Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko koskaan, että olet uhrannut parhaat vuotesi ja elämäsi työlle?
Kommentit (98)
Olishan se hienoa kun ei tarttis töitä tehdä.
Yhteiskunta ei vain toimi niin, että jäsenet makoilee ja syljeskelee kattoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni oli vapaaehtoisesti työtön. Hänen kolmella lapsellaan ei ollut lainkaan kovin mukava lapsuus. Nyt aikuisina he eivät koskaan käy edes lapsuudenkodissaan.
Olet joutunut tehokkaan markkinoinnin uhriksi, kun kuvittelet, että jopa yhdessäolo läheisten kanssa on parempaa ja merkityksellisempää, kun siihen sisältyy joku kaupallinen aspekti.
Siitä ei ole kyse.
Maksaa se kahvi ja jäätelö, hyvä ruoka yms kotonakin. Elämyksen siitä tekee se ettei aina kökitä kotosalla.
Ja joo, kotona voi toki pelata käpylehmillä ilmaiseksi. Jos sensijaan pelaamme kotona Yatsya tai Unoa ne kortit on taas maksulliset. Aina voi saivarrella.
Olen ollut pitkään töissä valtiolla. Olen kokenut sen arvokkaaksi ja eettisesti mielekkääksi työksi, joten aika ei ole mennyt hukkaan. Olen kiitollinen näistä vuosista valtion töissä. Mutta yt-kierros meilläkin menossa.
Vierailija kirjoitti:
En ajattele noin. Sain tehdä 48 vuotta unelmatyötäni ja sitten firma kaatui konkurssiin. Nyt työttömänä odottelen eläkkeellepääsyä, kun kukaan ei enää työllistä. Se toinen vaihtoehto että olisin ollut tuon ajan työttömänä ei kuulosta oikein houkuttelevalta.
48 vuotta takana työssä. Ei sinulla voi olla enää kovin pitkä matka eläkkeelle? Minä olen tehnyt 38 vuotta töitä ja eläkkeelle on matkaa 4 ja puoli vuotta. ( 65v :na)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olishan se hienoa kun ei tarttis töitä tehdä.
Yhteiskunta ei vain toimi niin, että jäsenet makoilee ja syljeskelee kattoon.
On näköjään aivan uskomattoman vaikeaa taas! Kysyttiin tuntuuko? Ei että onko se mahdollista, tai tarvitseeko siihen rahaa! TUNTUUKO? TUNTUUKO!
Ajattelen ja tuntuu - useinkin. Sen lisäksi tekisin monia muitakin valintoja eri tavoin kuin nuorena. En esimerkiksi valitsisi tehdä lapsia tai mennä naimisiin. Olisin ajoissa lopettanut hätäilyn urasta ja työstä, ja nauttinut täysin rinnoin vielä pidempään taideopinnoistani. Muuttanut pois Suomesta kuten tarkoitus oli. Ollut vieläkin oudompi ja mustempi lammas - täysin oma itseni. Näin valitsisin nyt, vaikeasti sairaana viisikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on ollut ihan nasta olla ja paljon tullut uusia kokemuksia ja ystäviä sitä kautta. Olen pari tonnia joka kuukausi laitellut sijoituksiin ja nyt alle 5-kymppisenä olisin ihan vapaa tekemään mitä huvittaa loppuelämän. Puolen vuoden vuorotteluvapaakin tuntui ihanalta kun matkusteli ympäri maailmaa tuskin se olisi niin hienolta tuntunu jos olisin parhaat vuoteni reppureissannu ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Olet joutunut tehokkaan markkinoinnin uhriksi, kun kuvittelet, että jopa yhdessäolo läheisten kanssa on parempaa ja merkityksellisempää, kun siihen sisältyy joku kaupallinen aspekti.
Siitä ei ole kyse.
Maksaa se kahvi ja jäätelö, hyvä ruoka yms kotonakin. Elämyksen siitä tekee se ettei aina kökitä kotosalla.
Ja joo, kotona voi toki pelata käpylehmillä ilmaiseksi. Jos sensijaan pelaamme kotona Yatsya tai Unoa ne kortit on taas maksulliset. Aina voi saivarrella.
Miksi kahvilassa istuminen on parempi elämys kuin kahvit ja jäätelöt puistossa, rannalla tai metsässä?
Mielikuvituksesi on kyllä heikko, jos ajattelet, että ainoat vaihtoehdot on kotona istuminen tai joku maksullinen ympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävuodet 20-30 meni paskassa työssä joka vtutti 90 % ajasta SEKÄ paskassa parisuhteessa pihtaavan miehen kanssa. Parhaat seksivuodet meni pakkoselibaatissa :(
Nyt on todella kiinnostava työ ja hyvä parisuhde ihan eri miehen kanssa, joka on aina valmis!
Työ on välillä rasittavaa, mutta en jaksaisi olla työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tällaiseen yhteiskuntamalliin aivopestyjä lampaita; et kai toki odota, että av-palstalta löytyisi syvempää kykyä analyysiin tai mielikuvitukseen? Sen lisäksi on tabu sanoa, että tuntuu kuin elämä olisi mennyt hukkaan työelämässä! Sellaisen sanominen on sekulaarin kapitalismin synti!
Työttömiä on vasta puoli miljoonaa. Tarvitaan lisää veronmaksajia. VAUVATALKOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOTTTTTTTTTTT!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Työ on välillä rasittavaa, mutta en jaksaisi olla työttömänä.
Et keksisi mitään sinua kiinnostavaa tekemistä elämässä ja maailmassa ilman työtä? Tämä jaksaa hämmästyttää minua loputtomasti! Kuinka äärimmäisen aivooestyjä olemme ihan ajatuksen tasollakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdin olla työelämässä vain kuusi vuotta, minkä jälkeen olin kuntoutustuella vuosia kunnes jäin lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle 37-vuotiaana. Eihän tämäkään toki kivaa ole, mutta eipä tarvitse katkeroitua siitä, että olisi koko elämän tehnyt töitä. Pyrin nauttimaan elämästäni sen mitä kivuiltani pystyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ on välillä rasittavaa, mutta en jaksaisi olla työttömänä.
Et keksisi mitään sinua kiinnostavaa tekemistä elämässä ja maailmassa ilman työtä? Tämä jaksaa hämmästyttää minua loputtomasti! Kuinka äärimmäisen aivooestyjä olemme ihan ajatuksen tasollakin!
Joidenkin työ tarjoaa sellaisia asioita, jotka ovat alan ammattilaiselle kiinnostavia, eikä niihin pääse olematta siinä työssä. Ja töissä ollessa pääsin useamman kerran vuodessa myös sellaisiin ruokailuihin, mihin ei ilman töitä ole varaa. Nuo aiemmin mainitsemani asiat kyllä on ihan eri sfääreissä kuin ruoka, mutta kun aloin miettiä niin sitäkin tuli ikävä.
Niin. Joidenkin parhaat vuodet on eläkevuodet tai yhtä hyvää koko elämä.
Kyllä, ajattelen tuota aina välillä.
Eihän se hyvältä tunnu.
Sain joskus hyvän neuvon koskien työtä: älä koskaan tee sellaista, mistä voisit katkeroitua. Voi kuulostaa äkkiseltään yksinkertaiselta neuvolta, mutta kun tarkemmin miettii, siinä todella on viisaus moniin tilanteisiin työelämässä.
En ajattele, sillä en ole tehnyt niin.
Allekirjoitan tän. En ole koskaan kokenut työtäni mitenkään "raskaana" tai vastenmielisenä, päin vastoin. Mulle työ on oikeasti tärkeää ja sellaista, mitä haluan tehdä.
Avopuoliso on, ollut useamman vuosikymmenen. Lapsia ei olla koskaan onneksi hankittu. Eniten katkeruutta elämässä on aiheuttanut parisuhde. Tässä kohden, kun on yhteistä omaisuutta aika paljon, tuntuu hankalammalta alkaa purkamaan tätä ja järjestelemään uusiksi kaikkia lainoja ja omistuksia.