Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suhde umpisolmussa, mutta erotakkaan ei haluttaisi. Mitä tehdä?
05.04.2026 |
Hei, meillä on miehen kanssa kohta 20v yhteistä taivalta takana. Olemme alle viisikymppisiä. Kolme lasta, 18v, 15v ja 13v. Mies on melkein aina kokenut, ettei saa minulta tarpeeksi huomiota ja rakkautta. Ja näin kyllä onkin. Ehdimme olla yhdessä vain vajaa pari vuotta kun esikoinen syntyi ja jotenkin kaikki läheisyys ja huomio vain jäi ruuhkavuosissa. Mies on välillä vuosien varrella yrittänyt puhua asiasta, mutta jotenkin en ole osannut ajatella asiaa. Vaadin omaa aikaa ja kun lapset sai nukkumaan, niin kaipasin vain itseni seuraa. Ja kun lapset kasvoivat, niin jotenkin sitä läheisyyttä oli vaikea löytää uudelleen.
Nyt tilanne on se, että jotain pitää tehdä. Miehellä on tunteet täysin kuollut, minä taas olen havahtunut tilanteeseen, kun vihdoin olemme asioista puhuneet, paljonkin.
Me ei kumpikaan haluttaisi erota, kun muutoin kaikki on hyvin. Ei ole rahahuolia, ei väkivaltaa, ei alkoholiongelmaa.
Me kuitenkin kaikesta huolimatta halitaan ja pusutellaan päivittäin, seksiä on 3-5 kertaa viikossa. Mutta mies kaipaa jotain....menetettyä nuoruutta (jäänyt elämättä yrityksen takia) , tunne yhteyttä, yksinoloa.
Ollaan mietitty hetkellistä eroa, avointa suhdetta miehen puolelta. Ero tuntuu tosi raskaalta ajatukselta. Mieskään ei haluaisi luopua kaikesta tästä, talosta ja perheestä, mutta haluaa silti jotain.
Onko muilla vastaavia tilanteita?
Mitä ihmettä tässä voidaan tehdä?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Häh. Vuosiin ei ole ollut yhteyttä, ettekä ilmeisesti vietä juurikaan aikaa yhdessä. Silti on seksiä ja läheisyyttä? Kuulostaa sekavalta.
Aloitus on standardiprovo. Varmaan ai:n kirjoittama. Hakenut jotkut keskimääräiset seksimäärät ja kliseitä parisuhteista. Tunteet kuolleet mutta pannaan ja halitaan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillähän menee vielä ihan hyvin jos on seksiä ja läheisyyttä. Meillä ei ole kumpaakaan. Minulla on rakastajattaren kanssa, vaimosta en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä Hei.
Miehenkin mielestä meillä on kaikki hyvin, paitsi että hän tuntee jääneensä varjoon vuosien aikana. Kliseinen ruuhkavuodet on vieneet aikaa ja rahkeita ja en ole osannut huomioida miestäni. Yhteisiä arvoja meillä on. Mies on jotenkin ihan loppu ja poikki, mutta ei ollenkaan itsetuhoinen. Mies välittää minusta, mutta ei enää rakasta. Siltä erokin tuntuu molemmista raskaalta, eikä oikein tiedetä miten saataisiin tunne yhteys takaisin.
Mies ei enää rakasta, mutta silti harrastatte seksiä 3-5 kertaa/viikko. Harrastatteko jotain mekaanista seksiä vai miten tämä toimii?
Pusitellaan ja pannaan kuin kaniinit, mutta ei kiinnosta.....Joo, tämmöisiä ovat parisuhteet Porvoossa.
Jaa-a.. jos itselleni mieheni sanoisi ettei enää rakasta niin en näkis muuta vaihtoehtoa kun nostaa kytkintä. Seksi miehelle kelpaa mutta rakastaa ei pysty? Hohhoijjaa.. Missä sinun itsekunnioitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä Hei.
Miehenkin mielestä meillä on kaikki hyvin, paitsi että hän tuntee jääneensä varjoon vuosien aikana. Kliseinen ruuhkavuodet on vieneet aikaa ja rahkeita ja en ole osannut huomioida miestäni. Yhteisiä arvoja meillä on. Mies on jotenkin ihan loppu ja poikki, mutta ei ollenkaan itsetuhoinen. Mies välittää minusta, mutta ei enää rakasta. Siltä erokin tuntuu molemmista raskaalta, eikä oikein tiedetä miten saataisiin tunne yhteys takaisin.
No oletteko kokeilleet jotakin parisuhdeterapiaa tai psykologin puheilla käyntiä erikseen?
Vierailija kirjoitti:
Siitä olen samaa mieltä kanssanne, ja on varmasti moni meistä vastaajista, että erota ei kannata. Se on vaivalloista, raskasta, tuo paljon murhetta, eikä välttämättä paranna asiaa lainkaan.
Eroaminen on myös tehokas tapa pilata teini-ikäisten lastensa elämä, varsinkin jos näkyviä ongelmia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin tuntuu raskaalta, koska toi on niin tuttu asetelma vuosien ajalta. Jos on kävellyt puoli vuotta metsään, kestää puoli vuotta kävellä sieltä ulos. Silleen me muutkin eronneet ollaan tehty. Ja selvitty.
Menkää terapiaan, jos siellä ei asiat tokene, eroatte. Toisaalta itse en ehkä olisi kovin toiveikas, jos toinen kertoo, ettei enää rakasta. Jos hän on vilpittömän halukas vielä yrittämään, antaisin tilaisuuden, mutta en pitkäksi aikaa. Ei anna itsekunnioitus jäädä rakkaudettomaan suhteeseen.
Mies välittää vaimostaan ja seksikin sujuu, mutta ei rakasta? Eikö ole normaalia, että rakkauden tunteen voimakkuus vaihtelee päivittäin, mutta kun on sitouduttu, ei toimita kuin tuuliviiri?
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin tuntuu raskaalta, koska toi on niin tuttu asetelma vuosien ajalta. Jos on kävellyt puoli vuotta metsään, kestää puoli vuotta kävellä sieltä ulos. Silleen me muutkin eronneet ollaan tehty. Ja selvitty.
Menkää terapiaan, jos siellä ei asiat tokene, eroatte. Toisaalta itse en ehkä olisi kovin toiveikas, jos toinen kertoo, ettei enää rakasta. Jos hän on vilpittömän halukas vielä yrittämään, antaisin tilaisuuden, mutta en pitkäksi aikaa. Ei anna itsekunnioitus jäädä rakkaudettomaan suhteeseen.
Itsekunnioitus vai ylpeys? Viittaan tuohon mainitsemaasi rajalliseen aikaan, kun minusta lasten etu on niin tärkeä, ettei pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa tähän, että en ole osannut aiemmin huomioida miestäni. Vasta nyt vuoden sisällä, kun olemme kunnolla puhuneet tunteista ja tarpeista, olen havahtunut tilanteeseen, että mieheni ei ole saanut huomiota ja olenkin nyt vasta alkanut halimaan, pusuttelemaan.
No, onkos miehesi aikaisemmin sanonut, että hän tarvitsisi enemmän halitusta ja pusuttelua? Onko hän ollut aloitteellinen asiassa ja antanut sinulle huomiota? Vai onko tässä nyt käynyt niin, että sinua syyllistetään, että et ole osannut olla ajatustenlukija.
Ap tässä, mieheni on huomioinut minua. Ja hän on vuosien varrella yrittänyt puhua että kaipaa läheisyyttä ja huomiota, mutta en jotenkin ole osannut sitä antaa.
Olet auttamatta myöhässä, Ap. Miehen tunteet ovat jo kuolleet, eikä sitä halittelut ja pusuttelut enää paranna.
Juna meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä Hei!
Tosi kivasti tullu monenlaisia kommentteja. Osa näkee tilanteen niin, että ero on vääjäämätön. Osa kommenteista on tosi kannustavia, positiivia, uskotaan että yrittää kannattaa vielä. Osa mieltää tämän provoksi.
No provohan tämä ei ole. Ihan meidän oikea avioliitto. Me ollaan hyvin sitoutuneita ja sitä on monen kommentoijan vaikea ymmärtää että miten voidaan olla yhdessä, jos mieheni rakkaus minua kohtaan on kuollut. Sitovuus näkyy nimenomaa tässä, että helpolla ei luovuteta. Kun muutoin on kaikki hyvin. Avioliitto, asuntolaina kohta maksettu, lapset...ei tästä voi hätiköiden erota.
Meillä on molemmilla toiveena saada tunne yhteys takaisin. Mutta miten? Mies epäilee minun rakkautta häntä kohtaan eli ei usko että rakastan häntä. Johtuu siitä että mieheni tuntee jääneensä varjoon. Kuinka saisin miehelleni osoitettua että rakastan häntä?
Terapiaa voisimme kokeilla.
Jos miehellä on tunteet kuolleet sinua kohtaan, niin eiköhän se avioliitto ole siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta arkiset hellyydenosoitukset on jo käytössä, niin nyt olisi aika panostaa toisiinne. Käykää säännöllisesti treffeillä. Järjestätte vähintään kerran kuukaudessa treffi-illan, pukeudutte kivasti ja nautitte toistenne seurasta. Ei pelkästään mitään ravintolassa käyntiä vaan myös jotain yhteistä tekemistä. Käykää vaikka yhdessä kiipeilemässä, hieronnassa, maalaamassa, museossa, ampumassa tai mikä nyt teille voisikaan olla kiva kokemus. Älkää jumiutuko pelkästään siihen mistä itse pidätte vaan kokeilkaa rohkeasti toista kiinnostavia juttuja tai asioita mitä ette ole koskaan tehneet.
Miehellä on jo toinen nainen. Siksi tunteet ovat kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Käyttekö koskaan yhdessä matkalla? Siis kaksistaan? Millaista se on silloin?
Tämä! Lapset ovat jo sen verran isoja, että nyt on aika panostaa kahdenkeskiseen aikaan. Lomalla pääsee hetkeksi pois niistä tutuista kuvioista ja voi olla helpompaa huomata ne puolison hyvät piirteet, kun ei tarvitse ajatella pyykkikasoja tai tiskivuoria.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä Hei!
Tosi kivasti tullu monenlaisia kommentteja. Osa näkee tilanteen niin, että ero on vääjäämätön. Osa kommenteista on tosi kannustavia, positiivia, uskotaan että yrittää kannattaa vielä. Osa mieltää tämän provoksi.
No provohan tämä ei ole. Ihan meidän oikea avioliitto. Me ollaan hyvin sitoutuneita ja sitä on monen kommentoijan vaikea ymmärtää että miten voidaan olla yhdessä, jos mieheni rakkaus minua kohtaan on kuollut. Sitovuus näkyy nimenomaa tässä, että helpolla ei luovuteta. Kun muutoin on kaikki hyvin. Avioliitto, asuntolaina kohta maksettu, lapset...ei tästä voi hätiköiden erota.
Meillä on molemmilla toiveena saada tunne yhteys takaisin. Mutta miten? Mies epäilee minun rakkautta häntä kohtaan eli ei usko että rakastan häntä. Johtuu siitä että mieheni tuntee jääneensä varjoon. Kuinka saisin miehelleni osoitettua että rakastan häntä?
Terapiaa voisimme kokeilla.
Kuulostat todella naiivilta, anteeksi vain. Mies projisoi omia tunteitaan sinuun. Hän se ei sinua enää rakasta. Suurella todennäköisyydellä hänen tunteillaan on ollut uusi kohde jo jonkin aikaa. Mies haluaa tehdä sinusta vain syntipukin, jotta hänen ei tarvitsisi kohdata omaa syyllisyyttään.
"Meillä on molemmilla toiveena saada tunne yhteys takaisin. Mutta miten? Mies epäilee minun rakkautta häntä kohtaan eli ei usko että rakastan häntä. Johtuu siitä että mieheni tuntee jääneensä varjoon. Kuinka saisin miehelleni osoitettua että rakastan häntä? "
Perusasia on sen myöntäminen että mennyttä ei voi muuttaa. Uskon että mies jotenkin alitajuisesti ajattelee että tuon menneen voisi jotenkin vielä korjata. Ei voi. Se on tapahtunut eikä sitä saa tekemättömäksi.
Ainoa jota miehesi voi tehdä on hyväksyä se fakta että hän on (ainakin omasta mielestään) jäänyt vuosia sivuun ja antaa se anteeksi. Muuten ette pääse eteenpäin vaan vellotte loputtomasti menneissä vääryyksissä.
Uutta suhdetta ja sidettä sekä luottamusta voi rakentaa vasta jos se vanha pöytä on putsattu. Se ei onnistu niin että sinä seuraavat vuosikymmenet yrität hyvittää miehelle kaiken ja mies arvioi sitten että milloin riittää. Se ei ole mikään hyvä toimiva suhde.
Kuulostaa kyllä niin ristiriitaiselta että tuskin tuo tuosta paranee. Ero ei ole maailmanloppu. Erota voi ihan ystävinäkin ja hyvissä väleissä. Hankkikaa vaikka toinen kämppä jossa asutte vuorotellen ja lapset saa pitää yhden kodin. Omaisuutta voi jaella myöhemminkin.
Alue: Aihe vapaa
nostellaas