Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko koskaan, että olet uhrannut parhaat vuotesi ja elämäsi työlle?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Sain joskus hyvän neuvon koskien työtä: älä koskaan tee sellaista, mistä voisit katkeroitua. Voi kuulostaa äkkiseltään yksinkertaiselta neuvolta, mutta kun tarkemmin miettii, siinä todella on viisaus moniin tilanteisiin työelämässä.
Koskee myös ihmissuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla upea arvostettu työ nyt kohtuu eläke. ap igorko yrittää eripuraa lietsoa.
Harmittaa ja kaikki työ on paskatyötä.
Juu ja en. Tykkään työstäni mutta välillä sitä on liikaa. Pikkulapsiarjen keskellä jokainen minuutti on arvokas ja välillä tuntuu ettei ihmiset arvosta sitä riittävästi. On noloa toistella viikoittain asiakkaille että nyt haluaisin paremman arvion työn määrästä, sillä minulle on iso merkitys varaanko 15 vai 60min ongelman ratkomiseen... se että olen paikalla ei tarkoita rajatonta läsnäoloa
En ajattele, kun en ole vielä päässyt kiinni työelämään. :P Olenkin uhrannut parhaat vuoteni pikemminkin mitääntekemättömyydelle, viimeisen 10 vuoden aikana olen viettänyt varmaan 90% ajasta neljän seinän sisällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tällaiseen yhteiskuntamalliin aivopestyjä lampaita; et kai toki odota, että av-palstalta löytyisi syvempää kykyä analyysiin tai mielikuvitukseen? Sen lisäksi on tabu sanoa, että tuntuu kuin elämä olisi mennyt hukkaan työelämässä! Sellaisen sanominen on sekulaarin kapitalismin synti!
Höpö höpö. Eihän ne työvuodet hukkaan ole menneet. On saanut oppia PALJON uusia asioita, teknologioita, tavannut paljon erilaisia ihmisiä, kehittynyt ja kasvanut itse siinä sivussa, kehitelty ja suuniteltu kaikenlaista asiakkaille. Nyt kun työvuosia on kertynyt jo 40, niin vasta nyt olen alkanut miettimään että vähempikin riittäisi. Eihän mikään yhteiskunta pysy pystyssä jos ihmiset eivät tee työtä.
Uusia teknologioita?
Et ainakaan akateemisella urapolulla ole ollut.
En. IT-hommissa yksityisellä sektorilla.
Ennemmin ajattelisin, että elämäni olisi mennyt täysin hukkaan, jos en olisi ollut töissä.
En olisi halunnut että mieheni olisi elättänyt minua ja olisin ollut kotona lapsenpiikana ja talonmiehenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän se jonkin verran vituttaa, että tyhmyyttäni vietin vuosia matalapalkkaduuneissa joihin mulla ei ollut tippaakaan kiinnostusta. Onneksi myöhemmin tajusin kouluttautua kiinnostavammalle alalle.
Ei haittaa työnteko, menin kaupunkilaispoikana enon maatilalle kesätöihin 10 vuotiaana opettelemaan miesten töihin, armeijan jälkeen lopetin ne kesätyöt, olin kylläkin jo 17 vuotiaana mennyt ammattikoulun jälkeen vakitöihin. Opiskelin uuden ammatin kun huomasin että metallityöt ei miestä rikastuta, lähdin rakennusalalle tienaamaan omalla työllä ja hyvin se toimikin kunnes 35 vuoden työnteon jälkeen nivelet sano että kaput, hyvä eläke tuli ja sillä pärjään omistusasunnossa hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ kevyttä, ihmiset lyijyä - raskaita ja toksisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on välillä rasittavaa, mutta en jaksaisi olla työttömänä.
Et keksisi mitään sinua kiinnostavaa tekemistä elämässä ja maailmassa ilman työtä? Tämä jaksaa hämmästyttää minua loputtomasti! Kuinka äärimmäisen aivooestyjä olemme ihan ajatuksen tasollakin!
Joidenkin työ tarjoaa sellaisia asioita, jotka ovat alan ammattilaiselle kiinnostavia, eikä niihin pääse olematta siinä työssä. Ja töissä ollessa pääsin useamman kerran vuodessa myös sellaisiin ruokailuihin, mihin ei ilman töitä ole varaa. Nuo aiemmin mainitsemani asiat kyllä on ihan eri sfääreissä kuin ruoka, mutta kun aloin miettiä niin sitäkin tuli ikävä.
Minä talonrakentajana tykkäsin mielettömästi työstäni, tein useita taloja perheille taloja anturavaluista piipunhatun valuihin asti. Kroppa kului ja oli pakko lopettaa työnteko. No onpahan joku käden jälki mitä olen rakentanut. Olen työuraani tyytyväinen ja on vielä niitä perheitäkin joille olen talon rakentanut, tervehtivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työ oli parasta aikaa elämässäni, rakastin työtäni!
Tavallaan joo. Olisi ollut hauskaa elää vapaata teini-ikää kuten moni muu ilman että joka ilta piti lypsää lehmät ja viikonloppuisin myös aamulla. Ja opiskelijana olisi ollut hauska osallistua opiskelijarientoihin ilman että aamulla piti olla vappunakin navetassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä mä sitten olisin sen ajan tehnyt? Sain kohdata koko ihmiskunnan kirjon kaikkine puolineen. Sekä työtoverit että asiakkaat olivat parasta päivissä. Ei kahta samanlaista työvuoroa. Nyt eläkkeellä elän tyytyväisenä että kiirettä ei ole,leppoisaa vaan. Välillä kaiholla muistelen vauhtia ja vaarallisia tilanteita mitä saattoi yllättäin tulla mutta työ sopi mun luonnolle. Eli en ajattele että olisin uhrannut,päinvastoin saanut paljon! N67
Elänyt ja tehnyt oikeasti kivoja asioita? Pidän vähän höyrähtäneinä ihmisiä, jotka eivät keksi itselleen tekemistä ilman palkkatyötä. Käsittämätöntä!
No mitä ne ihmeelliset asiat on mistä voi olla niin kauhean onnellinen, samoilla metsissä, pyöriä toreilla tai ostoskeskuksissa, montako tuntia tarvitset että voit olla onnellinen ? Vastapainona on mukava olla töissä.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tällaiseen yhteiskuntamalliin aivopestyjä lampaita; et kai toki odota, että av-palstalta löytyisi syvempää kykyä analyysiin tai mielikuvitukseen? Sen lisäksi on tabu sanoa, että tuntuu kuin elämä olisi mennyt hukkaan työelämässä! Sellaisen sanominen on sekulaarin kapitalismin synti!
1600-luvun papisto korosti työntekoa, sillä se kuului keskeisesti osana luterilaista työetiikkaa ja karoliinisen ajan (1600-luvun loppupuoli) yhteiskuntajärjestystä. Papisto opetti, että työ oli Jumalan säätämä kutsumus ja keino ylläpitää yhteiskunnan järjestystä sekä taloudellista vakautta.
1600-luvulla luterilainen papisto korosti työntekoa osana puhdasoppisuuden aikaa, jolloin työtä pidettiin Jumalan säätämänä kutsumuksena ja kristityn velvollisuutena. Joutilaalaisuus nähtiin syntinä, ja jokaisen säädyn edustajan odotettiin täyttävän paikkansa yhteiskunnassa ahkerasti työskennellen.
Kumpuaa 1600 luvulta ja herran pelko on viisauden alku tyyliin.
Työttömät varmasti luterilaisuuden nimissä joutuvat kaikki helvettiin.
Työ ja siitä saatu palkka on mahdollistanut minulle kokemuksia ja elämyksiä, joita en olisi muuten saanut.
En olisi voinut saada lapsia, jos minulla ei olisi ollut työtä, jolla elättää heidät.
Kaikki eivät ole lottovoittaja.
Sekin olisi parempi kuin vuosien menettäminen (mielen)terveysongelmille.