Kun lapsi kärsii vanhempien ammateista - tapaus päiväkotikaverien vanhemmat
Asumme sen verran pienellä paikkakunnalla, että täällä monet tuntevat toisensa. Jos olet vielä suht näkyvässä ammatissa, kuten vaikkapa opettajana, niin sinut tunnetaan varmasti. Meillä ongelmaksi on muodostunut meidän vanhempien ammatit. Olemme poliisi ja pappi. Ihan tavallisia ihmisiä olemme, mutta ennakkoluuloja ammattikuntiemme edustajia kohtaan valitettavasti riittää.
Lapsella on päiväkodissa useampikin hyvä kaveri ja lapset viihtyvät hänen seurassaan. Päiväkotikaverit ja lapsemme haluaisivat nähdä joskus vapaa-ajallakin, mutta toisten lasten vanhemmat eivät ole yhtään lämmenneet ajatukselle. Kun yritämme ehdottaa lapsille leikkitreffejä, koskaan ei sovi. Lapsemme syntymäpäiväjuhliin on sentään tultu, mutta edes lapsen parhaan kaverin vanhemmat eivät antaneet lupaa lapselleen kutsua meidän lasta syntymäpäiväjuhliinsa. Lapsi sitten päiväkodissa harmitteli, miten olisi halunnut kutsua meidän lapsen, mutta ei saanut. Kun olemme lapsen kanssa liikenteessä jossakin, missä meidän vanhempien ammatteja ei tiedetä, antavat toiset vanhemmat lapsensa mielellään leikkiä lapsemme kanssa.
Miten voi yhä 2020-luvulla olla tällaista, että jotkut ammatit herättävät näin suuria ennakkoluuloja, ettei edes oman lapsen annettaisi kaveerata sen perusteella?
Ap
Kommentit (3)
Oletko varma, että johtuu teidän ammatista, eikä syynä ole jokin muu? En ole ainakaan itse kuullut, että ihmisillä olisi ennakkoluuloja pappia tai poliisia kohtaan. Jotenkin ymmärrän, jos kotiin ei kutsuta esim. lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jos on esim. normaali koti, missä on vähän tavaroita hujan hajan. Poliiseja ja pappeja ei nyt kovin niuhoina ammattiryhminä yleensä pidetä. Ainakin pappeja pidetään yleisesti luotettavina ja ystävällisinä.
Eivätkö nuo nyt ole luottamusta herättävät ammatit? Jotenkin vaikea uskoa, että ammatit sinänsä voisivat olla syynä.
Satutäti.