Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (663)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin saavutukset eivät ole tärkeitä, mutta kun puhutaan että joku "on mennyt pitkälle elämässä" niin silloin kyllä tarkoitetaan niitä saavutuksia. Jos tällaisesta haaveilee, niin liikunta on kaikkein paras "ihmelääke" jolla niihin tavoitteisiin voisi ehkä päästä (jos on jo valmiiksi älykäs). On lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat että liikunta parantaa opiskelukykyä ja keskittymiskykyä, paremmin kuin mikään muu asia.
Hölönpölön. Hyvin harva ihminen saavuttaa yksinäisyydessään yhtään mitään pelkästään opiskelemalla, harjoittelemalla ja liikkumalla. Kyllä siinä tarvitaan kontakteja, oikeita saumoja, mahdollisuuksia jne. Näitä saa joko suvun kautta, syntymällä oikein tai verkostumalla. Se vie aikaa.
Tuskin liikunnasta nyt haittaakaan on, mutta kuvitelma jostain tyypistä, joka ahkeroi ja lopun ajan ravaa juoksulenkillä on hollywood-kamaa.
Opiskelukykyä parantaa ennen kaikkea hyvät yöunet ja se, että osaa relata ja antaa aivojen levätä. Joillakin se ei onnistu kuin liikkumalla, mutta osaa tehdä tämän ilmankin, kuten vaikka juttelemalla ystävän tai puolison kanssa, hoitamalla lemmikkejä ja suurella osalle ihan reipas bailaaminen opiskelun ohella toimii.
Ihme treenaajauskovaisia.
"Tuskin liikunnasta nyt haittaakaan on, mutta kuvitelma jostain tyypistä, joka ahkeroi ja lopun ajan ravaa juoksulenkillä on hollywood-kamaa."
No kuka sellasesta on puhunut? Sosiaalinen elämä ja verkostoituminen on osa kokonaisuutta. Treeneissäkin voi olla kavereita, tiedätkös. Esim. urheilujoukkueen kanssa pelaaminen tuottaa valtavan hyviä tiimitaitoja. Sen sijaan että yksin pelaat jotain videopeliä kotonas.
Jos olet urheilullisen näköinen, saat enemmän kavereitakin, toisista tavoitteellisista ihmisistä, eli juuri sellaisista, joiden kanssa kannattaakin verkostoitua. Kukaan menestyjätyyppi ei jaksa katsella sellasta vänöttävää nahjusta, jonka ruumiinrakenteesta jo näkee että on hidas ja laiska. Urheilu parantaa sosiaalista itseluottamusta. Jo työhaastattelussa se vaikuttaa. Jos olet lihaksikas ja hyväkuntoinen, se kertoo heti haastattelijalle että olet työtä pelkäämätön ja lujatahtoinen. Kun astut huoneeseen, sut huomataan. Urheilullisen ihmisen kasvotkin hehkuvat eri lailla.
Ihmiset jotka eivät liiku, ovat luusereita. Näin on aina ollut, ja tulee aina olemaan. Siinä erotellaan jyvät akanoista. Kivaahan se sportti ei aina ole (siinä sekoittuu aina paha olo ja hyvä olo), mutta juuri siinä se erottelu tapahtuukin.
Esimerkiksi ihaillut poliitikot, Sanna Marin ja Alex Stubb, molemmat urheilevat paljon. Stubb ei olisi niin särmä kuin on, ilman triathlon-harrastustaan. Stubb on kerännyt paljon kiitosta kansainvälisesti, presidenttinä toimiessaan. Sauli Niinistö oli myös urheilumies. Niin on myös Ruotsin pääministeri. Ja itseasiassa myös Zelenskyi (nostaa puntteja todella ahkerasti). Kun paine on kovaa, tarvitaan urheilu avuksi.
Ahtisaari teki pitkän kansainvälisen uran, joten hän on ollut tosi urheilullinen mies. Ja tietenkin kaikki Suomen johtavat poliitikot ovat olleet myös erittäin urheilullisia, Soini, Satonen, Rinne nyt muutamia mainitakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin saavutukset eivät ole tärkeitä, mutta kun puhutaan että joku "on mennyt pitkälle elämässä" niin silloin kyllä tarkoitetaan niitä saavutuksia. Jos tällaisesta haaveilee, niin liikunta on kaikkein paras "ihmelääke" jolla niihin tavoitteisiin voisi ehkä päästä (jos on jo valmiiksi älykäs). On lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat että liikunta parantaa opiskelukykyä ja keskittymiskykyä, paremmin kuin mikään muu asia.
Hölönpölön. Hyvin harva ihminen saavuttaa yksinäisyydessään yhtään mitään pelkästään opiskelemalla, harjoittelemalla ja liikkumalla. Kyllä siinä tarvitaan kontakteja, oikeita saumoja, mahdollisuuksia jne. Näitä saa joko suvun kautta, syntymällä oikein tai verkostumalla. Se vie aikaa.
Tuskin liikunnasta nyt haittaakaan on, mutta kuvitelma jostain tyypistä, joka ahkeroi ja lopun ajan ravaa juoksulenkillä on hollywood-kamaa.
Opiskelukykyä parantaa ennen kaikkea hyvät yöunet ja se, että osaa relata ja antaa aivojen levätä. Joillakin se ei onnistu kuin liikkumalla, mutta osaa tehdä tämän ilmankin, kuten vaikka juttelemalla ystävän tai puolison kanssa, hoitamalla lemmikkejä ja suurella osalle ihan reipas bailaaminen opiskelun ohella toimii.
Ihme treenaajauskovaisia.
"Tuskin liikunnasta nyt haittaakaan on, mutta kuvitelma jostain tyypistä, joka ahkeroi ja lopun ajan ravaa juoksulenkillä on hollywood-kamaa."
No kuka sellasesta on puhunut? Sosiaalinen elämä ja verkostoituminen on osa kokonaisuutta. Treeneissäkin voi olla kavereita, tiedätkös. Esim. urheilujoukkueen kanssa pelaaminen tuottaa valtavan hyviä tiimitaitoja. Sen sijaan että yksin pelaat jotain videopeliä kotonas.
Jos olet urheilullisen näköinen, saat enemmän kavereitakin, toisista tavoitteellisista ihmisistä, eli juuri sellaisista, joiden kanssa kannattaakin verkostoitua. Kukaan menestyjätyyppi ei jaksa katsella sellasta vänöttävää nahjusta, jonka ruumiinrakenteesta jo näkee että on hidas ja laiska. Urheilu parantaa sosiaalista itseluottamusta. Jo työhaastattelussa se vaikuttaa. Jos olet lihaksikas ja hyväkuntoinen, se kertoo heti haastattelijalle että olet työtä pelkäämätön ja lujatahtoinen. Kun astut huoneeseen, sut huomataan. Urheilullisen ihmisen kasvotkin hehkuvat eri lailla.
Ihmiset jotka eivät liiku, ovat luusereita. Näin on aina ollut, ja tulee aina olemaan. Siinä erotellaan jyvät akanoista. Kivaahan se sportti ei aina ole (siinä sekoittuu aina paha olo ja hyvä olo), mutta juuri siinä se erottelu tapahtuukin.
Esimerkiksi ihaillut poliitikot, Sanna Marin ja Alex Stubb, molemmat urheilevat paljon. Stubb ei olisi niin särmä kuin on, ilman triathlon-harrastustaan. Stubb on kerännyt paljon kiitosta kansainvälisesti, presidenttinä toimiessaan. Sauli Niinistö oli myös urheilumies. Niin on myös Ruotsin pääministeri. Ja itseasiassa myös Zelenskyi (nostaa puntteja todella ahkerasti). Kun paine on kovaa, tarvitaan urheilu avuksi.
Ahtisaari teki pitkän kansainvälisen uran, joten hän on ollut tosi urheilullinen mies. Ja tietenkin kaikki Suomen johtavat poliitikot ovat olleet myös erittäin urheilullisia, Soini, Satonen, Rinne nyt muutamia mainitakseni.
Tää ketjun hupihahmo on joku hitlerjugendin edustaja, arjalaisen eugeniikan tuote. Näitä pääsee välillä liian korkeaan asemaan, ja silloin käy huonosti. Historia tietää.
Alue: Aihe vapaa
Mun mp: täysi liikkumattomuus tai vastenmielisyys tehdä fyysisesti rasittavaa on yhtä huono asia kuin fanaattinen, pakkomielteinen eli neuroottinen pakko liikkua jatkuvasti parempiin suorituksiin pyrkien. Tällinen suhtauminen kuuluu kilpaurheiluun, mikä on ihan eri asia kuin kunnon ja terveyden ylläpito liikkumalla
Kaikki äärimmäisyys on pahasta. Tässäkin ketjussa on joitain itsensä yli-ihmiseksi korottneita . Henkinen kehitys on jäänyt lapsenkenkiin, ymmärrys ihmisyydestä puuttuu täysin.