Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko koskaan, että olet uhrannut parhaat vuotesi ja elämäsi työlle?
Kommentit (55)
Ihmisiä kohdellaan nykytyöelämässä kuin robotteja. Olen kokenut sen kantapään kautta itse ja perhepiirissä näen sen tapahtuvan edelleen muillekin. Työntekijät "pakotetaan" ylitöihin, teetetään 6-7 päivän työviikkoja, ylitöistä ei makseta vaan ne kerryttävät lomia, joita ei koskaan ole mahdollisuutta pitää jne. Tunnolliset ihmiset palavat loppuun ja sitten samaan aikaan luetaan otsikoita kuinka johtoporras ei huolehdi riittävästä määrästä työntekijöitä ja perehdytystä mutta palkkio "johtamisesta" otetaan mieluusti tilille. Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio monellakaan osa-alueella. N34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallista elämää ilman sen kummempaa gloriaa. Kolme lasta, hyviä hetkiä niin vapaa-ajalla kuin työssäkin.
En ole kovin kunnianhimoinen yksilö. Terveet fiksut lapset, kiva mies ja muutenkin kaikki hyvin.
Kuulostaa varmaan monen korviin tylsältä.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tällaiseen yhteiskuntamalliin aivopestyjä lampaita; et kai toki odota, että av-palstalta löytyisi syvempää kykyä analyysiin tai mielikuvitukseen? Sen lisäksi on tabu sanoa, että tuntuu kuin elämä olisi mennyt hukkaan työelämässä! Sellaisen sanominen on sekulaarin kapitalismin synti!
Höpö höpö. Eihän ne työvuodet hukkaan ole menneet. On saanut oppia PALJON uusia asioita, teknologioita, tavannut paljon erilaisia ihmisiä, kehittynyt ja kasvanut itse siinä sivussa, kehitelty ja suuniteltu kaikenlaista asiakkaille. Nyt kun työvuosia on kertynyt jo 40, niin vasta nyt olen alkanut miettimään että vähempikin riittäisi. Eihän mikään yhteiskunta pysy pystyssä jos ihmiset eivät tee työtä.
No en. Olen palvellut yhteiskuntaa ja asiakkaita. Töissä on ollut myös hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan. Työ antaa myös paljon, ei pelkästään elannon itselle ja perheelle. Työpaikalla luodaan suhteita, joista saa paljon! Nyt eläkkeellä muistelen jotain ihan ikävöiden, pelkäsin pikkasen eläkkeelle jäämistä vaikka minulla on hyvä eläke. Lapset olivat jo lentäneet maailmalle, vanhemmat ja kissakin kuolleet🥺Toivon, että olin hyvä malli lapsilleni, pitää itse jankkia elanto eikä loisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa pitää saada enemmän kuin 595€/kk.
Joten en ajattele turhuuksia. Käyn töissä ja elän vapaalla.
Harva työtön saa noin vähän ja tonnilla elää jo ihan hyvää elämää. Ja ennen kaikkea saa nukkua!
No, mä jouduin työttömäksi siinä kohtaa, kun tilillä ihan kivasti rahaa ja velaton kerrostalokämppä. Tämän vuoksi tukea tulee 595 e kuukaudessa. Syön siis koko ajan säästöjäni elääkseni. Kämppäkin pitää jossain kohtaa myydä ja syödä nekin rahat.
Sitten kun on vain tuulen huuhtoma perse ja kaik on män, niin sitten olen oikeutettu kaikkiin tukiin. Eli saan vuokra-asunnon, lääkärit, lääkkeet ja vielä 595 e käyttörahaa eli toimeentulotuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin myös silloin kun olin työelämässä. Nautin työstäni ja minulla oli ihania työkavereita. Lomalla pääsimme perheemme kanssa matkoille. Minulla oli 38 päivää lomaa vuodessa. Olin myös 2 vuotta vuorotteluvapaalla ja 3 vuotta äitiyslomalla.
Sain työpaikaltani paljon liikuntaetuja. Kuntosali ja uimahalli olivat ilmaisia. Oli myös hyvä työterveyshuolto. Aina tuttu lääkäri. Nyt eläkkeellä kaikki menee omasta kukkarosta.
En tunne lainkaan kateutta työttömiä tai kotiäitejä kohtaan. Monet tuntemani kotiäidit eivät koskaan enää saaneetkaan töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme tällaiseen yhteiskuntamalliin aivopestyjä lampaita; et kai toki odota, että av-palstalta löytyisi syvempää kykyä analyysiin tai mielikuvitukseen? Sen lisäksi on tabu sanoa, että tuntuu kuin elämä olisi mennyt hukkaan työelämässä! Sellaisen sanominen on sekulaarin kapitalismin synti!
Höpö höpö. Eihän ne työvuodet hukkaan ole menneet. On saanut oppia PALJON uusia asioita, teknologioita, tavannut paljon erilaisia ihmisiä, kehittynyt ja kasvanut itse siinä sivussa, kehitelty ja suuniteltu kaikenlaista asiakkaille. Nyt kun työvuosia on kertynyt jo 40, niin vasta nyt olen alkanut miettimään että vähempikin riittäisi. Eihän mikään yhteiskunta pysy pystyssä jos ihmiset eivät tee työtä.
Uusia teknologioita?
Et ainakaan akateemisella urapolulla ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kun työ on osa minua ja minun elämää.
Mutta olenkin mies
Olen elänyt "joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä" -periaatteella, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on parhaat vuodet? Mä oon 28-39v joko töistä pois kokonaan lasten takia tai teen lyhyitä työpäiviä. Ne on toistaiseksi mun kantilta parhaat vuodet, joten en ole hukannut niitä työlle. Nuoruus toki meni töitä paiskiessa, mutta nyt menee taloudellisesti sen vuoksi ihan kivasti
Ei harmita jos on hankkinut itseään miellyttävän työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Perheeseen laitettu aika kyllä harmittaa kun siitä ei jäänyt mitään konkreettista käteen muuta kuin krooninen uupumus.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ajatus alkoi jäytämään minua töissä ollessani että eikö elämässä muuta muka ole. Sitten ei pää enää kestänyt ja heittäydyin vapaalle, elämä on jännittävää kun ei ole suunnitelmia oikeastaan sen varalle sitten kun säästöt loppuu.
Upean rohkea veto! Voithan vaikka voittaa lotossa ennenkuin säästöt loppuu. No mutta joka tapauksessa meillä on vain tää yks elämä. Ja pienellä tulee toimeen, jos vain haluaa. Onni ei tule ostamisesta eikä ulkomaille matkustelu tässä maailmantilanteessa edes houkuta.
Olen käyttänyt aikani niin pitkälti kuin mahdollista minulle tärkeisiin asioihin eli opiskeluun ja omiin lapsiini. Lasten tullessa teini-ikään rahanmeno oli niin kovaa, että oli pakko uhrautua osa-aikatöistä kokoaikatöihin virastohommiin. Jokainen niistä vuosista on niiltä työn osin hukkaan heitettyä paitsi, että niillä rahoilla saimme kivan elämän puitteet, harrastukset yms. 50+ v sairastuin ja olen edelleen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Lapset ei asu enää kotona, joten rahan vähyys ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa pitää saada enemmän kuin 595€/kk.
Joten en ajattele turhuuksia. Käyn töissä ja elän vapaalla.
Harva työtön saa noin vähän ja tonnilla elää jo ihan hyvää elämää. Ja ennen kaikkea saa nukkua!
No, mä jouduin työttömäksi siinä kohtaa, kun tilillä ihan kivasti rahaa ja velaton kerrostalokämppä. Tämän vuoksi tukea tulee 595 e kuukaudessa. Syön siis koko ajan säästöjäni elääkseni. Kämppäkin pitää jossain kohtaa myydä ja syödä nekin rahat.
Sitten kun on vain tuulen huuhtoma perse ja kaik on män, niin sitten olen oikeutettu kaikkiin tukiin. Eli saan vuokra-asunnon, lääkärit, lääkkeet ja vielä 595 e käyttörahaa eli toimeentulotuen.
Sinä nimenomaan kiteytit nyt AP:n avauksesta tulevan johtopäätöksen. Työlle uhraamasi aika ei kannattanut kuinkaan, vedit elämäsi vessanpöntöstä alas, rikastuttaksesi syöttöporsaita. Nyt joudut syömään säästösi, kaiken mitä varten teit töitä. Kaiken tuon ajan olisit voinut nauttia elämästäsi, oman aikataulusi mukaan ja keskittyä puolisoosi, lapsiisi, harrastuksiisi tms. Ihmisen arvokkain asia ei ole raha vaan aika! Sitä et millään hinnalla saa takaisin tai ostettua lisää,se voi loppua yllättäen ja loppuu myös vääjäämättä. MIettikää siis tarkasti miten sen käytätte.
Mitä tilalle? Kotityöt ja toimettomuus?
Kyllä joo. Työelämä on ihan järkyttävää paskaa näin 25 vuoden taukoamattomalla kokemuksella.
Mitä ihmettä mä sitten olisin sen ajan tehnyt? Sain kohdata koko ihmiskunnan kirjon kaikkine puolineen. Sekä työtoverit että asiakkaat olivat parasta päivissä. Ei kahta samanlaista työvuoroa. Nyt eläkkeellä elän tyytyväisenä että kiirettä ei ole,leppoisaa vaan. Välillä kaiholla muistelen vauhtia ja vaarallisia tilanteita mitä saattoi yllättäin tulla mutta työ sopi mun luonnolle. Eli en ajattele että olisin uhrannut,päinvastoin saanut paljon! N67