Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhde umpisolmussa, mutta erotakkaan ei haluttaisi. Mitä tehdä?
05.04.2026 |
Hei, meillä on miehen kanssa kohta 20v yhteistä taivalta takana. Olemme alle viisikymppisiä. Kolme lasta, 18v, 15v ja 13v. Mies on melkein aina kokenut, ettei saa minulta tarpeeksi huomiota ja rakkautta. Ja näin kyllä onkin. Ehdimme olla yhdessä vain vajaa pari vuotta kun esikoinen syntyi ja jotenkin kaikki läheisyys ja huomio vain jäi ruuhkavuosissa. Mies on välillä vuosien varrella yrittänyt puhua asiasta, mutta jotenkin en ole osannut ajatella asiaa. Vaadin omaa aikaa ja kun lapset sai nukkumaan, niin kaipasin vain itseni seuraa. Ja kun lapset kasvoivat, niin jotenkin sitä läheisyyttä oli vaikea löytää uudelleen.
Nyt tilanne on se, että jotain pitää tehdä. Miehellä on tunteet täysin kuollut, minä taas olen havahtunut tilanteeseen, kun vihdoin olemme asioista puhuneet, paljonkin.
Me ei kumpikaan haluttaisi erota, kun muutoin kaikki on hyvin. Ei ole rahahuolia, ei väkivaltaa, ei alkoholiongelmaa.
Me kuitenkin kaikesta huolimatta halitaan ja pusutellaan päivittäin, seksiä on 3-5 kertaa viikossa. Mutta mies kaipaa jotain....menetettyä nuoruutta (jäänyt elämättä yrityksen takia) , tunne yhteyttä, yksinoloa.
Ollaan mietitty hetkellistä eroa, avointa suhdetta miehen puolelta. Ero tuntuu tosi raskaalta ajatukselta. Mieskään ei haluaisi luopua kaikesta tästä, talosta ja perheestä, mutta haluaa silti jotain.
Onko muilla vastaavia tilanteita?
Mitä ihmettä tässä voidaan tehdä?
Kommentit (112)
Kiinnostaako miestä matkustelu? Mitäs jos hän lähtisi pariksi kuukaudeksi vaikka reppureissaaamaan? Siinä voisi saada kaipaamaansa vapaudentunnetta ja ajatukset selkiytyä kun saisi vähän etäisyyttä teidän arkeen. Tekisin itse näin jos ei olisi vielä pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen samaa mieltä kanssanne, ja on varmasti moni meistä vastaajista, että erota ei kannata. Se on vaivalloista, raskasta, tuo paljon murhetta, eikä välttämättä paranna asiaa lainkaan.
Eroaminen on myös tehokas tapa pilata teini-ikäisten lastensa elämä, varsinkin jos näkyviä ongelmia ei ole.
Niin. Mitenkäs se sitten, kun vanhemmat elävät kuolleessa liitossa, jossa ei ole rakkautta. Silläkin on vaikutuksensa niiden lasten elämään ja myöhempiin parisuhteisiin. Lapset, jotka ovat eläneet kulissiperheessä tulevat perustamaan kulissiperheen joskus itsekin. Ikävää ja tyhjää elämää sellainenkin.
Mies piehtaroi vanhoissa pettymyksissään eikä pääse niistä yli. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen samaa mieltä kanssanne, ja on varmasti moni meistä vastaajista, että erota ei kannata. Se on vaivalloista, raskasta, tuo paljon murhetta, eikä välttämättä paranna asiaa lainkaan.
Eroaminen on myös tehokas tapa pilata teini-ikäisten lastensa elämä, varsinkin jos näkyviä ongelmia ei ole.
Niin. Mitenkäs se sitten, kun vanhemmat elävät kuolleessa liitossa, jossa ei ole rakkautta. Silläkin on vaikutuksensa niiden lasten elämään ja myöhempiin parisuhteisiin. Lapset, jotka ovat eläneet kulissiperheessä tulevat perustamaan kulissiperheen joskus itsekin. Ikävää ja tyhjää elämää sellainenkin.
No ap:n suhde ei miltään riitelyltä kuulosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen samaa mieltä kanssanne, ja on varmasti moni meistä vastaajista, että erota ei kannata. Se on vaivalloista, raskasta, tuo paljon murhetta, eikä välttämättä paranna asiaa lainkaan.
Eroaminen on myös tehokas tapa pilata teini-ikäisten lastensa elämä, varsinkin jos näkyviä ongelmia ei ole.
Niin. Mitenkäs se sitten, kun vanhemmat elävät kuolleessa liitossa, jossa ei ole rakkautta. Silläkin on vaikutuksensa niiden lasten elämään ja myöhempiin parisuhteisiin. Lapset, jotka ovat eläneet kulissiperheessä tulevat perustamaan kulissiperheen joskus itsekin. Ikävää ja tyhjää elämää sellainenkin.
No ap:n suhde ei miltään riitelyltä kuulosta
No ei se riitelyn puute ole hyvän suhteen merkki. Eikä riitely sinänsä ole edes myrkyllistä. Riippuu miten sen tekee. Kaikkein onnettomimmat tuntemani ihmiset ovat juuri niitä, jotka elävät pystyyn kuolleissa liitoissa, joissa on ulkoisesti asiat hyvin. On asuntolainat, työpaikat ja vuosittaiset pakettimatkat. Mutta mitään läheisyyttä ja aitoa kiintymystä ei ole. Mitä elämää tuollainen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai se mies haluakaan erota kun kerran on puitteet kunnossa ja kotona seksipalvelut toimii. Ihmettelen vaan sun motiiveja tuota liittoa pitää hengissä. Miehellä tunteet kuolleet eikä edes tiedä mitä se jotain on mitä elämäänsä haluaa eikä ilmeisesti ole valmis mitään minkään eteen tekemään.
Onhan se perseestä kun ei enää syty toisesta vaikka kuinka olisi kaikki hyvin. Jos on yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, niiden varaan voi rakentaa paljon. Jos ei ole niitäkään, vaihtoon ja uusi sivu auki elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen samaa mieltä kanssanne, ja on varmasti moni meistä vastaajista, että erota ei kannata. Se on vaivalloista, raskasta, tuo paljon murhetta, eikä välttämättä paranna asiaa lainkaan.
Eroaminen on myös tehokas tapa pilata teini-ikäisten lastensa elämä, varsinkin jos näkyviä ongelmia ei ole.
Niin. Mitenkäs se sitten, kun vanhemmat elävät kuolleessa liitossa, jossa ei ole rakkautta. Silläkin on vaikutuksensa niiden lasten elämään ja myöhempiin parisuhteisiin. Lapset, jotka ovat eläneet kulissiperheessä tulevat perustamaan kulissiperheen joskus itsekin. Ikävää ja tyhjää elämää sellainenkin.
No ap:n suhde ei miltään riitelyltä kuulosta
No ei se riitelyn puute ole hyvän suhteen merkki. Eikä riitely sinänsä ole edes myrkyllistä. Riippuu miten sen tekee. Kaikkein onnettomimmat tuntemani ihmiset ovat juuri niitä, jotka elävät pystyyn kuolleissa liitoissa, joissa on ulkoisesti asiat hyvin. On asuntolainat, työpaikat ja vuosittaiset pakettimatkat. Mutta mitään läheisyyttä ja aitoa kiintymystä ei ole. Mitä elämää tuollainen on.
Taaskaan et puhu ap:n suhteesta
Miehellä tuntuisi olevan keski-iän kriisi, jota projisoi nyt parisuhteeseen.
Tuo, että sanoo suoraan tunteiden kuolleen on jotenkin todella paljon sanottu. Toki on hyvä, että on rehellinen, jos näin on, mutta en oikein miehenä voi kuvitella, että tunteet vuosikymmenten jälkeen oikeasti ”kuolisivat” ilman syytä. Joko niitä ei ole ollut alunpitäenkään tai sitten mies selittää omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on yksi pitkän suhteen yleinen ominaisuus, että jossain kohtaa alkaa miettiä rakastaako enää. Kuten tälläkin palstalla moni kirjoittaa, se hullaantumisvaihe on mennyt ja tuntuu että toinen on enää "vain rakas ystävä".
Täysin normaalia, ja tuosta kehittyy vahva kumppanuus ja rakastaminen, mutta joitain se hämmentää niin että ilmoittavat haluavansa erota. Koska eivät enää rakasta, ainakaan "oikein"..
Jotain yhteistä tekemistä vain teille kahdestaan, ei tarvitse olla mitään isoa ja kallista. Jotain, josta molemmat nautitte aidosti. Lapsenne pärjäävät kyllä tarvittaessa jo muutaman tunnin keskenään. Käykää vaikka elokuvissa pari kertaa kuukaudessa, tai yhdessä kävelyllä/pyöräilemässä/uimassa/tanssikurssilla. Tai alottakaa yhteinen projekti, kasaatte vaikka palapelejä, alatte kasvattaa tomaatteja tai paprikoita parvekkeella/takapihalla, opettelette uuden kielen (kansalaisopisto tai vaikka sovellus, esim duolingo). Opettelette tunnistamaan lintuja ja teette viikonloppuisin retken lähistöllä olevalle lintutornille, kahvi termariin ja pienet eväät mukaan. Perustatte keskenänne kahden hengen lukupiirin, kumpikin lainaa kirjastosta kirjan, josta pitää ja ajattelee toisenkin pitävän, kumpikin lukee molemmat kirjat ja keskustelette niistä, keksitte joka kerralle eri teeman (esim. tietty vuosikymmen/kirjailijan etunimi/tyylilaji/maa johon kirjan tapahtumat sijoittuvat).
Alue: Aihe vapaa
Tunneyhteys on yhdyssana.