Miksi hindulaisuus ja muut idän uskonnot kiinnostavat suomalaisia

Karma-jooga (toiminnan jooga)

Keskittyy toimintaan ilman kiintymystä tuloksiin.

Ajatus: tee velvollisuutesi, mutta älä takerru palkkioon.

Rāja-jooga (mielen hallinnan jooga)

Tunnetaan myös meditaation joogana.

Perustuu Yoga Sutrat -teokseen.

Sisältää kahdeksanosaisen polun (aṣṭāṅga): moraali, itsekuria, asento, hengitys, keskittyminen jne.

Tavoitteena mielen hiljentäminen ja syvä meditaatio

Hindulaisuus on puhtaasti rasistinen, naisvihamielinen, nationalistinen ideologia.

Vierailija kirjoitti:

My ass, joogaa harrastavat ihmiset on ihan eri juttu kuin suitsukkeita patsaille polttelevat ja karamelleja ja kukkasia patsaille uhraavat ihmiset. Ei täällä ole juuri kukaan kiinnostunut mistään idän uskonnoista.  

 

Niitä patsaitakin saa jostain sisustusrihkamakaupoista ovenpönkiksi tai puutarhatontuiksi ostella omaan kotiin. Tai vessan koristeeksi. Todella uskonnollista.

Yleinen harhaluulo tuo patsaiden palvonta. Buddhalaiset eivät palvo patsaiden materiaalia tai itse esinettä jumalana, vaan patsaat toimivat muistutuksina ja kunnioituksen kohteina. 

Vaikka ulkopuolisesta voi näyttää siltä, että buddhalaiseen harjoitukseen kuuluu epäjumalanpalvontaa, kyse on syvemmästä symboliikasta:

Muistamisen väline: Patsas on symbolinen esitys, joka muistuttaa harjoittajaa Buddhan opetuksista, hänen saavuttamastaan valaistumisesta ja polusta, jota pitkin muutkin voivat kulkea. Se on verrattavissa valokuvaan rakkaasta ihmisestä: kuvaa kunnioitetaan sen edustaman henkilön vuoksi, ei paperin takia.

Kunnioitus vs. palvonta: Buddhalaiset osoittavat kunnioitusta (esim. kumartamalla tai tuomalla kukkia), mutta tämä kohdistuu Buddhan oivallukseen ja hyveisiin. Monissa perinteissä kumarrukset auttavat myös harjoittajaa vähentämään omaa egoaan.

Buddha ei ole jumala: Toisin kuin monissa muissa uskonnoissa, alkuperäisessä buddhalaisuudessa Buddhaa ei pidetä luojajumalana vaan opettajana, joka oli ihminen. Siksi patsasta ei palvota rukoillen ihmeitä, vaan se toimii inspiraation lähteenä omalle henkiselle kehitykselle.

Kulttuurierot: On kuitenkin hyvä huomata, että joissakin kansanuskonnollisissa suuntauksissa tai tietyissä kulttuureissa Buddha-patsaille on voitu antaa enemmän jumalallisia piirteitä, ja niiltä saatetaan pyytää esimerkiksi hyvää onnea tai suojelua.

Joogan eri muodot:

Jñāna = tieto

Karma = toiminta

Rāja = meditaatio ja mielen hallinta

Haṭha = kehon ja hengityksen harjoitus

jne.

Kun kristitty rukoilee, se on myös jooga-yhteys.

Mitäs läntisiä olis mahdollista harrastaa? Jotain druidilaisuutta? Tai jotain amerikan intiaanien uskoja?

Vierailija kirjoitti:

Hindulaisuus on puhtaasti rasistinen, naisvihamielinen, nationalistinen ideologia.

Hindulaisuutta ei ole edes olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Hindulaisuus on puhtaasti rasistinen, naisvihamielinen, nationalistinen ideologia.

Tässä puhut kristinuskosta ja sen hierarkiasta, selvästi naisvihamielinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs läntisiä olis mahdollista harrastaa? Jotain druidilaisuutta? Tai jotain amerikan intiaanien uskoja?

Kyllä paras pitäytyä vanhoissa kunnon pohjoisen jumalissa. Toisin kuin usein väitetään, Suomessa ei ole puhtaasti harjoitettu pelkästään suomalaista muinaisuskoa vaan siihen on sekoittunut aasa-uskoa. Osa on toki harjoittanut myös puhtaasti tätä viikinkiuskontoa. Kyllä mieluummin valitsen Odinin, Thorin, Freijan ja kumppanit, varsinkin kun ne ovat enemmän ihmisläheisiä jumaluuksia joita ei suoranaisesti rukoilla tai palvota, kuin jonkun heikon Lähi-Idästä tulleen toisen posken kääntäjän.

Vierailija kirjoitti:

Itämaisissa uskonnoissa käytetään rumia patsaita ja koristeita. Suomalaiset ovat tottuneet palvomaan Jumalaa ilman kotialttaria yms. Joissakin idän uskonnoissa mietiskellään paljon, kun taas luterilaiset rukoilevat. Itämaisten uskontojen helvettikuvat ovat niin hirveitä, että niistä saa pitkäksi aikaa pahan mielen. Ei kiitos itämaisille uskonnoille.

Tämä helvetti )idässä) on olemassa tietoisuuden tasolla. Se on mentaalisella tasolla olemassa, eikä se ole ikuista, kun taas kristinuskossa se on ikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jooga - kundaliinistakin kaikki varoittaa: lähtee energiat liikkeelle. Miksi siis varoitetaan?

Olen kokeillut kundaliinijoogaa useasti, tuli vaan ihanan rento ja levollinen olo. Kuitenkin jotkut ihmiset siellä itkivät, sätkivät tai jotain muuta outoa. 

 

Mikähän syynä näin erilaisiin reagointeihin? 

Et ehkä päässyt tarpeeksi syvälle. Käytännössä lähes kaikilla ihmisillä on syvällä alitajunnassaan negatiivisiakin "saMskaara-urautumia". Kun menet joogameditaatiossa kyllin syvälle alitajunnan syövereihin, nuo lataukset tulevat tietoiseen mieleesi ja saattavat aiheuttaa mm. mainitsemiasi mieltä puhdistavia reaktioita.

Toki mielesi syvänteet voivat olla myös pelkkää autuutta, mutta se lienee perin harvinaista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jooga - kundaliinistakin kaikki varoittaa: lähtee energiat liikkeelle. Miksi siis varoitetaan?

Olen kokeillut kundaliinijoogaa useasti, tuli vaan ihanan rento ja levollinen olo. Kuitenkin jotkut ihmiset siellä itkivät, sätkivät tai jotain muuta outoa. 

 

Mikähän syynä näin erilaisiin reagointeihin? 

Läheisen kuoleman jälkeen koin joogan vaikeaksi, kun piti tehdä jotain liikettä ja keskittyä hengitykseen ja hiljaisuuteen romahdin. 

Arjessa täytän elämäni äänillä ja kaikella sälällä ja työllä, niin ettei tarvitse kohdata hiljaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Itämaisissa uskonnoissa käytetään rumia patsaita ja koristeita. Suomalaiset ovat tottuneet palvomaan Jumalaa ilman kotialttaria yms. Joissakin idän uskonnoissa mietiskellään paljon, kun taas luterilaiset rukoilevat. Itämaisten uskontojen helvettikuvat ovat niin hirveitä, että niistä saa pitkäksi aikaa pahan mielen. Ei kiitos itämaisille uskonnoille.

Kristinuskossa:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?

Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.

Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.

Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.

Vierailija kirjoitti:

Saatanastahan kaikki nuo epäjumalauskonnot ovat, joogaa mukaan lukien! 

 

Etsikää elävää, kaikkivaltiasta, kaiken luojaa ; Kolmiyhteistä Jumalaa! 

Budhismissa ei ole jumalaa, joten se ei ole epäjumalauskonto, kuten kristinusko on epäjumalauskonto.

Kristinusko on barbaristinen uhraus- ja veriuskonto vihaisella Jumalalla ja ikuisella helvetillä, niin se ei ole enää nykypäivää.

Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.

Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.

Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?

Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärs-imystä, hän näyttää enemmän sadi-stiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tus-kasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta te-loit-taa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.

Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

Vierailija kirjoitti:

Saatanastahan kaikki nuo epäjumalauskonnot ovat, joogaa mukaan lukien! 

 

Etsikää elävää, kaikkivaltiasta, kaiken luojaa ; Kolmiyhteistä Jumalaa! 

missä se kolmijakomielinen jumalasi elää?

Jaha, mikähän se mystiikka niiden takana on? Intian alueella on säilynyt se vanha viisaus minkä länsimaiset menetti kirjaston palossa ja viimeistään kristinuskon noitavainoissa.