Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun lapsi kärsii vanhempien ammateista - tapaus päiväkotikaverien vanhemmat
03.04.2026 |
Asumme sen verran pienellä paikkakunnalla, että täällä monet tuntevat toisensa. Jos olet vielä suht näkyvässä ammatissa, kuten vaikkapa opettajana, niin sinut tunnetaan varmasti. Meillä ongelmaksi on muodostunut meidän vanhempien ammatit. Olemme poliisi ja pappi. Ihan tavallisia ihmisiä olemme, mutta ennakkoluuloja ammattikuntiemme edustajia kohtaan valitettavasti riittää.
Lapsella on päiväkodissa useampikin hyvä kaveri ja lapset viihtyvät hänen seurassaan. Päiväkotikaverit ja lapsemme haluaisivat nähdä joskus vapaa-ajallakin, mutta toisten lasten vanhemmat eivät ole yhtään lämmenneet ajatukselle. Kun yritämme ehdottaa lapsille leikkitreffejä, koskaan ei sovi. Lapsemme syntymäpäiväjuhliin on sentään tultu, mutta edes lapsen parhaan kaverin vanhemmat eivät antaneet lupaa lapselleen kutsua meidän lasta syntymäpäiväjuhliinsa. Lapsi sitten päiväkodissa harmitteli, miten olisi halunnut kutsua meidän lapsen, mutta ei saanut. Kun olemme lapsen kanssa liikenteessä jossakin, missä meidän vanhempien ammatteja ei tiedetä, antavat toiset vanhemmat lapsensa mielellään leikkiä lapsemme kanssa.
Miten voi yhä 2020-luvulla olla tällaista, että jotkut ammatit herättävät näin suuria ennakkoluuloja, ettei edes oman lapsen annettaisi kaveerata sen perusteella?
Ap
Kommentit (29)
Oletko varma, että johtuu teidän ammatista, eikä syynä ole jokin muu? En ole ainakaan itse kuullut, että ihmisillä olisi ennakkoluuloja pappia tai poliisia kohtaan. Jotenkin ymmärrän, jos kotiin ei kutsuta esim. lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jos on esim. normaali koti, missä on vähän tavaroita hujan hajan. Poliiseja ja pappeja ei nyt kovin niuhoina ammattiryhminä yleensä pidetä. Ainakin pappeja pidetään yleisesti luotettavina ja ystävällisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkö nuo nyt ole luottamusta herättävät ammatit? Jotenkin vaikea uskoa, että ammatit sinänsä voisivat olla syynä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että johtuu teidän ammatista, eikä syynä ole jokin muu? En ole ainakaan itse kuullut, että ihmisillä olisi ennakkoluuloja pappia tai poliisia kohtaan. Jotenkin ymmärrän, jos kotiin ei kutsuta esim. lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jos on esim. normaali koti, missä on vähän tavaroita hujan hajan. Poliiseja ja pappeja ei nyt kovin niuhoina ammattiryhminä yleensä pidetä. Ainakin pappeja pidetään yleisesti luotettavina ja ystävällisinä.
Eri pappina tulen kommentoimaan:
Osalla on todella paljon ennakkoluuloja papeista ja muista kirkon työntekijöistä. Läheskään kaikki eivät pidä luotettavina ja ystävällisinä. Melko moni suhtautuu todella varauksellisesti, ei välttämättä suostu edes keskustelemaan ihan arkisistakaan asioista. Tuntuuhan se oudolta, kun kyselet toiselta tavallista small talkia ja vastassa on yhden tai kahden sanan murahdus kuin teini-ikäisellä konsanaan.
Oman lapsen päiväkodissa taas huomasin, että minulta tultiin usein kysymään kaikkea työhöni liittyvää. "Pappina kun osaat varmaan neuvoa, miten tämä asia hautajaisten/häiden/rippijuhlien osalta menee..." Osa suhtautui nihkeästi. Ammatti oli ihmisillä hyvin tiedossa, joten ymmärrän aloittajaa hyvin.
Kristityt tunnemme myös käsitteen yleinen pappeus.
Vierailija kirjoitti:
Kristityt tunnemme myös käsitteen yleinen pappeus.
"Kristityt tunnemme"? Voiko itseään ylentävämmin enää puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole valtavan montaa normaalia pappia tavannut. Aika monta olen elämäni aikana tuntenut.
Valitettavasti tuollaisia vanhempia on. Ammattinne voisi olla jotakin ihan muuta ja silti teitä karsastettaisi. Kannattaa antaa tuollaisten ihmisten olla omissa oloissaan ja etsiä lapselle eri kavereita päiväkotipiirien ulkopuolelta. Paljon on myös fiksuja vanhempia, joita ei tippaakaan haittaisi ammattinne. Päinvastoin - hyvin voin kuvitella, että moni päästäisi teini-ikään ehtineet lapsensa papin ja poliisin luokse kylään enemmän kuin mielellään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy ei ole teidän ammateissa vaan teidän omassa käytöksessänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristityt tunnemme myös käsitteen yleinen pappeus.
"Kristityt tunnemme"? Voiko itseään ylentävämmin enää puhua?
Alkoiko noin kovasti ahdistamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että johtuu teidän ammatista, eikä syynä ole jokin muu? En ole ainakaan itse kuullut, että ihmisillä olisi ennakkoluuloja pappia tai poliisia kohtaan. Jotenkin ymmärrän, jos kotiin ei kutsuta esim. lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jos on esim. normaali koti, missä on vähän tavaroita hujan hajan. Poliiseja ja pappeja ei nyt kovin niuhoina ammattiryhminä yleensä pidetä. Ainakin pappeja pidetään yleisesti luotettavina ja ystävällisinä.
Eri pappina tulen kommentoimaan:
Osalla on todella paljon ennakkoluuloja papeista ja muista kirkon työntekijöistä. Läheskään kaikki eivät pidä luotettavina ja ystävällisinä. Melko moni suhtautuu todella varauksellisesti, ei välttämättä suostu edes keskustelemaan ihan arkisistakaan asioista. Tuntuuhan se oudolta, kun kyselet toiselta tavallista small talkia ja vastassa on yhden tai kahden sanan murahdus kuin teini-ikäisellä konsanaan.
Oman lapsen päiväkodissa taas huomasin, että minulta tultiin usein kysymään kaikkea työhöni liittyvää. "Pappina kun osaat varmaan neuvoa, miten tämä asia hautajaisten/häiden/rippijuhlien osalta menee..." Osa suhtautui nihkeästi. Ammatti oli ihmisillä hyvin tiedossa, joten ymmärrän aloittajaa hyvin.
Nuo ennakkoluulot ovat aivan takuulla pääasiassa kaupunkien ongelma joissa ihmiset kuvittelevat olevansa älykkäitä ja moderneja vaikka ainakin älyn suhteen asia on päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Paras poliisi on kuollut poliisi.
Siinä taas yksi narkkari kitisee ja tärisee pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat on auktoriteettiammatteja, ja tiedostin vasta vähän aikaa sitten minulla olevan auktoriteettipelko. Peräisin lapsuudesta, jolloin pelkäsin vanhempiani (auktoriteettihahmoja hekin). Tätä jatkui koulussa opettajia kohtaan ja työelämässä pomopelkona. Ja lapsuuteen liittyy siten, että otin auktoriteettien moitteet hyvin raskaasti. Koin pettäneeni heidät, jos jouduin huomautettavaksi. En tiedä miten yleistä tämä on, mutta voisin hyvin kuvitella jäätyväni papin ja poliisin seurassa😅. Tämä ei siis aina ole mitenkään henkilökohtaista!
Lapsemme joutui ns. huonon alueen päiväkotiin, kun oman keskiluokkaisen asuinalueemme päiväkodeissa ei ollut tilaa. Huonon alueen päiväkodeissa ei ollut keskiluokkaisten lasten vanhempia. Monet katsoivat meitä herravihan vuoksi kieroon, kun olimme muka hienoissa ammateissa. Todellisuudessa ammattimme oli ihan tavalliset, mutta ammattimme poikkesivat niin merkittävästi muiden päiväkotilasten vanhempien ammateista. Jossain toisessa päiväkodissa taas meidän ammatit olisivat voineet olla jotenkin "alempiarvoiset", jos muiden lasten vanhemmat olisivat lääkäreitä, yritysjohtajia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkoti-ikäisten lasten leikitreffien sopiminen on muutenkin haastavaa, kun lapsi ei välttämättä uskalla jäädä yksin leikkimään ja vanhempi ei joko koe mukavaksi jäädä vieraaseen kotiin lapsen mukana tai sitten elämä erityisesti monilapsisessa perheessä voi olla niin kiireistä, ettei ehdi.
Se toki on ikävää, jos teidän lasta ei saa kutsua synttäreille, mutta onhan se voinut mennä niin, että lapsi on saanut kutsua esim. 5 vierasta ja teidän lapsi ei mahtunut hänen omassa päässään niiden viiden vieraan joukkoon ja lapsi ajattelee, ettei saanut kutsua teidän lasta (=kuudetta vierasta).
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme joutui ns. huonon alueen päiväkotiin, kun oman keskiluokkaisen asuinalueemme päiväkodeissa ei ollut tilaa. Huonon alueen päiväkodeissa ei ollut keskiluokkaisten lasten vanhempia. Monet katsoivat meitä herravihan vuoksi kieroon, kun olimme muka hienoissa ammateissa. Todellisuudessa ammattimme oli ihan tavalliset, mutta ammattimme poikkesivat niin merkittävästi muiden päiväkotilasten vanhempien ammateista. Jossain toisessa päiväkodissa taas meidän ammatit olisivat voineet olla jotenkin "alempiarvoiset", jos muiden lasten vanhemmat olisivat lääkäreitä, yritysjohtajia yms.
Mitä sinä sekoilet? Miksi oma ammatti pitää kertoa kaikille? Ei sinunkaan ammattiasi kukaan saa tietää jos et kerro.
En ole vastaavaa ongelmaa aiemmin huomannut, siinä vaiheessa kun lapsen kaverin vanhemmat ovat rappio alkoholisteja tai nistejä niin en oman lapsen antaisi vierailla kaverin luona...
Osa vanhemmista ei päästä lapsiaan kylään tai ei näe vaivaa, että lapset tapaisivat vapaa-ajalla. Itse mielelläni päästäisiin lapseni leikkimään poliisin ja papin perheeseen. Mutta olenkin tapakristitty ja arvostan poliisien sekä pappien työtä.
Tuo on kyllä outoa, että synttäreille ei kutsuta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsemme joutui ns. huonon alueen päiväkotiin, kun oman keskiluokkaisen asuinalueemme päiväkodeissa ei ollut tilaa. Huonon alueen päiväkodeissa ei ollut keskiluokkaisten lasten vanhempia. Monet katsoivat meitä herravihan vuoksi kieroon, kun olimme muka hienoissa ammateissa. Todellisuudessa ammattimme oli ihan tavalliset, mutta ammattimme poikkesivat niin merkittävästi muiden päiväkotilasten vanhempien ammateista. Jossain toisessa päiväkodissa taas meidän ammatit olisivat voineet olla jotenkin "alempiarvoiset", jos muiden lasten vanhemmat olisivat lääkäreitä, yritysjohtajia yms.
Itse olen laitoshuoltaja ja lapsen kaverin isä on lääkäri, en ole kokenut mitään ongelmaa siinä että tulotasoissa on eroja.
Onpa kummallinen tuppukylä! Kai siellä jotain muutakin outoa tapahtuu?
Alue: Aihe vapaa
Satutäti.