Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Suhde umpisolmussa, mutta erotakkaan ei haluttaisi. Mitä tehdä?
05.04.2026 |
Hei, meillä on miehen kanssa kohta 20v yhteistä taivalta takana. Olemme alle viisikymppisiä. Kolme lasta, 18v, 15v ja 13v. Mies on melkein aina kokenut, ettei saa minulta tarpeeksi huomiota ja rakkautta. Ja näin kyllä onkin. Ehdimme olla yhdessä vain vajaa pari vuotta kun esikoinen syntyi ja jotenkin kaikki läheisyys ja huomio vain jäi ruuhkavuosissa. Mies on välillä vuosien varrella yrittänyt puhua asiasta, mutta jotenkin en ole osannut ajatella asiaa. Vaadin omaa aikaa ja kun lapset sai nukkumaan, niin kaipasin vain itseni seuraa. Ja kun lapset kasvoivat, niin jotenkin sitä läheisyyttä oli vaikea löytää uudelleen.
Nyt tilanne on se, että jotain pitää tehdä. Miehellä on tunteet täysin kuollut, minä taas olen havahtunut tilanteeseen, kun vihdoin olemme asioista puhuneet, paljonkin.
Me ei kumpikaan haluttaisi erota, kun muutoin kaikki on hyvin. Ei ole rahahuolia, ei väkivaltaa, ei alkoholiongelmaa.
Me kuitenkin kaikesta huolimatta halitaan ja pusutellaan päivittäin, seksiä on 3-5 kertaa viikossa. Mutta mies kaipaa jotain....menetettyä nuoruutta (jäänyt elämättä yrityksen takia) , tunne yhteyttä, yksinoloa.
Ollaan mietitty hetkellistä eroa, avointa suhdetta miehen puolelta. Ero tuntuu tosi raskaalta ajatukselta. Mieskään ei haluaisi luopua kaikesta tästä, talosta ja perheestä, mutta haluaa silti jotain.
Onko muilla vastaavia tilanteita?
Mitä ihmettä tässä voidaan tehdä?
Kommentit (64)
Lisään vielä tähän, että me ei riidellä eikä tapella. Kaikesta pystytään nykyään puhumaan. Mies ei ole pettänyt, enkä minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisten oikeasti kaikkea ei voi saada ( esim mennyttä nuoruuttaan). Hienoa, jos voitte säilyttää puheyhteyden ja selvittää onko teillä yhteisiä arvoja ja tavoitteita. Jos ei, niin kyllä elämää on avioliiton jälkeenkin eikä ero ole kaiken loppu, kuten nuorena avioitunut voi kuvitella. Kriisin kautta kohti uutta.
Aina on joku huonosti. Pitää oppia hyväksymään ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Muuta neuvoa ei tule.
Mistä tämä valitus? Kaikki on hyvin, muttei ole? En tajunnut koko soopaa.
Teidän suhdehan kuulostaa ihan superhyvältä. Mutta miehen odotukset kuulostavat jotenkin harhaisilta tai epärealistisilta. Tai sitten hän ei vain osaa nimetä, että mitä hän oikein vielä kaiken tuon päälle haluaa.
Mies tarvinnee aikaa miettiä mitä hän haluaa. Ja miettimisrauhaa. Ei se tarkoita, että pitää lähteä rietastelemään kylille ja pettämään. Vaan hänen olisi hyvä keskittyä ihan vain tunnistamaan omat tarpeensa ja tutustumaan tähän keski-ikäiseen itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:ta alkanut kaduttaa kun ei nuorena päässyt kullikaruselliin vaan alkoi leikkimään kotia aikaisin.
Mies voisi vaikka aloittaa harrastuksen
Hän nyt kuvittelee, ehkä keski-iänkriisissään, että elämä sinkkuna olisi upeaa ja mahtavaa. Mutta eihän se ole. Koti-ikävä hänelle tulisi hyvin äkkiä.
Ehkä voisitte alkaa yhdessä harrastamaan jotain, kun lapsetkin on jo noin isoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja tässä Hei.
Miehenkin mielestä meillä on kaikki hyvin, paitsi että hän tuntee jääneensä varjoon vuosien aikana. Kliseinen ruuhkavuodet on vieneet aikaa ja rahkeita ja en ole osannut huomioida miestäni. Yhteisiä arvoja meillä on. Mies on jotenkin ihan loppu ja poikki, mutta ei ollenkaan itsetuhoinen. Mies välittää minusta, mutta ei enää rakasta. Siltä erokin tuntuu molemmista raskaalta, eikä oikein tiedetä miten saataisiin tunne yhteys takaisin.
Tekstisi on ristiriitainen. Miten samaan aikaa voi olla kaikki läheisyys kuollut, mutta silti halailette, pussailette ja harrastatte seksiä usein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä Hei.
Miehenkin mielestä meillä on kaikki hyvin, paitsi että hän tuntee jääneensä varjoon vuosien aikana. Kliseinen ruuhkavuodet on vieneet aikaa ja rahkeita ja en ole osannut huomioida miestäni. Yhteisiä arvoja meillä on. Mies on jotenkin ihan loppu ja poikki, mutta ei ollenkaan itsetuhoinen. Mies välittää minusta, mutta ei enää rakasta. Siltä erokin tuntuu molemmista raskaalta, eikä oikein tiedetä miten saataisiin tunne yhteys takaisin.
Mitä ihmettä sinä hoet tuota, että et ole osannut huomioida miestä tarpeeksi. Se on ihan höpöhöpöä. Mies on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Ei sinun syyllistäminen tuo hänelle onnea.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä Hei.
Miehenkin mielestä meillä on kaikki hyvin, paitsi että hän tuntee jääneensä varjoon vuosien aikana. Kliseinen ruuhkavuodet on vieneet aikaa ja rahkeita ja en ole osannut huomioida miestäni. Yhteisiä arvoja meillä on. Mies on jotenkin ihan loppu ja poikki, mutta ei ollenkaan itsetuhoinen. Mies välittää minusta, mutta ei enää rakasta. Siltä erokin tuntuu molemmista raskaalta, eikä oikein tiedetä miten saataisiin tunne yhteys takaisin.
mitä oikein höriset, eli siis ei ole mitään oikeaa syytä nyt valittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä Hei.
Miehenkin mielestä meillä on kaikki hyvin, paitsi että hän tuntee jääneensä varjoon vuosien aikana. Kliseinen ruuhkavuodet on vieneet aikaa ja rahkeita ja en ole osannut huomioida miestäni. Yhteisiä arvoja meillä on. Mies on jotenkin ihan loppu ja poikki, mutta ei ollenkaan itsetuhoinen. Mies välittää minusta, mutta ei enää rakasta. Siltä erokin tuntuu molemmista raskaalta, eikä oikein tiedetä miten saataisiin tunne yhteys takaisin.
Mitä ihmettä sinä hoet tuota, että et ole osannut huomioida miestä tarpeeksi. Se on ihan höpöhöpöä. Mies on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Ei sinun syyllistäminen tuo hänelle onnea.
kyllä suhteessa kuuluu toista huomioidakin. jos apta ei olisi huomiota suhteessa niin ukko olisi lentänyt ulos kuin leppäkeihäs.
Siitä olen samaa mieltä kanssanne, ja on varmasti moni meistä vastaajista, että erota ei kannata. Se on vaivalloista, raskasta, tuo paljon murhetta, eikä välttämättä paranna asiaa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä Hei.
Miehenkin mielestä meillä on kaikki hyvin, paitsi että hän tuntee jääneensä varjoon vuosien aikana. Kliseinen ruuhkavuodet on vieneet aikaa ja rahkeita ja en ole osannut huomioida miestäni. Yhteisiä arvoja meillä on. Mies on jotenkin ihan loppu ja poikki, mutta ei ollenkaan itsetuhoinen. Mies välittää minusta, mutta ei enää rakasta. Siltä erokin tuntuu molemmista raskaalta, eikä oikein tiedetä miten saataisiin tunne yhteys takaisin.
Mitä ihmettä sinä hoet tuota, että et ole osannut huomioida miestä tarpeeksi. Se on ihan höpöhöpöä. Mies on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Ei sinun syyllistäminen tuo hänelle onnea.
kyllä suhteessa kuuluu toista huomioidakin. jos apta ei olisi huomiota suhteessa niin ukko olisi lentänyt ulos kuin leppäkeihäs.
Kyllä kuuluu huomioida, tietenkin. Mutta ap:n kertoman mukaan hän on huomioinut miestä kyllä ihan päivittäin, ja vaikuttaisi että riittävästi normaalin ihmisen tarpeisiin.
Tietenkin tuntuu raskaalta, koska toi on niin tuttu asetelma vuosien ajalta. Jos on kävellyt puoli vuotta metsään, kestää puoli vuotta kävellä sieltä ulos. Silleen me muutkin eronneet ollaan tehty. Ja selvitty.
Menkää terapiaan, jos siellä ei asiat tokene, eroatte. Toisaalta itse en ehkä olisi kovin toiveikas, jos toinen kertoo, ettei enää rakasta. Jos hän on vilpittömän halukas vielä yrittämään, antaisin tilaisuuden, mutta en pitkäksi aikaa. Ei anna itsekunnioitus jäädä rakkaudettomaan suhteeseen.
Mies voisi hommata harrastuksen ym. Ei suhdetta pervoilulla paranneta. Jatka kuten ennenkin, kyllä se ukko rauhottuu.
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen samaa mieltä kanssanne, ja on varmasti moni meistä vastaajista, että erota ei kannata. Se on vaivalloista, raskasta, tuo paljon murhetta, eikä välttämättä paranna asiaa lainkaan.
No parantaa se ero ainakin sen, että ei ole huono parisuhde enää kuormittamassa ja molemmat on vapaita etsimään ihmistä, joka rakastaa heitä itsenään.
Alue: Aihe vapaa
Teette miten parhaaksi näette.