Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (887)
Exän, lasten isän, kanssa olin 32 vuotta. Lopulta kyllästyin satunnaiseen, mutta rajuun alkoholin käyttöön. Muuten oli mukava mies, sen 99% vuodesta.
Luetun ymmärtäminen. Niinhän tuossa juuri sanottiin, että jos on isoja, vaikeita ongelmia, ne ovat suhteessa läsnä koko ajan. Eli siis ole mitään 99 pros mukavaa, vaan paskaa koko ajan, kenties sen 2 pros voi asian unohtaa.
Sen sijaan ihmisen jättäminen sen takia, että jokin PIKKU ASIA (ymmärrätkö nyt, ei mikään iso kuten alkoholismi tai narsismi) ärsyttää on ihan eri asia.
Ja on sulla se vasta pitkä pinna ollut, sen takia et varmaan ymmärräkään, että kaikkien suhteissa ne ärsyttävät asiat ei ole tuota mittaluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000011940049.html
Hyvä artikkeli Ilta-Sanomien Me Naiset -osiossa siitä, miten kävely ei ole riittävää liikuntaa, terveyden turvaamiseksi. Siihen tarvittaisiin rinnalle vähintään 2x viikossa voimaharjoittelua. Eikä se kävelykään intensiteetiltään ole terveydelle aivan riittävää. Mutta parempi kuin ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta jossa molemmat ovat fittejä, ovat tietyllä tavalla eliittiä. Vaikka he olisivat keskituloisia tai matalatuloisia. On rahat, ja sitten on tämä asia. Nämä ovat 2 tärkeintä pääoman muotoa. Vaikka olisit köyhä, voit olla fitti. Ja silloin etsi toinen köyhä ja fitti. Teillä on samanlaista pääomaa. Älä tuhlaa aikaasi vetelyksiin. Eivät he ymmärrä sinua, etkä sinä heitä. Eivät rikkaatkaan hengaa köyhien kanssa.
Miten huvittavaa. Luuleeko tämä, että oikeasti joku salisami on enemmän eliittiä kuin vaikutusvaltaisen sosiaalisen piirin omaava älykkö, jolla on osaamista useammallakin osa-alueella - oli fitti tai ei tai oli puolisonsa fitti tai ei.
Rikkaat hengaa kenen kanssa haluaa, ei heillä ole tarvetta tarkastella kenenkään taseita.
Hänhän sanoi "tietyllä tavalla" eliittiä. Niin kuin onkin, fyysisesti.
Tällä palstalla nyt pyörii lähinnä luuserit. Ei kannata näiltä läskeiltä ottaa elämänohjeita. Itse opiskelen Aalto-yliopistossa tutalla DI:ksi. Tulevaisuuden palkkataso tulee olemaan kova. Paikka on erittäin kilpailuhenkinen ja miesvaltainen. Kyllä urheilu on täällä se yleisin harrastus, kaikki kilpailuhenkiset ja tavoitteelliset ihmiset urheilevat. Sama on Kauppakorkeassa ja Oikeustieteellisessä, kuulemma. Jos et urheile ollenkaan, olet joku kumma nörtti jota ei kutsuta bileisiin. Saunan lauteilla vertaillaan kuka juoksi maratonin mihinkin aikaan, kuka nostaa penkistä mitäkin. Se on osa miesten välistä verkostotumista täällä. Kova tyyppi pärjää koulussa, bisneksissä ja urheilussa. Epävarmat nyhveröt eivät urheile. Kun kaikki ovat älykkäitä ja kaikilla on jo hyvä lukupää, on tällaisilla asiolla merkitystä, että voi erottua työmarkkinoilla. Muut harrastukset kuin urheilu katsotaan toisarvoiseksi puuhasteluksi. Suurin osa tulevista dippainsseistä on joko RUK tai Laskuvarjojääkärikoulun käyneitä miehiä, ja kyllähän se on urheilullista porukkaa. Yhteiskuntamme tavoitteellisimmat yksilöt ovat urheilullisia.
Eihän sitä tietenkään tajua jos viettää aikansa vauva-palstalla määkimässä.
DI:ksi opiskelleena miehenä (joka ei vastannut tätä "urheilullisen superinsinöörin" ihannetta, minulla ei ollut urheiluharrastuksia eikä ole vieläkään) pakko sanoa, että tämä kyllä on totta ja suurin osa teekkareista on juuri tällaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta jossa molemmat ovat fittejä, ovat tietyllä tavalla eliittiä. Vaikka he olisivat keskituloisia tai matalatuloisia. On rahat, ja sitten on tämä asia. Nämä ovat 2 tärkeintä pääoman muotoa. Vaikka olisit köyhä, voit olla fitti. Ja silloin etsi toinen köyhä ja fitti. Teillä on samanlaista pääomaa. Älä tuhlaa aikaasi vetelyksiin. Eivät he ymmärrä sinua, etkä sinä heitä. Eivät rikkaatkaan hengaa köyhien kanssa.
Miten huvittavaa. Luuleeko tämä, että oikeasti joku salisami on enemmän eliittiä kuin vaikutusvaltaisen sosiaalisen piirin omaava älykkö, jolla on osaamista useammallakin osa-alueella - oli fitti tai ei tai oli puolisonsa fitti tai ei.
Rikkaat hengaa kenen kanssa haluaa, ei heillä ole tarvetta tarkastella kenenkään taseita.
Hänhän sanoi "tietyllä tavalla" eliittiä. Niin kuin onkin, fyysisesti.
Tällä palstalla nyt pyörii lähinnä luuserit. Ei kannata näiltä läskeiltä ottaa elämänohjeita. Itse opiskelen Aalto-yliopistossa tutalla DI:ksi. Tulevaisuuden palkkataso tulee olemaan kova. Paikka on erittäin kilpailuhenkinen ja miesvaltainen. Kyllä urheilu on täällä se yleisin harrastus, kaikki kilpailuhenkiset ja tavoitteelliset ihmiset urheilevat. Sama on Kauppakorkeassa ja Oikeustieteellisessä, kuulemma. Jos et urheile ollenkaan, olet joku kumma nörtti jota ei kutsuta bileisiin. Saunan lauteilla vertaillaan kuka juoksi maratonin mihinkin aikaan, kuka nostaa penkistä mitäkin. Se on osa miesten välistä verkostotumista täällä. Kova tyyppi pärjää koulussa, bisneksissä ja urheilussa. Epävarmat nyhveröt eivät urheile. Kun kaikki ovat älykkäitä ja kaikilla on jo hyvä lukupää, on tällaisilla asiolla merkitystä, että voi erottua työmarkkinoilla. Muut harrastukset kuin urheilu katsotaan toisarvoiseksi puuhasteluksi. Suurin osa tulevista dippainsseistä on joko RUK tai Laskuvarjojääkärikoulun käyneitä miehiä, ja kyllähän se on urheilullista porukkaa. Yhteiskuntamme tavoitteellisimmat yksilöt ovat urheilullisia.
Eihän sitä tietenkään tajua jos viettää aikansa vauva-palstalla määkimässä.
DI:ksi opiskelleena miehenä (joka ei vastannut tätä "urheilullisen superinsinöörin" ihannetta, minulla ei ollut urheiluharrastuksia eikä ole vieläkään) pakko sanoa, että tämä kyllä on totta ja suurin osa teekkareista on juuri tällaisia.
https://www.is.fi/viihde/art-2000000616707.html
Näitä poikakalentereitahan ensimmäisen julkaisivat juuri TKK:n opiskelijat, joskin uutinen on jo vanha, nykyään se on osa Aalto-yliopistoa. Eivät siellä kaikki ole kunnossa, mutta monet ovat. Sinänsä jännä, että ovat viinaanmeneviä myös. Mutta vastapainoksi urheillaan. Oikeustieteteilijät tekivät oman kalenterinsa. Jyväskylän Liikuntatieteellisen opiskelijat ovat tehneet myös.
Miksipä ei tuon ikäinen, tavoitteellinen mies vääntäisi kroppaansa rantakuntoon? Naiset ja bileethän heitä varmaan kiinnostavat, paremmin tulee menemään sillä rintamalla jos näyttää joltakin. Vanhempana sitten ehtii olemaan mahakas porvari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta jossa molemmat ovat fittejä, ovat tietyllä tavalla eliittiä. Vaikka he olisivat keskituloisia tai matalatuloisia. On rahat, ja sitten on tämä asia. Nämä ovat 2 tärkeintä pääoman muotoa. Vaikka olisit köyhä, voit olla fitti. Ja silloin etsi toinen köyhä ja fitti. Teillä on samanlaista pääomaa. Älä tuhlaa aikaasi vetelyksiin. Eivät he ymmärrä sinua, etkä sinä heitä. Eivät rikkaatkaan hengaa köyhien kanssa.
Miten huvittavaa. Luuleeko tämä, että oikeasti joku salisami on enemmän eliittiä kuin vaikutusvaltaisen sosiaalisen piirin omaava älykkö, jolla on osaamista useammallakin osa-alueella - oli fitti tai ei tai oli puolisonsa fitti tai ei.
Rikkaat hengaa kenen kanssa haluaa, ei heillä ole tarvetta tarkastella kenenkään taseita.
Hänhän sanoi "tietyllä tavalla" eliittiä. Niin kuin onkin, fyysisesti.
Tällä palstalla nyt pyörii lähinnä luuserit. Ei kannata näiltä läskeiltä ottaa elämänohjeita. Itse opiskelen Aalto-yliopistossa tutalla DI:ksi. Tulevaisuuden palkkataso tulee olemaan kova. Paikka on erittäin kilpailuhenkinen ja miesvaltainen. Kyllä urheilu on täällä se yleisin harrastus, kaikki kilpailuhenkiset ja tavoitteelliset ihmiset urheilevat. Sama on Kauppakorkeassa ja Oikeustieteellisessä, kuulemma. Jos et urheile ollenkaan, olet joku kumma nörtti jota ei kutsuta bileisiin. Saunan lauteilla vertaillaan kuka juoksi maratonin mihinkin aikaan, kuka nostaa penkistä mitäkin. Se on osa miesten välistä verkostotumista täällä. Kova tyyppi pärjää koulussa, bisneksissä ja urheilussa. Epävarmat nyhveröt eivät urheile. Kun kaikki ovat älykkäitä ja kaikilla on jo hyvä lukupää, on tällaisilla asiolla merkitystä, että voi erottua työmarkkinoilla. Muut harrastukset kuin urheilu katsotaan toisarvoiseksi puuhasteluksi. Suurin osa tulevista dippainsseistä on joko RUK tai Laskuvarjojääkärikoulun käyneitä miehiä, ja kyllähän se on urheilullista porukkaa. Yhteiskuntamme tavoitteellisimmat yksilöt ovat urheilullisia.
Eihän sitä tietenkään tajua jos viettää aikansa vauva-palstalla määkimässä.
DI:ksi opiskelleena miehenä (joka ei vastannut tätä "urheilullisen superinsinöörin" ihannetta, minulla ei ollut urheiluharrastuksia eikä ole vieläkään) pakko sanoa, että tämä kyllä on totta ja suurin osa teekkareista on juuri tällaisia.
https://www.is.fi/viihde/art-2000000616707.html
Näitä poikakalentereitahan ensimmäisen julkaisivat juuri TKK:n opiskelijat, joskin uutinen on jo vanha, nykyään se on osa Aalto-yliopistoa. Eivät siellä kaikki ole kunnossa, mutta monet ovat. Sinänsä jännä, että ovat viinaanmeneviä myös. Mutta vastapainoksi urheillaan. Oikeustieteteilijät tekivät oman kalenterinsa. Jyväskylän Liikuntatieteellisen opiskelijat ovat tehneet myös.
Miksipä ei tuon ikäinen, tavoitteellinen mies vääntäisi kroppaansa rantakuntoon? Naiset ja bileethän heitä varmaan kiinnostavat, paremmin tulee menemään sillä rintamalla jos näyttää joltakin. Vanhempana sitten ehtii olemaan mahakas porvari.
No harvemmat noita hunkseja ovat. Terveisin DI-nainen. Älkää olko lapsellisia, ihan tavallisia jannuja siellä oli suurin osa eikä mitään eliittiä. Suurin osa tietysti nuorista miehistä nyt liikkuu aivan normaalisti, käy lenkillä ja puntilla, se on normaalia, ei mikään helkkarin takuu eliittiin pääsystä tai siellä olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuli vähän tämän tapainen vänkäys ajokortista. Että niin sullahan ei ole korttia, ootko ajatellut hommata. Sanoin kuten asia on, että kyllähän se välillä mielessä on käynyt, mutta en tiedä oikein. No sen päiväinen jankutus, että kyllä pitää olla kortti, mitäs jos tapahtuu sitä, miten pääset tonne jääjääjää. Ja että jos lähdetään kesäreissulle niin hän ei sitten aja yksin koko matkaa. No junalla tai muulla julkisella hän ei ainakaan lähde.
Niin meni kortti tunteisiin, että suhteen alku jäi siihen. Ajokouluun menin kyllä joskus vähän alle vuoden päästä, mutta siihen oli muut syyt ja se on toinen tarina.
Hahah jtn vastaavia tapauksia on ollut kans itelläni, yks tapailumies jäi vänkäämään onko meillä jotain yhteistä liikuntaharrastusta (siitähän se suhde on kiinni nykyään). Itse käyn salilla ja joogassa/lenkillä, se pelaa pallopelejä. Ehdotin tennistä, ei käynyt kun on kuulemma ammattilainen niin ei ala mua opettaa, sulkapallo oli kuulemma tylsä, lenkki sitten kävi muttei ollu sille tarpeeksi viihdyttävää.
Hermot meni kyseiseen vänkääjään. Ei riitä että nainen on urheilullinen, olin vielä sitä paremmassa kunnossa, kun sen mielestä lihastreenin saa tehtyä hyvin kotona (no ei tosiaan tehnyt sitäkään), pitää olla joku spesifi yhteinen liikuntaharrastus että herra on tyytyväinen, varmaan vieläkin sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin saavutukset eivät ole tärkeitä, mutta kun puhutaan että joku "on mennyt pitkälle elämässä" niin silloin kyllä tarkoitetaan niitä saavutuksia. Jos tällaisesta haaveilee, niin liikunta on kaikkein paras "ihmelääke" jolla niihin tavoitteisiin voisi ehkä päästä (jos on jo valmiiksi älykäs). On lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat että liikunta parantaa opiskelukykyä ja keskittymiskykyä, paremmin kuin mikään muu asia.
Hölönpölön. Hyvin harva ihminen saavuttaa yksinäisyydessään yhtään mitään pelkästään opiskelemalla, harjoittelemalla ja liikkumalla. Kyllä siinä tarvitaan kontakteja, oikeita saumoja, mahdollisuuksia jne. Näitä saa joko suvun kautta, syntymällä oikein tai verkostumalla. Se vie aikaa.
Tuskin liikunnasta nyt haittaakaan on, mutta kuvitelma jostain tyypistä, joka ahkeroi ja lopun ajan ravaa juoksulenkillä on hollywood-kamaa.
Opiskelukykyä parantaa ennen kaikkea hyvät yöunet ja se, että osaa relata ja antaa aivojen levätä. Joillakin se ei onnistu kuin liikkumalla, mutta osaa tehdä tämän ilmankin, kuten vaikka juttelemalla ystävän tai puolison kanssa, hoitamalla lemmikkejä ja suurella osalle ihan reipas bailaaminen opiskelun ohella toimii.
Ihme treenaajauskovaisia.
"Tuskin liikunnasta nyt haittaakaan on, mutta kuvitelma jostain tyypistä, joka ahkeroi ja lopun ajan ravaa juoksulenkillä on hollywood-kamaa."
No kuka sellasesta on puhunut? Sosiaalinen elämä ja verkostoituminen on osa kokonaisuutta. Treeneissäkin voi olla kavereita, tiedätkös. Esim. urheilujoukkueen kanssa pelaaminen tuottaa valtavan hyviä tiimitaitoja. Sen sijaan että yksin pelaat jotain videopeliä kotonas.
Jos olet urheilullisen näköinen, saat enemmän kavereitakin, toisista tavoitteellisista ihmisistä, eli juuri sellaisista, joiden kanssa kannattaakin verkostoitua. Kukaan menestyjätyyppi ei jaksa katsella sellasta vänöttävää nahjusta, jonka ruumiinrakenteesta jo näkee että on hidas ja laiska. Urheilu parantaa sosiaalista itseluottamusta. Jo työhaastattelussa se vaikuttaa. Jos olet lihaksikas ja hyväkuntoinen, se kertoo heti haastattelijalle että olet työtä pelkäämätön ja lujatahtoinen. Kun astut huoneeseen, sut huomataan. Urheilullisen ihmisen kasvotkin hehkuvat eri lailla.
Ihmiset jotka eivät liiku, ovat luusereita. Näin on aina ollut, ja tulee aina olemaan. Siinä erotellaan jyvät akanoista. Kivaahan se sportti ei aina ole (siinä sekoittuu aina paha olo ja hyvä olo), mutta juuri siinä se erottelu tapahtuukin.
Esimerkiksi ihaillut poliitikot, Sanna Marin ja Alex Stubb, molemmat urheilevat paljon. Stubb ei olisi niin särmä kuin on, ilman triathlon-harrastustaan. Stubb on kerännyt paljon kiitosta kansainvälisesti, presidenttinä toimiessaan. Sauli Niinistö oli myös urheilumies. Niin on myös Ruotsin pääministeri. Ja itseasiassa myös Zelenskyi (nostaa puntteja todella ahkerasti). Kun paine on kovaa, tarvitaan urheilu avuksi.
Ahtisaari teki pitkän kansainvälisen uran, joten hän on ollut tosi urheilullinen mies. Ja tietenkin kaikki Suomen johtavat poliitikot ovat olleet myös erittäin urheilullisia, Soini, Satonen, Rinne nyt muutamia mainitakseni.
Tää ketjun hupihahmo on joku hitlerjugendin edustaja, arjalaisen eugeniikan tuote. Näitä pääsee välillä liian korkeaan asemaan, ja silloin käy huonosti. Historia tietää.
Minulle tuli noista kirjoituksista mieleen se Otaniemestä liikkeelle lähtenyt uskonlahko, jonka yksi tärkeä opinkappale oli BMI:n kyttääminen. Naisten pitää olla normaalipainon alapuolella. Monenlaista vipeltäjää DI koulutuksen saaneistakin löytyy.
Totta! Uskonto ja lahkolaisuutta tuommoinen kehon palvonta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Höpsistä. Jos niillä kahdella ärsyttävällä, tai mitä nyt onkaan, tapaa on iso merkitys, niin sitten suhde voi loppua siihen. Ei hyvät asiat parisuhteessa kumoa huonoja, ei se ole mitään nollasumma peliä. Meissä kaikissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta tuskimpa sinäkään ottaisit kumppaniksesi ensimmäistä vastaantulevaa tyyppiä? Mikset? "
Eri mutta niinhän tuossa varta vasiten sanottiinkin. Että pienissä asioissa voi joiustaa, suurissa joilla on merkitystä ei.
Trollaat ja haluat vain vängätä tai sitten et todellakaan ymmärrä, että parisuhteessa joustetaan aina tai tosiaan se on entinen parisuhde. Voi niinkin elää heti lopettaa kun toinen vähän ärsyttää ja hypätä uuteen. Tai olla aina yksin. Ihan valintoja. Mutta kestävässä parisuhteessa on kyllä vain yksi malli joka on että molemmat joustaa. Ellei sitten kimapssa ole kaksi täydellistä mutta todennäköisestihän juuri ne ei toisiaan kestä.
Sivusta huutelen, mutta sinä taas olet sekoittanut parisuhteen/kumppanuuden seurusteluun ja tutustumiseen, jolloin vasta pohditaan, olisiko tuosta toisesta elämänkumppaniksi. Ei se niin mene, että puolusolla on ollut sama tapa jo vuosia, mutta yht'äkkiä se sitten alkaakin ärsyttää niin, että on pakko ottaa ero. Vaan tapailuvaiheessa tehdään havaintoja ja punnitaan ominaisuuksia. Jos silloin jo huomaa, että joku toisen tapa/puute/pahe ärsyttää, ei kannata ryhtyä parisuhteeseen tämän yenkilön kanssa. Nykyään tosin usein muutetaan kiimoissaan yhteen niin nopeasti, että tämmöiset "pikkujutut" sitten kaatavat suhteen aika piankin. Edes se toitottamasi 'rakkaus' ei ole vielä päässyt kehittymään. Ja alkuihastus/"rakastuminen" (=hormonihuurut) haihtuu, kun toisen arkiset tavat tulefat tutuiksi.
Sivusta huutelen, mutta sinä taas olet sekoittanut parisuhteen/kumppanuuden seurusteluun ja tutustumiseen, jolloin vasta pohditaan, olisiko tuosta toisesta elämänkumppaniksi.
Tässäkin nyt ihmiset ovat aika erilaisia. Toiset ärsyyntyvät suunnilleen kaikesta, mitä muut ihmiset tekee, toiset ovat pitkäpinnaisia, eikä heitä ärsytä juuri koskaan mikään.
Kyllä minusta, jos parisuhteen haluaa, kannattaisi miettiä omaa soveltuvuuttaan, jos kovin usein alkaa ärsyttämään ties mikä pikkuasia, joka suhteen päättää alkuunsa.
Puhumattakaan noista tilanteista, jossa hehkutetaan toinen ihanaksi ihmiseksi, mutta sitten on tämä väärän väristen sukkien pitäminen, että kannattaako.
Eihän parisuhde ole kaikille ja heidän, joita ärsyttää kovin nopeasti kaikki on kai vaan myönnettävä, että eivät ole parisuhdeihmisiä ja olla sinkkuna. Monelle se kyllä ei olekaan mikään ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä varmaan nyt tulee esille se, kun monissa haastatteluissakin on joku sanonut, että "minä olen parisuhdeihminen"? Kun toiset näköjään ovat ns. parisuhdeihmisiä, viihtyvät yhdessä paremmin kuin elävät yksin. Nämä sitten joustavat ja eivät niin helposti ärsyynny tai "päättävät" olla välittämättä, koska muuten joutuisivat elämään yksin. Se olisi pahempaa kuin toisen jotkut tietyt piirteet tai tavat. Toiset ovat sitten ilmeisesti niitä, jotka punnitsevat tutustumisvaiheessa tarkemmin ja tuntevat itsensä ja sen mistä ärsyyntyvät tai minkätyylistä ihmistä haluavat ja minkätyylistä eivät missään nimessä. Heille parisuhde ei ole niin tärkeä, voivat elää mieluummin yksin, jos vertaavat siihen kun eläisivät yhdessä jonkun einiinmieleisen ihmisen kanssa tai ihmisen jonka joku piirre jo alussa ärsyttää tai kiinnittää negatiivista huomiota.
On otettava huomioon ihmisten erilaiset toiveet parisuhteesta ja omat elämäntavat. Silloin kumppaninvalinta, kriteerit ja tutustumisprosessikin on heille erilainen. Minusta on vain hyvä asia, että ihminen itse tietää mikä hänelle sopii.
Minulla oli nuorempana tärkeää miesten kengät. Katsoin miesten kenkiä. Jos miehellä oli vääränlaiset tai epäsiistit kengät niin oli miinusta negatiivinen piirre. Silloin ei ollut näin paljon lenkkaruntyylisiä käytössä. Monesti kaverit naroivatkin, että oliko miehellä hyvät kengät jos olin treffeillä tai muuten mietin olisko ainesta jatkoon. Oliko harmaat korkealippaiset ja valkopohjaiset pappakengät, esimerkiksi. Kyllä edelleenkin kiinnitän huomiotani miehen kenkiin, että ahaa, onpas kivat ja tyyliin sopivat kengät/muut jalkineet. Mieskin on silloin yleensä melko mukavan tyylinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aikuinen ihminen ymmärtää, että minä minä minun ärsyttää ei ole maailman napa. Silloin ihmisellä yleensä on tasapainoisempi olla itsensäkin kanssa, ei koko ajan ole hankauksessa ja kuuntele itseään ja mikäs minua nyt taas tänään ärsyttää.
On kivempi olla töissä, kivempi kulkea julkisilla, kivempi käydä kaupassa ja ihan vaan olla olemassa, kun ei koko ajan ole omat tunteet ja ärsytykset ja minä minä mielessä.
Parisuhdeihminen olisin varmaan, jos olisi sopiva tullut kohdalle, mutta ei ole vielä tullut. Joskus ehkä tulee ja silloin toivottavasti näen vähän omaa napaa pidemmälle. Mutta nyt olen ihan iloinen ja onnellinen sinkku, vaikka ymmärränkin, mitä ihmiset joustolla tarkoittavat.
Minäkin joustan ystävien kanssa. Muut eläkööt täydellistä minua ärsyttää elämäänsä.
Tuohan riippuu ihan siitä, kuinka paljon sitä ylipainoa kumppanilla oikein on. Jos aivan valtavasti, eikä mitään merkkejä elämäntaparemontista näy, eikä kuulu, niin toinen päätyy käytännössä kumppaninsa omaishoitajaksi jo 40-50 ikävuoteen mennessä ja oma elämä jää elämättä. Itsekin olen halunnut loputtomasti uskoa, että oma kumppanini ryhdistäytyy. Paino on päinvastoin tuplaantunut, eikä hän liiku enää kuin sängyn, jääkaapin ja vessan väliä. Kohta ei varmaan selviä enää edes noista itse. Pienikin yritys ottaa asia puheeksi johtaa riitoihin. En usko, että suhteemme enää kauaa kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On otettava huomioon ihmisten erilaiset toiveet parisuhteesta ja omat elämäntavat. Silloin kumppaninvalinta, kriteerit ja tutustumisprosessikin on heille erilainen. Minusta on vain hyvä asia, että ihminen itse tietää mikä hänelle sopii."
Näin se on. Happy go lucky ja sitten osa on tarkempia. Siskoni tulee toimeen ihan kaikkien kanssa, kaupan kassaltakin saa hereämmän hymyn. Minua ottaa useampi asia päästä ja toisinaan hänen on vaikea sitä ymmärtää. Aikoinaan ärsytti, pidin tekopirteänä, mutta vanhemmiten kun ei sen hymy ole hyytynyt olen tajunnut, että vaikka ollaan samaa perhettä niin kyllä ihmiset voi olla syvästi erilaisia.
Turha siitä kyllä semmoista johtopäätöstä on vetää, että jos vaan tulee toimeen kaikkien kanssa ja parinkin löytää niin ei pysty olemaan yksin. Ei se niinkään yksinkertaista ole.
Mun on ollut pakko tulla tulokseen, että jotkut on vaan ystävällisempiä ja kivampia ihmisiä kuin toiset. Vähän katkeraa, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta jossa molemmat ovat fittejä, ovat tietyllä tavalla eliittiä. Vaikka he olisivat keskituloisia tai matalatuloisia. On rahat, ja sitten on tämä asia. Nämä ovat 2 tärkeintä pääoman muotoa. Vaikka olisit köyhä, voit olla fitti. Ja silloin etsi toinen köyhä ja fitti. Teillä on samanlaista pääomaa. Älä tuhlaa aikaasi vetelyksiin. Eivät he ymmärrä sinua, etkä sinä heitä. Eivät rikkaatkaan hengaa köyhien kanssa.
Miten huvittavaa. Luuleeko tämä, että oikeasti joku salisami on enemmän eliittiä kuin vaikutusvaltaisen sosiaalisen piirin omaava älykkö, jolla on osaamista useammallakin osa-alueella - oli fitti tai ei tai oli puolisonsa fitti tai ei.
Rikkaat hengaa kenen kanssa haluaa, ei heillä ole tarvetta tarkastella kenenkään taseita.
Hänhän sanoi "tietyllä tavalla" eliittiä. Niin kuin onkin, fyysisesti.
Tällä palstalla nyt pyörii lähinnä luuserit. Ei kannata näiltä läskeiltä ottaa elämänohjeita. Itse opiskelen Aalto-yliopistossa tutalla DI:ksi. Tulevaisuuden palkkataso tulee olemaan kova. Paikka on erittäin kilpailuhenkinen ja miesvaltainen. Kyllä urheilu on täällä se yleisin harrastus, kaikki kilpailuhenkiset ja tavoitteelliset ihmiset urheilevat. Sama on Kauppakorkeassa ja Oikeustieteellisessä, kuulemma. Jos et urheile ollenkaan, olet joku kumma nörtti jota ei kutsuta bileisiin. Saunan lauteilla vertaillaan kuka juoksi maratonin mihinkin aikaan, kuka nostaa penkistä mitäkin. Se on osa miesten välistä verkostotumista täällä. Kova tyyppi pärjää koulussa, bisneksissä ja urheilussa. Epävarmat nyhveröt eivät urheile. Kun kaikki ovat älykkäitä ja kaikilla on jo hyvä lukupää, on tällaisilla asiolla merkitystä, että voi erottua työmarkkinoilla. Muut harrastukset kuin urheilu katsotaan toisarvoiseksi puuhasteluksi. Suurin osa tulevista dippainsseistä on joko RUK tai Laskuvarjojääkärikoulun käyneitä miehiä, ja kyllähän se on urheilullista porukkaa. Yhteiskuntamme tavoitteellisimmat yksilöt ovat urheilullisia.
Eihän sitä tietenkään tajua jos viettää aikansa vauva-palstalla määkimässä.
DI:ksi opiskelleena miehenä (joka ei vastannut tätä "urheilullisen superinsinöörin" ihannetta, minulla ei ollut urheiluharrastuksia eikä ole vieläkään) pakko sanoa, että tämä kyllä on totta ja suurin osa teekkareista on juuri tällaisia.
https://www.is.fi/viihde/art-2000000616707.html
Näitä poikakalentereitahan ensimmäisen julkaisivat juuri TKK:n opiskelijat, joskin uutinen on jo vanha, nykyään se on osa Aalto-yliopistoa. Eivät siellä kaikki ole kunnossa, mutta monet ovat. Sinänsä jännä, että ovat viinaanmeneviä myös. Mutta vastapainoksi urheillaan. Oikeustieteteilijät tekivät oman kalenterinsa. Jyväskylän Liikuntatieteellisen opiskelijat ovat tehneet myös.
Miksipä ei tuon ikäinen, tavoitteellinen mies vääntäisi kroppaansa rantakuntoon? Naiset ja bileethän heitä varmaan kiinnostavat, paremmin tulee menemään sillä rintamalla jos näyttää joltakin. Vanhempana sitten ehtii olemaan mahakas porvari.
No harvemmat noita hunkseja ovat. Terveisin DI-nainen. Älkää olko lapsellisia, ihan tavallisia jannuja siellä oli suurin osa eikä mitään eliittiä. Suurin osa tietysti nuorista miehistä nyt liikkuu aivan normaalisti, käy lenkillä ja puntilla, se on normaalia, ei mikään helkkarin takuu eliittiin pääsystä tai siellä olosta.
Ei kyllä todellakaan suurin osa miehistä käy puntilla.
Koulun liikunan opettajana ja naisena sanon:
Liikunan vähäisyys on varmaan merkittävin suomalaista yhteiskunnan ongelmista. Monet ihmiset ovat vieraantuneet koko liikunnan käsitteestä. Lapsista osa pelästyy, kun he hikoilevat liikuntatunnilla, koska eivät tiedä mitä se tarkoittaa ja luulevat että se on vaarallista. Osa lapsista ei osaa ottaa juoksuaskelia, koska luulevat että saman puolen käden ja jalan pitää liikkua yhtä aikaa. Olen nähnyt tämän omin silmin, joka vuosi.
Nuorilla on valtavasti mielenterveysongelmia. Yksi, ehkä suurin syy on, että liikuntaa ei enää harrasteta. Aika menee puhelimen, somen, lyhyvideoiden ja pelien lumoissa. Pihalla ei enää pelata mitään. 90-luvulla ja 2000-luvun alussa oli ihan tavallista että nuoret kokoontuivat koulun jälkeen pelaamaan pesistä yhdessä, tytöt ja pojat. Se oli tapa tavata vastakkaista sukupuolta, sekä liikkua porukalla. Ei tarvittu valmentajaa tai aikuista käskemään tai valvomaan. Eikä kalliita seuramaksuja. Osasyy oli, ettei ollut muutakaan viihdykettä. Somea tai verkkopelejä ei vielä ollut. Jos halusi jotakin äksöniä, piti lähteä ulos.
Nykyään vain pieni osa nuorista liikkuu. Yleensä kyse on kilpaurheilusta. Harrastusten maksut ovat kasvaneet kohtuuttomiksi, syytä on vaikea löytää. Monia näitä asioita voisi tehdä ihan pikkurahalla. Mutta jotenkin siitä on tehty tavattoman vaikeaa, jokainen muistaa ne naurettavan kalliit jumppakepit.
Liikunnasta on tullut vain harvojen juttu. Tämä sama pätee aikuisiin, älypuhelimet, niistä johtuva liikkumattomuus ja mielenterveyden ongelmat ym... Nuorethan kopioivat vain mitä vanhempansa tekevät.
Nämä ovat todella isoja ongelmia Suomen tulevaisuuden kannalta. Ja ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden.
Parisuhteessa kyse on melko isosta elämänkatsomuksellisesta näkemyserosta. Vain harva enää uskoo, että liikunnasta voi saada jotakin hyvää. Jos kuulut vähemmistöön joka haluaa vieläkin liikkua, on vaikea löytää ymmärrystä enää nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset mätänevät pelituoleihinsa, ja joukolla ilkkuvat niitä jotka haluavat "rääkätä itseään". Massat ovat tällaisia, liikkujat ovat enää kummeksuttu vähemmistö. Itsekin kun olen juoksulenkillä, monet katsovat kummeksuen "miksi tuo ihminen tekee noin".
Hyvä huomio. Ei se, että tulee toimeen ihmisten kanssa ja on hymy herkässä ole merkki, että parisuhteeseenkin mennään helposti ja paljon joistaan ja sietäen. Vaikka tulee juttuun ihmisten kanssa hyvin, niin kyllä minulla on ainakin ihan omat kriteeriini kumppanin suhteen. Ehkä on juuri niin, että kun muutenkin on kanssakäyminen ihmisten kanssa melko sujuvaa niin haluaisi sen parisuhteenkin olevan mahdollisimman sujuvaa. Haluaisi luonnikkaan miehen ja suhteen ja yrittää silloin etukäteen karsia pois mahdolliset haittatekijät, muutosta tai parannusta vaativat piirteet ja asiat.
Miksi niitä silloin parisuhteeseensa haluaisi.
Taas kovin hämmentävä tämä keskustelu. Oikeastiko joku on löytänyt ihmisen, jonka yksikään tapa ei ärsytä?
Minä ärsyynnyin mieheni jostain tavoista kyllä alusta lähtien, mutta kait nyt ymmärsin, että täydellistä ihmistä ei ole. Nykyään ihan samat tavat ärsyttää edelleen. Ollaan vaan opittu välttelemään tilanteita, joissa nuo huonot tavat nousee esiin, esim. ei aleta tekemään mitään kiireessä ja stressin alla kuin aivan pakosta. Minussa on samalla tavalla tapoja, jotka ovat huonoja ja hän sietää niitä.
Siitä olen samaa mieltä, että se on päätös, jaksaako joka kerta möksähtää ja ottaa itseensä ja loukkaantua ja suuttua, kun toinen johonkin huonoon tapaan sortuu.
Kyllähän se toinenkin yrittää välttää sortumasta, mutta ihminen ei ole siis täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Koulun liikunan opettajana ja naisena sanon:
Liikunan vähäisyys on varmaan merkittävin suomalaista yhteiskunnan ongelmista. Monet ihmiset ovat vieraantuneet koko liikunnan käsitteestä. Lapsista osa pelästyy, kun he hikoilevat liikuntatunnilla, koska eivät tiedä mitä se tarkoittaa ja luulevat että se on vaarallista. Osa lapsista ei osaa ottaa juoksuaskelia, koska luulevat että saman puolen käden ja jalan pitää liikkua yhtä aikaa. Olen nähnyt tämän omin silmin, joka vuosi.
Nuorilla on valtavasti mielenterveysongelmia. Yksi, ehkä suurin syy on, että liikuntaa ei enää harrasteta. Aika menee puhelimen, somen, lyhyvideoiden ja pelien lumoissa. Pihalla ei enää pelata mitään. 90-luvulla ja 2000-luvun alussa oli ihan tavallista että nuoret kokoontuivat koulun jälkeen pelaamaan pesistä yhdessä, tytöt ja pojat. Se oli tapa tavata vastakkaista sukupuolta, sekä liikkua porukalla. Ei tarvittu valmentajaa tai aikuista käskemään tai valvomaan. Eikä kalliita seuramaksuja. Osasyy oli, ettei ollut muutakaan viihdykettä. Somea tai verkkopelejä ei vielä ollut. Jos halusi jotakin äksöniä, piti lähteä ulos.
Nykyään vain pieni osa nuorista liikkuu. Yleensä kyse on kilpaurheilusta. Harrastusten maksut ovat kasvaneet kohtuuttomiksi, syytä on vaikea löytää. Monia näitä asioita voisi tehdä ihan pikkurahalla. Mutta jotenkin siitä on tehty tavattoman vaikeaa, jokainen muistaa ne naurettavan kalliit jumppakepit.
Liikunnasta on tullut vain harvojen juttu. Tämä sama pätee aikuisiin, älypuhelimet, niistä johtuva liikkumattomuus ja mielenterveyden ongelmat ym... Nuorethan kopioivat vain mitä vanhempansa tekevät.
Nämä ovat todella isoja ongelmia Suomen tulevaisuuden kannalta. Ja ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden.
Parisuhteessa kyse on melko isosta elämänkatsomuksellisesta näkemyserosta. Vain harva enää uskoo, että liikunnasta voi saada jotakin hyvää. Jos kuulut vähemmistöön joka haluaa vieläkin liikkua, on vaikea löytää ymmärrystä enää nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset mätänevät pelituoleihinsa, ja joukolla ilkkuvat niitä jotka haluavat "rääkätä itseään". Massat ovat tällaisia, liikkujat ovat enää kummeksuttu vähemmistö. Itsekin kun olen juoksulenkillä, monet katsovat kummeksuen "miksi tuo ihminen tekee noin".
Älä nyt jaksa enää, kukaan ei osta tätä urheilu-uskontoasi. Ihan sairasta höpötystä.
Ei sitä läskiämmää kehtais katsella kun itse on kuosissa. Jos ei edes lenkille lähde niin vaihtoon.