Suhde umpisolmussa, mutta erotakkaan ei haluttaisi. Mitä tehdä?

Hei, meillä on miehen kanssa kohta 20v yhteistä taivalta takana. Olemme alle viisikymppisiä. Kolme lasta, 18v, 15v ja 13v. Mies on melkein aina kokenut, ettei saa minulta tarpeeksi huomiota ja rakkautta. Ja näin kyllä onkin. Ehdimme olla yhdessä vain vajaa pari vuotta kun esikoinen syntyi ja jotenkin kaikki läheisyys ja huomio vain jäi ruuhkavuosissa. Mies on välillä vuosien varrella yrittänyt puhua asiasta, mutta jotenkin en ole osannut ajatella asiaa. Vaadin omaa aikaa ja kun lapset sai nukkumaan, niin kaipasin vain itseni seuraa. Ja kun lapset kasvoivat, niin jotenkin sitä läheisyyttä oli vaikea löytää uudelleen. 

Nyt tilanne on se, että jotain pitää tehdä. Miehellä on tunteet täysin kuollut, minä taas olen havahtunut tilanteeseen, kun vihdoin olemme asioista puhuneet, paljonkin. 

Me ei kumpikaan haluttaisi erota, kun muutoin kaikki on hyvin. Ei ole rahahuolia, ei väkivaltaa, ei alkoholiongelmaa. 

Me kuitenkin kaikesta huolimatta halitaan ja pusutellaan päivittäin, seksiä on 3-5 kertaa viikossa. Mutta mies kaipaa jotain....menetettyä nuoruutta (jäänyt elämättä yrityksen takia) , tunne yhteyttä, yksinoloa. 

Ollaan mietitty hetkellistä eroa, avointa suhdetta miehen puolelta. Ero tuntuu tosi raskaalta ajatukselta. Mieskään ei haluaisi luopua kaikesta tästä, talosta ja perheestä, mutta haluaa silti jotain. 

Onko muilla vastaavia tilanteita? 

Mitä ihmettä tässä voidaan tehdä?