Kun lapsi kärsii vanhempien ammateista - tapaus päiväkotikaverien vanhemmat
Asumme sen verran pienellä paikkakunnalla, että täällä monet tuntevat toisensa. Jos olet vielä suht näkyvässä ammatissa, kuten vaikkapa opettajana, niin sinut tunnetaan varmasti. Meillä ongelmaksi on muodostunut meidän vanhempien ammatit. Olemme poliisi ja pappi. Ihan tavallisia ihmisiä olemme, mutta ennakkoluuloja ammattikuntiemme edustajia kohtaan valitettavasti riittää.
Lapsella on päiväkodissa useampikin hyvä kaveri ja lapset viihtyvät hänen seurassaan. Päiväkotikaverit ja lapsemme haluaisivat nähdä joskus vapaa-ajallakin, mutta toisten lasten vanhemmat eivät ole yhtään lämmenneet ajatukselle. Kun yritämme ehdottaa lapsille leikkitreffejä, koskaan ei sovi. Lapsemme syntymäpäiväjuhliin on sentään tultu, mutta edes lapsen parhaan kaverin vanhemmat eivät antaneet lupaa lapselleen kutsua meidän lasta syntymäpäiväjuhliinsa. Lapsi sitten päiväkodissa harmitteli, miten olisi halunnut kutsua meidän lapsen, mutta ei saanut. Kun olemme lapsen kanssa liikenteessä jossakin, missä meidän vanhempien ammatteja ei tiedetä, antavat toiset vanhemmat lapsensa mielellään leikkiä lapsemme kanssa.
Miten voi yhä 2020-luvulla olla tällaista, että jotkut ammatit herättävät näin suuria ennakkoluuloja, ettei edes oman lapsen annettaisi kaveerata sen perusteella?
Ap
Kommentit (29)
Tekee kipeää välillä havaita kun kallu vanhempi jatkaa kallumenoa lepselleen kallutominnallaan. Vaikea selittää, helppo todistaa. Yritän itse olla omalle lapselleni vähän parempi - kunnes oma lapsenikin singahtaa kalluilemaan.
Kai se riippuisi vähän siitä millaisia vanhemmat ovat enemmän kuin ammateista. Ainakin itse olen sellainen, että jos ihmiset jotenkin tuomitsee tai keljuilee tms. niin sitten en halua, että lapsenikaan leikkii sellaisten ihmisten kanssa. Ihan sama missä ammatissa. Koska jos esim. vanhempi sanoo minulle jotain epäsuoraa piikikästä tai keljuilee niin ajattelen, että voisi tehdä samaa lapselleni enkä halua, että kukaan käyttää lapsiani oman egonsa pönkittämiseen. Olen tehnyt lapsen kahdelle eri miehelle ja jos käyn jonkun luona kylässä ja hän sanallaan mainitsee asiasta mitenkään tuomitsevasti niin hän ei enää lapsiani tai minua näe sen jälkeen välttämättä.
Persoonasta se on kiinni eikä ammatista, kuten jo mainittu. Eikä tarvitse olla edes noin, että mitä minulle on tapahtunut, vaan miten muuten on käyttäytynyt. Siinä mielessä ammatti vaikutta, että tyyppi jää paremmin mieleen. Meidän pienellä kylällä pappi omalla naamallaan kommentoi somessa milloin mitäkin, kärkkäästi ja muita mielipiteitä ymmärtämättä, tai sitten jostain syystä tykkää huudattaa. Mulla on saman ikäinen lapsi ja ei sen enempää olla tekemisissä, ja hyvä niin.
Mitäköhän nyt taas. Lapsuuskaverista tuli pappi ja aina tervehdimme kun näemme vaikka olen umpipakana. Poliisit taas ovat mukavimpia ja asiallisimpia ihmisiä mitä tunnen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma, että johtuu teidän ammatista, eikä syynä ole jokin muu? En ole ainakaan itse kuullut, että ihmisillä olisi ennakkoluuloja pappia tai poliisia kohtaan. Jotenkin ymmärrän, jos kotiin ei kutsuta esim. lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jos on esim. normaali koti, missä on vähän tavaroita hujan hajan. Poliiseja ja pappeja ei nyt kovin niuhoina ammattiryhminä yleensä pidetä. Ainakin pappeja pidetään yleisesti luotettavina ja ystävällisinä.
Eri pappina tulen kommentoimaan:
Osalla on todella paljon ennakkoluuloja papeista ja muista kirkon työntekijöistä. Läheskään kaikki eivät pidä luotettavina ja ystävällisinä. Melko moni suhtautuu todella varauksellisesti, ei välttämättä suostu edes keskustelemaan ihan arkisistakaan asioista. Tuntuuhan se oudolta, kun kyselet toiselta tavallista small talkia ja vastassa on yhden tai kahden sanan murahdus kuin teini-ikäisellä konsanaan.
Oman lapsen päiväkodissa taas huomasin, että minulta tultiin usein kysymään kaikkea työhöni liittyvää. "Pappina kun osaat varmaan neuvoa, miten tämä asia hautajaisten/häiden/rippijuhlien osalta menee..." Osa suhtautui nihkeästi. Ammatti oli ihmisillä hyvin tiedossa, joten ymmärrän aloittajaa hyvin.
Eivät ole ennakkoluuloja papeista ja muista kirkon työntekijöistä, vaan tervettä varovaisuutta ja itsesuojeluvaistoa. Ei pidetä luotettavina ja ystävällisin, koska seurakunnat ovat pahimpia juoruilu- ja kiusaamispaikkoja.
Tuomitsevia aikuisia on ollut aina. Ei kannata välittää.
Toivotaan lapselle fiksumpia kavereita ja kaverien vanhempia!
Voipi johtua tosta pappeudesta. Oma lapseni kastettiin ja pappi kysyi mihin uskontoon minä kuulun. En mihinkään ja vähän aikaa meni kun postilaatikossa oli lässynlää lappu, että joudun ikuiseen kadotukseen, helvetti odottaa niitä jotka ovat ateisteja. Roskiin meni sekin lappu. Eli kun papit osasi olla tyrkyttämättä ja syyllistää,niin ok. Muuten ei kiitos.
Kertoo vanhemmista tuo heidän suhtautumisensa, eikä teistä. Ihan tavalliset ammatit.
En tiennyt kenenkään muun ammatteja päoväkodista kuin henkilökunnan.