Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut, että päätit pitkän suhteen
05.04.2026 |
Sillä perusteella, että "halusit tutustua itseesi"? Tuo kuulostaa niin tyhmältä perustelulta. Ihan kuin itseensä ei voisi tutustua vaikka on toisen kanssa. Pari tuttua on toiminut näin ja nyt harmittelevat, kun heittivät hyvän puolison menemään haihattelun takia ja luullen, että jotain parempaa on tulossa.
Kommentit (192)
Kuten todettua, hyvässä suhteessa kasvetaan yhdessä, huonossa ei. Kenenkään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, vai miksi pitäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.
Siirtelet maalitolppia. Kirjoittaja saneli, mikä on vakava syy erota (pettäminen), ja muut oli hänen mielestään huonoja syitä. Mikä tässä on epäselvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Siirtelet maalitolppia. Kirjoittaja saneli, mikä on vakava syy erota (pettäminen), ja muut oli hänen mielestään huonoja syitä. Mikä tässä on epäselvää?
Ei tuossa kommentissa puhuttu sanallakaan huonoista syistä. Mistä noin voimakas reaktio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Siirtelet maalitolppia. Kirjoittaja saneli, mikä on vakava syy erota (pettäminen), ja muut oli hänen mielestään huonoja syitä. Mikä tässä on epäselvää?
Täsmälleen ottaen hän kirjoittaa, että vakavasti otettavat ihmiset pysyy yhdessä ja esittää, että vakava syy (erota) on pettäminen. Ts kaikki muut eroajat eivät ole vakavasti otettavia ihmisiä.
Kyllä, pettäminen on tilastollisesti merkittävä syy eroille, mutta suurimpaan osaan eroista ei liity kolmansia osapuolia. Nämä ovat niitä ei-vakavasti otettavien ihmisten eroja siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.
Mitä herkkänahkaista on siinä, ettei eron syyt kuulu kenellekään muulle, kuin eron osapuolille 😂 Taitaa tässä nyt ihan joku muu olla uteliaisuudessaan herkkänahkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Mitä herkkänahkaista on siinä, ettei eron syyt kuulu kenellekään muulle, kuin eron osapuolille 😂 Taitaa tässä nyt ihan joku muu olla uteliaisuudessaan herkkänahkainen.
Sellaiset projektiot sitten. Ihan tavanomaista normaalia valtavirtaa tuo kommentti oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten todettua, hyvässä suhteessa kasvetaan yhdessä, huonossa ei. Kenenkään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, vai miksi pitäisi?
On niitäkin jotka eivät kykene kasvamaan edes kolmessa avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Mitä herkkänahkaista on siinä, ettei eron syyt kuulu kenellekään muulle, kuin eron osapuolille 😂 Taitaa tässä nyt ihan joku muu olla uteliaisuudessaan herkkänahkainen.
Joillain katsos on myös aito ja rehellinen sosiaalinen omatunto ja oikeudenmukaisuus ajattelunsa pohjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut mitään muuta kuin sitä, että en lopettanut suhdetta jo paljon paljon aikaisemmin!!!
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Mitä herkkänahkaista on siinä, ettei eron syyt kuulu kenellekään muulle, kuin eron osapuolille 😂 Taitaa tässä nyt ihan joku muu olla uteliaisuudessaan herkkänahkainen.
Joillain katsos on myös aito ja rehellinen sosiaalinen omatunto ja oikeudenmukaisuus ajattelunsa pohjana.
Sarjapettäjällä ja lapsensa hylkääjällä ei ole omatuntoa millään tavalla.
Vielä vähemmän sosiaalista sellaista eikä varsinkaan oikeudenmukaisuuden tuntoa.
En. Oltiin yhdessä melkein 30 vuotta. Mitä olisi pitänyt vielä pohtia, kyllä siinä oli muutamakin vuosi aikaa pohtia, erotakko vai ei? Pitkässä suhteessa nimenomaan tietää, mitä erossa menettää (tai ei menetä), lyhyessä ei välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut mitään muuta kuin sitä, että en lopettanut suhdetta jo paljon paljon aikaisemmin!!!
Kuten myös.
Heti lapsen synnyttyä mies osoitti, ettei hänestä ole hyväksi lapsen elämässä mukana olevaksi perheen isäksi.
Ei olis kannattanut antaa hänelle aikaa sopeutua.
Hullummaksi vaan meni vuosien kuluessa ja rikoin itseni yrittäessä mahdotonta. Ja lapsikin sai osan isänsä sisällä kiehuvasta vihasta, katkeruudesta ja hallinnan tarpeesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Esim. sitä Kapasen ensimmäistä rouvaa saattaa hiukan kaduttaa.
Siis kuka on joku Kapanen? En tiedä, keneen nyt viitataan.
Kertokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Siirtelet maalitolppia. Kirjoittaja saneli, mikä on vakava syy erota (pettäminen), ja muut oli hänen mielestään huonoja syitä. Mikä tässä on epäselvää?
Kirjoittaja täällä, terve vaan! 👋
En sanonut, että muut syyt eivät olisi vakavia tai hyviä, vaan totesin pettämisen esimerkkinä vakavasta syystä.
En voi sanella, mikä kenellekin on "vakava" syy erota. Ihmiset voivat erota ihan mistä syystä tahansa. Eivät he minulta kysy.
En ihan ymmärrä, miksi olet jäänyt tähän jumiin.
Vierailija kirjoitti:
En. Ei enään koskaan suhdetta. Yksin aion olla loppuelämän :)
Ilmoittaudu kesäyliopistoon.
Oikeinkirjoitus on mielenkiintoista.
Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?