Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Etsin ystäviä ja olen muiden mielestä yli-innokas, epätoivoinen ja yritän liikaa - mitä voin tehdä?
Heti alkuun: Olen nelikymppinen nainen ja olen työelämässä, eikä mt-ongelmia tai elämänhallinnan ongelmia ole. Minulla on elämä kunnossa, on hyvä koti ja puoliso. Mitään diagnoosia ei ole, mutta olen jossain määrin asperger-henkinen persoona. Minulla on ollut elämäni aikana useita ystäviä, mutta pitkät välimatkat ja muuttuneet elämäntilanteet ovat ystävien toiveesta vieneet erilleen.
Minulla ei ole nykyisin ystäviä, joita näkisin arjessani. Haluaisin ystäviä todella ja yritän tutustua ihmisiin. Otan rohkeasti kontaktia, mutta olen selvästi toisten mielestä epätoivoisen ja yli-innokkaan oloinen. Minusta varmasti välittyy se, että minulla ei ole ystäviä. Arkisista kuulumisista on vaikea jutella kepeästi, kun en voi kertoa olleeni ystävien kanssa museossa/laivalla/konsertissa tms. Yritän välttää sen kertomista, että käyn museoissa, kahviloissa yms yksin, koska ystäviä ei ole. Selvästi yritän liikaa, kun yritän tutustua toisiin. Saatan tarjoutua muuttoavuksi uudelle tuttavuudelle tai tarjoutua kuuntelevaksi olkapääksi, jos joku kertoo äitinsä sairastuneen.
Miten pääsisin eroon tästä, että olen epätoivoinen ja yritän liikaa?
Ap
Kommentit (654)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän monissa tilanteissa ole kyse tästä:
Ne Susannat eivät vain ole kovin haluttua seuraa. Eivät ole yhtä hauskoja, kepeitä, rentoja ja hyviä tarinankertojia kuin toiset. Susannan kanssa voi mennä kahville sen kahdesti vuodessa, mutta useammin Susannan seuraa ei kaipaa. Susannat tuskin viihtyvät isommassa kaveriporukassa, vaan haluaisivat nähdä kaksin ja vaihtaa syvempiä kuulumisia. Sitten taas ne Jennat, Essit ja Marit voivat nähdä porukalla rennosti, kun kukaan ei pingota.
Moni vetoaa siihen, että Susannalla ei ole kaksiset sosiaaliset taidot. Mutta kyllä mielestäni siinäkin tarvittaisiin sosiaalista pelisilmää Jennalta, miten Susannaa kohtelee. Jos Susannan kanssa haluaa sen kahdesti vuodessa nähdä ja arvostaa Susannaa oikeasti, niin hänelle on syytä olla ystävällinen. Ei niin, että annetaan Susannan ymmärtää olevansa kakkosluokan kaveri muihin verrattuna. Aina ne sosiaalisimmat ihmiset eivät ole niitä taitavimpia, vaan saattavat loukata toisia.
Minä olen ottanut sen periaatteen, etten puhu ystävistäni toisillensa. En sano Annalle, että olen nähnyt Emman kanssa. Jos Anna kysyy, mitä tein viikonloppuna, saatan sanoa, että kävin ystävän kanssa elokuvissa, mutta en mainitse ystävää nimeltä. Ei tule vertailua siitä, kenen kanssa näen ja milloin. Enkä todellakaan kertoile, miten olen muistanut Lauraa syntymäpäivänä tai matkustanut kauas Nooran luo. Omasta kokemuksesta tiedän, miten kipeältä voi tuntua, kun toinen hehkuttaa muuta sosiaalista elämäänsä minulle ja samalla sanoo, ettei halua/jaksa nähdä minun eteeni samanlaista vaivaa.
Miksi, miksi, miksi tämän maailman Susannat eivät ystävysty keskenään?
En oikein jaksaisi uskoa, etteivät he koskaan kohtaa. Onko niin, etteivät Susannat innostu toisistaan?
Koska Jennojen seurapiirit kiinnostavat kaikkia. Niissä pyörii iloisia, aurinkoisia ja lämpimiä ihmisiä ja myös miehet ovat niissä huippuja, sosiaalisia ja tekeviä. Jennat etenevät työelämässäkin.
Jokainen etsii paikkaa auringossa ja jonkun "kirjastontätimäisen" ihmisen jutut tuntuvat verkkaisilta. Tai katkeran Susannan.
Siksi sieltä ulkokehältä tuijotellaan haikeana Jennan porukoiden perään.
Jos Jenna ottaa jonkun porukoihinsa, alkaa aurinko paistaa ja elämälle löytyy merkitys, vaikka hulluahan se kaikki on.
Olen lukenut että työporukoissa pysytään ja sitoudutaan paremmin, jos porukassa on edes 1-2 suosittua, vaikka loput olisi Susannoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tässä ketjussa surullista on se, että ystäviä saadakseen pitäisi mennä vain sen toisen ehdoilla. Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Musta se kertoo paljon, mihin ihminen käyttää aikansa. Jos jokin asia on tärkeä, hän järjestää sille aikaa. Jos Helsingissä asuu Jennan ystävät Essi, Mari ja Susanna, joiden luokse Jennalla on yhtä pitkä matka ja aikataulut ovat kaikilla sellaiset, että teoriassa tapaamisen järjestäminen onnistuisi yhtä usein. Luulisi Jennalla olevan yhtä helppoa järjestää jokaiselle aikaa. Silti Jenna voi tehdä sen ratkaisun, että tapaa Essiä ja Maria joka kuukausi, mutta Susannan kanssa Jenna ehtii kahville kahdesti vuodessa, vaikka Susanna toivoisi useammin näkemistä. Kyllähän tuo Jennan logiikka kertoo, että Susanna on vähemmän tärkeä. Ajankäyttöön vetoaminen on minusta turhaa: kyllähän se Essin ja Marin näkeminen vie aikaa siinä missä Susannankin näkeminen.
Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Jos ihmistä kiinnostaa puhua vain omista asioistaan, kerran vuodessa tai kerran päivässä, on epätodennäköistä, että hän tulee muuttumaan. Saa toivoa, mutta en pidä realistisena toiveen toteutumista. Suosittelen ennemmin tekemään ilmiselvät johtopäätokset ja etsimään parempaa seuraa.
Ja tosiaan, kenelläkään ei ole mitään nokan koputtamista siihen, miten joku toinen aikansa käyttää. Jos Jennalla on kuusi tuntia kuukaudessa aikaa Essille ja Marille ja varttitunti Susannalle, niin asia on sillä sipuli. Susanna voi toki päättää käyttää aikansa toisin, ja sekin on täysin ok.En tiedä, ovatko asiat niin mustavalkoisia ja vihamielisiä.
Ihmiset roikottavat myös sellaisia ulommalla kehällä olevia, koska kokevat heidänkin olevan jollakin tapaa rakkaita ja muistuttavan yhteisestä vietetystä ajasta, vaikkakin kokevat heidät haaleammin verrattuna parhaisiin ystäviinsä.
Jotkut multisosiaalisuudet ovat lisäksi kiinnostuneita erilaisista ihmisistä, eli mega-Jennat ihan tarkoituksella eivät aina näe sitä pissis-porukkaansa vaan pyytävät vaikka naapurin Sylvi-tädin kahville. Tai kutsuvat Susannan kuitenkin polttareihinsa. Vaikka pitää hauskaa Essin ja Marin kanssa laivalla, niin Susannan kanssa voi puhua muulla tavalla asioista kuin "nauretaan keuhkot pihalle."
Yksi multisosiaali täällä hei! Minulla on erilaisia ihmissuhteita ja eri ihmisten kanssa on mukava jakaa erilaisia juttuja. Niitä, jotka on erilaisempia kuin minä, tapaan harvemmin, mutta sekin on yleensä todella antoisaa.
No hei multisosiaali :D
Sun tapa on sitä oikeaa sosiaalisuutta. Eli vaikka olisi varaa hengata vain muiden suosittujen parissa, niin sulla on kivaa uteliaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan. Olet elämälle ja uusille jutuille avoin.
Sellainen kaikenlaisia ihmisiä ymmärtävä pomo (oli se kaveriporukan pomo tai töissä pomo) on huikea. Ei tule klikkejä tai kiusaamista: selkeästi porukassa erottuu ne menevämmät tyypit sekä myös ujommat, mutta silti kaikilla on hyvä olla, koska se pomo antaa jokaiselle huomiota ja pitää jokaisen tyytyväisenä.
Kun taas olen nähnyt sellaisia huonoja porukan pomoja jotka hyväksyvät vain omanlaiset ihmiset ja jos joku ulkopuolelta uskaltaa häntä/heitä lähestyä, mulkoillaan kuin olisi perseen nähnyt.
Mitä helvetin "porukan pomoja"? Millaisissa seuroissa tällaista on?
Onko nää nyt niin vastakkaisia? Ihmiset on erilaisia, mutta voi silti viettää aikaa sopivasti keskenään.
Mä olen aika Susanna ja nään muita Susannoja suht' usein. Se on mukavaa, meillä on ihanan rentouttavaa yhdessä kun käydään kävelyllä ja jutellan syvällisiä. Usein myös Jenna tulee meidän seuraan, jos hänet kutsumme, kun joka paikkaan ehtii. Jennalta saa ihanasti energiaa ja kiva kuulla hänen meneivä kuulumisiaan, mutta jos kaipaa rauhoittumista, niin on mukavampaa olla vain Susannojen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tässä ketjussa surullista on se, että ystäviä saadakseen pitäisi mennä vain sen toisen ehdoilla. Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Musta se kertoo paljon, mihin ihminen käyttää aikansa. Jos jokin asia on tärkeä, hän järjestää sille aikaa. Jos Helsingissä asuu Jennan ystävät Essi, Mari ja Susanna, joiden luokse Jennalla on yhtä pitkä matka ja aikataulut ovat kaikilla sellaiset, että teoriassa tapaamisen järjestäminen onnistuisi yhtä usein. Luulisi Jennalla olevan yhtä helppoa järjestää jokaiselle aikaa. Silti Jenna voi tehdä sen ratkaisun, että tapaa Essiä ja Maria joka kuukausi, mutta Susannan kanssa Jenna ehtii kahville kahdesti vuodessa, vaikka Susanna toivoisi useammin näkemistä. Kyllähän tuo Jennan logiikka kertoo, että Susanna on vähemmän tärkeä. Ajankäyttöön vetoaminen on minusta turhaa: kyllähän se Essin ja Marin näkeminen vie aikaa siinä missä Susannankin näkeminen.
Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Jos ihmistä kiinnostaa puhua vain omista asioistaan, kerran vuodessa tai kerran päivässä, on epätodennäköistä, että hän tulee muuttumaan. Saa toivoa, mutta en pidä realistisena toiveen toteutumista. Suosittelen ennemmin tekemään ilmiselvät johtopäätokset ja etsimään parempaa seuraa.
Ja tosiaan, kenelläkään ei ole mitään nokan koputtamista siihen, miten joku toinen aikansa käyttää. Jos Jennalla on kuusi tuntia kuukaudessa aikaa Essille ja Marille ja varttitunti Susannalle, niin asia on sillä sipuli. Susanna voi toki päättää käyttää aikansa toisin, ja sekin on täysin ok.En tiedä, ovatko asiat niin mustavalkoisia ja vihamielisiä.
Ihmiset roikottavat myös sellaisia ulommalla kehällä olevia, koska kokevat heidänkin olevan jollakin tapaa rakkaita ja muistuttavan yhteisestä vietetystä ajasta, vaikkakin kokevat heidät haaleammin verrattuna parhaisiin ystäviinsä.
Jotkut multisosiaalisuudet ovat lisäksi kiinnostuneita erilaisista ihmisistä, eli mega-Jennat ihan tarkoituksella eivät aina näe sitä pissis-porukkaansa vaan pyytävät vaikka naapurin Sylvi-tädin kahville. Tai kutsuvat Susannan kuitenkin polttareihinsa. Vaikka pitää hauskaa Essin ja Marin kanssa laivalla, niin Susannan kanssa voi puhua muulla tavalla asioista kuin "nauretaan keuhkot pihalle."
Yksi multisosiaali täällä hei! Minulla on erilaisia ihmissuhteita ja eri ihmisten kanssa on mukava jakaa erilaisia juttuja. Niitä, jotka on erilaisempia kuin minä, tapaan harvemmin, mutta sekin on yleensä todella antoisaa.
No hei multisosiaali :D
Sun tapa on sitä oikeaa sosiaalisuutta. Eli vaikka olisi varaa hengata vain muiden suosittujen parissa, niin sulla on kivaa uteliaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan. Olet elämälle ja uusille jutuille avoin.
Sellainen kaikenlaisia ihmisiä ymmärtävä pomo (oli se kaveriporukan pomo tai töissä pomo) on huikea. Ei tule klikkejä tai kiusaamista: selkeästi porukassa erottuu ne menevämmät tyypit sekä myös ujommat, mutta silti kaikilla on hyvä olla, koska se pomo antaa jokaiselle huomiota ja pitää jokaisen tyytyväisenä.
Kun taas olen nähnyt sellaisia huonoja porukan pomoja jotka hyväksyvät vain omanlaiset ihmiset ja jos joku ulkopuolelta uskaltaa häntä/heitä lähestyä, mulkoillaan kuin olisi perseen nähnyt.
Mitä helvetin "porukan pomoja"? Millaisissa seuroissa tällaista on?
Työpaikoilla ja harrastuspiireissä. Yleensä porukassa on ne aktiviisemmat tyypit, jotka vetää muut mukaan ja sitten vähemmän aktiviisia peesaajia, ja sitten ulkokehäläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko nää nyt niin vastakkaisia? Ihmiset on erilaisia, mutta voi silti viettää aikaa sopivasti keskenään.
Mä olen aika Susanna ja nään muita Susannoja suht' usein. Se on mukavaa, meillä on ihanan rentouttavaa yhdessä kun käydään kävelyllä ja jutellan syvällisiä. Usein myös Jenna tulee meidän seuraan, jos hänet kutsumme, kun joka paikkaan ehtii. Jennalta saa ihanasti energiaa ja kiva kuulla hänen meneivä kuulumisiaan, mutta jos kaipaa rauhoittumista, niin on mukavampaa olla vain Susannojen seurassa.
Jatkan vielä, että Jennahan kuolisi tylsyyteen, jos ympärillä olisi 24/7 pelkkiä susannoja, mutta varmaan tykkää myös meidän seurasta, kun meidän seuraan kuitenkin tulee. Onneksi ihmiset voi etisä itselleen ystäviksi sopivat yhdistelmät ihmisiä, niin että persoonallisuuden eri puolet saa sopivasti virikkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nää nyt niin vastakkaisia? Ihmiset on erilaisia, mutta voi silti viettää aikaa sopivasti keskenään.
Mä olen aika Susanna ja nään muita Susannoja suht' usein. Se on mukavaa, meillä on ihanan rentouttavaa yhdessä kun käydään kävelyllä ja jutellan syvällisiä. Usein myös Jenna tulee meidän seuraan, jos hänet kutsumme, kun joka paikkaan ehtii. Jennalta saa ihanasti energiaa ja kiva kuulla hänen meneivä kuulumisiaan, mutta jos kaipaa rauhoittumista, niin on mukavampaa olla vain Susannojen seurassa.
Samaa mieltä. Valitettavasti naisporukoissa on muut poissulkevia Jenna-klikkejä, mutta onneksi nykyään harvemmin.
Itse tykkään olla suosituimpien seurassa, mutta myös Susannojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän monissa tilanteissa ole kyse tästä:
Ne Susannat eivät vain ole kovin haluttua seuraa. Eivät ole yhtä hauskoja, kepeitä, rentoja ja hyviä tarinankertojia kuin toiset. Susannan kanssa voi mennä kahville sen kahdesti vuodessa, mutta useammin Susannan seuraa ei kaipaa. Susannat tuskin viihtyvät isommassa kaveriporukassa, vaan haluaisivat nähdä kaksin ja vaihtaa syvempiä kuulumisia. Sitten taas ne Jennat, Essit ja Marit voivat nähdä porukalla rennosti, kun kukaan ei pingota.
Moni vetoaa siihen, että Susannalla ei ole kaksiset sosiaaliset taidot. Mutta kyllä mielestäni siinäkin tarvittaisiin sosiaalista pelisilmää Jennalta, miten Susannaa kohtelee. Jos Susannan kanssa haluaa sen kahdesti vuodessa nähdä ja arvostaa Susannaa oikeasti, niin hänelle on syytä olla ystävällinen. Ei niin, että annetaan Susannan ymmärtää olevansa kakkosluokan kaveri muihin verrattuna. Aina ne sosiaalisimmat ihmiset eivät ole niitä taitavimpia, vaan saattavat loukata toisia.
Minä olen ottanut sen periaatteen, etten puhu ystävistäni toisillensa. En sano Annalle, että olen nähnyt Emman kanssa. Jos Anna kysyy, mitä tein viikonloppuna, saatan sanoa, että kävin ystävän kanssa elokuvissa, mutta en mainitse ystävää nimeltä. Ei tule vertailua siitä, kenen kanssa näen ja milloin. Enkä todellakaan kertoile, miten olen muistanut Lauraa syntymäpäivänä tai matkustanut kauas Nooran luo. Omasta kokemuksesta tiedän, miten kipeältä voi tuntua, kun toinen hehkuttaa muuta sosiaalista elämäänsä minulle ja samalla sanoo, ettei halua/jaksa nähdä minun eteeni samanlaista vaivaa.
Miksi, miksi, miksi tämän maailman Susannat eivät ystävysty keskenään?
En oikein jaksaisi uskoa, etteivät he koskaan kohtaa. Onko niin, etteivät Susannat innostu toisistaan?Koska Jennojen seurapiirit kiinnostavat kaikkia. Niissä pyörii iloisia, aurinkoisia ja lämpimiä ihmisiä ja myös miehet ovat niissä huippuja, sosiaalisia ja tekeviä. Jennat etenevät työelämässäkin.
Jokainen etsii paikkaa auringossa ja jonkun "kirjastontätimäisen" ihmisen jutut tuntuvat verkkaisilta. Tai katkeran Susannan.
Siksi sieltä ulkokehältä tuijotellaan haikeana Jennan porukoiden perään.
Jos Jenna ottaa jonkun porukoihinsa, alkaa aurinko paistaa ja elämälle löytyy merkitys, vaikka hulluahan se kaikki on.
Olen lukenut että työporukoissa pysytään ja sitoudutaan paremmin, jos porukassa on edes 1-2 suosittua, vaikka loput olisi Susannoja.
Kuulostaa Jehovan todistajien lehdyköiden kuvitukselta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ovat yleisesti hitaasti lämpiäviä. Yritä ystävystyä ulkomaalaistaustaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän monissa tilanteissa ole kyse tästä:
Ne Susannat eivät vain ole kovin haluttua seuraa. Eivät ole yhtä hauskoja, kepeitä, rentoja ja hyviä tarinankertojia kuin toiset. Susannan kanssa voi mennä kahville sen kahdesti vuodessa, mutta useammin Susannan seuraa ei kaipaa. Susannat tuskin viihtyvät isommassa kaveriporukassa, vaan haluaisivat nähdä kaksin ja vaihtaa syvempiä kuulumisia. Sitten taas ne Jennat, Essit ja Marit voivat nähdä porukalla rennosti, kun kukaan ei pingota.
Moni vetoaa siihen, että Susannalla ei ole kaksiset sosiaaliset taidot. Mutta kyllä mielestäni siinäkin tarvittaisiin sosiaalista pelisilmää Jennalta, miten Susannaa kohtelee. Jos Susannan kanssa haluaa sen kahdesti vuodessa nähdä ja arvostaa Susannaa oikeasti, niin hänelle on syytä olla ystävällinen. Ei niin, että annetaan Susannan ymmärtää olevansa kakkosluokan kaveri muihin verrattuna. Aina ne sosiaalisimmat ihmiset eivät ole niitä taitavimpia, vaan saattavat loukata toisia.
Minä olen ottanut sen periaatteen, etten puhu ystävistäni toisillensa. En sano Annalle, että olen nähnyt Emman kanssa. Jos Anna kysyy, mitä tein viikonloppuna, saatan sanoa, että kävin ystävän kanssa elokuvissa, mutta en mainitse ystävää nimeltä. Ei tule vertailua siitä, kenen kanssa näen ja milloin. Enkä todellakaan kertoile, miten olen muistanut Lauraa syntymäpäivänä tai matkustanut kauas Nooran luo. Omasta kokemuksesta tiedän, miten kipeältä voi tuntua, kun toinen hehkuttaa muuta sosiaalista elämäänsä minulle ja samalla sanoo, ettei halua/jaksa nähdä minun eteeni samanlaista vaivaa.
Miksi, miksi, miksi tämän maailman Susannat eivät ystävysty keskenään?
En oikein jaksaisi uskoa, etteivät he koskaan kohtaa. Onko niin, etteivät Susannat innostu toisistaan?Koska Jennojen seurapiirit kiinnostavat kaikkia. Niissä pyörii iloisia, aurinkoisia ja lämpimiä ihmisiä ja myös miehet ovat niissä huippuja, sosiaalisia ja tekeviä. Jennat etenevät työelämässäkin.
Jokainen etsii paikkaa auringossa ja jonkun "kirjastontätimäisen" ihmisen jutut tuntuvat verkkaisilta. Tai katkeran Susannan.
Siksi sieltä ulkokehältä tuijotellaan haikeana Jennan porukoiden perään.
Jos Jenna ottaa jonkun porukoihinsa, alkaa aurinko paistaa ja elämälle löytyy merkitys, vaikka hulluahan se kaikki on.
Olen lukenut että työporukoissa pysytään ja sitoudutaan paremmin, jos porukassa on edes 1-2 suosittua, vaikka loput olisi Susannoja.
Kuulostaa Jehovan todistajien lehdyköiden kuvitukselta :D
No pistä Jenna-nimen tilalle Jeesus, näin pääsiäisen kunniaksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks julkisuuden henkilö on selvä Jenna:
Vappu Pimiä. Sukkuloi paikasta toiseen, mieskin on A-luokkaa. Mutta Vappu on selkeesti elämästä kiinnostuva ja monipuolinen ilopilleri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nää nyt niin vastakkaisia? Ihmiset on erilaisia, mutta voi silti viettää aikaa sopivasti keskenään.
Mä olen aika Susanna ja nään muita Susannoja suht' usein. Se on mukavaa, meillä on ihanan rentouttavaa yhdessä kun käydään kävelyllä ja jutellan syvällisiä. Usein myös Jenna tulee meidän seuraan, jos hänet kutsumme, kun joka paikkaan ehtii. Jennalta saa ihanasti energiaa ja kiva kuulla hänen meneivä kuulumisiaan, mutta jos kaipaa rauhoittumista, niin on mukavampaa olla vain Susannojen seurassa.
Samaa mieltä. Valitettavasti naisporukoissa on muut poissulkevia Jenna-klikkejä, mutta onneksi nykyään harvemmin.
Itse tykkään olla suosituimpien seurassa, mutta myös Susannojen kanssa.
Ei näistä aina tiedä, ulkoa päin varsinkaan, että kuka on lopulta "suosittu" (jotenkin tosi teinimäinen sana) ja mitä tuntuu. Susannoilla voi olla heille itselleen aivan riittävän laajat ystäväpiirit muista susannoista. Jenna taas voi kokea olevansa yksinäinen, vaikka susannoilta päin katsottuna hänellä olisi tosi paljon sosiaalista elämää, jos hän kaipaisi enemmän tai vähän muuta. Vaikka sitä, että olisi enemmän sellaisia ystäviä, joiden seurassa voisi näyttää myös sitä vähemmän iloista ja innostunutta puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän monissa tilanteissa ole kyse tästä:
Ne Susannat eivät vain ole kovin haluttua seuraa. Eivät ole yhtä hauskoja, kepeitä, rentoja ja hyviä tarinankertojia kuin toiset. Susannan kanssa voi mennä kahville sen kahdesti vuodessa, mutta useammin Susannan seuraa ei kaipaa. Susannat tuskin viihtyvät isommassa kaveriporukassa, vaan haluaisivat nähdä kaksin ja vaihtaa syvempiä kuulumisia. Sitten taas ne Jennat, Essit ja Marit voivat nähdä porukalla rennosti, kun kukaan ei pingota.
Moni vetoaa siihen, että Susannalla ei ole kaksiset sosiaaliset taidot. Mutta kyllä mielestäni siinäkin tarvittaisiin sosiaalista pelisilmää Jennalta, miten Susannaa kohtelee. Jos Susannan kanssa haluaa sen kahdesti vuodessa nähdä ja arvostaa Susannaa oikeasti, niin hänelle on syytä olla ystävällinen. Ei niin, että annetaan Susannan ymmärtää olevansa kakkosluokan kaveri muihin verrattuna. Aina ne sosiaalisimmat ihmiset eivät ole niitä taitavimpia, vaan saattavat loukata toisia.
Minä olen ottanut sen periaatteen, etten puhu ystävistäni toisillensa. En sano Annalle, että olen nähnyt Emman kanssa. Jos Anna kysyy, mitä tein viikonloppuna, saatan sanoa, että kävin ystävän kanssa elokuvissa, mutta en mainitse ystävää nimeltä. Ei tule vertailua siitä, kenen kanssa näen ja milloin. Enkä todellakaan kertoile, miten olen muistanut Lauraa syntymäpäivänä tai matkustanut kauas Nooran luo. Omasta kokemuksesta tiedän, miten kipeältä voi tuntua, kun toinen hehkuttaa muuta sosiaalista elämäänsä minulle ja samalla sanoo, ettei halua/jaksa nähdä minun eteeni samanlaista vaivaa.
Miksi, miksi, miksi tämän maailman Susannat eivät ystävysty keskenään?
En oikein jaksaisi uskoa, etteivät he koskaan kohtaa. Onko niin, etteivät Susannat innostu toisistaan?Koska Jennojen seurapiirit kiinnostavat kaikkia. Niissä pyörii iloisia, aurinkoisia ja lämpimiä ihmisiä ja myös miehet ovat niissä huippuja, sosiaalisia ja tekeviä. Jennat etenevät työelämässäkin.
Jokainen etsii paikkaa auringossa ja jonkun "kirjastontätimäisen" ihmisen jutut tuntuvat verkkaisilta. Tai katkeran Susannan.
Siksi sieltä ulkokehältä tuijotellaan haikeana Jennan porukoiden perään.
Jos Jenna ottaa jonkun porukoihinsa, alkaa aurinko paistaa ja elämälle löytyy merkitys, vaikka hulluahan se kaikki on.
Olen lukenut että työporukoissa pysytään ja sitoudutaan paremmin, jos porukassa on edes 1-2 suosittua, vaikka loput olisi Susannoja.
Töissä tehdään töitä, riittää että yhteistyö sujuu. Sitoutumisen asteen rakentaa työnantaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tässä ketjussa surullista on se, että ystäviä saadakseen pitäisi mennä vain sen toisen ehdoilla. Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Musta se kertoo paljon, mihin ihminen käyttää aikansa. Jos jokin asia on tärkeä, hän järjestää sille aikaa. Jos Helsingissä asuu Jennan ystävät Essi, Mari ja Susanna, joiden luokse Jennalla on yhtä pitkä matka ja aikataulut ovat kaikilla sellaiset, että teoriassa tapaamisen järjestäminen onnistuisi yhtä usein. Luulisi Jennalla olevan yhtä helppoa järjestää jokaiselle aikaa. Silti Jenna voi tehdä sen ratkaisun, että tapaa Essiä ja Maria joka kuukausi, mutta Susannan kanssa Jenna ehtii kahville kahdesti vuodessa, vaikka Susanna toivoisi useammin näkemistä. Kyllähän tuo Jennan logiikka kertoo, että Susanna on vähemmän tärkeä. Ajankäyttöön vetoaminen on minusta turhaa: kyllähän se Essin ja Marin näkeminen vie aikaa siinä missä Susannankin näkeminen.
Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Jos ihmistä kiinnostaa puhua vain omista asioistaan, kerran vuodessa tai kerran päivässä, on epätodennäköistä, että hän tulee muuttumaan. Saa toivoa, mutta en pidä realistisena toiveen toteutumista. Suosittelen ennemmin tekemään ilmiselvät johtopäätokset ja etsimään parempaa seuraa.
Ja tosiaan, kenelläkään ei ole mitään nokan koputtamista siihen, miten joku toinen aikansa käyttää. Jos Jennalla on kuusi tuntia kuukaudessa aikaa Essille ja Marille ja varttitunti Susannalle, niin asia on sillä sipuli. Susanna voi toki päättää käyttää aikansa toisin, ja sekin on täysin ok.En tiedä, ovatko asiat niin mustavalkoisia ja vihamielisiä.
Ihmiset roikottavat myös sellaisia ulommalla kehällä olevia, koska kokevat heidänkin olevan jollakin tapaa rakkaita ja muistuttavan yhteisestä vietetystä ajasta, vaikkakin kokevat heidät haaleammin verrattuna parhaisiin ystäviinsä.
Jotkut multisosiaalisuudet ovat lisäksi kiinnostuneita erilaisista ihmisistä, eli mega-Jennat ihan tarkoituksella eivät aina näe sitä pissis-porukkaansa vaan pyytävät vaikka naapurin Sylvi-tädin kahville. Tai kutsuvat Susannan kuitenkin polttareihinsa. Vaikka pitää hauskaa Essin ja Marin kanssa laivalla, niin Susannan kanssa voi puhua muulla tavalla asioista kuin "nauretaan keuhkot pihalle."
Yksi multisosiaali täällä hei! Minulla on erilaisia ihmissuhteita ja eri ihmisten kanssa on mukava jakaa erilaisia juttuja. Niitä, jotka on erilaisempia kuin minä, tapaan harvemmin, mutta sekin on yleensä todella antoisaa.
No hei multisosiaali :D
Sun tapa on sitä oikeaa sosiaalisuutta. Eli vaikka olisi varaa hengata vain muiden suosittujen parissa, niin sulla on kivaa uteliaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan. Olet elämälle ja uusille jutuille avoin.
Sellainen kaikenlaisia ihmisiä ymmärtävä pomo (oli se kaveriporukan pomo tai töissä pomo) on huikea. Ei tule klikkejä tai kiusaamista: selkeästi porukassa erottuu ne menevämmät tyypit sekä myös ujommat, mutta silti kaikilla on hyvä olla, koska se pomo antaa jokaiselle huomiota ja pitää jokaisen tyytyväisenä.
Kun taas olen nähnyt sellaisia huonoja porukan pomoja jotka hyväksyvät vain omanlaiset ihmiset ja jos joku ulkopuolelta uskaltaa häntä/heitä lähestyä, mulkoillaan kuin olisi perseen nähnyt.
Mitä helvetin "porukan pomoja"? Millaisissa seuroissa tällaista on?
Aika erikoista, että kysyt tätä.
Vastaus: melkein kaikkialla, missä on naisia. Myös miesporukoissa, vaikka mieheni väittää että miehet eivät mene nokkimisjärjestyksiin mukaan vaan ovat kaikki kavereita keskenään.
Naisporukassa näkee n.1 viikon jälkeen, kuka on sosiaalinen pomo. Sitä lähestyy muutama peesailija, muut ovat keskenään.
Pomon mielipide painaa enemmän ryhmässä. Monet muuttavat oman mielipiteensä hänen mukaiseksi, vaikka naamasta näkee että ovat siitä asiasta eri mieltä. "Juu, siis tosi hyvä idea!"
Jos joku Susanna ehdottaa samaa, ei hänen mielipidettään niin huomata.
Huomasin tämän nuorena jo yliopistopiireissäkin, vaikka tiede edellä pitäisi toimia: pomotyypit ja peesailijansa saattoivat muodostaa tutkijaporukan, vaikka osaamisen taso ei aina ollut huikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tässä ketjussa surullista on se, että ystäviä saadakseen pitäisi mennä vain sen toisen ehdoilla. Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Musta se kertoo paljon, mihin ihminen käyttää aikansa. Jos jokin asia on tärkeä, hän järjestää sille aikaa. Jos Helsingissä asuu Jennan ystävät Essi, Mari ja Susanna, joiden luokse Jennalla on yhtä pitkä matka ja aikataulut ovat kaikilla sellaiset, että teoriassa tapaamisen järjestäminen onnistuisi yhtä usein. Luulisi Jennalla olevan yhtä helppoa järjestää jokaiselle aikaa. Silti Jenna voi tehdä sen ratkaisun, että tapaa Essiä ja Maria joka kuukausi, mutta Susannan kanssa Jenna ehtii kahville kahdesti vuodessa, vaikka Susanna toivoisi useammin näkemistä. Kyllähän tuo Jennan logiikka kertoo, että Susanna on vähemmän tärkeä. Ajankäyttöön vetoaminen on minusta turhaa: kyllähän se Essin ja Marin näkeminen vie aikaa siinä missä Susannankin näkeminen.
Sä oot varmaan ihan oikeassa siinä, että ihminen käyttää aikaansa itselleen tärkeisiin asioihin. Ja kieltäytyminen kiireisiin vetoamalla kannattaisin ottaa kohteliaana fraasina. Esim
Sori Susanna, nyt on kiireitä, mutta katsotaan joskus paremmalla ajalla!
=
Juuri nyt haluan käyttää aikani ja voimani toisin ja toisten kanssa. Oot mielenkiintoinen tyyppi ja sulla on mieletön taito analysoida historiallisia leffoja ja taidetta ja ihailen sun älykkyyttä. Mutta joskus mä väsyn sun seurassa ja usein on tullut sellaisia vainoharhaisia oloja, että yrittäisit jotenkin tarkkailla ja kontrolloida mun elämää, ystävyyssuhteita ja ajankäyttöä. Ihan kuin olisin sulle tilivelvollinen jostain. Mä varmaan kuvittelen nämä jutut, mutta jostain syystä tällainen nihkeä fiilis tulee just sun kanssa, ei muiden. Joten haluan ottaa tämän meidän tuttavuuden aika varovaisesti ja omilla ehdoillani. Toivottavasti sä löydät elämääsi enemmän itsesi kaltaisia ihmisiä ja musta olisi ihanaa mennä katsoon sun kanssa taas se pukudraama tai tietty näyttely sitten kun niitä tulee.
Voi kumpa jokainen yksinäinen, jolla on jokin erityiskiinnostuksen kohde, löytäisi sitä kautta ystäviä. Ainakin ovat todennäköisesti samanhenkisiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko nää nyt niin vastakkaisia? Ihmiset on erilaisia, mutta voi silti viettää aikaa sopivasti keskenään.
Mä olen aika Susanna ja nään muita Susannoja suht' usein. Se on mukavaa, meillä on ihanan rentouttavaa yhdessä kun käydään kävelyllä ja jutellan syvällisiä. Usein myös Jenna tulee meidän seuraan, jos hänet kutsumme, kun joka paikkaan ehtii. Jennalta saa ihanasti energiaa ja kiva kuulla hänen meneivä kuulumisiaan, mutta jos kaipaa rauhoittumista, niin on mukavampaa olla vain Susannojen seurassa.
Tämä on kiva viesti :)
Osaatko vinkata, miten yksinäinen Susanna (hehee 🐺) voisi kohdata muita Susannoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tässä ketjussa surullista on se, että ystäviä saadakseen pitäisi mennä vain sen toisen ehdoilla. Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Musta se kertoo paljon, mihin ihminen käyttää aikansa. Jos jokin asia on tärkeä, hän järjestää sille aikaa. Jos Helsingissä asuu Jennan ystävät Essi, Mari ja Susanna, joiden luokse Jennalla on yhtä pitkä matka ja aikataulut ovat kaikilla sellaiset, että teoriassa tapaamisen järjestäminen onnistuisi yhtä usein. Luulisi Jennalla olevan yhtä helppoa järjestää jokaiselle aikaa. Silti Jenna voi tehdä sen ratkaisun, että tapaa Essiä ja Maria joka kuukausi, mutta Susannan kanssa Jenna ehtii kahville kahdesti vuodessa, vaikka Susanna toivoisi useammin näkemistä. Kyllähän tuo Jennan logiikka kertoo, että Susanna on vähemmän tärkeä. Ajankäyttöön vetoaminen on minusta turhaa: kyllähän se Essin ja Marin näkeminen vie aikaa siinä missä Susannankin näkeminen.
Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Jos ihmistä kiinnostaa puhua vain omista asioistaan, kerran vuodessa tai kerran päivässä, on epätodennäköistä, että hän tulee muuttumaan. Saa toivoa, mutta en pidä realistisena toiveen toteutumista. Suosittelen ennemmin tekemään ilmiselvät johtopäätokset ja etsimään parempaa seuraa.
Ja tosiaan, kenelläkään ei ole mitään nokan koputtamista siihen, miten joku toinen aikansa käyttää. Jos Jennalla on kuusi tuntia kuukaudessa aikaa Essille ja Marille ja varttitunti Susannalle, niin asia on sillä sipuli. Susanna voi toki päättää käyttää aikansa toisin, ja sekin on täysin ok.En tiedä, ovatko asiat niin mustavalkoisia ja vihamielisiä.
Ihmiset roikottavat myös sellaisia ulommalla kehällä olevia, koska kokevat heidänkin olevan jollakin tapaa rakkaita ja muistuttavan yhteisestä vietetystä ajasta, vaikkakin kokevat heidät haaleammin verrattuna parhaisiin ystäviinsä.
Jotkut multisosiaalisuudet ovat lisäksi kiinnostuneita erilaisista ihmisistä, eli mega-Jennat ihan tarkoituksella eivät aina näe sitä pissis-porukkaansa vaan pyytävät vaikka naapurin Sylvi-tädin kahville. Tai kutsuvat Susannan kuitenkin polttareihinsa. Vaikka pitää hauskaa Essin ja Marin kanssa laivalla, niin Susannan kanssa voi puhua muulla tavalla asioista kuin "nauretaan keuhkot pihalle."
Yksi multisosiaali täällä hei! Minulla on erilaisia ihmissuhteita ja eri ihmisten kanssa on mukava jakaa erilaisia juttuja. Niitä, jotka on erilaisempia kuin minä, tapaan harvemmin, mutta sekin on yleensä todella antoisaa.
No hei multisosiaali :D
Sun tapa on sitä oikeaa sosiaalisuutta. Eli vaikka olisi varaa hengata vain muiden suosittujen parissa, niin sulla on kivaa uteliaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan. Olet elämälle ja uusille jutuille avoin.
Sellainen kaikenlaisia ihmisiä ymmärtävä pomo (oli se kaveriporukan pomo tai töissä pomo) on huikea. Ei tule klikkejä tai kiusaamista: selkeästi porukassa erottuu ne menevämmät tyypit sekä myös ujommat, mutta silti kaikilla on hyvä olla, koska se pomo antaa jokaiselle huomiota ja pitää jokaisen tyytyväisenä.
Kun taas olen nähnyt sellaisia huonoja porukan pomoja jotka hyväksyvät vain omanlaiset ihmiset ja jos joku ulkopuolelta uskaltaa häntä/heitä lähestyä, mulkoillaan kuin olisi perseen nähnyt.
Mitä helvetin "porukan pomoja"? Millaisissa seuroissa tällaista on?
Aika erikoista, että kysyt tätä.
Vastaus: melkein kaikkialla, missä on naisia. Myös miesporukoissa, vaikka mieheni väittää että miehet eivät mene nokkimisjärjestyksiin mukaan vaan ovat kaikki kavereita keskenään.
Naisporukassa näkee n.1 viikon jälkeen, kuka on sosiaalinen pomo. Sitä lähestyy muutama peesailija, muut ovat keskenään.
Pomon mielipide painaa enemmän ryhmässä. Monet muuttavat oman mielipiteensä hänen mukaiseksi, vaikka naamasta näkee että ovat siitä asiasta eri mieltä. "Juu, siis tosi hyvä idea!"
Jos joku Susanna ehdottaa samaa, ei hänen mielipidettään niin huomata.
Huomasin tämän nuorena jo yliopistopiireissäkin, vaikka tiede edellä pitäisi toimia: pomotyypit ja peesailijansa saattoivat muodostaa tutkijaporukan, vaikka osaamisen taso ei aina ollut huikea.
Kertoo hyvin alkeellisesta sosiaalisuudelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä odota ystävyyden syntyvän heti. Se vaatii aikaa.
Mutta turhauttavaa on se, kun tutustut ihmisen x kanssa pitkään esim. harrastuksen tai työn parista. Sinusta tilanne vaikuttaa siltä, että olette lähentyneet ja tämä voisi olla ystävyyttä. Toinen sitten toteaa, että olet hänelle vain harrastus/työkaveri ja ystävät ovat ihan muita ihmisiä. Kyllä se satuttaa. Sen energian, jonka on käyttänyt x:n kanssa tutustumiseen ja ystävystymiseen, olisi voinut käyttää johonkin toiseen ihmiseen, josta olisi voinut tulla ystävä.
Minusta menet vikaan tuossa kun sanot että energian olisi voinut käyttää paremmin. Kuulostaa aika vaativalta. Miksei tuttavuudet ja kaveruudet kelpaa?
Varmaan sama syy kuin minulla: niitä tuttavia ja kavereita on jo todella paljon, mutta ystäviä voisi olla enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tässä ketjussa surullista on se, että ystäviä saadakseen pitäisi mennä vain sen toisen ehdoilla. Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Musta se kertoo paljon, mihin ihminen käyttää aikansa. Jos jokin asia on tärkeä, hän järjestää sille aikaa. Jos Helsingissä asuu Jennan ystävät Essi, Mari ja Susanna, joiden luokse Jennalla on yhtä pitkä matka ja aikataulut ovat kaikilla sellaiset, että teoriassa tapaamisen järjestäminen onnistuisi yhtä usein. Luulisi Jennalla olevan yhtä helppoa järjestää jokaiselle aikaa. Silti Jenna voi tehdä sen ratkaisun, että tapaa Essiä ja Maria joka kuukausi, mutta Susannan kanssa Jenna ehtii kahville kahdesti vuodessa, vaikka Susanna toivoisi useammin näkemistä. Kyllähän tuo Jennan logiikka kertoo, että Susanna on vähemmän tärkeä. Ajankäyttöön vetoaminen on minusta turhaa: kyllähän se Essin ja Marin näkeminen vie aikaa siinä missä Susannankin näkeminen.
Sä oot varmaan ihan oikeassa siinä, että ihminen käyttää aikaansa itselleen tärkeisiin asioihin. Ja kieltäytyminen kiireisiin vetoamalla kannattaisin ottaa kohteliaana fraasina. Esim
Sori Susanna, nyt on kiireitä, mutta katsotaan joskus paremmalla ajalla!
=
Juuri nyt haluan käyttää aikani ja voimani toisin ja toisten kanssa. Oot mielenkiintoinen tyyppi ja sulla on mieletön taito analysoida historiallisia leffoja ja taidetta ja ihailen sun älykkyyttä. Mutta joskus mä väsyn sun seurassa ja usein on tullut sellaisia vainoharhaisia oloja, että yrittäisit jotenkin tarkkailla ja kontrolloida mun elämää, ystävyyssuhteita ja ajankäyttöä. Ihan kuin olisin sulle tilivelvollinen jostain. Mä varmaan kuvittelen nämä jutut, mutta jostain syystä tällainen nihkeä fiilis tulee just sun kanssa, ei muiden. Joten haluan ottaa tämän meidän tuttavuuden aika varovaisesti ja omilla ehdoillani. Toivottavasti sä löydät elämääsi enemmän itsesi kaltaisia ihmisiä ja musta olisi ihanaa mennä katsoon sun kanssa taas se pukudraama tai tietty näyttely sitten kun niitä tulee.
jos mulle joku laittaisi tuollaisen viestin, niin ei kiinnostaisi pitää yhteyttä enää ollenkaan. tulisi olo, että toinen tekisi minusta oletuksia kysymättä minulta. inhoan, jos joku alkaa esittää vaatimuksia tai tekee oletuksia minusta ja tunteistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tässä ketjussa surullista on se, että ystäviä saadakseen pitäisi mennä vain sen toisen ehdoilla. Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Musta se kertoo paljon, mihin ihminen käyttää aikansa. Jos jokin asia on tärkeä, hän järjestää sille aikaa. Jos Helsingissä asuu Jennan ystävät Essi, Mari ja Susanna, joiden luokse Jennalla on yhtä pitkä matka ja aikataulut ovat kaikilla sellaiset, että teoriassa tapaamisen järjestäminen onnistuisi yhtä usein. Luulisi Jennalla olevan yhtä helppoa järjestää jokaiselle aikaa. Silti Jenna voi tehdä sen ratkaisun, että tapaa Essiä ja Maria joka kuukausi, mutta Susannan kanssa Jenna ehtii kahville kahdesti vuodessa, vaikka Susanna toivoisi useammin näkemistä. Kyllähän tuo Jennan logiikka kertoo, että Susanna on vähemmän tärkeä. Ajankäyttöön vetoaminen on minusta turhaa: kyllähän se Essin ja Marin näkeminen vie aikaa siinä missä Susannankin näkeminen.
Että jos toista kiinnostaa nähdä kerran vuodessa kahvilla ja puhua vain omista asioistaan, niin tähän pitäisi tyytyä kiltisti. Ei saisi toivoa, että toisella tulisi olla minulle edes vähän useammin aikaa ja kiinnostusta myös minun asioilleni.
Jos ihmistä kiinnostaa puhua vain omista asioistaan, kerran vuodessa tai kerran päivässä, on epätodennäköistä, että hän tulee muuttumaan. Saa toivoa, mutta en pidä realistisena toiveen toteutumista. Suosittelen ennemmin tekemään ilmiselvät johtopäätokset ja etsimään parempaa seuraa.
Ja tosiaan, kenelläkään ei ole mitään nokan koputtamista siihen, miten joku toinen aikansa käyttää. Jos Jennalla on kuusi tuntia kuukaudessa aikaa Essille ja Marille ja varttitunti Susannalle, niin asia on sillä sipuli. Susanna voi toki päättää käyttää aikansa toisin, ja sekin on täysin ok.En tiedä, ovatko asiat niin mustavalkoisia ja vihamielisiä.
Ihmiset roikottavat myös sellaisia ulommalla kehällä olevia, koska kokevat heidänkin olevan jollakin tapaa rakkaita ja muistuttavan yhteisestä vietetystä ajasta, vaikkakin kokevat heidät haaleammin verrattuna parhaisiin ystäviinsä.
Jotkut multisosiaalisuudet ovat lisäksi kiinnostuneita erilaisista ihmisistä, eli mega-Jennat ihan tarkoituksella eivät aina näe sitä pissis-porukkaansa vaan pyytävät vaikka naapurin Sylvi-tädin kahville. Tai kutsuvat Susannan kuitenkin polttareihinsa. Vaikka pitää hauskaa Essin ja Marin kanssa laivalla, niin Susannan kanssa voi puhua muulla tavalla asioista kuin "nauretaan keuhkot pihalle."
Yksi multisosiaali täällä hei! Minulla on erilaisia ihmissuhteita ja eri ihmisten kanssa on mukava jakaa erilaisia juttuja. Niitä, jotka on erilaisempia kuin minä, tapaan harvemmin, mutta sekin on yleensä todella antoisaa.
No hei multisosiaali :D
Sun tapa on sitä oikeaa sosiaalisuutta. Eli vaikka olisi varaa hengata vain muiden suosittujen parissa, niin sulla on kivaa uteliaisuutta erilaisia ihmisiä kohtaan. Olet elämälle ja uusille jutuille avoin.
Sellainen kaikenlaisia ihmisiä ymmärtävä pomo (oli se kaveriporukan pomo tai töissä pomo) on huikea. Ei tule klikkejä tai kiusaamista: selkeästi porukassa erottuu ne menevämmät tyypit sekä myös ujommat, mutta silti kaikilla on hyvä olla, koska se pomo antaa jokaiselle huomiota ja pitää jokaisen tyytyväisenä.
Kun taas olen nähnyt sellaisia huonoja porukan pomoja jotka hyväksyvät vain omanlaiset ihmiset ja jos joku ulkopuolelta uskaltaa häntä/heitä lähestyä, mulkoillaan kuin olisi perseen nähnyt.
Mitä helvetin "porukan pomoja"? Millaisissa seuroissa tällaista on?
Aika erikoista, että kysyt tätä.
Vastaus: melkein kaikkialla, missä on naisia. Myös miesporukoissa, vaikka mieheni väittää että miehet eivät mene nokkimisjärjestyksiin mukaan vaan ovat kaikki kavereita keskenään.
Naisporukassa näkee n.1 viikon jälkeen, kuka on sosiaalinen pomo. Sitä lähestyy muutama peesailija, muut ovat keskenään.
Pomon mielipide painaa enemmän ryhmässä. Monet muuttavat oman mielipiteensä hänen mukaiseksi, vaikka naamasta näkee että ovat siitä asiasta eri mieltä. "Juu, siis tosi hyvä idea!"
Jos joku Susanna ehdottaa samaa, ei hänen mielipidettään niin huomata.
Huomasin tämän nuorena jo yliopistopiireissäkin, vaikka tiede edellä pitäisi toimia: pomotyypit ja peesailijansa saattoivat muodostaa tutkijaporukan, vaikka osaamisen taso ei aina ollut huikea.
Mä nään taas nää roolit vahvemmin miesporukoissa. Että miehillä on keskenään selvempi nokkimisjärjestys, että kuka johtaa, ketkä peesaa ja ketkä on ulkokehällä.
Naisilla taas on vähän sitä, että kukaan ei haluis ottaa pysyvästi johtajan roolia, vaan sitä vähän pallotellaan että kuka sen ottaa ja asioista vastuun myös. Jollekin se sitlä tulee enemmän luonnostaan.
Naisilla on myös mun kaveripiirissä ehkä enemmän ristiin rastiin sosiaalisia suhteita. Että sama tyyppi voi olla jossain porukassa ulkokehällä ja jossain toisessa sisäpiirissä ja siksi myös sitoutuminen eri porukoihin vapaa-ajalla voi olla vähäisempää.
Sitten kun on sekaporukoita, niin nää systeemit vähän sekoittuu. Ei ole niin selvää, että kuka on mitäkin.
Alue: Aihe vapaa
Sä oot varmaan ihan oikeassa siinä, että ihminen käyttää aikaansa itselleen tärkeisiin asioihin. Ja kieltäytyminen kiireisiin vetoamalla kannattaisin ottaa kohteliaana fraasina. Esim
Sori Susanna, nyt on kiireitä, mutta katsotaan joskus paremmalla ajalla!
=
Juuri nyt haluan käyttää aikani ja voimani toisin ja toisten kanssa. Oot mielenkiintoinen tyyppi ja sulla on mieletön taito analysoida historiallisia leffoja ja taidetta ja ihailen sun älykkyyttä. Mutta joskus mä väsyn sun seurassa ja usein on tullut sellaisia vainoharhaisia oloja, että yrittäisit jotenkin tarkkailla ja kontrolloida mun elämää, ystävyyssuhteita ja ajankäyttöä. Ihan kuin olisin sulle tilivelvollinen jostain. Mä varmaan kuvittelen nämä jutut, mutta jostain syystä tällainen nihkeä fiilis tulee just sun kanssa, ei muiden. Joten haluan ottaa tämän meidän tuttavuuden aika varovaisesti ja omilla ehdoillani. Toivottavasti sä löydät elämääsi enemmän itsesi kaltaisia ihmisiä ja musta olisi ihanaa mennä katsoon sun kanssa taas se pukudraama tai tietty näyttely sitten kun niitä tulee.