Etsin ystäviä ja olen muiden mielestä yli-innokas, epätoivoinen ja yritän liikaa - mitä voin tehdä?

Annat ymmärtää taloutesi olevan  liiankin hyvä niin ystäviä pukkaa liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?

Ap

Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.

Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla. 

Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.

Minusta on tökeröä sanoa toiselle ystävälle, että viikonloppu ei kotitöiden takia sovi ja sitten lähteä jonkun toisen ystävän kanssa menoihin. Pitäisi joko rehellisesti kertoa, että on sopinut viikonlopuksi muuta menoa ystävän kanssa tai sitten lähteä sen ystävän kanssa, joka tapaamista ensin kysyi.

Olen samaa mieltä, että rehellisyys olisi paras politiikka. Mutta kun puhutaan aikuisten ihmisten ystävyyssuhteista, on moni ehtinyt elämänsä varrella harmikseen huomata, että myös ystävyyssuhteissa voi ilmetä mustasukkaisuutta. Joten on helppo ja neutraali vastaus viitata kotitöihin, eikä korostaa priorisoivansa toista ystävää. Naiset saattavat muistaa yläkoulun bestis-suhteet, joissa oli ihan liian symbioottinen ja riippuvainen kemia. Sitä aikuinen ihminen haluaa välttää kaikin keinoin.

Ehkä olen outo:

Minua ei loukkaa ollenkaan, jos Maija sanoo viettävänsä viikonlopun Mervin kanssa. Katsottaisiin sitten näkemistä toiseen kohtaan. Mutta jos Maija sanoo, että viikonloppu menee tiiviisti kotitöissä ja ei siksi ehdi näkemään kanssani ja sitten somesta näkeekin, että Maija lähti Mervin kanssa elokuviin ja syömään, niin tuntuisi se pahalta. Tulisi olo, että jos toinen ei ole tässä asiassa rehellinen, missä muissakaan asioissa hän ei ole?

Tätä mieltä minäkin. Normaalia kertoa, jos on muuta suunnitelmaa toisen kaverin kanssa, mutta valehtelua en siedä. 

Ehkä valehtelun sijaan kannattaisi tulkita tällainen kohteliaaksi rajaamiseksi. Ystävä yrittää osoittaa, missä määrin hän on valmis jakamaan elämänsä yksityiskohtia, ajankäyttöä ja muihin ihmissuhteisiinsa liittyviä asioita. Ja tämähän siis kertoo siitä, että ystäväsi ei ole yhtä pitkällä ystävyydessä kuin sinä. Tilivelvollisuutta ei ole kenelläkään.

Minä olen tavannut monta tällaista "kohteliasta rajaajaa". Yhteistä heille on ollut se, että ovat itse ensin jakaneet jostakin asiasta, jopa todella paljon. Ovat saattaneet vaikka kertoa riidasta puolison kanssa, avioerosta tms. Sitten yhtäkkiä kun kysyy, millainen tilanne miehesi kanssa on tai miten jaksat eron kanssa, niin todetaan vain "en tahdo puhua tästä asiasta". Hämmentyneenä mietin, että mistä minun pitäisi tajuta, että ihminen ensin haluaa puhua jostakin ja sitten lyö liinat kiinni?

Voisiko tässä kohtaa sitten todeta, että kahden näin erilaisen ihmisen ei kannata syventää suhdettaan, vaan pitää se tasan sillä tasolla, että kenenkään ei tarvi loukkaantua eikä kenenkään jännittää sanomisiaan ja tekemisiään? Ehkäpä se toinen osapuoli yrittää viedä tilannetta tähän suuntaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vastaus lainauksineen katosi lähettäessä!

Vastaus nro 65:lle. Luitko viestejä, joihin vastasin? Kyseessä oli se, että ystävä vastaa muka olevan kotihommia, mutta menee toisen ystävän kanssa elokuviin ja syömään ja tekee siitä postauksen someen.

Sellainen ei oo kohteliasta rajaamista. Epäkohteliaasta rajaamisesta vois mennä. 

Voihan olla, että ystävä käytti kotihommiin 10 tuntia viikonlopustaan ja elokuviin 3 tuntia. Miksi tämä kaikki pitäisi jaksaa avata ja perustella?  Aika raskasta on kaveruus, jos pitää olla varuillaan toisen tunteista ja yliajatella jokainen viesti.

Rautalangasta vääntäen: sen ystävän olisi ollut hyvien tapojen mukaista edes jättää se somepäivitys tekemättä, koska se ystävä jolle hän kertoi tekosyyn, ei ollut rajattu somepäivityksen näkijöiden ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Miten onnistuit saamaan puolison ja pitämään hänet?

 

Aito kysymys.

Itse olen erittäin samanlainen kuin ap, ei minulla ole koskaan ollut vaikea löytää parisuhdetta. Nyt olen ollut erittäin onnellisesti naimisissa 8 vuotta. Ystäviä en kuitenkaan onnistu löytämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vastaus lainauksineen katosi lähettäessä!

Vastaus nro 65:lle. Luitko viestejä, joihin vastasin? Kyseessä oli se, että ystävä vastaa muka olevan kotihommia, mutta menee toisen ystävän kanssa elokuviin ja syömään ja tekee siitä postauksen someen.

Sellainen ei oo kohteliasta rajaamista. Epäkohteliaasta rajaamisesta vois mennä. 

Voihan olla, että ystävä käytti kotihommiin 10 tuntia viikonlopustaan ja elokuviin 3 tuntia. Miksi tämä kaikki pitäisi jaksaa avata ja perustella?  Aika raskasta on kaveruus, jos pitää olla varuillaan toisen tunteista ja yliajatella jokainen viesti.

Rautalangasta vääntäen: sen ystävän olisi ollut hyvien tapojen mukaista edes jättää se somepäivitys tekemättä, koska se ystävä jolle hän kertoi tekosyyn, ei ollut rajattu somepäivityksen näkijöiden ulkopuolelle.

Rautalangasta vääntäen; toinen osapuoli ei tajua ollenkaan olevansa tällaisten velvollisuuksien ja odotusten alla. Hänellä on eri kokemus ihmissuhteen syvyydestä ja laadusta. Hän ei todennäköisesti halua mitään sen enempää.

Lue C.S. Lewisin "neljä rakkautta". Siinä hän kirjoittaa ystävyydestä, että kukaan joka ETSII ystäviä ei koskaan löydä niitä. Tuttavia voinee löytyä, mutta ystävyys, todellinen ystävyys perustuu aina yhteenkuuluvuudelle, sellaiselle "ai, sinäkin koet tämän asian näin" -oivallukselle. 

Ystävyys on kuin rakkaussuhde. Kun elät elämääsi tyytyväisenä, "se oikea" tulee kohdalle ihan itsekseen, yllättäen.  Tai hyvä ystävä. Mutta projektisuunnitelmamentaliteetilla ei onnistu. 

Seuraa toki voi saada, ja toisinaan toki tuttavastakin voi sitten ajan kanssa tulla ystävä, tai rakastettu. Mutta pienempi vaiva on kun keskityt olemaan onnellinen muuten vaan. 

Minä muuten olen ihan oikeasti diagnosoidusti Asperger, enkä vaan keksinyt itselleni piirteitä, ja kaikki ystävyyssuhteeni ovat alkaneet niin että toinen on lähestynyt minua. Aina ja poikkeuksetta. Jos joku tahtoo ystävystyä kanssasi, voit luottaa siihen että kyllä se sosiaalisesti taitavampi tekee aloitteen. Jos ei, sinulla ei ole mitään annettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?

Ap

Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.

Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla. 

Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.

Yksi esimerkki lisää rajattomuudesta, ihan tosielämästä. Tutustuin yhteen daamiin, olimme minusta hyvin tiukasti satunnainen tuttava -asteella. No, hän valitteli lenkkiseuran puutetta, joten kysyin viestillä, että "lähdetkö huomisaamuna mun ja koiran kanssa lenkille klo 7:30"? Olimme molemmat työttömiä siis siinä kohtaa. No, vastaus oli, että voitaisiinko mennä vasta yhdeksältä, kun hän ei herää noin aikaisin! Eli minun olisi pitänyt muuttaa aikatauluani ja käyttää koira kahdesti lenkillä, koska kyllähän sen nyt täytyy hätäasioilleen aina päästä samaan aikaan. Vastasin että koiran lenkit tehdään aina samaan aikaan, minkä jälkeen tuli vinkuminen etät "sori jos olin liian needy, ehkä voisin jaksaa nousta..." ilmoitin ettei tarvitse. 

Itse en ollut seuraa vailla, hyvä hyvyyyttäni kysyin tahtooko mukaan. Siinä tilanteessa joko suostutaan tai ei suostuta, ei aleta esittää mitään omia säätöjä. Ja sitten vielä tuo uhriutuva kerjääminen perään...

Samainen tyyppi myös oli meidän kanssa kerran retkellä. Olin keittänyt kahvit pulloon. Hän sitten vinkumaan sokeria. Sanoin että en käytä itse kahvissa etkä tietääkseni sinäkään. No ei hän NORMAALISTI, mutta retkellä kyllä! Tämä olisi sitten pitänyt tietää. Olin sentään ottanut hänelle maitoa vaikka itse juon mustana. 

Samoin mainitulla retkellä hän jätti kaiken päätöksenteon minulle, siis alkaen siitä että evästelläänkö nyt vai kävelläänkö vielä tuo neljän kilsan silmukka? "tehdään ihan miten haluat". Kun minä päätin että evästellään nyt päästäkseni siitä eroon, hän totesi että ei kyllä olisi jaksanutkaan enempää... Minusta tuollainenkin on jonkinlaista läheisriippuvuutta, yritetään liittää se toinen itseen toisaalta olemalla "joustava", paitsi että ei olla joustavia, vaan se yrittää saada todisteita välittämisestä sillä että sinun pitäisi joustaa oudoissa asioissa, kuten nyt kristallipallosta nähdä sokerin tarve. 

Joo, ei olla edes tuttavia enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?

Ap

Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.

Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla. 

Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.

Minusta on tökeröä sanoa toiselle ystävälle, että viikonloppu ei kotitöiden takia sovi ja sitten lähteä jonkun toisen ystävän kanssa menoihin. Pitäisi joko rehellisesti kertoa, että on sopinut viikonlopuksi muuta menoa ystävän kanssa tai sitten lähteä sen ystävän kanssa, joka tapaamista ensin kysyi.

Olen samaa mieltä, että rehellisyys olisi paras politiikka. Mutta kun puhutaan aikuisten ihmisten ystävyyssuhteista, on moni ehtinyt elämänsä varrella harmikseen huomata, että myös ystävyyssuhteissa voi ilmetä mustasukkaisuutta. Joten on helppo ja neutraali vastaus viitata kotitöihin, eikä korostaa priorisoivansa toista ystävää. Naiset saattavat muistaa yläkoulun bestis-suhteet, joissa oli ihan liian symbioottinen ja riippuvainen kemia. Sitä aikuinen ihminen haluaa välttää kaikin keinoin.

Ehkä olen outo:

Minua ei loukkaa ollenkaan, jos Maija sanoo viettävänsä viikonlopun Mervin kanssa. Katsottaisiin sitten näkemistä toiseen kohtaan. Mutta jos Maija sanoo, että viikonloppu menee tiiviisti kotitöissä ja ei siksi ehdi näkemään kanssani ja sitten somesta näkeekin, että Maija lähti Mervin kanssa elokuviin ja syömään, niin tuntuisi se pahalta. Tulisi olo, että jos toinen ei ole tässä asiassa rehellinen, missä muissakaan asioissa hän ei ole?

Tätä mieltä minäkin. Normaalia kertoa, jos on muuta suunnitelmaa toisen kaverin kanssa, mutta valehtelua en siedä. 

Ehkä valehtelun sijaan kannattaisi tulkita tällainen kohteliaaksi rajaamiseksi. Ystävä yrittää osoittaa, missä määrin hän on valmis jakamaan elämänsä yksityiskohtia, ajankäyttöä ja muihin ihmissuhteisiinsa liittyviä asioita. Ja tämähän siis kertoo siitä, että ystäväsi ei ole yhtä pitkällä ystävyydessä kuin sinä. Tilivelvollisuutta ei ole kenelläkään.

Minä olen tavannut monta tällaista "kohteliasta rajaajaa". Yhteistä heille on ollut se, että ovat itse ensin jakaneet jostakin asiasta, jopa todella paljon. Ovat saattaneet vaikka kertoa riidasta puolison kanssa, avioerosta tms. Sitten yhtäkkiä kun kysyy, millainen tilanne miehesi kanssa on tai miten jaksat eron kanssa, niin todetaan vain "en tahdo puhua tästä asiasta". Hämmentyneenä mietin, että mistä minun pitäisi tajuta, että ihminen ensin haluaa puhua jostakin ja sitten lyö liinat kiinni?

Toisen henkilökohtaisten asioiden kysely ei ole KOSKAAN kohteliaista. Ei koskaan. Voit kysyä "mitä kuuluu" ja toinen jakaa sitten mitä hyväksi näkee. Mutta ei niin, että mites ne teidän Riston erektio-ongelmat, joko seisoo? 

Ihminen  kun voi tilanteen ollessa päällä päätyä tuskassaan jakamaan enemmän kuin aikoikaan, ihmiselle jolle EI jakaisi, tai asioita joita ei oikeastaan olisi tahtonut jakaa. On äärettömän epähienoa palata niihin. 

Toinen vaihtoehto on, että ihminen on päässyt asiasta yli, eikä oikeasti koe tarvetta puhua siitä. Ainakin minulle usein riittää se, että "pauhaan" jostain yhden kerran ja sen jälkeen olen sen käsitellyt. 

Kertoo kyllä aivan tavattomasta käytöstapojen puutteesta, että ihan oikeasti menet utelemaan jotain kipeää henkilökohtaista asiaa! Ihan kuin tahtoisit jatko-osan jännittävään sarjaan! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vastaus lainauksineen katosi lähettäessä!

Vastaus nro 65:lle. Luitko viestejä, joihin vastasin? Kyseessä oli se, että ystävä vastaa muka olevan kotihommia, mutta menee toisen ystävän kanssa elokuviin ja syömään ja tekee siitä postauksen someen.

Sellainen ei oo kohteliasta rajaamista. Epäkohteliaasta rajaamisesta vois mennä. 

Voihan olla, että ystävä käytti kotihommiin 10 tuntia viikonlopustaan ja elokuviin 3 tuntia. Miksi tämä kaikki pitäisi jaksaa avata ja perustella?  Aika raskasta on kaveruus, jos pitää olla varuillaan toisen tunteista ja yliajatella jokainen viesti.

Voi myös olla, että hän ajatteli ensimmäiselle ystävälle kielteisesti vastatessaan että ei todellakaan jaksa kotitöiden jälkeen enää mitään. Mutta kun toinen ystävä sitten kysyi, että hei mennäänkös leffaan NYT, hän innostuikin. Ihminen usein jaksaakin spontaanisti sen, mitä ei jaksanut etukäteen sopien. 

Itse en ainakaan sovi etukäteen juuri mitään koska minua se vain stressaa. Jos jotain ehdottaisi, sanoisin luultavasti että "ollaan varmaan mökillä". Ja kyllä, saattaisin sitten kuitenkin päätyä lähtemään kasvitieteelliseen jos joku sitä ehdottaisi. En näe, että tämä olisi mitenkään väärin sitä ensimmäistä ystävää kohtaan, jos minua ei sillä hetkellä kun hän kysyi, huvittanut nähdä ketään, mutta kun toinen kysyi, huvittikin se hänen ehdottamansa tekeminen. 

Itse ainakin menen sen mukaan, että "kiinnostaako juuri nyt tämä ehdotettu tekeminen". Merkitsevää ei ole niinkään se, kuka ehdottaa, vaan mitä ehdotetaan. Niin kiinnostavaa ihmistä ei olekaan, että viitsisin kahvilaan mennä, mutta oopperaan voisin lähteäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vastaus lainauksineen katosi lähettäessä!

Vastaus nro 65:lle. Luitko viestejä, joihin vastasin? Kyseessä oli se, että ystävä vastaa muka olevan kotihommia, mutta menee toisen ystävän kanssa elokuviin ja syömään ja tekee siitä postauksen someen.

Sellainen ei oo kohteliasta rajaamista. Epäkohteliaasta rajaamisesta vois mennä. 

Voihan olla, että ystävä käytti kotihommiin 10 tuntia viikonlopustaan ja elokuviin 3 tuntia. Miksi tämä kaikki pitäisi jaksaa avata ja perustella?  Aika raskasta on kaveruus, jos pitää olla varuillaan toisen tunteista ja yliajatella jokainen viesti.

Miksei voi rehellisesti sanoa, että menee toisen kanssa elokuviin? Kyllä terve ihminen ymmärtää, että toisella on sitten viikonloppu täynnä menoa.

Jos se toinen kaveri ehdotti elokuvia vasta myöhemmin, ja kotitöiden tekijä totesi, että ehtii sittenkin kotitöiltään? 

Tilanteet muuttuu. 

Tai ehkä se ei vaan siinä kohtaa muistanut sopineensa elokuvista? Muisti vaan kauhean määrän kotitöitä? 

Kun selvästi tutustut ihmisiin kuitenkin, niin mitä jos vaan ylläpitäisit niitä suhteita ja antaisit niiden olla sellaisia kuin ne ovat? Kirjoitit kaipaavasi usein näkemistä ja se on tietenkin ok, mutta helposti oma inhimillinen ja ymmärrettävä toive muuttuu toisille vaatimuksiksi. Keski-ikään mennessä monelle on jo kertynyt paljon tuttavia eri paikoista eikä monella ole yksinkertaisesti ole aikaa ja mahdollisuuksia kovin tiiviiseen tapaamistahtiin ja vaatimukset vaan kuormittavat. Jossain toisessa tilanteessa voikin olla, että tuttavuus syvenee.

Kannattaa lukea ketju huolella, jos ystävyyssuhteet on haaste. Ketju sisältää esimerkit monesta myrkystä, jolla orastavat ystävyyssuhteet kuolee. Vaatimuksia, odotuksia, jankkaamista, omassa päässä kehiteltyjä sääntöjä joita toisen pitäisi noudattaa, raskasta kommunikaatiota, jossa oma oikeassa oleminen ja oma tarvitsevuus on keskiössä, turhasta loukkaantumista ja asioiden paisuttelua. Kaikkea tympeää ja raskasta.

Tuon takia en enää jaksa ihmisiä enkä ikinä ole kavereita etsimällä etsinytkään, mutta niin tuttua tuo että muut tulkitsee minut joksikin mitä en ole. Sama on käynyt jopa vastakkaisen sukupuolen kanssa, että tuttu mies on yhtäkkiä äyskäissyt ihan raivona kuinka olisin tosi mukava ja kiva jos en olisi niin päällekäyvän ihastunut.

Todellisuudessa en ollut edes kiinnostunut miehestä muuta kuin tuttuna ja kaverina. Ja ei, tuo mieskään ei ollut kiinnostunut minusta vaan oltiin ainoastaan jonkinsortin kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vastaus lainauksineen katosi lähettäessä!

Vastaus nro 65:lle. Luitko viestejä, joihin vastasin? Kyseessä oli se, että ystävä vastaa muka olevan kotihommia, mutta menee toisen ystävän kanssa elokuviin ja syömään ja tekee siitä postauksen someen.

Sellainen ei oo kohteliasta rajaamista. Epäkohteliaasta rajaamisesta vois mennä. 

Voihan olla, että ystävä käytti kotihommiin 10 tuntia viikonlopustaan ja elokuviin 3 tuntia. Miksi tämä kaikki pitäisi jaksaa avata ja perustella?  Aika raskasta on kaveruus, jos pitää olla varuillaan toisen tunteista ja yliajatella jokainen viesti.

Miksei voi rehellisesti sanoa, että menee toisen kanssa elokuviin? Kyllä terve ihminen ymmärtää, että toisella on sitten viikonloppu täynnä menoa.

Jos se toinen kaveri ehdotti elokuvia vasta myöhemmin, ja kotitöiden tekijä totesi, että ehtii sittenkin kotitöiltään? 

 

Tilanteet muuttuu. 

 

Tai ehkä se ei vaan siinä kohtaa muistanut sopineensa elokuvista? Muisti vaan kauhean määrän kotitöitä? 

Mulle voisi käydä juuri näin. Enkä todellakaan ala selittelemään tai pahoittelemaan mihinkään suuntaan. Jos jonkun viikonloppu olisi tämän vuoksi pilalla, haluaisin etääntyä kyseisestä loukkaantujasta. En halua ketään loukata, mutta en myöskään ala stressaamaan tällaisia. Mulla on elämässä ihan oikeitakin murheita, joissa riittää mulle stressiä ihan tarpeeksi. Ja jos toinen osapuoli ei haluaisi olla ystävä näillä spekseillä, niin se sopii mulle oikein hyvin ja ymmärrän senkin. Ystävyyden pitää olla sopivaa ja positiivista kummallekin.

"Kyllä minulla on odotuksia ystävälle. Odotan, että ystävyys on tasavertaista, vastavuoroista ja puolin ja toisin olemme kiinnostuneita toisemme elämästä. Odotan, että toisella on aikaa minulle useammin kuin kahvitreffit kahdesti vuodessa. Odotan keskustelua myös elämän syvistä asioista, pelkkä pintapuolinen keskustelu ei kiinnosta.

Mitä minä tekisin ystävältä, jolta en saisi odottaa mitään?"

Itse en ole aikuisiällä saanut tällä tavalla ystäviä. Ystävyyssuhteet kehittyvät paljon hitaammin kuin lapsena. Alkavat yleensä niin, että harrastusryhmässä törmäät samanhenkiseen tyyppiin ja alatte ensin jutella kavereina. Osa näistä jääkin sitten kaveritasolle. Mutta sitten löytyy tyyppejä, joitten kanssa tulette  todella hyvin toimeen, alatte jutella joka kerta ja lopussa näette myös muulloinkin ja viestittelette toisillenne.

Minulla ei ole aikaa sellaisille uusille ystäville, joita en näkisi harrastuspiireissä ja joiden kanssa pitäisi sopia erikseen kahville meno. Sitä varten minulla on sukulaiset ja erittäin paljon serkkuja. 

voisit mennä töihin ja terapiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?

Ap

Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.

Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla. 

Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.

Minusta on tökeröä sanoa toiselle ystävälle, että viikonloppu ei kotitöiden takia sovi ja sitten lähteä jonkun toisen ystävän kanssa menoihin. Pitäisi joko rehellisesti kertoa, että on sopinut viikonlopuksi muuta menoa ystävän kanssa tai sitten lähteä sen ystävän kanssa, joka tapaamista ensin kysyi.

Olen samaa mieltä, että rehellisyys olisi paras politiikka. Mutta kun puhutaan aikuisten ihmisten ystävyyssuhteista, on moni ehtinyt elämänsä varrella harmikseen huomata, että myös ystävyyssuhteissa voi ilmetä mustasukkaisuutta. Joten on helppo ja neutraali vastaus viitata kotitöihin, eikä korostaa priorisoivansa toista ystävää. Naiset saattavat muistaa yläkoulun bestis-suhteet, joissa oli ihan liian symbioottinen ja riippuvainen kemia. Sitä aikuinen ihminen haluaa välttää kaikin keinoin.

Ehkä olen outo:

Minua ei loukkaa ollenkaan, jos Maija sanoo viettävänsä viikonlopun Mervin kanssa. Katsottaisiin sitten näkemistä toiseen kohtaan. Mutta jos Maija sanoo, että viikonloppu menee tiiviisti kotitöissä ja ei siksi ehdi näkemään kanssani ja sitten somesta näkeekin, että Maija lähti Mervin kanssa elokuviin ja syömään, niin tuntuisi se pahalta. Tulisi olo, että jos toinen ei ole tässä asiassa rehellinen, missä muissakaan asioissa hän ei ole?

Tätä mieltä minäkin. Normaalia kertoa, jos on muuta suunnitelmaa toisen kaverin kanssa, mutta valehtelua en siedä. 

Ehkä valehtelun sijaan kannattaisi tulkita tällainen kohteliaaksi rajaamiseksi. Ystävä yrittää osoittaa, missä määrin hän on valmis jakamaan elämänsä yksityiskohtia, ajankäyttöä ja muihin ihmissuhteisiinsa liittyviä asioita. Ja tämähän siis kertoo siitä, että ystäväsi ei ole yhtä pitkällä ystävyydessä kuin sinä. Tilivelvollisuutta ei ole kenelläkään.

Minä olen tavannut monta tällaista "kohteliasta rajaajaa". Yhteistä heille on ollut se, että ovat itse ensin jakaneet jostakin asiasta, jopa todella paljon. Ovat saattaneet vaikka kertoa riidasta puolison kanssa, avioerosta tms. Sitten yhtäkkiä kun kysyy, millainen tilanne miehesi kanssa on tai miten jaksat eron kanssa, niin todetaan vain "en tahdo puhua tästä asiasta". Hämmentyneenä mietin, että mistä minun pitäisi tajuta, että ihminen ensin haluaa puhua jostakin ja sitten lyö liinat kiinni?

Älä ota mitään stressaavaa asiaa suoraan puheeksi. Anna toisen sanoa siitä ensin. Voit kysyä yleisemmin mitä kuuluu, ja toinen vastaa sitten sillä tasolla, mitä on valmis siinä hetkessä mitäkin asiaa ajattelemaan/jakamaan. Varsinkaan älä kysy mistään toisen ongelmasta, jossa on myös vieraampia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen sanansta sanaan aivan kuin sinä. En tosin osaa autaa, mutta luulen, että ymmärrän mille sinusta tuntuu. Yritän joskus mennä esim, työporukan iltoihin, uusiin harrastuksiin ja tapahtumiin, mutta olen aina se joka jää ulkopuolelle. Koen olevani kiva, ystävällinen ja avulias tyyppi, mutta edes sellaisia harrastus ja hengailukavereita en saa millään. En oikein tiedä, mikä minussa on sitten vika. Kovasti olen yrittänyt reflektoida ja muuttua, mutta tuloksetta.

 

Hali nyt täältä tuntemattomalta. Meitä on muitakin.

Olen itse aktiivinen, kiinnostunut monista asioista ja monenlaisista harrastuksista. Olen ollut vapaaehtoinen, toiminut järjestöissä ja harrastusryhmissä. Apu ja seurakin kelpaa, mutta silti jään aina ulkokehälle ja minut unohdetaan helposti. Olen hyväksynyt asian ja ajattelen että tämä on aika vapauttavaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritätkö ystävystyä heidän kanssa, joilla on jo sosiaalista elämää tarpeeksi? Etsi ystäviä heistä, jotka myös etsivät esim kaverihaku, frendie - sovellus tai facen ystäväryhmät. 

Tämä! Uskoisin että esim. yksinäiset-ryhmässä lienee paljonkin ihmisiä jotka kaipaavat kovasti ystäviä.

Ongelma noissa on se että siellä niitä ystäviä hakee sellaiset joiden ystävä ei oikein kukaan halua olla. Ei, ap ei itse ole sellainen tapaus, kuten en minäkään, vaikka ystäviä olisikin vähän. Olen joskus kokeillut noita ystäväpalveluja ja sieltä jos jostain sai riippakiviä mt-ongelmaisia, jotka olivat hakevinaan ystäviä vaikka hakivat vain loputonta terapiaa ja yksipuolista heidän auttamistaan. Ihan yhtä helpolla siis löytää kavereita irl, jopa helpommin kun heistä näkee nopeammin millaisia tyyppejä ovat. Lisäksi itsetuntoa laskee entisestään se että ei edes kaveripalvelusta löydy itselle ketään.

Juuri näin. Ainakin mitä joskus tylsyyksissäni olen tuollaisia ryhmiä vilkuillut niin siellä pyörii joitakin ihan suorastaan creepyjä ihmisiä, joista jokainen täysijärkinen tietää jo parin viestin perusteella pysytellä kaukana. Tietenkin sääli niiden fiksujen ihmisten kannalta keille tuollaiset ryhmät olisi tarkoitettu, mutta valitettavasti näiden tiettyjen käytös leimaa nämä ryhmät jo sellaisiksi paikoiksi mitkä kannattaa kiertää kaukaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?

Ap

Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.

Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla. 

Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.

Tämä. Voi olla, että se meno on sovittu toisen ystävän kanssa jo aiemmin, eikä vaan halua etukäteen siitä puhua. Tai on sovittu, että mennään, jos jaksetaan. Kaikkea ei tartte kaikille tuttaville selittää eikä tehdä tiliä.