Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (887)
Ihminen joka ei liiku monta kertaa viikossa hikeen asti on pelkkä paskakasa. Eivät oikeastaan ansaitse edes elää, elämän lahjan hukkaan heittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista että vauva-poliisit poistaa kaikki "asiattomat ja turhat" aloituspostaukset, mutta tällaiseen ketjuun saa kirjoittaa aivan mitä vain, eikä ylläpito tee asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Taas kovin hämmentävä tämä keskustelu. Oikeastiko joku on löytänyt ihmisen, jonka yksikään tapa ei ärsytä?
Minä ärsyynnyin mieheni jostain tavoista kyllä alusta lähtien, mutta kait nyt ymmärsin, että täydellistä ihmistä ei ole. Nykyään ihan samat tavat ärsyttää edelleen. Ollaan vaan opittu välttelemään tilanteita, joissa nuo huonot tavat nousee esiin, esim. ei aleta tekemään mitään kiireessä ja stressin alla kuin aivan pakosta. Minussa on samalla tavalla tapoja, jotka ovat huonoja ja hän sietää niitä.
Siitä olen samaa mieltä, että se on päätös, jaksaako joka kerta möksähtää ja ottaa itseensä ja loukkaantua ja suuttua, kun toinen johonkin huonoon tapaan sortuu.
Kyllähän se toinenkin yrittää välttää sortumasta, mutta ihminen ei ole siis täydellinen.
Suurin syy siihen, miksi minulla meni yli 10 vuotta ilman liikuntaa koulun jälkeen, oli koulun liikunnan opetus. Kesti pitkään päästä yli siitä huonommuuden tunteesta, joka siellä huonosti liikkuviin iskostettiin. Kun lopulta uskaltautui ryhmäliikuntaan, oli melkoinen yllätys havaita, että se voikin olla hauskaa. Ei olisi uskonut koulun tuntien jälkeen.
Meillä on toisinpäin, nainen ei liiku ollenkaan..
Ei lenkkeilyä, ei jumppaa jne. Aiemmin kävi sentään jumpassa mutta ei enää.. Sohvalla viihtyy työpäivän jälkeen kaljatölkki vieressä.
Tänään naureskelin mielessäni kun saatoin tytön kouluun. Meillä kävelymatkaa noin 15min
Kouluportin vieressä on vain kaksi saattopaikkaa, ne olivat tietysti varattu. Kauempana ~40 metrin päässä on isohko parkkialue jossa aina vapaata.
Naureskelin ylipainoiselle naiselle joka sadatteli saattopaikkojen määrää.. (ei mitään järkeä, kirosanoja..)
Teki mieli tiuskaista että kävele pulska, ei tekisi pahaa sun kunnolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin, nainen ei liiku ollenkaan..
Ei lenkkeilyä, ei jumppaa jne. Aiemmin kävi sentään jumpassa mutta ei enää.. Sohvalla viihtyy työpäivän jälkeen kaljatölkki vieressä.
Tänään naureskelin mielessäni kun saatoin tytön kouluun. Meillä kävelymatkaa noin 15min
Kouluportin vieressä on vain kaksi saattopaikkaa, ne olivat tietysti varattu. Kauempana ~40 metrin päässä on isohko parkkialue jossa aina vapaata.
Naureskelin ylipainoiselle naiselle joka sadatteli saattopaikkojen määrää.. (ei mitään järkeä, kirosanoja..)
Teki mieli tiuskaista että kävele pulska, ei tekisi pahaa sun kunnolle.
Lenkkeilen siis itse hyvin, joka päivä tulee askelia ~15t
Lisäksi 2x viikossa kuntosali.
Vierailija kirjoitti:
Nykyää digiajan elämästä on tullut niin mukavuudenhaluista, että suurimmalle osalle on ihan mahdotonta ymmärtää liikunnan filosofiaa. "Yhyy tämä ei tunnu kivalta, eli siis tämä ei ole kivaa yhyy". Tällaisia ihmisiä on varmaan 90% nykyään. Suurin osa on vieraantunut eläimellisestä itsestään. Eivät he tajua, että liikunta on tuskallista myös niiden mielestä, jotka tekevät sitä aktiivisesti.
Ihminen on ainoa eläin, joka ei itse tajua liikkua, eikä edes THL-suosituksista huolimatta liiku.
Koirat yms. tajuavat itsekin, että se tekee hyvää kun juoksee ja hyppii ympäri pihaa. Kuten useimmat muutkin nisäkkäät. Ihminen on ainoa jota pitäisi patistella, ja silti ei tapahdu mitään.
Kyse on fyysisen tuskan filosofiasta, osa tajuaa osa ei. Liikunnan kuuluu olla fyysisesti tuskallista, jolloin se aiheuttaa henkistä uudistumista ja vahventumista. Yhä pienempi osa tajuaa sen tänä päivänä, ehkä 10%. En kyllä pariutuisi sellaisen kanssa, joka on filosofisesti eri koulukunnasta.
Haluan vain sanoa sivusta, että liikunta ei ole kaikille tuskallista 🙋 ja että koirat ovat hyvin luonnoton ja poikkeuksellinen (kesyeläin)laji ja siksi "juoksevat ja riekkuvat huvikseen".
Sudet esimerkiksi eivät juokse ja säntäile. Minulla on alkukantaisia koiria ja yksi koirasusi, nyt jo eläkeikäinen, terveeksi tutkittu ja se on pennusta asti ollut vielä noita vlcak-rotuisiakin jäyhempi liikkumaan turhia. Ei siis hepuloi, riehu tai juurikaan leiki. Ei välitä mistään hihnalenkeistä. Ravaa tuolla 25m kertaa 10metriä aitauksessaan kyllä kun on ruoka-aika tai jos sen inhokkikoira liikkuu vapaana tontilla.
Koira on siis pennun tasolle jäävä eläin -joista osa jalostettu vielä tosi aktiivisiksi ja vietikkäiksi- ja moni koira elää niin vähällä liikunnalla ja pienissä tiloissa, että energia siksi purkautuu hepulointina. Sellaiset ominaisuudet tekisivät huonon suden tai dingon, että säntäillään itsensä lämpöhalvauksen partaalle tai näännyksiin kauan ennen kuin on edes aika saalistaa.
Ihmisen ei ole luonnossakaan koskaan kuulunut hyppiä, leikkiä, pomppia ja juosta ympyrää aikuisena "muuten vain", ehkä vähän taitoja ylläpitääkseen. Energiaa on kulunut ja kunto kasvanut, koska liikuntaa on tullut luonnostaan.
Jos leijonalle, sudelle, ihmiselle... tuo ruuan eteen niin ei se välttämättä enää mihinkään säntäile, ainakaan jos ei pidetä missään pienessä häkissä.
Ongelmahan on liikkumattomuuden terveysvaikutukset jos niitä on kellekin tullakseen. Itse rakastan salitreeniä ja juoksua, eikä se ole minulle pakkopullaa. Mutta luonnollisempaa liikuntaa olisi varmaan pitkät kävelyt maastossa (en harrastaisi tätä ollenkaan ilman koiria) tai juokseminen paljain jaloin jossain maastossa tasaista tahtia.
Eli joo on ihan totta, että osa on vieraantunut sisäisestä ihmiseläimestään, monellakin tavalla. Sosiaalinen rakenne on esimerkiksi melko luonnoton. Koira vain on huono vertaus, enkä koira-autistina voinut hillitä itseäni. 🙊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö 25x10 metrin aitaus ole aika pieni? Tietenkin se ravaa siinä edestakaisin kun ei muutakaan mahda. Tuskin koirasusi on tarkoitettuaan mihinkään hihnalenkkeilyyn soveltuvaksi. Tämä siis eläinten liikunnasta.
Itse olin kerran tutustumassa mieheen, joka kertoi käyvänsä tanssimassa 5 kertaa viikossa. Lisäksi harrasti mm. maratonia. Tajusin heti, ettemme sovi yhteen, liikunnallinen nainen olisi sopiva hänelle. Ja minulle rauhallisempi mies. En kyllä tuntenut onneksi häneen vetoa muutenkaan ja jututkin erilaisia.
Liikunnasta pitävä valitkoon liikunnallisen, laiskempi laiskemman. Usein liikuntakeskeisellä keskustelunaiheetkin liittyvät liikuntaan ja urheiluun ja laiskemmalla johonkin muuhun.
Ei liikunnan ole tarkoitus olla fyysisrsti tuskallista. Siinä voi hengästyä ja tulla hiki, mutta se ei ole sama asia kuin tuska. Tuska on kipua esim. sellaista kuin nivelrikko tai luunmurtumat. Liikunnan ei ole tarkoitus aiheuttaa sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ongelmahan on liikkumattomuuden terveysvaikutukset jos niitä on kellekin tullakseen."
Jos? Kyllä ne tulevat kaikille jotka eivät liiku, mutta ne tulevat myöhemmin.
Liikunta voi hyväkuntoisena olla "ihan kivaa" välillä, esim. PK-lenkki voi tuntua ihan rennolta, kun jalka nousee mukavasti ja hapenotto on hyvä. Mutta jos ei koskaan tunnu pahalta niin ei treeni mitään tehokasta ole. Esimerkiksi HIIT-mäkijuoksu, vaikkapa Herttoniemen kuntoportaita ylös. Ei se nyt mitään kivaa ole, mutta tehokasta.
Tai kuntosalilla kun pistät painot jalkaprässiin (lämmittelysarjojen jälkeen, kun noustaan työsarjoihin eli 1. kova sarja) niin jos sinua ei hieman hermostuta/pelota se, mitä seuraavaksi tapahtuu, et treenaa kovin kovaa. Tunne on hetkellisesti sietämätön, ylivoimaisesti viikon epämiellyttävin hetki tavalliselle toimistotyöläiselle. Yrität tavallaan pahoinpidellä itseäsi. Kun se tehdään teknisesti oikealla tavalla, siitä ei vammaudu, vaan aiheutuu lihaskasvua. Lihaskasvuhan syntyy lihaksen mikrorepeämistä, jotka sitten arpeutuvat ja korjaantuva proteiinisynteesissä, ja sitä kautta lihakseen tulee lisää kokoa. Ei se ihan itsestään tapahdu, ei lihas halua varsinaisesti revetä, ellei sitä pakoteta (mikro)repeämään.
Tietenkin on paljon mukavuustreenaajia kuntosaleilla, naisissa etenkin. Jotka vain liikuttelevat painoja melko kevyen näköisesti. Tulee "virkeämpi olo" mutta lihas ei varsinaisesti kasva. Jotta voi kasvattaa lihakset (sellaiset kuin esim. Erikoisjoukot -ohjelman kouluttajilla, ja joillakin parhaista kilpailijoista) harjoittelun tulee olla ajoittain brutaalia. Hampaat pitää olla irveessä viimeisillä toistoilla, ja kasvot punaiset/sinipunaiset. Ei se muuten ole ollut kova sarja.
Sellaiset jotka eivät yritä kasvattaa näkyvää lihasta, vaan haluavat vain "virkistyä", ovat toki kuntosaleilla yleisiä. Minusta taas sellainen treeni on hieman tylsää, mieluummin sitten vaikka liikuisin ulkona, jos tarkoitus on vain virkistyä. Salille mennään kasvattamaan lihoja, josta on kyllä leikki kaukana.
Tältä näyttää (ja kuulostaa) kun treenataan optimaalisella tavalla jalkoja:
Ja tämä on sitä "mukavaa treeniä", josta ei ole mitään hyötyä. Naiset luulevat että tällä tulee jotkut vahvat jalat:
Ei kipuu ei hyötyy. No pain no gain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne on fyysistä eliittiä. Kyllä itse ainakin olen mieluummin keskituloinen ja saatanan hyvännäköinen pariskunta, joilla on kropat ja naamat kuin lehden kannesta. Kuin kaksi läskiä, rillipäistä rikasta ihmistä, mies kaljuuntuva, nainen selluliittinen ja riippatissinen, joita itseäänkin pikkusen kuvottaa ajatus seksistä toisen kanssa. Mies hyytyy sängyssä puolen minuutin jälkeen ja nainen nukahtaa. Sen jälkeen molemmat rohisevat uniapneassaan.
Palomiehillä, ovimiehillä ja poliiseilla on esim. paljon vientiä, vaikka tulotaso ei ole huima. Kroppa on myös pääomaa.
Usein tosin varakkailla on kroppa ja ulkonäkö kunnossa, koska he panostavat kaikkeen mitä tekevät. Hyvin moni lääkäri esimerkiksi on hyvin urheilullisia, heillä on molempia pääomia, ja he ovat 2 tavalla eliittiä. Fyysisesti ja taloudellisesti.
Luuletko tosiaan että raha ja koulutus on kunnioituksen ainoa mitta? Jos Suomeen tulisi sota taas, huomaisit että fyysiset ihmiset ovat aika helvetin kunnioitettuja. Sotasankari on yhteiskunnan kaapin päällä, siinä tilanteessa. vaikka olisi koulutukseltaan matala, hän olisi yhteiskunnan kaikken arvovaltaisin ja ihailluin henkilö, joka veisi kaikki naiset. Eikä joku pelkuri läski rillipää "älykkö", joka itkee poteron pohjalla. Eipä vaikka Simo Häyhä tai Lauri Törnikään ollut mitään lukeneita miehiä. Taikka Suomen paras lentäjä-ässä, Ilmari Juutilainen. Kansakoulun oli käynyt.
Korkeatasoinen mies/nainen kehittää sekä koulutustasoaan että kroppaansa. Vain idiootti laiminlyö toisen näistä.
Sotasankariksi ei pääse olemalla pelkästään fitti tai oikean näköinen. Sankarius vaatii rohkeutta ja älliä sekä paljon hyvää tuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariskunta jossa molemmat ovat fittejä, ovat tietyllä tavalla eliittiä. Vaikka he olisivat keskituloisia tai matalatuloisia. On rahat, ja sitten on tämä asia. Nämä ovat 2 tärkeintä pääoman muotoa. Vaikka olisit köyhä, voit olla fitti. Ja silloin etsi toinen köyhä ja fitti. Teillä on samanlaista pääomaa. Älä tuhlaa aikaasi vetelyksiin. Eivät he ymmärrä sinua, etkä sinä heitä. Eivät rikkaatkaan hengaa köyhien kanssa.
Miten huvittavaa. Luuleeko tämä, että oikeasti joku salisami on enemmän eliittiä kuin vaikutusvaltaisen sosiaalisen piirin omaava älykkö, jolla on osaamista useammallakin osa-alueella - oli fitti tai ei tai oli puolisonsa fitti tai ei.
Rikkaat hengaa kenen kanssa haluaa, ei heillä ole tarvetta tarkastella kenenkään taseita.
Hänhän sanoi "tietyllä tavalla" eliittiä. Niin kuin onkin, fyysisesti.
Tällä palstalla nyt pyörii lähinnä luuserit. Ei kannata näiltä läskeiltä ottaa elämänohjeita. Itse opiskelen Aalto-yliopistossa tutalla DI:ksi. Tulevaisuuden palkkataso tulee olemaan kova. Paikka on erittäin kilpailuhenkinen ja miesvaltainen. Kyllä urheilu on täällä se yleisin harrastus, kaikki kilpailuhenkiset ja tavoitteelliset ihmiset urheilevat. Sama on Kauppakorkeassa ja Oikeustieteellisessä, kuulemma. Jos et urheile ollenkaan, olet joku kumma nörtti jota ei kutsuta bileisiin. Saunan lauteilla vertaillaan kuka juoksi maratonin mihinkin aikaan, kuka nostaa penkistä mitäkin. Se on osa miesten välistä verkostotumista täällä. Kova tyyppi pärjää koulussa, bisneksissä ja urheilussa. Epävarmat nyhveröt eivät urheile. Kun kaikki ovat älykkäitä ja kaikilla on jo hyvä lukupää, on tällaisilla asiolla merkitystä, että voi erottua työmarkkinoilla. Muut harrastukset kuin urheilu katsotaan toisarvoiseksi puuhasteluksi. Suurin osa tulevista dippainsseistä on joko RUK tai Laskuvarjojääkärikoulun käyneitä miehiä, ja kyllähän se on urheilullista porukkaa. Yhteiskuntamme tavoitteellisimmat yksilöt ovat urheilullisia.
Eihän sitä tietenkään tajua jos viettää aikansa vauva-palstalla määkimässä.
Ja näin kirjoittaa henkilö, joka viettää aikaasva vauva-palstalla määkimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urheilu eroaa muista harrastuksista siinä, että se tukee uramenestystä. Muut harrastukset vievät aikaa pois uralta, urheilu on ainoa joka maksimoi ihmisen urapotentiaalin. Vaativa henkisen työn tekijälle se on kriittinen tasapainotekijä.
Kyllä on aika iso puute kumppanissa, jos nyrpistä liikunnalle. Sellaiset ihmiset jotka eivät pidä liikunnasta, ovat yleensä todella ahdistavaa seuraa, joilla on joku luonnevamma. Yliherkkiä, herkästi loukkaantuvia, hermostuneita, neuroottisia. Neuroottisuus on yksi ikävimmistä oireista, mikä alkaa heti jos lopettaa liikunnan, ainakin minulla. Siksi en koskaan lopetakaan.
Liikkumattomilta ihmisiltä löytyy yleensä kaikkee paniikkihäiriötä, tilannehikoilua ym. ahdistavaa. Sellainen seura on ahdistavaa, koska se heidän hermostuneisuus tarttuu. He pääsisvät siitä eroon vetämällä vaikka kovan juoksulenkin joka päivä, mutta liian laiskoja/hölmöjä tajuamaan sitä. Joten ei voi muuta kuin vältellä heitä
Yhtä lailla urheilu vie aikaa pois uralta. Urheilu todellakin vie aikaa ja energiaa, jolloin ei jaksa välttämättä tehdä iltatöitäkään kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on tärkeämpää se että hän on ihana ihminen ja hänen kanssa on helppo olla, kuin se että liikkuuko hän.
Toki jos kaipaat miestä jonka kanssa liikkua ja se on todella tärkeää nii jokainen itse päättää missä on tai missä ei. Mä en usko että 100% yhteensopivuutta on mutta jokainen päättää itse mitkä kriteerit on.
Itse tehnyt elämäntaparemontin, 2 krt/viikossa lihaskuntoa, haluan että joka päivässä jotain liikuntaa, ainakin lenkki. Mies on epäliikunnallisimpia ihmisiä joita tunnen, mutta luonnostaan hoikka. Itsellä vielä ihan lievä ylipaino (n. 4 kiloa). Kyllä olis kiva liikkua yhdessä, mutta hän on ihana rakas silti. Ollaan oltu syksyllä yhdessä 15 vuotta, naimisissa melkein 14 ja lapsia kaks.
Olen samaa mieltä. Ja ap:n mies vaikuttaa ihanalta. Mulle tuo mies kelpaisi hyvin enkä kitisisi hänen liikkumattomuudestaan.
Kiinnostaisko kuntosali (voitte asettua vaikka vierekkäisiin/peräkkäisiin laitteisiin ja katsella toisianne peilistä) tai tanssikurssit, lattaria ym.?
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä läskiämmää kehtais katsella kun itse on kuosissa. Jos ei edes lenkille lähde niin vaihtoon.
Ketä läskiämmää? Tämä ketju kertoo miehestä, joka on ylipainoinen eikä liiku, vaikka on luvannut.
Vierailija kirjoitti:
Exän, lasten isän, kanssa olin 32 vuotta. Lopulta kyllästyin satunnaiseen, mutta rajuun alkoholin käyttöön. Muuten oli mukava mies, sen 99% vuodesta.
Luetun ymmärtäminen. Niinhän tuossa juuri sanottiin, että jos on isoja, vaikeita ongelmia, ne ovat suhteessa läsnä koko ajan. Eli siis ole mitään 99 pros mukavaa, vaan paskaa koko ajan, kenties sen 2 pros voi asian unohtaa.
Sen sijaan ihmisen jättäminen sen takia, että jokin PIKKU ASIA (ymmärrätkö nyt, ei mikään iso kuten alkoholismi tai narsismi) ärsyttää on ihan eri asia.
Ja on sulla se vasta pitkä pinna ollut, sen takia et varmaan ymmärräkään, että kaikkien suhteissa ne ärsyttävät asiat ei ole tuota mittaluokkaa.
Ehkeivät nämä osaa nyt kuvitella mitään pieniä ärsyttäviä asioita. Mun mies esim toistaa usein puheessaan sanaa "niinku" ja se ärsyttää välillä paljonkin, mutta se on loppuviimein aika pieni asia. Hän myös välillä nauraessan röhöttää, mikä on välillä ärsyttävää. Näistä puutteista huolimatta rakastan häntä.
Vierailija kirjoitti:
Koulun liikunan opettajana ja naisena sanon:
Liikunan vähäisyys on varmaan merkittävin suomalaista yhteiskunnan ongelmista. Monet ihmiset ovat vieraantuneet koko liikunnan käsitteestä. Lapsista osa pelästyy, kun he hikoilevat liikuntatunnilla, koska eivät tiedä mitä se tarkoittaa ja luulevat että se on vaarallista. Osa lapsista ei osaa ottaa juoksuaskelia, koska luulevat että saman puolen käden ja jalan pitää liikkua yhtä aikaa. Olen nähnyt tämän omin silmin, joka vuosi.
Nuorilla on valtavasti mielenterveysongelmia. Yksi, ehkä suurin syy on, että liikuntaa ei enää harrasteta. Aika menee puhelimen, somen, lyhyvideoiden ja pelien lumoissa. Pihalla ei enää pelata mitään. 90-luvulla ja 2000-luvun alussa oli ihan tavallista että nuoret kokoontuivat koulun jälkeen pelaamaan pesistä yhdessä, tytöt ja pojat. Se oli tapa tavata vastakkaista sukupuolta, sekä liikkua porukalla. Ei tarvittu valmentajaa tai aikuista käskemään tai valvomaan. Eikä kalliita seuramaksuja. Osasyy oli, ettei ollut muutakaan viihdykettä. Somea tai verkkopelejä ei vielä ollut. Jos halusi jotakin äksöniä, piti lähteä ulos.
Nykyään vain pieni osa nuorista liikkuu. Yleensä kyse on kilpaurheilusta. Harrastusten maksut ovat kasvaneet kohtuuttomiksi, syytä on vaikea löytää. Monia näitä asioita voisi tehdä ihan pikkurahalla. Mutta jotenkin siitä on tehty tavattoman vaikeaa, jokainen muistaa ne naurettavan kalliit jumppakepit.
Liikunnasta on tullut vain harvojen juttu. Tämä sama pätee aikuisiin, älypuhelimet, niistä johtuva liikkumattomuus ja mielenterveyden ongelmat ym... Nuorethan kopioivat vain mitä vanhempansa tekevät.
Nämä ovat todella isoja ongelmia Suomen tulevaisuuden kannalta. Ja ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden.
Parisuhteessa kyse on melko isosta elämänkatsomuksellisesta näkemyserosta. Vain harva enää uskoo, että liikunnasta voi saada jotakin hyvää. Jos kuulut vähemmistöön joka haluaa vieläkin liikkua, on vaikea löytää ymmärrystä enää nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset mätänevät pelituoleihinsa, ja joukolla ilkkuvat niitä jotka haluavat "rääkätä itseään". Massat ovat tällaisia, liikkujat ovat enää kummeksuttu vähemmistö. Itsekin kun olen juoksulenkillä, monet katsovat kummeksuen "miksi tuo ihminen tekee noin".
Hienoa, paikalla on liikunnan opettaja!
Iso syy, miksi ihmiset eivät halua liikkua aikuisina, johtuu koululiikunnasta. Se oli lapsena pakkopullaa. Sääntöjä ei opeteta, oletetaan vaan että kyllä ne osaa tai oppii itsekseen. Myöskään taitoja ei opeteta, ihan kuin lapsi osaisi korkeushypyn tekniikan tai oikean rystyslyönnin tosta vaan. Lapsi, jolle ei ole opetettu sääntöjä ja taitoja saa kuulla muilta sekä opettajalta olevansa huono/laiska/taitamaton. Silti ei kerrota ja näytetä, miten pitäisi tehdä vaan vaaditaan suorittamista. Liikuntatunnit on kuivia, ahdistavia ja niitä oppii vain välttelemään. Tämä on oma kokemukseni lapsuudesta. Toivoin nykyajan olevan erilainen, mutta samaa olen kuullut omilta lapsiltani sekä heidän kavereiltaan.
Kannattaisiko opetukselle tehdä jotain kenties?
Ei suurin miehistä, mutta suurin osa nuorista miehistä käy, jos on mahdollisuus, kuten työpaikalla tai tms. Eivät mitenkään tosissaan, siis kasvattamassa lihasta, mutta höntsäämässä kaverien kesken, kuten nuorilla on tapana tehdä vähän kaikkea porukassa.