Lue keskustelun säännöt.
Etsin ystäviä ja olen muiden mielestä yli-innokas, epätoivoinen ja yritän liikaa - mitä voin tehdä?
Heti alkuun: Olen nelikymppinen nainen ja olen työelämässä, eikä mt-ongelmia tai elämänhallinnan ongelmia ole. Minulla on elämä kunnossa, on hyvä koti ja puoliso. Mitään diagnoosia ei ole, mutta olen jossain määrin asperger-henkinen persoona. Minulla on ollut elämäni aikana useita ystäviä, mutta pitkät välimatkat ja muuttuneet elämäntilanteet ovat ystävien toiveesta vieneet erilleen.
Minulla ei ole nykyisin ystäviä, joita näkisin arjessani. Haluaisin ystäviä todella ja yritän tutustua ihmisiin. Otan rohkeasti kontaktia, mutta olen selvästi toisten mielestä epätoivoisen ja yli-innokkaan oloinen. Minusta varmasti välittyy se, että minulla ei ole ystäviä. Arkisista kuulumisista on vaikea jutella kepeästi, kun en voi kertoa olleeni ystävien kanssa museossa/laivalla/konsertissa tms. Yritän välttää sen kertomista, että käyn museoissa, kahviloissa yms yksin, koska ystäviä ei ole. Selvästi yritän liikaa, kun yritän tutustua toisiin. Saatan tarjoutua muuttoavuksi uudelle tuttavuudelle tai tarjoutua kuuntelevaksi olkapääksi, jos joku kertoo äitinsä sairastuneen.
Miten pääsisin eroon tästä, että olen epätoivoinen ja yritän liikaa?
Ap
Kommentit (684)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pitkiä ystävyyssuhteita, jotka on kestäneet lapsuudesta saakka. Kaikissa niissä on se sama piirre, että välillä on todella pitkiä hiljaisuuksia, kuukausien tai vuosienkin mittaisia. Hiljaisuuksista ei syytellä, loukkaannuta eikä kosteta. Ne tulkitaan elämäntilanteiksi ja olosuhteiksi, eikä niitä oteta henkilökohtaisesti. Hiljaisuuden jälkeen juttu jatkuu siitä, mihin se jäi.
Kun on tällaista ystävyyttä kokenut, on vaikea keksiä syitä suostua ystävyyssuhteisiin, joissa on vähimmäisvaatimuksena kahvittelu viikon välein.
Näissä on kuitenkin ero, että suhtaudutte toisiinne myönteisesti. Vaikka olisi pitkä tauko, kaikki jatkuu kuten ennenkin. Aika monilla on kokemus, että etäisyyden jälkeen toista osapuolta ei kiinnostakaan ja hän on selvästi yrittänyt ottaa etäisyyttä pitämättä yhteydenpidosta taukoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en usko, että aloittajan ongelma on liika yrittäminen, epätoivoisuus tms. Hänen ongelmansa on se, että hän yrittää ystävystyä ihmisten kanssa, jotka eivät ole kiinnostuneita ystävystymään hänen kanssaan. Sitten häneen suhtaudutaan nihkeästi ja saatetaan vedota, että toinen on liian innokas tms. Todellisuudessa on kuitenkin kyse siitä, ettei toista osapuolta vain kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Minusta on tökeröä sanoa toiselle ystävälle, että viikonloppu ei kotitöiden takia sovi ja sitten lähteä jonkun toisen ystävän kanssa menoihin. Pitäisi joko rehellisesti kertoa, että on sopinut viikonlopuksi muuta menoa ystävän kanssa tai sitten lähteä sen ystävän kanssa, joka tapaamista ensin kysyi.
Olen samaa mieltä, että rehellisyys olisi paras politiikka. Mutta kun puhutaan aikuisten ihmisten ystävyyssuhteista, on moni ehtinyt elämänsä varrella harmikseen huomata, että myös ystävyyssuhteissa voi ilmetä mustasukkaisuutta. Joten on helppo ja neutraali vastaus viitata kotitöihin, eikä korostaa priorisoivansa toista ystävää. Naiset saattavat muistaa yläkoulun bestis-suhteet, joissa oli ihan liian symbioottinen ja riippuvainen kemia. Sitä aikuinen ihminen haluaa välttää kaikin keinoin.
Ehkä olen outo:
Minua ei loukkaa ollenkaan, jos Maija sanoo viettävänsä viikonlopun Mervin kanssa. Katsottaisiin sitten näkemistä toiseen kohtaan. Mutta jos Maija sanoo, että viikonloppu menee tiiviisti kotitöissä ja ei siksi ehdi näkemään kanssani ja sitten somesta näkeekin, että Maija lähti Mervin kanssa elokuviin ja syömään, niin tuntuisi se pahalta. Tulisi olo, että jos toinen ei ole tässä asiassa rehellinen, missä muissakaan asioissa hän ei ole?
Tätä mieltä minäkin. Normaalia kertoa, jos on muuta suunnitelmaa toisen kaverin kanssa, mutta valehtelua en siedä.
Ehkä valehtelun sijaan kannattaisi tulkita tällainen kohteliaaksi rajaamiseksi. Ystävä yrittää osoittaa, missä määrin hän on valmis jakamaan elämänsä yksityiskohtia, ajankäyttöä ja muihin ihmissuhteisiinsa liittyviä asioita. Ja tämähän siis kertoo siitä, että ystäväsi ei ole yhtä pitkällä ystävyydessä kuin sinä. Tilivelvollisuutta ei ole kenelläkään.
Jos noin tekee, ois varmaan fiksuinta olla jakamatta toisen ystävän kanssa viettämäänsä aikaa somessa. Sen ei mitenkään päin ajattelemalla vois katsoa olevan kohteliasta rajaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Minusta on tökeröä sanoa toiselle ystävälle, että viikonloppu ei kotitöiden takia sovi ja sitten lähteä jonkun toisen ystävän kanssa menoihin. Pitäisi joko rehellisesti kertoa, että on sopinut viikonlopuksi muuta menoa ystävän kanssa tai sitten lähteä sen ystävän kanssa, joka tapaamista ensin kysyi.
Olen samaa mieltä, että rehellisyys olisi paras politiikka. Mutta kun puhutaan aikuisten ihmisten ystävyyssuhteista, on moni ehtinyt elämänsä varrella harmikseen huomata, että myös ystävyyssuhteissa voi ilmetä mustasukkaisuutta. Joten on helppo ja neutraali vastaus viitata kotitöihin, eikä korostaa priorisoivansa toista ystävää. Naiset saattavat muistaa yläkoulun bestis-suhteet, joissa oli ihan liian symbioottinen ja riippuvainen kemia. Sitä aikuinen ihminen haluaa välttää kaikin keinoin.
Ehkä olen outo:
Minua ei loukkaa ollenkaan, jos Maija sanoo viettävänsä viikonlopun Mervin kanssa. Katsottaisiin sitten näkemistä toiseen kohtaan. Mutta jos Maija sanoo, että viikonloppu menee tiiviisti kotitöissä ja ei siksi ehdi näkemään kanssani ja sitten somesta näkeekin, että Maija lähti Mervin kanssa elokuviin ja syömään, niin tuntuisi se pahalta. Tulisi olo, että jos toinen ei ole tässä asiassa rehellinen, missä muissakaan asioissa hän ei ole?
Tätä mieltä minäkin. Normaalia kertoa, jos on muuta suunnitelmaa toisen kaverin kanssa, mutta valehtelua en siedä.
Ehkä valehtelun sijaan kannattaisi tulkita tällainen kohteliaaksi rajaamiseksi. Ystävä yrittää osoittaa, missä määrin hän on valmis jakamaan elämänsä yksityiskohtia, ajankäyttöä ja muihin ihmissuhteisiinsa liittyviä asioita. Ja tämähän siis kertoo siitä, että ystäväsi ei ole yhtä pitkällä ystävyydessä kuin sinä. Tilivelvollisuutta ei ole kenelläkään.
Jos noin tekee, ois varmaan fiksuinta olla jakamatta toisen ystävän kanssa viettämäänsä aikaa somessa. Sen ei mitenkään päin ajattelemalla vois katsoa olevan kohteliasta rajaamista.
Mun ystävyyssuhteiden taika on siinä, että tajuaa olevansa vain yksi monista ihmisistä ja jättää ylitulkitsemisen, loukkaantumisen ja yliajattelemisen. Itselleni toimii, joten suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pitkiä ystävyyssuhteita, jotka on kestäneet lapsuudesta saakka. Kaikissa niissä on se sama piirre, että välillä on todella pitkiä hiljaisuuksia, kuukausien tai vuosienkin mittaisia. Hiljaisuuksista ei syytellä, loukkaannuta eikä kosteta. Ne tulkitaan elämäntilanteiksi ja olosuhteiksi, eikä niitä oteta henkilökohtaisesti. Hiljaisuuden jälkeen juttu jatkuu siitä, mihin se jäi.
Kun on tällaista ystävyyttä kokenut, on vaikea keksiä syitä suostua ystävyyssuhteisiin, joissa on vähimmäisvaatimuksena kahvittelu viikon välein.
Näissä on kuitenkin ero, että suhtaudutte toisiinne myönteisesti. Vaikka olisi pitkä tauko, kaikki jatkuu kuten ennenkin. Aika monilla on kokemus, että etäisyyden jälkeen toista osapuolta ei kiinnostakaan ja hän on selvästi yrittänyt ottaa etäisyyttä pitämättä yhteydenpidosta taukoa.
Varmasti näinkin tapahtuu. Mutta en usko, että tällaista voi ehkäistä luomalla ystävyyteen vähimmäisvaatimuksia yhteydenpidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, mitä tarkoitat.. minulla käy helposti niin, että alan helposti höpöttää ja innostun muutenkin helposti ja tämä voi olla joillekin juroille tyypeille jotenkin ehkä liikaa. En tiedä.. En tiedä miten ystävystytään "oikeaoppisesti" ja ehkä sellaista tapaa ei olekaan.. paras kai vaan olla oma innostunut itsensä.
Aivan. Kaikkien tyylit eivät vain sovi yhteen. Kun olet avoimesti oma höpöttävä ja innostunut itsesi, niin muut samanlaiset bongaavat kyllä sinut. Jos vaistoat varautuneisuutta tai tylyyttä, niin sitten tiedät, ettei kyseessä ole sinun ihmisesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Minusta on tökeröä sanoa toiselle ystävälle, että viikonloppu ei kotitöiden takia sovi ja sitten lähteä jonkun toisen ystävän kanssa menoihin. Pitäisi joko rehellisesti kertoa, että on sopinut viikonlopuksi muuta menoa ystävän kanssa tai sitten lähteä sen ystävän kanssa, joka tapaamista ensin kysyi.
Olen samaa mieltä, että rehellisyys olisi paras politiikka. Mutta kun puhutaan aikuisten ihmisten ystävyyssuhteista, on moni ehtinyt elämänsä varrella harmikseen huomata, että myös ystävyyssuhteissa voi ilmetä mustasukkaisuutta. Joten on helppo ja neutraali vastaus viitata kotitöihin, eikä korostaa priorisoivansa toista ystävää. Naiset saattavat muistaa yläkoulun bestis-suhteet, joissa oli ihan liian symbioottinen ja riippuvainen kemia. Sitä aikuinen ihminen haluaa välttää kaikin keinoin.
Ehkä olen outo:
Minua ei loukkaa ollenkaan, jos Maija sanoo viettävänsä viikonlopun Mervin kanssa. Katsottaisiin sitten näkemistä toiseen kohtaan. Mutta jos Maija sanoo, että viikonloppu menee tiiviisti kotitöissä ja ei siksi ehdi näkemään kanssani ja sitten somesta näkeekin, että Maija lähti Mervin kanssa elokuviin ja syömään, niin tuntuisi se pahalta. Tulisi olo, että jos toinen ei ole tässä asiassa rehellinen, missä muissakaan asioissa hän ei ole?
Tätä mieltä minäkin. Normaalia kertoa, jos on muuta suunnitelmaa toisen kaverin kanssa, mutta valehtelua en siedä.
Ehkä valehtelun sijaan kannattaisi tulkita tällainen kohteliaaksi rajaamiseksi. Ystävä yrittää osoittaa, missä määrin hän on valmis jakamaan elämänsä yksityiskohtia, ajankäyttöä ja muihin ihmissuhteisiinsa liittyviä asioita. Ja tämähän siis kertoo siitä, että ystäväsi ei ole yhtä pitkällä ystävyydessä kuin sinä. Tilivelvollisuutta ei ole kenelläkään.
Jos noin tekee, ois varmaan fiksuinta olla jakamatta toisen ystävän kanssa viettämäänsä aikaa somessa. Sen ei mitenkään päin ajattelemalla vois katsoa olevan kohteliasta rajaamista.
Mun ystävyyssuhteiden taika on siinä, että tajuaa olevansa vain yksi monista ihmisistä ja jättää ylitulkitsemisen, loukkaantumisen ja yliajattelemisen. Itselleni toimii, joten suosittelen.
Entä jos itsellä ei olekaan monia ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vastaus lainauksineen katosi lähettäessä!
Vastaus nro 65:lle. Luitko viestejä, joihin vastasin? Kyseessä oli se, että ystävä vastaa muka olevan kotihommia, mutta menee toisen ystävän kanssa elokuviin ja syömään ja tekee siitä postauksen someen.
Sellainen ei oo kohteliasta rajaamista. Epäkohteliaasta rajaamisesta vois mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Minusta on tökeröä sanoa toiselle ystävälle, että viikonloppu ei kotitöiden takia sovi ja sitten lähteä jonkun toisen ystävän kanssa menoihin. Pitäisi joko rehellisesti kertoa, että on sopinut viikonlopuksi muuta menoa ystävän kanssa tai sitten lähteä sen ystävän kanssa, joka tapaamista ensin kysyi.
Olen samaa mieltä, että rehellisyys olisi paras politiikka. Mutta kun puhutaan aikuisten ihmisten ystävyyssuhteista, on moni ehtinyt elämänsä varrella harmikseen huomata, että myös ystävyyssuhteissa voi ilmetä mustasukkaisuutta. Joten on helppo ja neutraali vastaus viitata kotitöihin, eikä korostaa priorisoivansa toista ystävää. Naiset saattavat muistaa yläkoulun bestis-suhteet, joissa oli ihan liian symbioottinen ja riippuvainen kemia. Sitä aikuinen ihminen haluaa välttää kaikin keinoin.
Ehkä olen outo:
Minua ei loukkaa ollenkaan, jos Maija sanoo viettävänsä viikonlopun Mervin kanssa. Katsottaisiin sitten näkemistä toiseen kohtaan. Mutta jos Maija sanoo, että viikonloppu menee tiiviisti kotitöissä ja ei siksi ehdi näkemään kanssani ja sitten somesta näkeekin, että Maija lähti Mervin kanssa elokuviin ja syömään, niin tuntuisi se pahalta. Tulisi olo, että jos toinen ei ole tässä asiassa rehellinen, missä muissakaan asioissa hän ei ole?
Tätä mieltä minäkin. Normaalia kertoa, jos on muuta suunnitelmaa toisen kaverin kanssa, mutta valehtelua en siedä.
Ehkä valehtelun sijaan kannattaisi tulkita tällainen kohteliaaksi rajaamiseksi. Ystävä yrittää osoittaa, missä määrin hän on valmis jakamaan elämänsä yksityiskohtia, ajankäyttöä ja muihin ihmissuhteisiinsa liittyviä asioita. Ja tämähän siis kertoo siitä, että ystäväsi ei ole yhtä pitkällä ystävyydessä kuin sinä. Tilivelvollisuutta ei ole kenelläkään.
Jos noin tekee, ois varmaan fiksuinta olla jakamatta toisen ystävän kanssa viettämäänsä aikaa somessa. Sen ei mitenkään päin ajattelemalla vois katsoa olevan kohteliasta rajaamista.
Mun ystävyyssuhteiden taika on siinä, että tajuaa olevansa vain yksi monista ihmisistä ja jättää ylitulkitsemisen, loukkaantumisen ja yliajattelemisen. Itselleni toimii, joten suosittelen.
Entä jos itsellä ei olekaan monia ystäviä?
Silloin varsinkin on hyödyllistä hyväksyä, että toisen osapuolen elämässä olet yksi kymmenistä tai sadoista. Etkä voi vaatia mitään toiselta sen vuoksi, että sinun elämässäsi on liikaa tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vastaus lainauksineen katosi lähettäessä!
Vastaus nro 65:lle. Luitko viestejä, joihin vastasin? Kyseessä oli se, että ystävä vastaa muka olevan kotihommia, mutta menee toisen ystävän kanssa elokuviin ja syömään ja tekee siitä postauksen someen.
Sellainen ei oo kohteliasta rajaamista. Epäkohteliaasta rajaamisesta vois mennä.
Voihan olla, että ystävä käytti kotihommiin 10 tuntia viikonlopustaan ja elokuviin 3 tuntia. Miksi tämä kaikki pitäisi jaksaa avata ja perustella? Aika raskasta on kaveruus, jos pitää olla varuillaan toisen tunteista ja yliajatella jokainen viesti.
Vierailija kirjoitti:
Mun vastaus lainauksineen katosi lähettäessä!
Vastaus nro 65:lle. Luitko viestejä, joihin vastasin? Kyseessä oli se, että ystävä vastaa muka olevan kotihommia, mutta menee toisen ystävän kanssa elokuviin ja syömään ja tekee siitä postauksen someen.
Sellainen ei oo kohteliasta rajaamista. Epäkohteliaasta rajaamisesta vois mennä.
Tästä saa jo hyvän maistiaisen siitä, miten kiva viestittelykaveri oletkaan 🤣 Luitko viestini?! Epäkohteliasta!! Olen loukkaantunut!! Olet törkeä!!! Keskity minuun!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväksi voi päästä myös jonkun toisen seuraa kaipaavan kanssa. Vanhemmista ihmisistä löytyy taatusti seuraa.
Olen sanansta sanaan aivan kuin sinä. En tosin osaa autaa, mutta luulen, että ymmärrän mille sinusta tuntuu. Yritän joskus mennä esim, työporukan iltoihin, uusiin harrastuksiin ja tapahtumiin, mutta olen aina se joka jää ulkopuolelle. Koen olevani kiva, ystävällinen ja avulias tyyppi, mutta edes sellaisia harrastus ja hengailukavereita en saa millään. En oikein tiedä, mikä minussa on sitten vika. Kovasti olen yrittänyt reflektoida ja muuttua, mutta tuloksetta.
Hali nyt täältä tuntemattomalta. Meitä on muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vastaus lainauksineen katosi lähettäessä!
Vastaus nro 65:lle. Luitko viestejä, joihin vastasin? Kyseessä oli se, että ystävä vastaa muka olevan kotihommia, mutta menee toisen ystävän kanssa elokuviin ja syömään ja tekee siitä postauksen someen.
Sellainen ei oo kohteliasta rajaamista. Epäkohteliaasta rajaamisesta vois mennä.
Voihan olla, että ystävä käytti kotihommiin 10 tuntia viikonlopustaan ja elokuviin 3 tuntia. Miksi tämä kaikki pitäisi jaksaa avata ja perustella? Aika raskasta on kaveruus, jos pitää olla varuillaan toisen tunteista ja yliajatella jokainen viesti.
Miksei voi rehellisesti sanoa, että menee toisen kanssa elokuviin? Kyllä terve ihminen ymmärtää, että toisella on sitten viikonloppu täynnä menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni oli ainakin luotaantyöntävää tuo, että mainostat ettei sinulla ole mt-ongelmia, ja sitten tuo asperger-henkisyys. Eli olet mahdollisesti tuomitseva niitä kohtaan, kenellä on mt-ongelmia, vaikka mielenterveyden ongelmat eivät välttämättä tee ihmisestä sellaista, että se ystävyydessä haittaisi jotenkin.
Autismi on asia, josta on yksilölle lähes aina paljon haittaa ja vaikeutta, vaikka monet kokevat hyviäkin puolia siinä ja jotkut jopa pärjäävät hyvin elämässä. Kuitenkin joku 80% autisteista ovat työttömiä, kuolevat muita nuorempina jne. ym. sen tuomien haasteiden kertymisen myötä, joten se särähtää kyllä korvaan, jos joku kuvaa itseään asperger-henkisenä ihan kuin autismi olisi joku kiva ja vapaaehtoinen harrastus.
Ap tässä:
En millään lailla sanonut, että mt-ongelmissa olisi jotain vikaa. Mainitsin vain asiasta, kun yleensä palstalla tullaan epäilemään mt-ongelmaiseksi, jos kertoo jonkin asian elämässään olevan huonosti. Koen olevani henkisesti tasapainossa. Asperger-henkisyydellä viittaan siihen, että minulla on joitakin asperger-ihmisille tyypillisiä piirteitä. Koen pärjääväni elämässä: minulla on jo hyvä tovi takana työuraa, olen kouluttautunut pitkälle ja minulla on hyvä arjenhallintakyky. Vaikka minulla asperger-tyyppisiä piirteitä joissakin asioissa olisi, ei se minusta aspergeria tee.
Ap
Minä en ainakaan nähnyt tässä mitään loukkaavaa tai mitään mistä kannattaisi mielensä pahoittaa. Minusta vain hyvin tuot ilmille sen millainen ihminen olet ja kuvailet sen hyvin. Kaikkia ei voi ana miellyttää, mutta elä anna negatiivisten kommenttien mennä ihon alle. On hyvä, että aloitit keskustelun yksinäisyydestä ja ystävyyssuhteiden puuttumisesta. Suomessa yksinäisyyttä kokee moni eikä jokainen siitä edes uskalla puhua.
Miten onnistuit saamaan puolison ja pitämään hänet?
Aito kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Minusta on tökeröä sanoa toiselle ystävälle, että viikonloppu ei kotitöiden takia sovi ja sitten lähteä jonkun toisen ystävän kanssa menoihin. Pitäisi joko rehellisesti kertoa, että on sopinut viikonlopuksi muuta menoa ystävän kanssa tai sitten lähteä sen ystävän kanssa, joka tapaamista ensin kysyi.
Olen samaa mieltä, että rehellisyys olisi paras politiikka. Mutta kun puhutaan aikuisten ihmisten ystävyyssuhteista, on moni ehtinyt elämänsä varrella harmikseen huomata, että myös ystävyyssuhteissa voi ilmetä mustasukkaisuutta. Joten on helppo ja neutraali vastaus viitata kotitöihin, eikä korostaa priorisoivansa toista ystävää. Naiset saattavat muistaa yläkoulun bestis-suhteet, joissa oli ihan liian symbioottinen ja riippuvainen kemia. Sitä aikuinen ihminen haluaa välttää kaikin keinoin.
Ehkä olen outo:
Minua ei loukkaa ollenkaan, jos Maija sanoo viettävänsä viikonlopun Mervin kanssa. Katsottaisiin sitten näkemistä toiseen kohtaan. Mutta jos Maija sanoo, että viikonloppu menee tiiviisti kotitöissä ja ei siksi ehdi näkemään kanssani ja sitten somesta näkeekin, että Maija lähti Mervin kanssa elokuviin ja syömään, niin tuntuisi se pahalta. Tulisi olo, että jos toinen ei ole tässä asiassa rehellinen, missä muissakaan asioissa hän ei ole?
Tätä mieltä minäkin. Normaalia kertoa, jos on muuta suunnitelmaa toisen kaverin kanssa, mutta valehtelua en siedä.
Ehkä valehtelun sijaan kannattaisi tulkita tällainen kohteliaaksi rajaamiseksi. Ystävä yrittää osoittaa, missä määrin hän on valmis jakamaan elämänsä yksityiskohtia, ajankäyttöä ja muihin ihmissuhteisiinsa liittyviä asioita. Ja tämähän siis kertoo siitä, että ystäväsi ei ole yhtä pitkällä ystävyydessä kuin sinä. Tilivelvollisuutta ei ole kenelläkään.
Minä olen tavannut monta tällaista "kohteliasta rajaajaa". Yhteistä heille on ollut se, että ovat itse ensin jakaneet jostakin asiasta, jopa todella paljon. Ovat saattaneet vaikka kertoa riidasta puolison kanssa, avioerosta tms. Sitten yhtäkkiä kun kysyy, millainen tilanne miehesi kanssa on tai miten jaksat eron kanssa, niin todetaan vain "en tahdo puhua tästä asiasta". Hämmentyneenä mietin, että mistä minun pitäisi tajuta, että ihminen ensin haluaa puhua jostakin ja sitten lyö liinat kiinni?
Epäsosiaalista toimintaa, jossa toisia käytetään yksipuolisesti yleisönä ja mielenpurkamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Se, miten kuvailet itseäsi, näyttäytyy läheisriippuvaisen käytöksenä. Älä ainakaan itsenäisen, itse omat kärsimyksensä ja ongelmansa ratkaisseen vahvan ihmisen ystävyyttä hae - tulet olemaan hänelle kuin ylimääräinen hoidettava taapero, joka roikkuu lahkeissa.
Läheisriippuvaisuuden ongelma meidän jokaisen pitää ensin ratkaist aomassa elämässämme. Ilman sen ongelman ratkaisemista olemme juuri kuin itseäsi kuvailit, ärsyttäviä roikkuvia taaperoita itseämme viisaamman ihmisen helmoissa.Oletko muutoin itsenäinen? Hoidat itse sekä miesten että naisten työt? Osaat olla yksin? Itku tulee? Myös nauru? Rakastat itseäsi?
Annan neuvon: ole mahdollisimman paljon yksin, ja ihan ensimmäisenä eroa, jos olet itseäsi tyydyttämättömässä parisuhteessa (pelkän yksin jäämisen pelon = roikkumisen takia). Siitä alkaa kasvu.
En ymmärrä miten tulkitsit ap:n , mutta en minä tästä ainakaan läheisriippuvuutta saa aikaan millään tavalla. Jos henkilö on luonnostaan auttavainen ja kuuntelee, sehän on vain positiivinen piirre, ja niitä ominaisuuksia tuntuu olevan nykypäivänä vähän harvemmassa. Kommenttisi on aika negatiivinen ja ylimielinen, sekä täynnä perättömiä olettamuksia ihmisestä, josta sinulla ei ole mitään tietoa. Itsenäisyys ja kyky olla yksin ja nimen omaan pystyä olemaan yksin, on tarpeellinen kyky meille kaikille, sitä en kiellä, mutta noin hyökkäävä ja ilkeä asenne taas ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa ihanalta ihmiseltä. Ja kyllä ystävää saa haluta ja tarvita, ystävät on tärkeitä. En tajua tuota ajatusta että pitää sammuttaa halu löytää ystävä ja sitten vasta voi saada sellasen. Nykyään on paljon yksinäisyyttä ja ihmisen on vaikeampi löytää yhteyksiä kuin ennen. Asuuko ap pienellä paikkakunnalla?
Yksi mistä voi löytää ystävän on seurakunnan toiminta, etenkin isommilla paikkakunnilla toiminnassa käy monen ikäistä ja kaltaista porukkaa ja yleensä seurakunnassa ihmiset ovat keskimääräistä ystävällisempiä jo lähtökohtaisesti. Mutta ymmärrän mikäli aihealue tuntuu vieraalta. Suosittelen silti lämpimästi kokeilemaan! Itse löysin paikkani yhteisöstä juuri seurakunnasta pitkän yksinäisen kauden jälkeen.
Toinen paikka mistä ite olen löytänyt yhteyksiä on instagrammista. Mulla on siellä ihan kasvoton profiili mutta jaan postauksissa ajatuksiani kuvien kera. Sitä kautta olen löytänyt juttuseuraa joka on lopulta johtanut jopa pariin live elämän kaverisuhteeseen. Jos ap:lla on joku kiinnostuksenkohde esim "virkkaus" tai "ruuanlaitto", ehdotan että käy rohkeasti etsimään ihmisiä instagrammista ja laita siellä dm jollekin kivalta vaikuttavalle ihmiselle.
Paljon tsemppiä aplle! Olet varmasti hyvä juuri tuollaisena, älä muuta itseäsi liikaa!
Minusta ihmisen ei tarvitse luopua halusta löytää ystäviä eikä lakata tutustumasta ihmisiin siksi, jottei vaikuttaisi epätoivoiselta. Liika innokkuus ei mielestäni ole yhtä kuin halu löytää ystävä, vaan se on esimerkiksi liian suurten odotusten heijastamista ystävyyssuhteeseen heti alussa. Kaikki uudet tuttavuudet eivät syvenny ystävyyksiksi ja tietty etäisyys ja pintapuolisuus on yleensä järkevää pitää mukana alussa. Ihmiset kun voivat antaa itsestään täysin erilaisen ensivaikutelman suhteessa siihen millaisia he oikeasti ovat. Jotkut myös voivat aivan tiedostamattaan luoda kohtaamistaan ihmisistä haavekuvia, joita alkavat ikään kuin "syöttää" tälle toiselle osapuolelle, jotta saisivat sitä kautta luotua hänestä unelmaystävän. Ystävyyssuhteen tulee perustua todellisuudelle ja yhteensopivuudelle, ei yksipuolisten unelmien ja pelkästään omien täyttämättömien tarpeiden varaan. Jos näitä rakkauspommittavia haavekuvaihmisiä on kohdannut aiemmin, niin on ymmärrettävää, että sitä myöten on tullut varovaiseksi ja suhtautuu hieman skeptisesti tuttavuutta hieroviin uusiin tyyppeihin. Siksi ei kannata lannistua liian nopeasti, jos kivan oloinen ihminen ei heti heittäydy kaveriksi. Aikuisille on ehtinyt monesti kertyä kaikenlaista taakkaa ihmissuhteisiin liittyen ja toisaalta monella on itsetuntemus jo sen verran hyvä, että osaavat arvioida sen, millaisten ihmisten kanssa he sopivat ystäviksi ja ketkä on parasta jättää hyvänpäiväntutuiksi.
Kyllä, ystävyyssuhde on ihmissuhde. Siihen tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Lämpöä ja luottamusta. Akanat erottuu jyvistä lopulta.
Minä olen tavannut monta tällaista "kohteliasta rajaajaa". Yhteistä heille on ollut se, että ovat itse ensin jakaneet jostakin asiasta, jopa todella paljon. Ovat saattaneet vaikka kertoa riidasta puolison kanssa, avioerosta tms. Sitten yhtäkkiä kun kysyy, millainen tilanne miehesi kanssa on tai miten jaksat eron kanssa, niin todetaan vain "en tahdo puhua tästä asiasta". Hämmentyneenä mietin, että mistä minun pitäisi tajuta, että ihminen ensin haluaa puhua jostakin ja sitten lyö liinat kiinni?