Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (759)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kovin hämmentävä tämä keskustelu. Oikeastiko joku on löytänyt ihmisen, jonka yksikään tapa ei ärsytä?
Minä ärsyynnyin mieheni jostain tavoista kyllä alusta lähtien, mutta kait nyt ymmärsin, että täydellistä ihmistä ei ole. Nykyään ihan samat tavat ärsyttää edelleen. Ollaan vaan opittu välttelemään tilanteita, joissa nuo huonot tavat nousee esiin, esim. ei aleta tekemään mitään kiireessä ja stressin alla kuin aivan pakosta. Minussa on samalla tavalla tapoja, jotka ovat huonoja ja hän sietää niitä.
Siitä olen samaa mieltä, että se on päätös, jaksaako joka kerta möksähtää ja ottaa itseensä ja loukkaantua ja suuttua, kun toinen johonkin huonoon tapaan sortuu.
Kyllähän se toinenkin yrittää välttää sortumasta, mutta ihminen ei ole siis täydellinen.
Suurin syy siihen, miksi minulla meni yli 10 vuotta ilman liikuntaa koulun jälkeen, oli koulun liikunnan opetus. Kesti pitkään päästä yli siitä huonommuuden tunteesta, joka siellä huonosti liikkuviin iskostettiin. Kun lopulta uskaltautui ryhmäliikuntaan, oli melkoinen yllätys havaita, että se voikin olla hauskaa. Ei olisi uskonut koulun tuntien jälkeen.
Sama. Siksi kommentoinkin tuolle "liikunnan opettajalle".
Sun ainut mahdollisuus on saada jollain keinolla se mies OIKEASTI innostumaan liikunnasta. Se, että se tekee sen itsensä, ei sun takia. Muuten menee v-ksi.
Hei sinä läski joka luet tätä. Läpsäytä mahaasi ja ihaile syntyviä aaltoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun liikunan opettajana ja naisena sanon:
Liikunan vähäisyys on varmaan merkittävin suomalaista yhteiskunnan ongelmista. Monet ihmiset ovat vieraantuneet koko liikunnan käsitteestä. Lapsista osa pelästyy, kun he hikoilevat liikuntatunnilla, koska eivät tiedä mitä se tarkoittaa ja luulevat että se on vaarallista. Osa lapsista ei osaa ottaa juoksuaskelia, koska luulevat että saman puolen käden ja jalan pitää liikkua yhtä aikaa. Olen nähnyt tämän omin silmin, joka vuosi.
Nuorilla on valtavasti mielenterveysongelmia. Yksi, ehkä suurin syy on, että liikuntaa ei enää harrasteta. Aika menee puhelimen, somen, lyhyvideoiden ja pelien lumoissa. Pihalla ei enää pelata mitään. 90-luvulla ja 2000-luvun alussa oli ihan tavallista että nuoret kokoontuivat koulun jälkeen pelaamaan pesistä yhdessä, tytöt ja pojat. Se oli tapa tavata vastakkaista sukupuolta, sekä liikkua porukalla. Ei tarvittu valmentajaa tai aikuista käskemään tai valvomaan. Eikä kalliita seuramaksuja. Osasyy oli, ettei ollut muutakaan viihdykettä. Somea tai verkkopelejä ei vielä ollut. Jos halusi jotakin äksöniä, piti lähteä ulos.
Nykyään vain pieni osa nuorista liikkuu. Yleensä kyse on kilpaurheilusta. Harrastusten maksut ovat kasvaneet kohtuuttomiksi, syytä on vaikea löytää. Monia näitä asioita voisi tehdä ihan pikkurahalla. Mutta jotenkin siitä on tehty tavattoman vaikeaa, jokainen muistaa ne naurettavan kalliit jumppakepit.
Liikunnasta on tullut vain harvojen juttu. Tämä sama pätee aikuisiin, älypuhelimet, niistä johtuva liikkumattomuus ja mielenterveyden ongelmat ym... Nuorethan kopioivat vain mitä vanhempansa tekevät.
Nämä ovat todella isoja ongelmia Suomen tulevaisuuden kannalta. Ja ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden.
Parisuhteessa kyse on melko isosta elämänkatsomuksellisesta näkemyserosta. Vain harva enää uskoo, että liikunnasta voi saada jotakin hyvää. Jos kuulut vähemmistöön joka haluaa vieläkin liikkua, on vaikea löytää ymmärrystä enää nyky-yhteiskunnassa. Ihmiset mätänevät pelituoleihinsa, ja joukolla ilkkuvat niitä jotka haluavat "rääkätä itseään". Massat ovat tällaisia, liikkujat ovat enää kummeksuttu vähemmistö. Itsekin kun olen juoksulenkillä, monet katsovat kummeksuen "miksi tuo ihminen tekee noin".
Hienoa, paikalla on liikunnan opettaja!
Iso syy, miksi ihmiset eivät halua liikkua aikuisina, johtuu koululiikunnasta. Se oli lapsena pakkopullaa. Sääntöjä ei opeteta, oletetaan vaan että kyllä ne osaa tai oppii itsekseen. Myöskään taitoja ei opeteta, ihan kuin lapsi osaisi korkeushypyn tekniikan tai oikean rystyslyönnin tosta vaan. Lapsi, jolle ei ole opetettu sääntöjä ja taitoja saa kuulla muilta sekä opettajalta olevansa huono/laiska/taitamaton. Silti ei kerrota ja näytetä, miten pitäisi tehdä vaan vaaditaan suorittamista. Liikuntatunnit on kuivia, ahdistavia ja niitä oppii vain välttelemään. Tämä on oma kokemukseni lapsuudesta. Toivoin nykyajan olevan erilainen, mutta samaa olen kuullut omilta lapsiltani sekä heidän kavereiltaan.
Kannattaisiko opetukselle tehdä jotain kenties?
Luitsää mitä se kirjotti? Vaikeempi opettaa lapselle korkeushypyn tekniikka tai rystylyönti, jos lapsi luulee että juostessa saman puolen käsi ja jalka liikkuu yhtä aikaa eteen.... tai jos "säikähtää hikoilua".
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201708222200342333
"Kaikki lapset eivät osaa edes hypätä" jos eka osais hypätä ihan paikallaan.... kyllä tällaiset lähtee siitä, että kotona on vaan laitettu älytabletti käteen heti kun oppii kävelemään, tai ennenkin sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin salilla ähelletyt lihakset miehellä on yksinkertaisesti rumat. Mitä isommat, sen rumemmat. Katselin säälien ja surkutellen yhtä työkaveria, joka oli tosi kivannäköinen mies ennen kuin hurahti salihommiin. Nyt on jalat tolppatöppöset ja kädet kuin shrekillä. Naamakin on levinnyt entisestä hyvännäköisestä miehestä jylyksi möntiksi. Alkujaan oli minusta upea vartalo, pitkät jäsenet, leveät hartiat ja kapea lantio. Silloin olisin pannut, jos olisin ollut sinkku, nykyään en todellakaan, vaikka olisin ollut vuosia puutteessa.
Kai näillekin ottajansa on, mutta itselleni saisi olla superhyperihana luonne, että onnistuisi. Mutta useat ovat tämmöisiä kuin tämä yksi eliitti-hömelö täällä näyttää esimerkkiä.
Aikoinaan kun tapasin mieheni, hän oli liikunnallinen ja myös näytti siltä ulkoisesti. Toki ihastuin siihen(kin) hänessä. Mutta vuosien saatossa mies ei enää liikkunutkaan yhtään vaan työ imaisi hänet täysin. Olen puhunut hänen terveyden kannalta liikunnasta tai kilojen pudottamisesta ihan nätisti, mutta hän suuttuu. .
Olen itse hyvässä kunnossa ja pidän huolta itsestäni ja olen tehnyt aina niin elämäntilanteesta riippumatta.
Mikä siis neuvoksi? Aikuinen itse tekee päätöksensä , liikkuu, tai on liikkumatta, lihoo tai pysyy normaalipainossa, mutta epämiellyttävää ja vastenmielistäkin se on kun ihminen antaa itsensä ns repsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin salilla ähelletyt lihakset miehellä on yksinkertaisesti rumat. Mitä isommat, sen rumemmat. Katselin säälien ja surkutellen yhtä työkaveria, joka oli tosi kivannäköinen mies ennen kuin hurahti salihommiin. Nyt on jalat tolppatöppöset ja kädet kuin shrekillä. Naamakin on levinnyt entisestä hyvännäköisestä miehestä jylyksi möntiksi. Alkujaan oli minusta upea vartalo, pitkät jäsenet, leveät hartiat ja kapea lantio. Silloin olisin pannut, jos olisin ollut sinkku, nykyään en todellakaan, vaikka olisin ollut vuosia puutteessa.
Kai näillekin ottajansa on, mutta itselleni saisi olla superhyperihana luonne, että onnistuisi. Mutta useat ovat tämmöisiä kuin tämä yksi eliitti-hömelö täällä näyttää esimerkkiä.
Aivan, koska muita liikuntamuotojahan ei miehille ole tarjolla kuin sali. Pallopelit, suunnistus, kiipeily, uinti, naisten lajeja kaikki ehdottomasti täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin salilla ähelletyt lihakset miehellä on yksinkertaisesti rumat. Mitä isommat, sen rumemmat. Katselin säälien ja surkutellen yhtä työkaveria, joka oli tosi kivannäköinen mies ennen kuin hurahti salihommiin. Nyt on jalat tolppatöppöset ja kädet kuin shrekillä. Naamakin on levinnyt entisestä hyvännäköisestä miehestä jylyksi möntiksi. Alkujaan oli minusta upea vartalo, pitkät jäsenet, leveät hartiat ja kapea lantio. Silloin olisin pannut, jos olisin ollut sinkku, nykyään en todellakaan, vaikka olisin ollut vuosia puutteessa.
Kai näillekin ottajansa on, mutta itselleni saisi olla superhyperihana luonne, että onnistuisi. Mutta useat ovat tämmöisiä kuin tämä yksi eliitti-hömelö täällä näyttää esimerkkiä.
Aivan, koska muita liikuntamuotojahan ei miehille ole tarjolla kuin sali. Pallopelit, suunnistus, kiipeily, uinti, naisten lajeja kaikki ehdottomasti täysin.
Tämä nyt oli vastaus tuolle yhdelle, joka hokee, miten liikunnan täytyy olla kipua ja kuinka oikeaoppisesti salilla kehitetään lihaksia. Nimenomaan muita liikuntamuotoja on ja ne saavat miehen kropan näyttämään hyvältä. Oletko onnistunut välttämään hänen viestinsä tässä ketjussa? Tämän elitti-fitti hullun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaiset "salilla ähelletyt lihakset" teki roomalainen kuvanveistäjä Hercules-patsaallekin, se oli kauneusihanne jo silloin:
Ei se lihas tiedä, missä se on ähelletty. Se tunistaa vain, että onko sillä tehty toistuvasti jotakin vaikeaa ja raskasta, jolloin se kasvaa. Rooman gladiaattoreilla, Spartan sotureilla oli ihan samanlaiset "salilihakset" vaikka salit oli silloin huonompia. Kivillä ja tangoilla treenattiin. Se joka oli treenannut huonoiten, jäi kuolleena Colosseumin hiekkaan.
Nykyajan mätisäkki-akat eivät tunnista enää hyvää kroppaa, kun sen näkevät. Koska omakin kroppa on niin sairaalloinen, pelkkää luuta ja hieman rasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin salilla ähelletyt lihakset miehellä on yksinkertaisesti rumat. Mitä isommat, sen rumemmat. Katselin säälien ja surkutellen yhtä työkaveria, joka oli tosi kivannäköinen mies ennen kuin hurahti salihommiin. Nyt on jalat tolppatöppöset ja kädet kuin shrekillä. Naamakin on levinnyt entisestä hyvännäköisestä miehestä jylyksi möntiksi. Alkujaan oli minusta upea vartalo, pitkät jäsenet, leveät hartiat ja kapea lantio. Silloin olisin pannut, jos olisin ollut sinkku, nykyään en todellakaan, vaikka olisin ollut vuosia puutteessa.
Kai näillekin ottajansa on, mutta itselleni saisi olla superhyperihana luonne, että onnistuisi. Mutta useat ovat tämmöisiä kuin tämä yksi eliitti-hömelö täällä näyttää esimerkkiä.
Miehet luulevat, että naiset pitävät sellaisista tom of finland tyyppisistä miehistä, mutta eihän niitä naisille piirretty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlaiset "salilla ähelletyt lihakset" teki roomalainen kuvanveistäjä Hercules-patsaallekin, se oli kauneusihanne jo silloin:
Ei se lihas tiedä, missä se on ähelletty. Se tunistaa vain, että onko sillä tehty toistuvasti jotakin vaikeaa ja raskasta, jolloin se kasvaa. Rooman gladiaattoreilla, Spartan sotureilla oli ihan samanlaiset "salilihakset" vaikka salit oli silloin huonompia. Kivillä ja tangoilla treenattiin. Se joka oli treenannut huonoiten, jäi kuolleena Colosseumin hiekkaan.
Nykyajan mätisäkki-akat eivät tunnista enää hyvää kroppaa, kun sen näkevät. Koska omakin kroppa on niin sairaalloinen, pelkkää luuta ja hieman rasvaa.
Tunnistaa, mikä panettaa ja mitä panee. Nykyajan naiset onneksi ovat oppineet, että miehet eivät määrittele heitä mitenkään, eikä etenkään sitä, mistä he pitävät. Miehen tietysti pitää olla jo luonnostaan hyväkroppainen, pitkäjalkainen etenkin. Tuollainen salimöntti ei jaksa kolmea kilometriä juosta kun alkaa töppöjalat vapista ja henki vinkua.
Olen itse melko aktiivinen ja treenaan joku 10h viikossa. Mies paljon vähemmän mutta hän toisaalta tekee fyysistä työtä. Treenaan siis pääosin yksin ja se on ihanaa, se on mulle omaa aikaa ja en oikeastaan edes kaipaa siihen seuraksi ketään. Välillä käymme kävelyillä tai spinning-tunneilla miehen kanssa yhdessä. Minua ei haittaa oikeastaan yhtään liikunnallisuuden erot meillä; kun minä treenaan mies tekee omia juttujaan. Olen tosin lääkäri ammatiltani ja siksi kenties rasittava kumppani: myönnän vähän vahtaavani että mieskin liikkuu vähintään suositusten mukaan, esim. viime aikoina olen ns vaivihkaa kertonut hänelle kestävyysharjoittelun hyödyistä ja nyt hän suunnitteleekin jo maratonin juoksemista vuoden sisään :D Motivointini tehoaa siis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas autenttisia kuvia. Tommonen pikkupilihän siitä on seuraus, kun salilla mömmöjen kanssa pelaa.
Meillä ei ole ollut ongelma. Minä liikun. Käyn kävelyllä, talvella hiihdän. Kesälomalla saatan pyörillä 20 km ja käydä uimassa sen jälkeen. Käyn myös joogassa ja ajoittain vaeltamassa ystävieni kanssa. Miehelläni on eri harrastukset. Minä syön terveellisemmin. Lautasella on aina salaattia ja hedelmät maistuu. Mieheni ei kasviksista kovin paljon välitä. Joskus hän syö pitsaa ja minä vaikkapa edellisen päivän kasviswokkia tai tuorehernekeittoa ja itse tehtyä ruisleipää. Olemme molemmat kulinaristeja, mutta pidämme hiukan eri ruuista. Arki pyörii kuitenkin niin, että voidaan syödä samojakin ruokia. Tänään esimerkiksi uunilohi, perunat, kermaviilikastike ja lämpimät kasvikset maistui molemmille.
Suurin osa nykynaisista on ihan hirveän näköisiä laihaläskejä, tai sitten vain ihan läskejä. Miehenä ei kannata ottaa heiltä ohjeita siitä mikä on "hyvä kroppa". Naiset pitävät hyvinä sellaisia kroppia, joiden uskovat olevan samaa tasoa itsensä kanssa. Koska eivät halua tuntea alemmuutta (ja painetta kuntoiluun), joten väittävät että heidän ihanteensa on joku "dad bod" tai joku "hyväryhtinen" toimistorotta
Oman terveyden vuoksi olisi tärkeää jokaisen hiukan liikkua ja kiinnittää huomiota elintapoihinsa. Mutta muuten täytyy ihmetellä ap:n ja monien muiden ihmisten ajatustapaa jotka tällä tavalla ajattelevat, että mies/nainen on muuten ihan 10+, mutta kun joku yksi juttu on erilailla mitä itse toivoisi niin taitaapa se olla sitten eron paikka.
Tulee mieleen 80-luvulla kirjeenvaihtopalstat joissa lapset etsi kaveria joilla on samat mielenkiinnonkohteet ja mielellään sama lemmikki ja musamaku.
Siitä kuitenkin ihmisen pitäis aikuistua ja ymmärtää ja hyväksyä jokaisen erilaisuus. Ei ihme että porukka ei löydä kumppania kun etsitään täydellistä kopiota itsestä.
Aikuisuuteen kuuluu myös ymmärtää ja nähdä nenäänsä pidemmälle, että elämässä sattuu kaikenlaista. Kumppani tai itse voi loukkaantua, voi tulla raskaita ajanjaksoja, mitä tahansa. Elämän myrskyissä kannatteleva asia on silloin kumppani joka on tervepäinen, arvostava ja tasapainoinen, mukava. Ne on ominaisuuksia joilla on merkitystä, jotka säilyvät ja kannattelevat omaakin elämääsi vaikka itse menettäisit alaraajasi etkä olisi enää seksipommi.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaiset "salilla ähelletyt lihakset" teki roomalainen kuvanveistäjä Hercules-patsaallekin, se oli kauneusihanne jo silloin:
Ei se lihas tiedä, missä se on ähelletty. Se tunistaa vain, että onko sillä tehty toistuvasti jotakin vaikeaa ja raskasta, jolloin se kasvaa. Rooman gladiaattoreilla, Spartan sotureilla oli ihan samanlaiset "salilihakset" vaikka salit oli silloin huonompia. Kivillä ja tangoilla treenattiin. Se joka oli treenannut huonoiten, jäi kuolleena Colosseumin hiekkaan.
Nykyajan mätisäkki-akat eivät tunnista enää hyvää kroppaa, kun sen näkevät. Koska omakin kroppa on niin sairaalloinen, pelkkää luuta ja hieman rasvaa.
Kyllä tunnistetaan. Tiedämme myös kuinka paljon tunteja sen ylläpitäminen vaatii. Ei siinä parisuhteelle ja perheelle jää aikaa.
Mikä tahansa liiallisuuteen menevä asia kuten liikunta, urheilu, kuntosali on parisuhteessa haitta. Elleivät molemmat ole sitten samaa mieltä ajankäytöstä ja määrästä.
Myös silloin jos toinen ei ole oikeasti kiinnostunut lisäämään kuntoilua ja liikuntaa yleensä eivät pitkän päälle toisen patistelut tai hyvää tarkoittavat neuvot toimi. Turhaannusta molemmin puolin.
En tiedä, miltä näytät, mutta tekstisi perusteella sinä olet ällöttävä. Suorastan lemuat tänne asti vaikka olet ties kuinka kaukana.