan joka kuukausi.
Sano selvästi miehelle, että hänen pitää jatkossa maksaa puolet yllättävistä menoista. Jos sillä on luottokortti, niin sieltä voi siirtää rahaa käyttötilille. Sieltä sitten maksaa puolet yhteisistä menoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille, että nyt ostelut seis siksi aikaa, kunnes saatte yhteiselle taloustilille säästettyä samat summat kumpainenkin. Vaikkapa pari tonnia molemmat.
Mä ajattelen, että mun säästöt turvaa minua ja jos puoliso ei säästäisi se olisi hänen asia. Puoliso osti säästöillään ison ostoksen, luokkaa kesämökki, tämä oli ok. Katsottiin et mulle jää säästöjä vielä ettei tyhjänpäällä olla. Hän sit kerryttänyt säästöjään uudestaan.
Mut jos kuukausitasolla alettaisiin tehdä velkaa tai syödä säästöjä jonkun jatkuvan humputtelun tai harrastus-ostelun vuoksi, olipa se miehen tai mun juttuihin menevää, niin olisi ryhdistäytymisen paikka.
Arjessa ylijäävät voi halutessaan hassata mut ei niin, että arkimenoista ei selviä ilman visaa tai velkaa jonkun harrastusmenojen takia.
Meillä siis yhteiset rahat.
Onko ap ehkä sun sairastaminen saanut miehen miettimään elämän rajallisuutta ja sitä et rahoista kannattaa nauttia kun vielä voi, haudassa ne ei lämmitä? Ja sit homma vähän menny yli vaikka ajatus taustalla ihan looginen ja ymmärrettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustakaa yhteinen puskuri- ja lomamatkatili, jonne molemmat laittaa saman summan joka kuukausi.
Ehdottomasti. Kätevä olisi myös yhteinen taloustili josta yhteiset toistuvat kulut maksettaisiin. En oikein tiedä kuinka yhteistaloutta hoidetaan ilman sitä. Puolitellaan kuitteja kuin kämppikset ikään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoni puuttuisi rahankäyttööni, niin ero olisi sillä taputeltu. Kun pakollisista yhteisistä menoista (ruoka, asunto, vakuutukset jne.) maksaa puolet, niin se riittää. Loput rahat saan antaa vaikka kissayhdistykselle, puolisolla ei ole mitään oikeutta päättää niistä.
Puoliso ei ole pankki eikä vakuutus, jonka täytyy pihistellä koko ikänsä siksi, että toinen voi sairastua tai haluta lomamatkalle tai muuten vain ilmoittaa, että maksa puolet.
Kyl teillä varmaan vapaasti saa päättää onko parisuhteessa vai ei. Pakollista se ei ole olla kenenkään kanssa kimpassa.
Avioliitto on siitä outo juttu, että oma omaisuus on oikeasti omaa eikä yhteistä. Jos toinen kuvittelee olevansa oikeutettu puuttumaan puolison rahankäyttöön, niin ei todellakaan kannata jatkaa parisuhdetta. Kukaan ei halua olla toiselle pelkkä lompakko ja pankkitili, jolla maksatetaan yhteisiä menoja, jotka toinen on keksinyt yhteisiksi nimetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun rahat, sinun rahat... että tämmöisiä liittoja sitten. Avioliitto on yhtä debettiä ja kredittiä.
Miehellä ei ole asiaa ap:n omiin säästöihin. Yhteiset kulut ne pesukoneet ja muut maksetaan siitä yhteisestä tilistä. Mies säästää harrastuksiinsa tai ei. Luottaako se ettei ap raski olla avustamatta? Miehellä on isommat tulotkin. Lypsää ap:n tyhjäksi ja vaihtaa toiseen samanlaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Sano sille, että nyt ostelut seis siksi aikaa, kunnes saatte yhteiselle taloustilille säästettyä samat summat kumpainenkin. Vaikkapa pari tonnia molemmat.
Miksi? Jos mies jo nyt maksaa puolet kuluista, niin miksi hänen pitää antaa puolison käyttöön pari tonnia, jos tämä vaikka haluaa kivan lomamatkan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoni puuttuisi rahankäyttööni, niin ero olisi sillä taputeltu. Kun pakollisista yhteisistä menoista (ruoka, asunto, vakuutukset jne.) maksaa puolet, niin se riittää. Loput rahat saan antaa vaikka kissayhdistykselle, puolisolla ei ole mitään oikeutta päättää niistä.
Puoliso ei ole pankki eikä vakuutus, jonka täytyy pihistellä koko ikänsä siksi, että toinen voi sairastua tai haluta lomamatkalle tai muuten vain ilmoittaa, että maksa puolet.
Kyl teillä varmaan vapaasti saa päättää onko parisuhteessa vai ei. Pakollista se ei ole olla kenenkään kanssa kimpassa.
Avioliitto on siitä outo juttu, että oma omaisuus on oikeasti omaa eikä yhteistä. Jos toinen kuvittelee olevansa oikeutettu puuttumaan puolison rahankäyttöön, niin ei todellakaan kannata jatkaa parisuhdetta. Kukaan ei halua olla toiselle pelkkä lompakko ja pankkitili, jolla maksatetaan yhteisiä menoja, jotka toinen on keksinyt yhteisiksi nimetä.
Tuollaista ei kannata kauan katsoa. Kun äijä panee kaiken menemään ja kuvittelee voivansa maksattaa kaikki pakolliset yllättävätkin menot puolisollaan.
Liuskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoni puuttuisi rahankäyttööni, niin ero olisi sillä taputeltu. Kun pakollisista yhteisistä menoista (ruoka, asunto, vakuutukset jne.) maksaa puolet, niin se riittää. Loput rahat saan antaa vaikka kissayhdistykselle, puolisolla ei ole mitään oikeutta päättää niistä.
Puoliso ei ole pankki eikä vakuutus, jonka täytyy pihistellä koko ikänsä siksi, että toinen voi sairastua tai haluta lomamatkalle tai muuten vain ilmoittaa, että maksa puolet.
Kyl teillä varmaan vapaasti saa päättää onko parisuhteessa vai ei. Pakollista se ei ole olla kenenkään kanssa kimpassa.
Avioliitto on siitä outo juttu, että oma omaisuus on oikeasti omaa eikä yhteistä. Jos toinen kuvittelee olevansa oikeutettu puuttumaan puolison rahankäyttöön, niin ei todellakaan kannata jatkaa parisuhdetta. Kukaan ei halua olla toiselle pelkkä lompakko ja pankkitili, jolla maksatetaan yhteisiä menoja, jotka toinen on keksinyt yhteisiksi nimetä.
Tuollaista ei kannata kauan katsoa. Kun äijä panee kaiken menemään ja kuvittelee voivansa maksattaa kaikki pakolliset yllättävätkin menot puolisollaan.
Liuskaan.
korjaus ; luiskaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun rahat, sinun rahat... että tämmöisiä liittoja sitten. Avioliitto on yhtä debettiä ja kredittiä.
Miehellä ei ole asiaa ap:n omiin säästöihin. Yhteiset kulut ne pesukoneet ja muut maksetaan siitä yhteisestä tilistä. Mies säästää harrastuksiinsa tai ei. Luottaako se ettei ap raski olla avustamatta? Miehellä on isommat tulotkin. Lypsää ap:n tyhjäksi ja vaihtaa toiseen samanlaiseen.
Ja sama kääntäen: ei ap:n tarvitse maksaa yhteisiä hankintoja, ap voi olla ostamatta pesukonetta, jolloin mies huomaa, että tämä on liian hankalaa. Niin kauan kun ap maksaa, mies olettaa, että asia on OK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoni puuttuisi rahankäyttööni, niin ero olisi sillä taputeltu. Kun pakollisista yhteisistä menoista (ruoka, asunto, vakuutukset jne.) maksaa puolet, niin se riittää. Loput rahat saan antaa vaikka kissayhdistykselle, puolisolla ei ole mitään oikeutta päättää niistä.
Puoliso ei ole pankki eikä vakuutus, jonka täytyy pihistellä koko ikänsä siksi, että toinen voi sairastua tai haluta lomamatkalle tai muuten vain ilmoittaa, että maksa puolet.
Kyl teillä varmaan vapaasti saa päättää onko parisuhteessa vai ei. Pakollista se ei ole olla kenenkään kanssa kimpassa.
Avioliitto on siitä outo juttu, että oma omaisuus on oikeasti omaa eikä yhteistä. Jos toinen kuvittelee olevansa oikeutettu puuttumaan puolison rahankäyttöön, niin ei todellakaan kannata jatkaa parisuhdetta. Kukaan ei halua olla toiselle pelkkä lompakko ja pankkitili, jolla maksatetaan yhteisiä menoja, jotka toinen on keksinyt yhteisiksi nimetä.
Tuollaista ei kannata kauan katsoa. Kun äijä panee kaiken menemään ja kuvittelee voivansa maksattaa kaikki pakolliset yllättävätkin menot puolisollaan.
Liuskaan.
Ei, äijä ei kuvittele mitään, mutta ap maksaa, koska ei kykene elämään ilman lomamatkaa ja mukavuuksia. Jos ei ole rahaa lähteä reissuun, niin ei mennä! Jos ei ole rahaa pesukoneeseen, niin odotetaan seuraavaa palkkapäivää ja ostetaan silloin se, mihin molemmilla on varaa. Nyt vaikuttaa siltä, että ap päättää ja olettaa, että mies on auliisti maksamassa.
Putosinko jotenkin, mutta eikös tuossa tilanteessa asunto ero tilanteessa ositeta puoliksi vaikka rouva sitä maksanut? Meneekö oikein, ei mene!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolisoni puuttuisi rahankäyttööni, niin ero olisi sillä taputeltu. Kun pakollisista yhteisistä menoista (ruoka, asunto, vakuutukset jne.) maksaa puolet, niin se riittää. Loput rahat saan antaa vaikka kissayhdistykselle, puolisolla ei ole mitään oikeutta päättää niistä.
Puoliso ei ole pankki eikä vakuutus, jonka täytyy pihistellä koko ikänsä siksi, että toinen voi sairastua tai haluta lomamatkalle tai muuten vain ilmoittaa, että maksa puolet.
Kyl teillä varmaan vapaasti saa päättää onko parisuhteessa vai ei. Pakollista se ei ole olla kenenkään kanssa kimpassa.
Avioliitto on siitä outo juttu, että oma omaisuus on oikeasti omaa eikä yhteistä. Jos toinen kuvittelee olevansa oikeutettu puuttumaan puolison rahankäyttöön, niin ei todellakaan kannata jatkaa parisuhdetta. Kukaan ei halua olla toiselle pelkkä lompakko ja pankkitili, jolla maksatetaan yhteisiä menoja, jotka toinen on keksinyt yhteisiksi nimetä.
Sun mielestäkö asumiskulut ei aikuisella ihmisellä ole yhteisiä? Ei yhteisen matkan kulut? Auton remontti? Oho.
Kuka ne remontit ja rikkoutuneet kodinkoneet maksaa? Yllättäviä menoja tulee. Ei voi olla huolettomana ja olettaa, että säästäväisempi maksaa, kun itse on harrastukseen tonnit tuhlannut.