Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut, että päätit pitkän suhteen
05.04.2026 |
Sillä perusteella, että "halusit tutustua itseesi"? Tuo kuulostaa niin tyhmältä perustelulta. Ihan kuin itseensä ei voisi tutustua vaikka on toisen kanssa. Pari tuttua on toiminut näin ja nyt harmittelevat, kun heittivät hyvän puolison menemään haihattelun takia ja luullen, että jotain parempaa on tulossa.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Ei enään koskaan suhdetta. Yksin aion olla loppuelämän :)
Ilmoittaudu kesäyliopistoon.
Oikeinkirjoitus on mielenkiintoista.
Lappeen rannan yli opistoon kieli kurssille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Siirtelet maalitolppia. Kirjoittaja saneli, mikä on vakava syy erota (pettäminen), ja muut oli hänen mielestään huonoja syitä. Mikä tässä on epäselvää?
Täsmälleen ottaen hän kirjoittaa, että vakavasti otettavat ihmiset pysyy yhdessä ja esittää, että vakava syy (erota) on pettäminen. Ts kaikki muut eroajat eivät ole vakavasti otettavia ihmisiä.
Kyllä, pettäminen on tilastollisesti merkittävä syy eroille, mutta suurimpaan osaan eroista ei liity kolmansia osapuolia. Nämä ovat niitä ei-vakavasti otettavien ihmisten eroja siis.
Voi, älä viitsi. Ylitulkitset viestiä.
Kypsät, vakavasti otettavat ihmiset ymmärtävät, että pitkään liittoon mahtuu monenlaista vastoinkäymistä. Siksi se liitto jatkuu vastoinkäymisistä huolimatta. Tai sitten siksi, että liitossa on edes yksi osapuoli, joka ymmärtää tämän ja kykenee joustamaan. Muutenhan liitto olisi karahtanut jo ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Mutta eivät nämäkään liitot ole ikuisia.
Pettäminen oli esimerkki sellaisesta luottamuksen pettämisestä, joka voisi rikkoa pitkän liiton. Onhan niitä muitakin. Voihan esimerkiksi se toinen, joustava osapuoli vaikka väsähtää täysin siihen, että aina joustaa ja hoitelee ne vastoinkäymiset ja kannattelee liittoa. Liitoissa on kaksi osapuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamista
Osa eroon päättyneistä suhteista on alkanut, kun puolisot on olleet hyvin nuoria.
Ei sitä silloin tiedä minkälaista kuormaa kantaa mukanaan. Hyvissä parisuhteissa kyetään yhdessä kasvamaan ja etsimään vähemmän toksinen tapa (alistuminen/alistaminen) elää elämää yhdessä.
Joskus sitä vaan kiltti, helppo, riitoja kaihtava ihminen tulee saalistetuksi ihmiselle, joka mitätöi, alistaa, väheksyy ja työntää omaa pahaa oloaan toisen kannettavaksi
Osa näistä luhistuu ja jää myrkylliseen suhteeseen, osa ryhdistäytyy yrittää muuttaa suhdetta ja kun ei siinä onnistu tulee vihdoin helpottava ja seesteisyyttä tuova ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Mitä herkkänahkaista on siinä, ettei eron syyt kuulu kenellekään muulle, kuin eron osapuolille 😂 Taitaa tässä nyt ihan joku muu olla uteliaisuudessaan herkkänahkainen.
No onhan se aika herkkänahkaista. Yleensä ihminen kykenee reflektoimaan ja keskustelemaan tapahtuneesta edes ystäviensä kanssa. Ei niitä eron syitä tarvitse maailmalle kailottaa. Tulee sellainen olo, että jos ei voi asioista lainkaan keskustella, niin joku syyllisyys kalvaa. Kun ei oma narratiivi kestä päivänvaloa.
Ihmisillä on vaikka ja mitä vastoinkäymisiä, ja erot ovat aika tavallisia. Enpä tiedä mitä sillä voittaa, että yrittää kätkeä omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten todettua, hyvässä suhteessa kasvetaan yhdessä, huonossa ei. Kenenkään ei tarvitse jäädä huonoon suhteeseen, vai miksi pitäisi?
On niitäkin jotka eivät kykene kasvamaan edes kolmessa avioliitossa.
Ja silloin on kyllä syytä katsoa peiliin, eikä syyttää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaOsa eroon päättyneistä suhteista on alkanut, kun puolisot on olleet hyvin nuoria.
Ei sitä silloin tiedä minkälaista kuormaa kantaa mukanaan. Hyvissä parisuhteissa kyetään yhdessä kasvamaan ja etsimään vähemmän toksinen tapa (alistuminen/alistaminen) elää elämää yhdessä.
Joskus sitä vaan kiltti, helppo, riitoja kaihtava ihminen tulee saalistetuksi ihmiselle, joka mitätöi, alistaa, väheksyy ja työntää omaa pahaa oloaan toisen kannettavaksi
Osa näistä luhistuu ja jää myrkylliseen suhteeseen, osa ryhdistäytyy yrittää muuttaa suhdetta ja kun ei siinä onnistu tulee vihdoin helpottava ja seesteisyyttä tuova ero.
Mutta entä jos ei esimerkiksi edes 30 v iässä ole hoitanut niitä toksisuutta aiheuttavia traumojaan pois?
Vaan säntäilee parisuhteilemaan jolla pahimmillaan vain jatkaa ylisukupolvista kierrettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Mitä herkkänahkaista on siinä, ettei eron syyt kuulu kenellekään muulle, kuin eron osapuolille 😂 Taitaa tässä nyt ihan joku muu olla uteliaisuudessaan herkkänahkainen.
No onhan se aika herkkänahkaista. Yleensä ihminen kykenee reflektoimaan ja keskustelemaan tapahtuneesta edes ystäviensä kanssa. Ei niitä eron syitä tarvitse maailmalle kailottaa. Tulee sellainen olo, että jos ei voi asioista lainkaan keskustella, niin joku syyllisyys kalvaa. Kun ei oma narratiivi kestä päivänvaloa.
Ihmisillä on vaikka ja mitä vastoinkäymisiä, ja erot ovat aika tavallisia. Enpä tiedä mitä sillä voittaa, että yrittää kätkeä omansa.
Se, ettei halua kertoa eronsa syistä, ei ole sama asia kuin kätkeä syytä tai piilotella asiaa. Ihmisillä on syynsä olla puhumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaOsa eroon päättyneistä suhteista on alkanut, kun puolisot on olleet hyvin nuoria.
Ei sitä silloin tiedä minkälaista kuormaa kantaa mukanaan. Hyvissä parisuhteissa kyetään yhdessä kasvamaan ja etsimään vähemmän toksinen tapa (alistuminen/alistaminen) elää elämää yhdessä.
Joskus sitä vaan kiltti, helppo, riitoja kaihtava ihminen tulee saalistetuksi ihmiselle, joka mitätöi, alistaa, väheksyy ja työntää omaa pahaa oloaan toisen kannettavaksi
Osa näistä luhistuu ja jää myrkylliseen suhteeseen, osa ryhdistäytyy yrittää muuttaa suhdetta ja kun ei siinä onnistu tulee vihdoin helpottava ja seesteisyyttä tuova ero.
Mutta entä jos ei esimerkiksi edes 30 v iässä ole hoitanut niitä toksisuutta aiheuttavia traumojaan pois?
Vaan säntäilee parisuhteilemaan jolla pahimmillaan vain jatkaa ylisukupolvista kierrettä.
Niin? Sitten jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä jutellut tuttavapiirissä eronneiden kanssa ja eroryhmissä, niin eipä ole tullut vastaan, että kukaan koskaan olisi kertonut katuvansa eroaan. Jätettyjen tarinat on toki toisenlaisia, mutta suurin osa sanoo, että olisi pitänyt ymmärtää lähteä aikaisemmin. Ihmiset sinnittelee huonoissakin suhteissa vuosia ja vuosikymmeniä. Monilla pelko "eronnut"-stigmasta.
Tietyissä tilanteissa se stigma on kuitenkin täysin oikea.
Esimerkiksi mies joka suunnitellun lapsen osalta aloittaa lapsen äidin raskausaikana salasuhteen ja hyppää siihen sitten täysin lennosta lähes heti lapsen syntymän jälkeen.
Nää lapsen hylkääjåt ansaitsevat täysin se sosiaalisen halveksunnan ja elämänmittaisen stigman mitä tuollaisesta tempusta yleensä seuraa.Mutta eikö se stigma tule siitä pettämisestä, eikä eroamisesta? Mun korvissa "pettäjä" on paljon pahempi kuin "eronnut", josta ei herää juuri mitään ajatuksia. En teistä mu sta tiedä, mutta ainakaan itse en ala ensimmäisenä miettimään mitään draamaa (tyyliin kumpi petti ja kenen kanssa) ensimmäisenä, kun kuulen että joku on eronnut.
Yleensä jokaisesta erosta on myös olemassa joku narratiivi, että mitä tapahtui. Jos nyt vaikka otetaan tuo alkuperäinen esimerkki, jossa mies alkaa raskausaikana pettämään ja jättää kun lapsi syntyy. Kyllä tällainen tarina yleensä tunnetaan, ja se seuraa tuota miestä pitkään. Eikä se anna mitään hyvää kuvaa miehestä, mikä onkin ihan ymmärrettävää.
"Eronnut" on yleensä sellainen leima, joka herättää kysymyksiä. Miksi on eronnut?
Kyllä "eronnut" saa herättää kysymyksen, mitä tapahtui, mutta kuinka moni meistä ekana alkaa miettimään pettämistä, kun kuulee jonkun eronneen (ellei sitten tiedossa ole ollut jotain)? Valtaosa eroista tapahtuu ilman kolmansia osapuolia.
Naurattaa ajatuskin, että joku olisi miettinyt pettämistä, kun olen aikanaan kertonut omasta erostani ihmisille ympärilläni, eikä kyllä tule moiset ajatukset ekana mieleen eronneiden kavereiden, sukulaisten tai tuttavien suhteenkaan.
Jokainen saa miettiä mitä miettii. Pitkissä liitoissa on usein monenlaisia haasteita, mutta vakavasti otettavat ihmiset pysyvät silti yhdessä. Yleensä se asia, joka katkaisee kamelin selän on aika vakava. Kuten pettäminen.
Aaha, sä rupeat nyt tuomitsemaan ihmisten eropäätöksiä oman oikeustajusi ja moraalisi pohjalta, mikä on riittävän vakava ja hyväksyttävä syy erota SUN mielestä. Nice.
Jätäppä kuule ihmiset rauhaan tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä, ne ei sulle kuulu.
Mistä noin voimakas reaktiosi johtuu?
Eihän tuossa tuomittu millään tavalla.
Kannattaisiko sinun miettiä mistä tuo vihasi oikein kumpuaa?Ei kait tossa mitään vihaa ole, vaan kohtuutonta alkaa esittää päteviä syitä erolle. Eikä toisten erojen syyt kuulu kenellekään muulle kuin sen osapuolille. Kertovat mitä kertovat, jos kertovat, eivät ole tilivelvollisia kenellekkään.
Onko sun mielestä kaikki, jotka on eri mieltä, vihaisia? Projisoitko usein?
Mitä kohtuutonta tuo oli?
Kyllä tutkimusten mukaan uskottomuus on yksi suurimpia syitä eroihin.
En ymmärrä miksi jotkut ovat niin herkkänahkaisia tällaisella anonyymilla palstalla jos joku kommentoi tuomitsematta.
Se kertoo enenmmänkin herkkänahkaisesta itsestään kuin hänelle tuntemattomasta.Mitä herkkänahkaista on siinä, ettei eron syyt kuulu kenellekään muulle, kuin eron osapuolille 😂 Taitaa tässä nyt ihan joku muu olla uteliaisuudessaan herkkänahkainen.
No onhan se aika herkkänahkaista. Yleensä ihminen kykenee reflektoimaan ja keskustelemaan tapahtuneesta edes ystäviensä kanssa. Ei niitä eron syitä tarvitse maailmalle kailottaa. Tulee sellainen olo, että jos ei voi asioista lainkaan keskustella, niin joku syyllisyys kalvaa. Kun ei oma narratiivi kestä päivänvaloa.
Ihmisillä on vaikka ja mitä vastoinkäymisiä, ja erot ovat aika tavallisia. Enpä tiedä mitä sillä voittaa, että yrittää kätkeä omansa.
Se, ettei halua kertoa eronsa syistä, ei ole sama asia kuin kätkeä syytä tai piilotella asiaa. Ihmisillä on syynsä olla puhumatta.
Häpeä ja syyllisyys omista teoistaan ajaa tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Oltiin yhdessä melkein 30 vuotta. Mitä olisi pitänyt vielä pohtia, kyllä siinä oli muutamakin vuosi aikaa pohtia, erotakko vai ei? Pitkässä suhteessa nimenomaan tietää, mitä erossa menettää (tai ei menetä), lyhyessä ei välttämättä.
Jotkut tietävät, toiset eivät.
Kyllä pitkästä suhteesta voi tulla jätetyksi niin, että se jättäjä saa viidenkympin kriisin ja hullaantuu johonkin satunnaiseen ihmiseen. Voimiensa tunnossa latelee puolisolle kaikki ikävät asiat, kertoo vievänsä tuhkatkin pesästä JA säilyttävänsä ystävyyssuhteen ex-puolisoon. Eli kuvittelee poimivansa mukaansa kaiken hyvän, ja tiputtavansa kaiken ikävän.
Eivät kaikki tee eroa kypsästi ja viisaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Tilanteet voivat myös kehittyä pikkuhiljaa. Kun elämässä on paljon haasteita ja painetta, voi olla vaikeaa erotella, mikä tulee suhteen ulko- ja mikä sisäpuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamista
Toki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
"Kyllä pitkästä suhteesta voi tulla jätetyksi niin, että se jättäjä saa viidenkympin kriisin ja hullaantuu johonkin satunnaiseen ihmiseen. Voimiensa tunnossa latelee puolisolle kaikki ikävät asiat, kertoo vievänsä tuhkatkin pesästä JA säilyttävänsä ystävyyssuhteen ex-puolisoon. Eli kuvittelee poimivansa mukaansa kaiken hyvän, ja tiputtavansa kaiken ikävän."
Minun puolisoni sai neljänkympin villityksen ja jätti minut lyhyellä ilmoituksella, hullaantui satunnaiseen netistä löytämäänsä ihmiseen. Hän ei vienyt tuhkia pesästämme eikä säilyttänyt minkäänlaisia välejä minuun. Vetäisi 21 vuoden parisuhteen vessanpöntöstä alas, samalla meni ydinperhekin. Hän pyyhkäisi koko entisen elämänsä tuosta noin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Ei enään koskaan suhdetta. Yksin aion olla loppuelämän :)
Tämä juuri. Kelvollista suhdetta ei kannata hylätä sen toivossa, että löytyy parempi kumppani. Mutta entäs jos kokee että haluaa elää itsenäisenä ilman parisuhdetta, päättää yksin kaikesta ja vastata vain itselleen? Mielestäni sellainen on ihan validi syy jättää suhde, vaikka kumppani olisi ”ihan kiva”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaOsa eroon päättyneistä suhteista on alkanut, kun puolisot on olleet hyvin nuoria.
Ei sitä silloin tiedä minkälaista kuormaa kantaa mukanaan. Hyvissä parisuhteissa kyetään yhdessä kasvamaan ja etsimään vähemmän toksinen tapa (alistuminen/alistaminen) elää elämää yhdessä.
Joskus sitä vaan kiltti, helppo, riitoja kaihtava ihminen tulee saalistetuksi ihmiselle, joka mitätöi, alistaa, väheksyy ja työntää omaa pahaa oloaan toisen kannettavaksi
Osa näistä luhistuu ja jää myrkylliseen suhteeseen, osa ryhdistäytyy yrittää muuttaa suhdetta ja kun ei siinä onnistu tulee vihdoin helpottava ja seesteisyyttä tuova ero.
Mutta entä jos ei esimerkiksi edes 30 v iässä ole hoitanut niitä toksisuutta aiheuttavia traumojaan pois?
Vaan säntäilee parisuhteilemaan jolla pahimmillaan vain jatkaa ylisukupolvista kierrettä.
Voi tämä on erittäin tavallista.
Jokaisella ihmisellä on jotain kaapissaan, ja kaikki tuovat mukanaan jotain kuormaa.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä pitkästä suhteesta voi tulla jätetyksi niin, että se jättäjä saa viidenkympin kriisin ja hullaantuu johonkin satunnaiseen ihmiseen. Voimiensa tunnossa latelee puolisolle kaikki ikävät asiat, kertoo vievänsä tuhkatkin pesästä JA säilyttävänsä ystävyyssuhteen ex-puolisoon. Eli kuvittelee poimivansa mukaansa kaiken hyvän, ja tiputtavansa kaiken ikävän."
Minun puolisoni sai neljänkympin villityksen ja jätti minut lyhyellä ilmoituksella, hullaantui satunnaiseen netistä löytämäänsä ihmiseen. Hän ei vienyt tuhkia pesästämme eikä säilyttänyt minkäänlaisia välejä minuun. Vetäisi 21 vuoden parisuhteen vessanpöntöstä alas, samalla meni ydinperhekin. Hän pyyhkäisi koko entisen elämänsä tuosta noin vain.
Minulle vaimoni teki saman, twitteristä löytyi hurmaava renttu ja sinne meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaOsa eroon päättyneistä suhteista on alkanut, kun puolisot on olleet hyvin nuoria.
Ei sitä silloin tiedä minkälaista kuormaa kantaa mukanaan. Hyvissä parisuhteissa kyetään yhdessä kasvamaan ja etsimään vähemmän toksinen tapa (alistuminen/alistaminen) elää elämää yhdessä.
Joskus sitä vaan kiltti, helppo, riitoja kaihtava ihminen tulee saalistetuksi ihmiselle, joka mitätöi, alistaa, väheksyy ja työntää omaa pahaa oloaan toisen kannettavaksi
Osa näistä luhistuu ja jää myrkylliseen suhteeseen, osa ryhdistäytyy yrittää muuttaa suhdetta ja kun ei siinä onnistu tulee vihdoin helpottava ja seesteisyyttä tuova ero.
Mutta entä jos ei esimerkiksi edes 30 v iässä ole hoitanut niitä toksisuutta aiheuttavia traumojaan pois?
Vaan säntäilee parisuhteilemaan jolla pahimmillaan vain jatkaa ylisukupolvista kierrettä.Voi tämä on erittäin tavallista.
Jokaisella ihmisellä on jotain kaapissaan, ja kaikki tuovat mukanaan jotain kuormaa.
Jos se kaappi on täynnä hometta niin harvoin mitään kestävää ja aitoa siitä voi koskaan syntyä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Ja voi olla, että ne traumat eivät aktivoidu ennen kuin ollaan parisuhteen läheisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamista