Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut, että päätit pitkän suhteen
05.04.2026 |
Sillä perusteella, että "halusit tutustua itseesi"? Tuo kuulostaa niin tyhmältä perustelulta. Ihan kuin itseensä ei voisi tutustua vaikka on toisen kanssa. Pari tuttua on toiminut näin ja nyt harmittelevat, kun heittivät hyvän puolison menemään haihattelun takia ja luullen, että jotain parempaa on tulossa.
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, mutta en päättänyt kyseistä suhdetta tuon syyn takia
Minkä "tuon syyn"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaOsa eroon päättyneistä suhteista on alkanut, kun puolisot on olleet hyvin nuoria.
Ei sitä silloin tiedä minkälaista kuormaa kantaa mukanaan. Hyvissä parisuhteissa kyetään yhdessä kasvamaan ja etsimään vähemmän toksinen tapa (alistuminen/alistaminen) elää elämää yhdessä.
Joskus sitä vaan kiltti, helppo, riitoja kaihtava ihminen tulee saalistetuksi ihmiselle, joka mitätöi, alistaa, väheksyy ja työntää omaa pahaa oloaan toisen kannettavaksi
Osa näistä luhistuu ja jää myrkylliseen suhteeseen, osa ryhdistäytyy yrittää muuttaa suhdetta ja kun ei siinä onnistu tulee vihdoin helpottava ja seesteisyyttä tuova ero.
Mutta entä jos ei esimerkiksi edes 30 v iässä ole hoitanut niitä toksisuutta aiheuttavia traumojaan pois?
Vaan säntäilee parisuhteilemaan jolla pahimmillaan vain jatkaa ylisukupolvista kierrettä.Voi tämä on erittäin tavallista.
Jokaisella ihmisellä on jotain kaapissaan, ja kaikki tuovat mukanaan jotain kuormaa.
Jos se kaappi on täynnä hometta niin harvoin mitään kestävää ja aitoa siitä voi koskaan syntyä,
Toi on niin abstraktisti sanottu, että ei siitä ole kenellekään mitään iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaOsa eroon päättyneistä suhteista on alkanut, kun puolisot on olleet hyvin nuoria.
Ei sitä silloin tiedä minkälaista kuormaa kantaa mukanaan. Hyvissä parisuhteissa kyetään yhdessä kasvamaan ja etsimään vähemmän toksinen tapa (alistuminen/alistaminen) elää elämää yhdessä.
Joskus sitä vaan kiltti, helppo, riitoja kaihtava ihminen tulee saalistetuksi ihmiselle, joka mitätöi, alistaa, väheksyy ja työntää omaa pahaa oloaan toisen kannettavaksi
Osa näistä luhistuu ja jää myrkylliseen suhteeseen, osa ryhdistäytyy yrittää muuttaa suhdetta ja kun ei siinä onnistu tulee vihdoin helpottava ja seesteisyyttä tuova ero.
Mutta entä jos ei esimerkiksi edes 30 v iässä ole hoitanut niitä toksisuutta aiheuttavia traumojaan pois?
Vaan säntäilee parisuhteilemaan jolla pahimmillaan vain jatkaa ylisukupolvista kierrettä.Voi tämä on erittäin tavallista.
Jokaisella ihmisellä on jotain kaapissaan, ja kaikki tuovat mukanaan jotain kuormaa.
Jos se kaappi on täynnä hometta niin harvoin mitään kestävää ja aitoa siitä voi koskaan syntyä,
Toi on niin abstraktisti sanottu, että ei siitä ole kenellekään mitään iloa.
Kukin tulkitkoot tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, mutta en päättänyt kyseistä suhdetta tuon syyn takia
Minkä "tuon syyn"?
Ihminen tajuaa joskus vasta liian myöhään mitä on tuhonnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, mutta en päättänyt kyseistä suhdetta tuon syyn takia
Minkä "tuon syyn"?
Ihminen tajuaa joskus vasta liian myöhään mitä on tuhonnut.
Onko ero muuttanut sinua? tai tapaasi ajatella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, mutta en päättänyt kyseistä suhdetta tuon syyn takia
Minkä "tuon syyn"?
Ihminen tajuaa joskus vasta liian myöhään mitä on tuhonnut.
Mikä sitten on liian myöhään? Tuhositko myös puhevälit eksään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, mutta en päättänyt kyseistä suhdetta tuon syyn takia
Minkä "tuon syyn"?
Ihminen tajuaa joskus vasta liian myöhään mitä on tuhonnut.
Onko ero muuttanut sinua? tai tapaasi ajatella?
Ennen ajattelin että vieraissa käynti on täysin oikeutettua jos nainen on naarasnalkutin.
Siksi melskasin pitkään että erojen syyt eivät kuulu kenellekään ja että vapautta ei saa rajoittaa millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katunut, mutta en päättänyt kyseistä suhdetta tuon syyn takia
Minkä "tuon syyn"?
Ihminen tajuaa joskus vasta liian myöhään mitä on tuhonnut.
Onko ero muuttanut sinua? tai tapaasi ajatella?
Ennen ajattelin että vieraissa käynti on täysin oikeutettua jos nainen on naarasnalkutin.
Siksi melskasin pitkään että erojen syyt eivät kuulu kenellekään ja että vapautta ei saa rajoittaa millään tavalla.
Vai ,että naarasnalkutin 😁. No entä millaiset ovat ajatuksesi nyt pitkästä suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Eksiä siellä sun täällä ympäri maata.
Sekä äitisuhde heikko lapsuudesta saakka.
Toksisuus taattua silloin.
Mikään monivuotinenkaan terapia ei auta vaan pahentaa vain.
Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.
En ole tällaiseen törmännyt.
Voihan se tietysti haastaa parisuhdetta todella kovaa, jos traumataustainen alkaa etsiä uudenlaista, terveempää roolia suhteessa. Tuskin minkään terapian tarkoitus on kaivaa esiin sadistisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt olemaan oma itseni, mies tykkäsi minusta niin kauan kunnes lopetin olemasta kynnysmatto ja aloin tajuamaan että kyllä minunkin tarpeilla ja toiveilla on väliä. Eli juu lopetin suhteen, enhän mä voinut tutustua itseeni jos vierellä on mies joka vaan lyttää ja väheksyy kaikkia minun omia juttuja ja ajatuksia. Kadun vain sitä että en tajunnut erota aikaisemmin siitä "hyvästä miehestä" joka oli kulissien takana minulle ilkeä mutta jos muita oli ympärillä näkemässä niin esittikin välittävää ja kilttiä.
Miksi olit kynnysmatto? Ei parisuhteeseen pidä mennä koskaan kynnysmatoksi.
Miksi ihmiselle muodostuu huono itsetunto, miksi ihmisellä on traumoja jne. Ihmettele toki lisää...
No avataan sulle vähän. Jotkut saa huonommat lähtökohdat elämään. Ei kukaan valitse olevansa kynnysmatto, se on hänen aivoihinsa muodostunut lapsuuden ja muiden elämänkokemusten seurauksena. Ja siitä onneksi voi oppia pois, mutta tietenkin kynnysmatto ajautuu huonoihin ihmissuhteisiin todennäköisemmin koska ei osaa niin hyvin tunnistaa sitä kun muut kohtelevat häntä huonosti ja rajattomasti.
Ei ihmissuhteisiin ajauduta. Samaan tapaa kuin esimerkiksi kun ei pettämiseenkään ajauduta. Ne ovat aktiivisia tietoisia valintoja.
Traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhteilua. Silloin parempi olla itsensä ja toisen kanssa.
Eli ota ensin vastuu omasta hyvinvoinnistasi yksin ja vasta sitten harkitse parisuhteen aloittamistaToki näin ideaalimaailmassa, mutta on hyvä ymmärtää, ettei asiat ole ihan niin yksikertaisia kuin "traumat kannattaa hoitaa pois ennen parisuhdetta".
Kun puhutaan vaikeista, itsetunnon ja minäkuvan jo varhain lapsuudessa hajottaneista traumoista, on hyvin tyypillistä että niiden hoitamiseen ja oman todellisen identiteetin muodostamiseen ns. herää vasta joskus 30-vuotiaana. Elämän alkupuolisko on mennyt selviytymistaistelussa ja sen jälkeen yrittäen elää muiden tahdissa, vaikka voimavarat eivät siihen riitä. Henkilö on lapsesta saakka tottunut kaltoinkohteluun, eikä ymmärrä mitään terveisetä rajoista mitään, vaan todellakin ajautuu vain uusiin hajottaviin ihmissuhteisiin. Puhutaan traumakierteestä tai esim. trauma bondingista. Eivätkä kaikki edes missään vaiheessa herää tuosta painajaisesta taistelemaan kohti parempaa elämää ja terveitä ihmissuhteita tai ne jotka herää, saa tarvitsemaansa apua.
Tämä on aina hyvä muistaa kun näkee huonosta ihmissuhteesta toiseen seilaavia ihmisiä. Kukaan meistä ei ole voimavarojensa ja perintötekijöidensä suhteen identtinen. Osalle meistä turvalliset ja hyvät ihmissuhteet ovat itsestäänselvyys, osalle meistä myrkylliset suhteet ovat arkipäivää, mutta oman maailman sairauteen herää jossain vaiheessa ja osa kulkee loputtomassa painajaisessa läpi elämänsä. Tämän takia on aina hyvä tuomitsemisen sijasta suhtautua asioihin myötätunnolla ja ymmärtää, ettemme koskaan tiedä mitä toinen kantaa mukanaan.
Kerroit juuri todella hyvin miksi tuollaisella taustalla olevien ihmisten kanssa ei kenenkään kannata parisuhdetta aloittaa.
Mistä sinä ne taustat tiedät? Jos et osaa suhteen alussa tunnistaa toisen haitallisia kuvioita, voi olla että sinulla on itselläsikin jotenkin ongelmallinen tausta.
Mutta sen voin sanoa, että kannattaa välttää miehiä, joilla on tulehtunut suhde eksiinsä ja huono tai olematon suhde äitiinsä. Näiltä saa huonoa kohtelua.
Traumataustainen ei ole vakaa. Ja sellainen ei osaa rakastaa.
Ei pidä paikkaansa. Traumoja voi käsitellä.
Se vaatii ihmiseltä paljon.
Pahansuopaisimmat traumataustaiset menevät terapiaan jossa kaivetaan heistä toksisuus ja sadistisuus esiin.
Uhriutuvat sitten kun he kohtaavat noista käytöspiirteistä annettua täysin ansaittua kritiikkiä.En ole tällaiseen törmännyt.
Voihan se tietysti haastaa parisuhdetta todella kovaa, jos traumataustainen alkaa etsiä uudenlaista, terveempää roolia suhteessa. Tuskin minkään terapian tarkoitus on kaivaa esiin sadistisia piirteitä.
Niin. Se terveempi rooli tuskin on raaka henkinen väkivalta kumppaniaan kohtaan.
Olen, mutta samalla on pakko myöntää, että vaikka oli rakkautta, niin oli myös suuria ongelmia. Omiinsa voi vaikuttaa, mutta toisen ongelmiin ei.
Vierailija kirjoitti:
Jätin kiltin ja kunnollisen miehen koska kaipasin jännitystä elämään. Mies löysi aasialaisen kaunottaren ja minua ei huoli kukaan koska olen rupsahtanut. Olen katkera loppuelämäni.
Se tavallinen tarina.
Olen katunut, mutta en päättänyt kyseistä suhdetta tuon syyn takia