Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (706)
Läskit ovat inhottavia ja kuvottavia. Yhtään hyvännäköistä läskiä ei ole olemassa. Plussa-mallit ja kehopositiivisuus on valhe, sen tietävät jopa läskit. Läski on inhottavaa hyytelöä, joka peittää kasvonpiirteet ja sukupuolipiirteet. Miehet ja naiset alkavat näyttää samalta kun he lihovat. Sukupuolettomalta pygmiltä. Miehen kasvojen kulmikkuus häviää. Naisen sirot piirteet peittyvät ihraan. Kaikista tulee samanlaisia oksettavia Jabba The Hutteja. Se on kuvottavaa. Kauniskin nainen muuttuu kuvottavaksi Jabba The Huttiksi korkokengissä, kun ihra peittää hänen piirteensä. Jää myös roikkuvaa ihoa, joten ihan sama vaikka läski tulisi järkiinsä ja laihduttaisi, roikkuva iho on varsinainen seksintappaja. Sen voi leikata pois, mutta silloin jää ruman näköiset arvet irvistämään muistutkseksi siitä, että oli aikaisemmin kuvottava läskimooses. Man the harpoons!
Ihminen joka ei liiku monta kertaa viikossa hikeen asti on pelkkä paskakasa. Eivät oikeastaan ansaitse edes elää, elämän lahjan hukkaan heittämistä.
Mielenkiintoista että vauva-poliisit poistaa kaikki "asiattomat ja turhat" aloituspostaukset, mutta tällaiseen ketjuun saa kirjoittaa aivan mitä vain, eikä ylläpito tee asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Taas kovin hämmentävä tämä keskustelu. Oikeastiko joku on löytänyt ihmisen, jonka yksikään tapa ei ärsytä?
Minä ärsyynnyin mieheni jostain tavoista kyllä alusta lähtien, mutta kait nyt ymmärsin, että täydellistä ihmistä ei ole. Nykyään ihan samat tavat ärsyttää edelleen. Ollaan vaan opittu välttelemään tilanteita, joissa nuo huonot tavat nousee esiin, esim. ei aleta tekemään mitään kiireessä ja stressin alla kuin aivan pakosta. Minussa on samalla tavalla tapoja, jotka ovat huonoja ja hän sietää niitä.
Siitä olen samaa mieltä, että se on päätös, jaksaako joka kerta möksähtää ja ottaa itseensä ja loukkaantua ja suuttua, kun toinen johonkin huonoon tapaan sortuu.
Kyllähän se toinenkin yrittää välttää sortumasta, mutta ihminen ei ole siis täydellinen.
Suurin syy siihen, miksi minulla meni yli 10 vuotta ilman liikuntaa koulun jälkeen, oli koulun liikunnan opetus. Kesti pitkään päästä yli siitä huonommuuden tunteesta, joka siellä huonosti liikkuviin iskostettiin. Kun lopulta uskaltautui ryhmäliikuntaan, oli melkoinen yllätys havaita, että se voikin olla hauskaa. Ei olisi uskonut koulun tuntien jälkeen.
Ei suurin miehistä, mutta suurin osa nuorista miehistä käy, jos on mahdollisuus, kuten työpaikalla tai tms. Eivät mitenkään tosissaan, siis kasvattamassa lihasta, mutta höntsäämässä kaverien kesken, kuten nuorilla on tapana tehdä vähän kaikkea porukassa.